Mitä ajattelet 32-vuotiaasta naisesta, joka on avioeronnut kolme kertaa?
Kommentit (40)
aina naimisiin. Vaikka toisaalta, eihän siitä mitään haittaa nykyään ole, koska erota voi niin helposti, joten jos tykkää olla naimisissa, niin sen kun menee.
Monihan on seurustellut, asunutkin yhdessä jonkun kanssa, ja eronnut moneen kertaan, eikä siinä ole mmitään erityistä, ihan ok erota siinä vaiheessa, kun ei enää tunnut hyvältä. Joten miksei sitten saisi mennä naimisiin ja erota, eihän siinä sinänsä pitäisi mitään eroa olla avoeroon. Mutta silti, jotenkin sitä miettii, että avioliittoon mennään vain kun ollaan todella tositarkoituksella liikenteessä, ainahan ei edes avoliitossa asuessaan ole.
Ehkä se on vähän sääli, että joku on jo kolme kertaa ollut tosissaan ja joutunut pettymään, surullistahan se tavallaan on. Mutta jos se on kuitenkin ollut ihan oma päätös, niin mitäs sitä surkuttelemaan.
mun mielestä sellainen on ihan naurettavaa touhua. Sirkus lähti pelle jäi. Luulis, että jos ei ekalla kerralla avioliitto onnistu, niin ei tarvis uudestaan ruveta leikkimään.
Hän on impulsiivinen ihminen, joka tarttuu hetkeen ja ottaa kaiken irti elämästään! Katsoo mieluummin eteenpäin ja nauttii hetkestä, kuin murehtisi menneitä :)
Minun tehtävä ei ole arvottaa toisten elämässään tekemiään valintoja.
Lisäksi kunnioittaisin rohkeutta tehdä olanlaisia ratkaisuja muiden mielipiteistä piittaamatta. Mutta mistä sitä koskaan tietää mitä on takana, voihan olla niinkin, että kaikki kolme miestä ovat kävelleet ulos naisen mielipiteestä välittämättä.
Joka tapauksessa, elämää se vain on ja parempaakin voi sattua kuin muutama avioero.
ymmärrän jos vielä ekan eron jälkeen uskaltaa uskoa rakkauteen. Mut kolmas on jo ihan vain virhe, ei muuta. Toisaalta parisuhteet on niin vaikeita että en ihmettele sitä että ihmiset eroaa.
ehkä lapsuudentraumoja, rakastuu vähän sellaisiin renttuihin joista pitää erota ja taas löytää uuden jonka haluaa parantaa.
Yksi tällainen tyyppi löytyy tuttavistani.
toinen avioliitto ehkä hankittu paikkaamaan toista. Mutta kolmas on ollut varmaan jo epätoivoista uskoa rakkauteen.
Pitää TUNTEA kumppani ennen kuin ryhtyy rakentamaan perhettä. Toki ihminen saattaa muuttua ja muuttuukin perheen/iän mukana muutoinkin... mutta nykypäivänä rynnätään heti perheiden-tekopuuhiin, että hyvä jos vanhemmat edes TUNTEVAT toisiaan. Saatikaan heidän lapsia, jotka alkavat hakemaan identiteettiään seurassa/yhteiskunnassa esim 6v--> "mallihan opitaan osittain kotona"
Mielestäni on käsittämätöntä, että heti pitää mennä naimisiin tuntematta toista ja ajattelematta asioita yhtään pidemmälle. Ja aivan liian helposti erotaan. Miksi ei ensin olla yhdessä ja asuta yhdessä ja tutustuta rauhassa ja vasta sitten mennä naimisiin jos tuntee oikealta, eikä heti ensi huumaassa mennä papin puheille tuntematta toista ollenkaan.
Mielestäni myös omien vanhempien malli on usissa minun tuttavapiirini parisuhteissa taustalla. Ne joiden vanhemmat on jo eronneet ja joilla on ollut useita parisuhteita, myös nämä henkilöt itse helpommin eroavat.
Kaikista paskinta on jos vielä tehdään niitä lapsia jokaisen kanssa. Nämä uusperheiden lapset sitten työllistävätkin tänä päivänä laitoksia ihan kohtuuttomasti.
Mielestäni on äärimmäisen itsekästä ajatella aina vaan minä minä ja minun elämä, varsinkin jos tilanteessa mukana lapsia.
mutta sanoinhan, että yksi noista syistä, miksi tulevat akateemiset eivät solmi avioliittoa 20-vuotiaana eikä välttämättä vielä 25-vuotiaanakaan, johtuu siitä, että yo-opiskelijat eivät vielä leiki tuonikäisenä aikuista elämää, johon kuuluisi avioliitto. Jos siis akateemisella olisi kolme avioliittoa takanaan 36-vuotiaana niin niiden olisi pitänyt tapahtua viimeisen vajaan 10 vuoden aikana, eikä reilun 15 vuoden aikana.
huomasin, että tuo ikä olikin 32..
Niin - en vaan pidä edelleenkään mahdollisena, että korkeakoulutettu olisi tuohon ikään mennessä ollut naimisissa ja eronnut kolme kertaa. Korkeintaan jos on uskovainen.
että on aika hanakka avioliittoutumaan.
me olimme miehen kanssa 23, ateisteja kumpikin. Suurin osa akateemisista tutuistamme on uskonnottomia luonnontieteilijöitä, myös ne keskimääräistä nuorempina avioituneet. Pari vuotta naimisiinmenon jälkeen valmistuimme, saimme lapsen, mies jatkoi vielä tohtoriksi (minulla ei ole ollut mitään hinkua väitöskirjan tekoo, ainakaan vielä ;).
Myönnän kyllä että suurin osa naimisiin menneistä tutuistamme on avioitunut 3-kympin tienoilla (n. 27-33 v välillä), mutta ei se nuorempana avioituminen (ja lapsien hankkiminen) mitenkään superpoikkeuksellista siis ole - varmaan kyllä jonkun verran harvinaisempaa kuin niillä jotka eivät opiskele yhtä pitkään.
mutta sanoinhan, että yksi noista syistä, miksi tulevat akateemiset eivät solmi avioliittoa 20-vuotiaana eikä välttämättä vielä 25-vuotiaanakaan, johtuu siitä, että yo-opiskelijat eivät vielä leiki tuonikäisenä aikuista elämää, johon kuuluisi avioliitto. Jos siis akateemisella olisi kolme avioliittoa takanaan 36-vuotiaana niin niiden olisi pitänyt tapahtua viimeisen vajaan 10 vuoden aikana, eikä reilun 15 vuoden aikana.
viihdy itsensä kanssa kun aina pitää olla parisuhde...
Ihmettelisin miksi menee kaikkien kanssa naimisiin.
t. kahdesti naimisissa ja kerran pitkässä avoliitossa jo 27-vuotiaana FM:nä
Eroilleni on hyvät syyt, mutta ne eivät kuulu ulkopuolisille. Siksi en koskaan itse kerro eroistani ja liitoistani ihmisille - he kuitenkin tuomitsevat _minut_, ilmeisesti koska olen nainen - eihän mies voi tehdä mitään väärää...