Onko paluumuutto Suomeen OIKEASTI niin kauhea kokemus, kun täällä on usein annettu ymmärtää?

oli täynnä VALITUSTA ja MARINAA siitä, miten ulkomailla asuneet ovat TYYTYMÄTTÖMIÄ ja TYLYJÄ. Eli valittavat sitä, että Suomessa VALITETAAN JA MARISTAAN JA OLLAAN TYYTYMÄTTÖMIÄ JA TYLYJÄ.

Sehän suorastaan huokui lämpöyttä, eikö sinustakin?

Jos räntä ja pimeä on elämässä kovin kauheaa ja ilmaston perusteella on valmis leimaamaan oman syntymämaansa, on helpompaa tosiaan jäädä ulkomaille.

Ihmettelen näiden suomalaisten paluumuuttajien negatiivista maailmankatsomusta. Eikö teistä muistakin ole kornia, että nämä ihmiset VALITTAVAT ja MARISEVAT ja ovat TYYTYMÄTTÖMIÄ ja TYLYJÄ. Eli valittavat sitä, että Suomessa VALITETAAN JA MARISTAAN JA OLLAAN TYYTYMÄTTÖMIÄ JA TYLYJÄ.

Eivät nämä paluumuuttajat ole sitten päässeet siitä suomalaisesta luonteenpiirteestä ulkomailla eroon kun heti maan kamaralle astuttaessa aletaan se negatiivinen ruikutus ja tylyys ja mariseminen ja valittaminen ja pessimistinen tulevaisuudenkuva oikein leijailee ympärillä.

Olisi luullut, että sieltä ulkomailta olisi tarttunut se eloisuus ja iloisuus ja positiivisuus ja lämpöys ja sosiaalisuus teihin paluumuuttajiin. Mutta ei. Heti aletaan se VALITUS JA MARINA JA HAUKKUMINEN JA TYLYTYS JA MASENTUNUT VONKUMINEN.

paluumuuttajat eivät valita, marise, hauku, tylytä ja vongu masentuneesti ympäristölleen. Yleensä sitä yrittää olla avoin ja positiivinen ja ottaa vain vastaan ne kaikki tylyydet ja mölöydet, joita tulee vastaan, jatkuvasti päivästä toiseen. Se eloisuus ja iloisuus ja positiivisuus ja lämpö(ys) ja sosiaalisuus, minkä ulkomaalla on ehkä saanut, ei jaksa kovin pitkään pysyä yllä, kun ympäristöolosuhteet ovat mitä ovat. Se kuihtuu vähitellen pois ja parin vuoden päästä sitä on taas samanlainen muista piittaamaton, hampaitaan toisten törppöilyistä narskutteleva hapansilakka kuin muutkin.

Ymmärrätkö, että henkilö, joka haukkuu muita hapansilakoiksi, ei ole kyllä onnistunut kerryttämään minkäänlaista "lämpöyttä"...?

Olen asunut eräässä englanninkielisessä maassa nyt 14 vuotta ja mieheni on EHKÄ saamassa siirtoa Suomeen. Mies on siis ulkomaalainen, eikä puhu suomea, vähän ymmärtää kuitenkin. Käymme kaksi kertaa vuodessa Suomessa lomailemassa.

Itse olen tällä hetkellä opiskelija, palasin kotiäitivuosien jälkeen takaisin yliopistoon jatkokouluttautumaan.

Joskus, kun olen lukenut paluumuuttajien juttuja täällä, on Suomesta tullut esille hyvin negatiivisia asioita: paluumuuttajien koulutus- ja työkokemusta ei arvosteta lainkaan ja suomea osaamattoman länsimaalaisenkin on vaikea sopeutua Suomeen. Miten on? Kertokaa taas kokemuksianne, omia tai tuttujenne...

Aika paljon samanlaisia kokemuksia kuin muillakin. Eli päivänvalon jakautuminen eri vuodenaikoina; onhan sitä valoa mutta se kaikki tulee kesällä. Märät ja koleat syksyt ja keväät. Viime vuosien isot lumet sen sijaan on hyviä kun ne ovat lisänneet valoisuutta. Ihmiset keskittyvät itseensä ja ovat hiljaisia etenkin talvikaudella. Kielteisistä asioista jaksetaan jauhaa, hyvistä ei puhuta. Ihminen saa rauhassa maata kadulla eikä kukaan käy katsomassa onko joku hätä. Lapset, vanhukset, raihnaiset häiritsee. Lapset ei saa edes kavereita leikkiseuraksi kun perheet haluaa olla vain keskenään. Tällaisia juttuja... Hyviä asioita on suhteellisen helppo asiointi viranomaisten kanssa, nopeasti saatavat tietoyhteydet, koulut, pankkiasiointi... mutta hyviin asioihin tottuu nopeasti, vaikeat asiat hiertää.

vaikeat asiat hiertää.

Ainoat negatiiviset kokemukset ovat liittyneet siihen, että vuosien expat -elämän jälkeen sillä komennukselle lähteneellä ei olekaan työpaikkaa Suomessa, näin tuntuu leimallisesti olevan Nokian porukalla. Kaverini Koneelta solahti perheineen suomalaiseen systeemiin ihan hyvin, mutta Koneella pyyhkiikin mainiosti.



Ja tottakai se on kulttuurishokki muuttaa jo totutut tavat, mutta ei se varmaan ollut ruusuilla tanssimista ne ekat kuukaudet siellä kohdemaassakaan.



Itse olemme vasta lähdössä, Kiinaan muutaman kuukauden päästä enkä tosiaan odota sen muuton olevan helppo.

Mietin, kun tuleehan siellä Suomessa lomailtua ja nähtyä kaikenlaista... Mutta sitä kuuluisaa suomalaista lähiö-lapsiperhearkea mietin silti... Mies ei tosiaan puhu suomea ja itse olen elänyt tätä arkea täällä toisessa maassa eri tapoineen ja kai aika erilaisine asenteineen, mitä nyt suomalaisten kavereiden kanssa olen jutellut.



Katuisinko paluuta? Olisivatko lapset onnellisia? lapset kuitenkin puhuvat ihan ok suomea, mutta koulujärjestelmä olisi erilainen, keskimmäinen lapsi "putoaisi" koulusta takaisin tarhalaiseksi, kun Suomessa koulu alkaa vasta 7 v. Mites kaverit, hyljeksitäänkö hassulla aksentilla puhuvia lapsia? Entä miten itse saisin töitä, kun Suomesta on työkokemusta viimeksi vuodelta 98 ja sekin ihan eri alalta kuin mitä nyt opiskelen...

Itse asuin Keski-Euroopassa ja tuntui harvinaisen ankealta tulla tänne pimeyteen ja kylmyyteen. Ihmiset ovat töykeitä ja hymyttömiä, ja itseltänikin karisivat käytöstavat aika nopeasti, kun huomasi että ei niille tosiaan saa mitään vastinetta ja että olen ainoa joka viitsii pyytää tönäisyä anteeksi. Ruokakin tuntui ja tuntuu edelleen tylsältä ja nihkeältä, mitään hyvää ei ole saatavilla.



Työjutuista ym. en osaa sanoa.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:42"]

On.

[/quote]

Perkele, pelottaa jo etukäteen. Suomesta on vaan tullut melko paska maa.

[/quote]

Minä palasin vuosi sitten, vastentahtoisesti. Odotukseni olivat niin alhaalla, että Suomi osoittautui ennakkopelkoja viihtyisämmäksi paikaksi. Töihin en silti ole kelvannut. Seitsemän vuoden työkokemus ulkomailta ja kyky käyttää suomen lisäksi kolmea kieltä sujuvasti työkielenä eivät kiinnosta ketään. 

[quote author="Vierailija" time="04.10.2012 klo 20:34"]

Itseani huolestuttaa nimenomaan Lasten sopeutuminen.. Kaytostapojen puute ja lastenkesken vallitseva vapaus. Olemme olleet Suomessa nyt 2 kk ja luultavasti pidan lapset kotiopetuksessa. Kylla me aikuiset parjaamme, tavat ja ystavallisyys toimii myös suomalaisiin vaikkeivat he itse osaisikaan niita nayttakaan, mutta lapsieni tilanne kylla mietityttaa kovasti :( Ehdottomasti parempi tilanne ulkomailla! Vaikka kuka sanoisi mita maailman parhaasta koulusysteemista..haloo! Katsotaan hedelmaa ja nuorten ja lasten pahoinvointia!! Onnellinen ja tasapainoinen nuori joka osaa kayttaytya on paljon tarkeampaa kuin joku nippelitieto!

[/quote]

Tässä tulikin yksi niistä suurimmista syistä minkä takia en "uskalla" täältä Espanjasta Suomeen palata. Pisa-tutkimuksen mukaanhan Espanja on ihan Euroopan pohjasakkaa mutta tuossa ylempänä tuo kiteytettiin aika hyvin: Onnellinen, tasapainoinen ja ennen kaikkea hyväkäytöksinen nuori on paljon tärkeämpää kuin joku nippelitieto.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:42"]

On.

[/quote]

Perkele, pelottaa jo etukäteen. Suomesta on vaan tullut melko paska maa.

[/quote]

Minä palasin vuosi sitten, vastentahtoisesti. Odotukseni olivat niin alhaalla, että Suomi osoittautui ennakkopelkoja viihtyisämmäksi paikaksi. Töihin en silti ole kelvannut. Seitsemän vuoden työkokemus ulkomailta ja kyky käyttää suomen lisäksi kolmea kieltä sujuvasti työkielenä eivät kiinnosta ketään. 

[/quote]

Tämä just. Suomessa kelpaa vain suomalainen koulutus ja työkokemus. Sikäli se on hassua ettei voida nähdä sitä hyvää, jota ulkomailla työskennellyt ja erilaisen näkökulman asioihin tuova voisi firmalle antaa. Suomi on tässä mielessä hyvin sisäänpäin lämpiävä maa, no monessa muussakin suhteessa tietty.

Kyllä se kulttuurishokki muuten tulee molempiin suuntiin, se että muuttaa eka kertaa Suomesta johonkin ei ole välttämättä täysin kivutonta, mut sitten kun tottuu uuden kotimaan tavoille, niitä ehkä oppiikin arvostamaan niitä ja jos palaa Suomeen, näkee helposti kaikki ne epäkohdat mitä siellä on verrattuna ulkomaan asuinpaikkaan. Mutta koska niitä epäkohtia ei saa ääneen sanoa edes kehitysmielessä (edes av:llä) niin Suomi pysyy samanlaisena tynnyrinä aina ja ikuisesti aamen.

useammin kuin että olisi halunnut takaisin. Varsinkin, jos on asunut esim. USAssa tai Kanadassa, sieltä on "joutunut" pois, joko Suomeen tai muualle.

mutta itse muistan hyvin nimimerkin SannaSaksasta, joka sai kyllä ainakin minulla karvat nousemaan pystyyn sen sakasalaisuuden suhteen, ja hänen juttunsa Saksasta huononsivat käsitystäni saksalaisista ihmisistä entisestään. Tämä mamma oli ängennyt itsensä saksalaisuuden ylistyslaulunsa myös joko Kaksplussan tai Vauvan painettuunkin versioon, en enää muista kumpaan. Itselläni on tosi huono kuva saksalaisista koska teen heidän kanssaan töitä, ja tämän SannanSaksasta puheet heistä vain lisäsivät inhoani kyseistä kansalaisuutta kohtaan karkeasti yleistäen. Mutta tuo kyseinen mamma tuntui kyllä ajatusmaailmansa kanssa sopivan hyvin juuri tuohon saksalaisten ällöön joukkoon, joten toivottavasti on ostanut menolipun takaisin :D

Itse positiivisena aina uusiin asioihin suhtautuvana ja uteliaana uusiin ihmisiin tutustuvana olin järkyttynyt, miten Suomi oli muuttunut 10 vuodessa :(. Toki olimme mekin lomilla täällä käyneet, joten jonkinlainen side oli, mutta shokki oli hurja, ei voi muuta sanoa!



Nyt muutaman vuoden jälkeen olemme sopeutuneet jollain tavoin. Itse en muuttaisi pääkaupunkiseudulle mistään hinnasta - siellä ihmiset ovat mielestäni kovin kylmiä ja välinpitämättömiä. Työskentelen kyllä siellä, joten olemme valinnut vaihtoehdon asua vähän kauempana viihtyisästi.



Tsemppiä paluuseen - on täällä toki paljon hyvääkin.



Vanha sanonta, että "kaiken voi saada, mutta ei yhtä aikaa" pitää paikkansa :).

ja syntyperäisinä suomalaisina ei ollut kielivaikeuksia, mutta se täräys tuli siitä, kun tupsahtaa keskelle kylmää, märkää ja pimeää ja joutuu tekemisiin kanssa ihmisten, jotka olivat samanlaisia kuin marraskuinen sää ympäri vuoden. Onhan Suomessa paljon hyviäkin puolia, mutta on todella ikävä asua keskellä mykkiä, epäkohteliaita ja tylyjä ihmisiä, jotka eivät edes vastaa tervehdykseen ja puhuvat ainoastaan silloin kun on aihetta valitukseen. Ajan kanssa siihen toki tottuu. Harmi vaan sinänsä, kun ystävällisyys ei maksa mitään ja päin vastoin tekisi hyvän mielen kaikille.

t. Tapiolalainen paluumuuttaja : )

Pk-seudulla, jossa voi jotain kohteliasuutta ja small talkia olla. Espoon paras paikka on Tapiola, muuten ihmiset on umpimielisiä jurnuttajia. Vantaalla ei valo loistakaan. Helsingin autuus rajoittuu öbaut stokkaan.

vuodeksi-pariksi. Tuosta epäkohteliaisuudesta täytyy sanoa, että toki Helsingissä on käsittämättömän tylyjä ja kamalia ihmisiä, mutta kun itse olen aika välitön ja pyrin aina olemaan huomaavainen, niin useimmiten kyllä minulle myös ollaan mukavia. Täytyy olla todella huonoa tuuria, jos Helsingissä törmää vain epäkohteliaisiin, tylyihin ihmisiin.

Persu-ilmiön myötä on tullut ihmisiin tavaton negatiivisuus ja sellainen, että hakemalla haetaan kaikki mahdolliset viat kaikkialta. JA aina kaikki on muiden syy, muiden vika.



Siis sellainen Kansanradion valitus ja urputus on tullut osaksi jokapäiväistä elämää.



Kukaan ei halua ottaa elämää omiin käsiinsä, kaikki odottavat, että joku muu hoitaa asiat.

Paluumuutto Suomeen pian edessä ja asenne meillä optimistinen.



Kolmen vuoden kokemuksella Keski-Euroopan ilmasto ei ole juurikaan (Etelä-)Suomea miellyttävämpi. Talvi on luonnonllisesti leudompi mutta toisaalta sadetta läpi vuoden huomattavasti enemmän kuin Suomessa.



Ihmisten paljon mainostettu ystävällisyys loistaa ainakin täällä saksankielisellä alueella poissaolollaan. Sosiaalinen kuttuuri on melko pessimistinen ja aggressiivinen ja asiakaspalvelukulttuuri olematonta tai tylyä.

kuin vieraaseen maahan muuttaessa.

Paluushokki voi olla jyrkkä jos ulkomaanelämä on ollut lähetetyn työntekijän expat-kuplassa vietettyä luksuselämää.



=Korkea tulotaso, maksettu asuminen, työnantajan puolesta hoidettu siirtolaisbyrokratia, mahdolliset kotipalvelut lapsia hoitavalle vanhemmalle ym..



Kun siirtolaiseksi lähtee omatoimipohjalta ja tienaa tavanomaisten paikallisten palkkataullukoiden mukaan voi kuva ulkomailla asumisesta muodostua erilaiseksi.

tuollainen yleistäminen, että me suomalaiset olisimme tylyjä ja kateellisia ja vaikka mitä (ai niin, mutta te paluumuuttajatkin olette suomalaisia, ettei vain metsä vastaa...)



Itse ainakin olen kohtelias ja ystävällinen ja positiivinen ja haluaisin tutustua ihmisiin yms.

Mutta ainoastaan yksi ulkomailta muuttanut paluumuuttaja osoittautui ns. tavalliseksi ihmiseksi, kenen kanssa tuli toimeen. Moni muu on taas niin ylimielinen ja asenteellinen, ettei tosikaan. Vaikka mitä yrittäisi, ei pääse juttuun, eikä ystävystymään.

joten toivottavasti on ostanut menolipun takaisin :D

Täytyy tuottaa sinulle pettymys, menolippua ei ole tullut hankituksi.

Haastattelupyyntö tuli lehden suunnalta, en ängennyt mihinkään (vastaan myös galluptutkimuksiin puhelimessa, jonkunhan niihinkin on vastattava) ja lehti ei ollut Vauva eikä Kakspluskaan, vaan Yhteishyvä.

t. SannaS