Onko paluumuutto Suomeen OIKEASTI niin kauhea kokemus, kun täällä on usein annettu ymmärtää?

Paluushokki voi olla jyrkkä jos ulkomaanelämä on ollut lähetetyn työntekijän expat-kuplassa vietettyä luksuselämää.

=Korkea tulotaso, maksettu asuminen, työnantajan puolesta hoidettu siirtolaisbyrokratia, mahdolliset kotipalvelut lapsia hoitavalle vanhemmalle ym..

Ja työnantajan maksama kansainvälinen yksityiskoulu, jossa opettajat ovat palvelualttiita eivätkä turhaan tehtaile lastensuojeluilmoituksia. Myöskään paikalliset eivät uskalla niin puuttua rikkaan expatin elämään. On rahaa millä mällätä ja kun siihen yhdistää juntin elämäntyylin, niin...

voi olla karu shokki palata Suomeen nöyrtymään ihan taviselämään ja systeemiin. Valitettavasti nähty ja lapsen onneksi on nyt Suomessa.

Kun siirtolaiseksi lähtee omatoimipohjalta ja tienaa tavanomaisten paikallisten palkkataullukoiden mukaan voi kuva ulkomailla asumisesta muodostua erilaiseksi.

Ja kun itse asioi esim virastojen kanssa, itse hankkii asunnon, asuu kuten tavispaikalliset, sopeutuu, ystävystyy, sulautuu pikkuhiljaa joukkoon.

Luksuselämää ulkomailla Paluushokki voi olla jyrkkä jos ulkomaanelämä on ollut lähetetyn työntekijän expat-kuplassa vietettyä luksuselämää.

=Korkea tulotaso, maksettu asuminen, työnantajan puolesta hoidettu siirtolaisbyrokratia, mahdolliset kotipalvelut lapsia hoitavalle vanhemmalle ym..

Kun siirtolaiseksi lähtee omatoimipohjalta ja tienaa tavanomaisten paikallisten palkkataullukoiden mukaan voi kuva ulkomailla asumisesta muodostua erilaiseksi.

Ihan vain se henkinen ilmasto, mikä Suomessa vallitsee, on vahvasti kielteinen. Ilmasto ja vuodenaikojen pimeä osa hoitaa loput.

Paluushokki voi olla jyrkkä jos ulkomaanelämä on ollut lähetetyn työntekijän expat-kuplassa vietettyä luksuselämää.

=Korkea tulotaso, maksettu asuminen, työnantajan puolesta hoidettu siirtolaisbyrokratia, mahdolliset kotipalvelut lapsia hoitavalle vanhemmalle ym..

Kun siirtolaiseksi lähtee omatoimipohjalta ja tienaa tavanomaisten paikallisten palkkataullukoiden mukaan voi kuva ulkomailla asumisesta muodostua erilaiseksi.

Ihan vain se henkinen ilmasto, mikä Suomessa vallitsee, on vahvasti kielteinen. Ilmasto ja vuodenaikojen pimeä osa hoitaa loput.

Mielestäni lapsuus on täällä nykymaassani "parempi". Suomalaiset lapset ovat niin yksin (itsenäisyys on suurin hyve), eikä kukaan ole heitä kunnolla kasvattanut. Käytös on sen mukaista.. Katukuva on niin masentava, menipä mihin tahansa, rakennukset näyttävät niin ankeilta, humalaisista puhumattakaan. En halua viedä lapsiani sinne.

En tiedä, missä käytte Suomen lomillanne, mutta itse asun Helsingissä ns. "hyvällä alueella" enkä ole oikeastaan koskaan nähnyt humalaista täällä. Talotkin ovat kauniita ja lapset huomaavaisia ja hyvin kasvatettuja. Miksi viljelette näitä stereotypioita?

Itse vietän vilkasta seuraelämää ja etenkin talvella, kun on pimeää. Kirkasvalolamppu, onnellisuus ja positiivinen asenne auttavat myös aika pitkälle. Toivon oikeasti, että ette edes palaa tänne valittamaan, kuinka siellä "jenkeissä oli tämäkin asia NIIIN paljon paremmin". Tuota kun kuulee riittävästi, ei ihme, jos teillä ei ole ystäviä enää vanhassa kotimaassanne.

..heidän nykyisessä asuinmaassaan on niin ikävä henkinen ilmasto, ei mitään kulttuuria ja kaikki ihmiset pelkästään valittavat :D



Suomessa sen sijaan poliisitkin ovat komeita, ystävällisiä ja palvelualttiita. Ja suomalaiset kodit, ne vasta ovat hyvin suunniteltuja.



Ehkä pitäisi tehdä oma ketju siitä, millä argumenteilla saan heiltä vaaleanpunaiset silmälasit pois!



Kyseessä ovat expattien lapset, jotka eivät ole koskaan asuneet Suomessa eivätkä edes osaa kieltä. Mutta hinku unelmien maahan on kova, vähän kuin menetettyyn Karjalaan.

kauheaa ja ilmaston perusteella on valmis leimaamaan oman syntymämaansa, on helpompaa tosiaan jäädä ulkomaille.

Ihmettelen näiden suomalaisten paluumuuttajien negatiivista maailmankatsomusta. Eikö teistä muistakin ole kornia, että nämä ihmiset VALITTAVAT ja MARISEVAT ja ovat TYYTYMÄTTÖMIÄ ja TYLYJÄ. Eli valittavat sitä, että Suomessa VALITETAAN JA MARISTAAN JA OLLAAN TYYTYMÄTTÖMIÄ JA TYLYJÄ.



Eivät nämä paluumuuttajat ole sitten päässeet siitä suomalaisesta luonteenpiirteestä ulkomailla eroon kun heti maan kamaralle astuttaessa aletaan se negatiivinen ruikutus ja tylyys ja mariseminen ja valittaminen ja pessimistinen tulevaisuudenkuva oikein leijailee ympärillä.



Olisi luullut, että sieltä ulkomailta olisi tarttunut se eloisuus ja iloisuus ja positiivisuus ja lämpöys ja sosiaalisuus teihin paluumuuttajiin. Mutta ei. Heti aletaan se VALITUS JA MARINA JA HAUKKUMINEN JA TYLYTYS JA MASENTUNUT VONKUMINEN.

ystävällisestä käytöksestä vaihtelee eri maissa. Minusta suomalaiset ovat yleisesti ottaen ystävällisiä. Muissa maissa vain käsitys siitä, mitä kuuluu ystävälliseen käytökseen, on erilainen. Kun sitten on asunut monta vuotta ulkomailla, suomalaiset tuntuvat epäystävällisiltä, koska heidän käytöksessään ei ole niitä piirteitä, joita on ulkomailla tottunut odottamaan ysätävällisesti käyttäytyviltä.



Missä muuten te Suomessa kohtaavat ihmisiä, jotka eivät vastaa tervehdykseen? Itselläni heitä tulee vastaan ani harvoin. Ainoana poikkeuksena ovat bussikuskit (joista nykyisin merkittävä osa on maahanmuuttajia), joista monet eivät vastaa mitään.

kun sankoin joukkoin ostoskärryillä tökitään heitä nilkkoihin ja ei tervehditä ja ollaan tylyjä.

Minä en ole tällaiseen törmännyt, vaikka olen asunut Suomessa 22 vuotta.

Siihen olen kyllä törmännyt ulkomailla, että naisen asema on aika surkea ja naisia kohdellaan todella törkeästi ja huonosti. Suomessa naisten asema on todella hyvä.

Missä muuten te Suomessa kohtaavat ihmisiä, jotka eivät vastaa tervehdykseen? Itselläni heitä tulee vastaan ani harvoin. Ainoana poikkeuksena ovat bussikuskit (joista nykyisin merkittävä osa on maahanmuuttajia), joista monet eivät vastaa mitään.

Eikä tällä hiukka pienemmässä n.80 tuhannen asukkaan kaupungissa ole läheskään niin kireää kuin Suomen "suurkaupungeissa".

Mulla on täysin päinvastaisia kokemuksia Suomesta. Tuppisuu-junttimeninkiä on nimenomaan maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla, mutta täällä Helsingin keskustassa ihmiset on pääsääntöisesti ihan ystävällisiä ja saavat suutaankin auki sosiaalisissa tilanteissa.

Emmehän me voi. Meillähän on jo valmiiksi otsassa leuhkan paluumuuttajan leima, eikä tarvitse kauas tältä palstalta mennä tajutakseen, keiden ansiosta. Asiasta voi puhua vain oman perheen ja muiden paluumuuttajien kanssa. Jopa anonyymien palstalla ei näköjään voi asiaa tuoda esille ilman, että kirkasvalolamppuilijat saavat henkisiä häiriöitä. Kuitenkin samanlaisia kokemuksia on niin monella paluumuuttajalla, että ilmiö ei ole kuvitelmaa.

Voi ihanaa, kun ulkomailla oppii suvaitsevaksi

Mielestäni lapsuus on täällä nykymaassani "parempi". Suomalaiset lapset ovat niin yksin (itsenäisyys on suurin hyve), eikä kukaan ole heitä kunnolla kasvattanut. Käytös on sen mukaista.. Katukuva on niin masentava, menipä mihin tahansa, rakennukset näyttävät niin ankeilta, humalaisista puhumattakaan. En halua viedä lapsiani sinne.

En tiedä, missä käytte Suomen lomillanne, mutta itse asun Helsingissä ns. "hyvällä alueella" enkä ole oikeastaan koskaan nähnyt humalaista täällä. Talotkin ovat kauniita ja lapset huomaavaisia ja hyvin kasvatettuja. Miksi viljelette näitä stereotypioita?

Itse vietän vilkasta seuraelämää ja etenkin talvella, kun on pimeää. Kirkasvalolamppu, onnellisuus ja positiivinen asenne auttavat myös aika pitkälle. Toivon oikeasti, että ette edes palaa tänne valittamaan, kuinka siellä "jenkeissä oli tämäkin asia NIIIN paljon paremmin". Tuota kun kuulee riittävästi, ei ihme, jos teillä ei ole ystäviä enää vanhassa kotimaassanne.

Hi there ,

Katso Wikipediasta

culture schock

ja reverse culture shock.

Katso myos https://paluumuuttajana.com/

-niin tiedat minkalaista  on OIKEASTI olla  paluumuuttaja

Jos ylla oleva linkki https://paluumuuttajana.com/ linkki ei nay ,

 Please kirjoita Googleen:

Paluumuuttoon liittyvia asioita -Suomen Paluumuuttajat SPM ry

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä käynyt Suomessa tosiaan kaksi kertaa vuodessa, säännöllisesti, ja seurannut aktiivisesti (kröhöm, ok, päivittäin) myös av:tä viimeiset 10 vuotta! : D Mutta eivät kai ihmiset niin kamalia ole oikeasti kuin Palsta Mammat (itsehän en tietenkään ole Palsta Mammuli, ehen)?

Tämä palsta on ihan irvikuva suomalaisista. Itse käyn täällä lähinnä viihteen vuoksi. Jos sopeutuu ulkomaille, kai sitä nyt sentään sopeutuu myös uudelleen omaan kotimaahansa? 

Ei pitäisi olla ongelmia jos miehelläsi on duuni täällä valmiina kun tulette. Täällä on vähän tälllaista asennetta että kyl ulkomailla kaikki on paremmin ja jengi hymyilee jne. Olin itse muualla 3v, ei ollut mitenkään iso ongelma tulla takaisin. Olin helpottunut ja onnellinen. Kai se on ihan yksilöllistä miten nuo sopeutumisasiat menee.

Tällä palstalla jutut vaan menee niin että ulkosuomalaiset naiset hehkuttaa muualla oloaan ja sitten haukutaan Suomea ja suomalaisia kimpassa;(.

Aina ilahduttaa kun joku tosissaan kysyy av mielipidettä:D. Täältähän ne hyvät neuvot löytyy.

Otimme lapsemme pois suomalaisesta koulusta , ja opetamme hanta nyt  kotona.

Suomalaisessa koulussa opettajilla ei  ollut minkaanlaista auktoriteettia luokassa... Lapsi oli kaynyt Englannissa  koulua ennen  muuttoamme Suomeen  4 vuotiaasta 12 vuoteen ikavuoteen asti ,eika sopeutunut  Suomalaisen systeemin kaaokseen.Englanissa lapsemme oli menestynyt koulussa  keskitasoa paremmin ja oli siella ollut innokas oppilas .Suomessa yritimme olla vuorovaikutuksessa  opettajien ja rehtorin kanssa .Englannissa olimme oppineet yhteistyohon koulun kanssa ,mutta taalla oli kuin olisi puhunut kuin tiili seinalle.Onhan suopmalainen koululaitos niin todistetusti ja tutkitusti taydellinen.Sekaan ei auttanut, etta mieheni on ammatiltaan opettaja.

Koulu, jota han kavi oli ylipistonalainen normaalikoulu yhdessa Suomen suurimmista kaupungeista ja han oli international osassa koulua jossa opetus oli englanin kielella.

Tilanne helpotti, kun teimme poistiivisen paatoksen ottaa hanet pois koulusta karsimasta .

Vierailija kirjoitti:

Otimme lapsemme pois suomalaisesta koulusta , ja opetamme hanta nyt  kotona.

Suomalaisessa koulussa opettajilla ei  ollut minkaanlaista auktoriteettia luokassa... Lapsi oli kaynyt Englannissa  koulua ennen  muuttoamme Suomeen  4 vuotiaasta 12 vuoteen ikavuoteen asti ,eika sopeutunut  Suomalaisen systeemin kaaokseen.Englanissa lapsemme oli menestynyt koulussa  keskitasoa paremmin ja oli siella ollut innokas oppilas .Suomessa yritimme olla vuorovaikutuksessa  opettajien ja rehtorin kanssa .Englannissa olimme oppineet yhteistyohon koulun kanssa ,mutta taalla oli kuin olisi puhunut kuin tiili seinalle.Onhan suopmalainen koululaitos niin todistetusti ja tutkitusti taydellinen.Sekaan ei auttanut, etta mieheni on ammatiltaan opettaja.

Koulu, jota han kavi oli ylipistonalainen normaalikoulu yhdessa Suomen suurimmista kaupungeista ja han oli international osassa koulua jossa opetus oli englanin kielella.

Tilanne helpotti, kun teimme poistiivisen paatoksen ottaa hanet pois koulusta karsimasta .

 

 

 

Meillä on kyllä erilainen kokemus, mutta onneksi tosiaan miehesi on opettaja, joten kotikoulu varmaan teillä onnistuu hyvin.

Meillä kyllä suomalainen koulu on osoittautunut todella järjestemälliseksi (45 minuuttia opiskelua + 15 minuuttiia välituntia raittiissa ilmassa) ja todella joustavaksi. Tukea saa heti, jos jotain keksii kysyä. On pienryhmää ja luokkatason ylimääräistä opettajaa, avustajaa, erityisopettajaa ja kuraattoria. Lapsellamme huomattiin r-äänteen puuttuminen ja heti tuli aika puheterapeutille. Hän kun ei ole koskaan asunut maassa, jossa terävää r-äännettä olisi tarvittu ja kotioloissa emme suomenkielessä jotenkin tätä hoksanneet, koska useimmiten r sorahtaa ihan oikein. Englanninkielisellä luokalla suomen opetus on sopeutettu erilaisille tasoille ja isommalle sisarukselle tarjottiin välittömästi tukiopetusta ruotsissa, kun selvisi, ettei ole sitä opiskellut ja aloitti 8. luokan.

Koulun suhteen ainoa asia joka harmittaa, on yläkoululaisten osalta matemaattisten aineiden heikko taso. Matematiikassa tehdään 8. luokalla niitä asioita, joita opiskeltiin muualla 6. luokalla, kemiassa ja fysiikassa sama. Mutta tässäkin suomalainen koulu on ihana, nyt mietitään yläkoululaisille eriytettyä opetusta noissa aineissa ja ensiapuna 8. luokkalainen käy 9. luokan matematiikan tunneilla.

Asia on erittäin helppo sillä sääntö menee näin:

-Jos olet jäänyt työttömäksi tai olet sairas tai et ole opiskellut => palaa Suomeen

-Jos olet korkeasti koulutettu =>Jää

Duunarin ja korkeasti koulutetun KÄTEENJÄÄVÄ osuus ulkomailla on luokkaa x 10  mitä on Suomessa. Duunarin palkat on ulkomailla vieläkin matalampia kuin Suomessa ja vastaavaa sosiaaliturvaa ei ole.

Yli 10.000 kk tuloihin on vaikea päästä Suomessa ja jos puhutaan että 10.000 jää käteen on se Suomessa jo todella hankalaa. Ulkomailla 150.000-200.000 tuloihin ulkomailla pääsee suhteellisen helposti ja siitä jää se 10.000kk kuussa käteenkin

Vierailija kirjoitti:

Yli 10.000 kk tuloihin on vaikea päästä Suomessa ja jos puhutaan että 10.000 jää käteen on se Suomessa jo todella hankalaa. Ulkomailla 150.000-200.000 tuloihin ulkomailla pääsee suhteellisen helposti ja siitä jää se 10.000kk kuussa käteenkin

 

Tuo kyllä pitää paikkansa, mutta mihin Suomessa tarvitsee 10 000 nettotuloja? Meillä on mieheni kanssa kuukausitulot yhteensä 12 500, ja meillä on rahaa yllin kyllin. Pystymme hankkimaan kaiken, mitä mieli tekee, ja joka kuukausi jää nelinumeroinen summa rahaa säästöön. Ainoa taloudellinen huolemme on se, miten saisimme ylijäävän rahan sijoitettua järkevästi niin, että sen arvo säilyy eläkepäiviä varten. Esimerkiksi saksalaiset tuttavamme tuntuvat suurista tuloistaan huolimatta olevan paljon tiukemmilla lastensa opiskelukustannusten takia (heidän lapsensa eivät saa opintotukia vanhempien tulojen takia, kun taas meidän lapsilla vanhempien tulot eivät vaikuta).