Mitä ajattelet 32-vuotiaasta naisesta, joka on avioeronnut kolme kertaa?

JA sitten tulee mieleen, että millaistahan olisi viettää kolmet kirkkohäät ja isot juhlat.

ajattelematta. Ei hallitse elämäänsä. Ne tulivat siis spontaanisti mieleen. Tietysti on mahdollista, että noille eroille on hyviä selittäviä tekijöitä.

joka harrastaa salamarakastumisia ja menee nopeasti naimisiin, ja ero tulee sitten yhtä nopeasti. Ei tule negatiivista mielikuvaa. Mielestäni avioero ei ole sen pahempi kuin "tavallinenkaan" ero.

Ihmettelisin miksi menee kaikkien kanssa naimisiin.

Erosin 15 - 34 vuotiaana noin 30 kertaa, kenenkään kanssa en mennyt naimisiin, koska tiesin aina ettei se kestä. En ymmärrä, että yleensä on kauhea kiire kihlautua tai mennä naimisiin.

Nyt olen ollut naimisissa melkein 10 vuotta, perhe, eikä eroa näy.

me avioerosimme, te avioerositte, he avioerosivat.



menee aivot ja aviot kohta sekaisin :D

Tai vaihtoehtoisesti pirttihirmu/juoppo tms, jos miehet ovat jättäneet.



Hätäinen, huono maku, huonosti koulutettu.

Ajattelen, että jos saa pistää pari vuotta lisää ikään niin kyseessä on anoppini parikymmentä vuotta sitten, lisäksi yksi lapsi jokaiselle miehelle.

Sitä, ettei "avioeronnut" ole sana.

Kyllästyy helposti, ei korkeakoulututkintoa, harkitsee alan vaihtoa, ei osaa olla paikoillaan..

Kyllästyy helposti, ei korkeakoulututkintoa, harkitsee alan vaihtoa, ei osaa olla paikoillaan..

Aika moni on akateeminenkin on avoeronnut vähintään kolmesti tuohon ikään mennessä. Kyseinen nainen ehkä rakastaa häärituaaleja, siinä kaikki. Onhan se voinut mennä naimisiin vaikka ensin teininä, sitten joskus 22-vuotiaana ja sitten vaikka lähemmäs kolmekymppisenä. Miehet ovat niin haastavia kumppaneita että ei ihme jos ei ole onnistanut.

t. akateeminen lesbo

että miksi on mennyt niin monen kanssa naimisiin.



Itse olen 34-vuotias, avioeronnut kerran, avoeronnut kaksi kertaa ja nyt naimisissa taas. Lapsi on nykyisen miehen kanssa. Olen akateeminen (!) ja pidän itseäni ihan tavallisena tallaajana. Kyllähän noita suhteita kertyy helposti ennen kuin sen pysyvämmän löytää ja erojakin tulee itsestä riippumattomista syistä, mutta ei sitä tarvitse häitä jokaisen suhteen kanssa juhlia...

tuuri miesten suhteen. Tai tosi huono miesmaku, ei ota opikseen.

enkä kertaakaan avoeronnut, koko elämäni aikana kahdesti seurustellut (aviomiehet) 35-vuotias nainen. Kadun molempia avioliittojani, sillä otin jopa molemmilla kerroilla miehen sukunimen. Viimeisen viiden vuoden ajan en ole enää seurustellut kenenkään miehen kanssa. Olen akateeminen ja hyvässä virassa, 2 lasta, molemmat jälkimmäiselle aviomiehelle.

pitää päästä naimisiin ja sitten kun se arki koittaa niin erotaan kun ei elämä ollutkaan sitä mitä ensihuumassa kuviteltiin. Eikä ihminen edes opi kerrasta tai kahdesta.

pitää päästä naimisiin ja sitten kun se arki koittaa niin erotaan kun ei elämä ollutkaan sitä mitä ensihuumassa kuviteltiin. Eikä ihminen edes opi kerrasta tai kahdesta.

Pari avioliittoa yhden elämän aikana voi osua kenen tahansa kohdalle.

Kyllästyy helposti, ei korkeakoulututkintoa, harkitsee alan vaihtoa, ei osaa olla paikoillaan..

Mitä hiton tekemistä korkeakoulututkinnolla on asian kanssa?

Aika moni on akateeminenkin on avoeronnut vähintään kolmesti tuohon ikään mennessä. Kyseinen nainen ehkä rakastaa häärituaaleja, siinä kaikki. Onhan se voinut mennä naimisiin vaikka ensin teininä, sitten joskus 22-vuotiaana ja sitten vaikka lähemmäs kolmekymppisenä. Miehet ovat niin haastavia kumppaneita että ei ihme jos ei ole onnistanut.

t. akateeminen lesbo

korkeakoulutetut eivät mene naimisiin 20-vuotiaana, avoliittoon voivat kyllä mennä. Mun mielestä on iso ero sillä, kokeeko, että pitää mennä naimisiin vai muutetaanko vaan yhteen ja katsotaan sitten myöhemmin, halutaanko sitoutua "oikeasti". Ainoa naimisissa oleva 2-kymppinen pariskunta, jonka noista yliopistopiireistä tiedän, on tosi uskonnollinen pariskunta.

Tietysti se johtuu siitäkin, että usea ei valmistuu yliopistosta alle 25-vuotiaana, avioliitto taas musta merkitsee myös sitä, että elämän kuviot on selvillä, on ehkä jo ammatti tai työpaikka. Nämä ovat siis omia mielikuviani.

pitää päästä naimisiin ja sitten kun se arki koittaa niin erotaan kun ei elämä ollutkaan sitä mitä ensihuumassa kuviteltiin. Eikä ihminen edes opi kerrasta tai kahdesta.

kun menin ensi kerran naimisiin. Mies oli minua yli 10 vuotta vanhempi, avioliitossa pahasuinen ja alistava. Uskalsin erota sukulaisten tuella vasta lähemmäs kolmekymppisenä. Lapsia meillä ei ollut.

Toinen avioliitto oli ihana kunnes mies sai päähän kovan tärskyn työtapaturmassa rakennustyömaalla. Mies joutui sairaseläkkeelle 15 vuotta ennen normaalia eläkeikää ja alkoi ryypätä pitkin viikkoa, lopulta joka päivä. Yhteiselämä muuttui mahdottomaksi. Erosin toisen kerran, ei edelleenkään lapsia. Nyt olen 53-vuotias ja ollut kauan yksin. Yleistäminen on niin helppoa ja on helppoa yrittää ymmärtää ihmisiä tuomitsemalla heitä yksioikoisesti, mutta tämä tosielämä on mutkikkaampaa.

Tosin olen neljättä kertaa naimisissa nyt.

Elämää tämä vain on. Jokaiselle liitolle on ollut syynsä. Jokaiselle erolle on ollut syynsä.

Tässä liitossa olen kunnes kuolema meidät erottaa.

Kyllästyy helposti, ei korkeakoulututkintoa, harkitsee alan vaihtoa, ei osaa olla paikoillaan..

Mitä hiton tekemistä korkeakoulututkinnolla on asian kanssa?

Aika moni on akateeminenkin on avoeronnut vähintään kolmesti tuohon ikään mennessä. Kyseinen nainen ehkä rakastaa häärituaaleja, siinä kaikki. Onhan se voinut mennä naimisiin vaikka ensin teininä, sitten joskus 22-vuotiaana ja sitten vaikka lähemmäs kolmekymppisenä. Miehet ovat niin haastavia kumppaneita että ei ihme jos ei ole onnistanut.

t. akateeminen lesbo

korkeakoulutetut eivät mene naimisiin 20-vuotiaana, avoliittoon voivat kyllä mennä. Mun mielestä on iso ero sillä, kokeeko, että pitää mennä naimisiin vai muutetaanko vaan yhteen ja katsotaan sitten myöhemmin, halutaanko sitoutua "oikeasti". Ainoa naimisissa oleva 2-kymppinen pariskunta, jonka noista yliopistopiireistä tiedän, on tosi uskonnollinen pariskunta.

Tietysti se johtuu siitäkin, että usea ei valmistuu yliopistosta alle 25-vuotiaana, avioliitto taas musta merkitsee myös sitä, että elämän kuviot on selvillä, on ehkä jo ammatti tai työpaikka. Nämä ovat siis omia mielikuviani.

Akateemisissa on kuule porukkaa LAIDASTA LAITAAN.

Jos rehellisiä ollaan, ensimmäisenä varmaan tulee mieleen että "miksi on pitänyt mennä niin monta kertaa naimisiin". Seuraava ajatus tulee parin sekunnin viiveellä ja se on "onpa kapeakatseinen ajattelumalli, ei asia kuulu minulle, eikä sillä ole minulle mitään merkitystä". Oletusarvoisesti en halua tuollaisen yksityiskohdan perusteella tehdä mitään johtopäätöksiä ihmisestä.