Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekki liikunnan harrastaminen on niin vaikeaa?
27.04.2012 |
Tuntuu, että laihdutetaan ja laihdutetaan sillä syömisen vähentämisellä. Ruokailurytmit päin persettä ja ruoka jatkuvasti mielessä kun sitä ei saa syödä, sitte sorrutaan 4x viikossa ylettömyyksiin ja ajatellaan että onpa vaikea laiduttaa, on on.
Ja kyllä niidenkin jotka ovat normaalipainoisia, tulisi harrastaa liikuntaa.
Ihmiset ei ymmärrä kuinka hyvä olo siitä liikunnasta tulee, kuinka se ohjaa ruokahalua oikeaan suuntaan ja tekee pirteäksi, mielen virkeäksi ja vaikuttaa jopa seksielämään.
Ja poissuljen tästä nyt sairastavien lapsien vanhemmat, kriittisessä elämänvaiheessa elävät, liikuntarajoitteiset ihmiset, ettei vaan aleta marttyyriksi!
Miksi sinä et liiku viikoittain?
Kommentit (89)
Tuo "pidempi elämä" on muuten hauska. Jokuhan oli laksenut että jos siitä pidentyneestä elämästä vähennetään vaikka se ½-1h jokapäiväistä liikuntaa, lopputuloksen on ihan yhtä pitkä elämä kuin liikkumattomalla. Siis että ihminen jonka elämä pitenisi liikunnan ansiosta, olisi käyttänyt pidentyneen elämän lenkkipolulla. Pistää miettimään haluanko todela rääkätä itseäni tuolla vai tehdä muita asioita elämässä.
Ei tää oli kyllä ihan paras! Sehän on ihan mahtavaa, koska mä todella nautin siitä ajasta, jonka olen lenkkipolulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikuntaa en ole harrastanut koskaan. se tuntuu tyhmältä liikkua vain liikkumisen ilosta. kouluun menen kyllä sysksyllä ja keväällä polkupyörällä (10km suuntaansa) mikään urheilulajikaan ei kiinnosta. mikäli telkkaristakin tulee urheilua kohdalle niin vaihtuu kanavakin aika sukkelaan.
en ole ylipainoinen enkä saa liikkumisesta mitään kiksejä tai hyvänolontunteita
ps. keksin paljonkin parempaa tekemistä sille ajalle mitä liikkumiseen menisi.
Kun jaksaa juosta pidemmälle tai oppii ajamaan kivikkoisen maastopyöräpätkän ilman pysähdyksiä tai onnistuu päälläseisonnassa joogatunnilla tai vetää viiden tunnin maantielenkin hyvissä voimissa tai laskee pelottavalta näyttävän offaririnteen Alpeilla tai kiipeää vaikeana pitämänsä kallioreitin putoamatta kertaakaan tai laittaa enäätyspainot pumppitankoon jne.
Mikäs sen parempaa kuin itsensä haastaminen ja voittaminen?
Tätä mä ihmettelen kanssa. Ja sitä että joku ei "ehdi", kun pitää siivota keittiö ja eteinen ja vaikka mitä... Huh. Melkoisella varmuudella mä käyn mieluummin vetämässä 15 km:n lenkin kuin siivoan keittiön. Mutta kukin tietty tyylillään. Juokseminen on ihan parasta!
Minä olen yh ja tällä liikuntamäärällä kuntoni on hyvä, rasva-ja veriarvot erinomaiset ja lihaskunto 15 vuotta nuoremman. Lisäksi olen pysynyt samassa painossa 20v katsomatta mitä syön. Endorfiinipöllyjä saan nauramalla ja ystävien seurassa, siihen ei tarvita liikkumista joka päivä.
Kun jaksaa juosta pidemmälle tai oppii ajamaan kivikkoisen maastopyöräpätkän ilman pysähdyksiä tai onnistuu päälläseisonnassa joogatunnilla tai vetää viiden tunnin maantielenkin hyvissä voimissa tai laskee pelottavalta näyttävän offaririnteen Alpeilla tai kiipeää vaikeana pitämänsä kallioreitin putoamatta kertaakaan tai laittaa enäätyspainot pumppitankoon jne. Mikäs sen parempaa kuin itsensä haastaminen ja voittaminen?
Kaivapas ojaa pari tuntia, kaada mahdoton puu ja pilko se, käännä ryteikköön uusi kasvimaa, korjaa auto, siirrä 5m3 sorakasa jne. Minä saan kiksini eri asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jaksaa juosta pidemmälle tai oppii ajamaan kivikkoisen maastopyöräpätkän ilman pysähdyksiä tai onnistuu päälläseisonnassa joogatunnilla tai vetää viiden tunnin maantielenkin hyvissä voimissa tai laskee pelottavalta näyttävän offaririnteen Alpeilla tai kiipeää vaikeana pitämänsä kallioreitin putoamatta kertaakaan tai laittaa enäätyspainot pumppitankoon jne. Mikäs sen parempaa kuin itsensä haastaminen ja voittaminen?
Kaivapas ojaa pari tuntia, kaada mahdoton puu ja pilko se, käännä ryteikköön uusi kasvimaa, korjaa auto, siirrä 5m3 sorakasa jne. Minä saan kiksini eri asioista.
Voisivat puistoyksikön työntekijät vähän ihmetellä, jos alkaisin Koffin puistoon kaivamaan ojaa ja kääntämään kasvimaata, puhumattakaan siitä jos haastaisin itseni kaatamalla pari satavuotiasta maisemapuuta :D
Minulle siitä ei tule hyvää oloa vaan pelkästään kipuja, särkyjä, hengästyneisyyttä ja vitutusta. Joo olen nuorempana yrittänyt hampaat irvessä väkisin liikkua kun "pitää" ja odottanut että ne endorfiinit iskee päälle ja alkaa tulla himo liikkumiseen, mutta ei mulla toiminut. Ei vaikka kuntoni sain kyllä kohoamaan niin paljon että jaksoin juosta 10-15 km lenkkejä yhteen menoon. Mitenkään se ei vaikuttanut kuitenkaan elämääni muuten positiivisesti, koska mitään arjessa jaksamis- tai ylipaino-ongelmia minulla ei ole muutenkaan liikkumattomanakaan koskaan ollut.
Olenkin jo 10 vuotta sitten päättänyt että ikinä en enää kiduta itseäni liikunnalla, koska se tuntuu minusta sekä henkisesti että fyysisesti ikävältä eikä anna minulle käytännössä mitään hyötyjä.
Samoin. En ole koskaan saanut liikunnasta mitään paljonpuhuttuja endorfiinejä tai hyvänolontunnetta, pelkkää hikeä, uupumusta, särkyä, hengenahdistusta ja kipua. Pakottauduin harrastamaan niin että kuntoni nousi, mutta missään vaiheessa en tehnyt sitä muun kuin kesäksi timmiytymisen vuoksi. Ja kiloakaan ei ole koskaan ollut ylipainoa, koska syön sen verran mitä kulutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on, tämä jos mikä. Meillä kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta ojankaivuihin ja puuhommiin joten meidän täytyy korvata se keinotekoisemmilla jutuilla.
Kaivapas ojaa pari tuntia, kaada mahdoton puu ja pilko se, käännä ryteikköön uusi kasvimaa, korjaa auto, siirrä 5m3 sorakasa jne. Minä saan kiksini eri asioista.
Olen kokeillut _paljon_ eri lajeja.
Juoksua, sauvakävelyä, kuntosalia, squashia, tennistä, keilausta, aerobiciä, zumbaa, tanssia, jalkapalloa, lätkää, pyöräilyä, hiihtoa, luistelua, ringetteä, kahvakuulatreeniä jne jne.
Elämäni aikana olen kokeillut hirvittävästi eri lajeja, mutta en kertakaikkiaan saa mistään mitään iloa.
Liikunta ei vaan ole mun juttu.Saan hyvän olon kun teen käsitöitä tai askartelen, mutta liikunnasta en ole koskaan saanut mitään hyvää oloa.
On se kummallista, miten himoliikkujat aina tosissaan ihmettelevät että miten VOI olla, että joku ei saa sitä huumetilaa liikunnasta. Ihmisessä on heidän mielestään oltava jotain vikaa, jos ei nauti liikunnasta. Pakko johtua siitä, ettei ole vain kokeillut tarpeeksi eri lajeja ja ai niin sitä pitäs harrastaa joka viikonpäivä että kunto kohoais ja SIT vast tulee endorfiiniryöpyt!!!11 Paskat... minulle tulee monesta muusta asiasta hyvä olo, mutta ei liikunnasta, joten harrastan mielummin näitä muita juttuja. Ei siinä ole mitään sen kummempaa takana.
Ihanaa lukea nyt muiden tuntoja, kun silloin koululiikunnan aikaan ei todellakaan saanut ääneen sanoa, että vihaa liikuntaa. :) Silloin tuli automaattisesti nörttiläskin maine. Ainakin siihen aikaan liikunta ja jonkun soittimen soitto olivat ainoat hyväksytyt harrastukset lapsilla, esim. lukemista pidettiin ajanhukkana.
AP taitaa olla juuri näitä liikkahikkemimmejä, jotka silloin koulussa suuttuivat kun "laiskat läskit" eivät pelanneet joukkuepeleissä hampaat irvessä verenhimoisena ja tosissaan voiton vuoksi, kun itse juoksi taklaamassa kaikki kumoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en saa mielihyvää liikunnasta, sen sijaan melkein kaikesta muusta elämästä kyllä.
Ja vaikka olenkin esim. ylipainoinen, joku terveys tai hoikkuus ei ole mikään motiivi, koko sukuni on liikuntaintoilijoita, toisten terveys hyvä, toisten ei ja kukaan ei oikein ole kuitenkaan kovin tyytyväinen elämäänsä.
Minä vihasin sydämeni pohjasta koululiikuntaa kaikki ne 12 vuotta, jotka siitä kärsin.
Opin rakastamaan liikuntaa vasta lukion viimeisellä, lukuloman aikana - heti kun pakolliset liikunnat oli ohi. Aika ironista. Olen siitä lähtien liikkunut 6 kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä oon väkisin liikkunut pari kertaa viikossa, mutta mulle ei vaan tule sitä hyvänolon tunnetta mistä kaikki puhuu. Sinänsä silloin tällöin uiminen, satunnainen pelaaminen ja hyötyliikunta on ihan jees, mutta pelkästää liikkumisen "ilosta" en mitään tekisi.
Ja laihdutuksen suhteen oon huomannut, että se on paljon liikkuessa vaikeampaa koska nälkä on niin mieletön (ja nimenomaan sillon tekee mieli kaikkea rasvasta ja makeaa).. mutta oon kyllä aina ollut normaalipainoinen, joten montaa kiloa ei oo koskaan tarvinnut kerralla pudottaa. vähemmän liikkuessa pärjään kevyelläkin syömisellä.
Toki ihan terveysssyistä olisi hyvä liikkua enemmän, siksi koitankin sen hyötyliikunnan edes muistaa. Mutta ihan yksinkertaisesti: Kaikki ei vaan saa liikunnasta tippaakaan nautintoa vaikka liikkuisivat kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on erilaisia taipumuksia.
Toisilta liikunta sujuu leikiten, jotkut joutuvat ponnistelemaan kovastikin onnistuakseen liikkumaan säännöllisesti. Ja sitten on välimuotoja, joilta liikkuminen alkaa sujua harjoittelun tuloksena. Mutta kaikkia meitä ei vain ole luotu liikkumaan.
Liikunnallinen ihminen voi tuskin koskaan ymmärtää, miltä liikkuminen tuntuu itseni kaltaisista, joiden motoriset taidot, tasapaino, kunto jne. ovat erittäin puutteellisia. Kuntoa voi periaatteessa kyllä kohottaa mutta synnynnäistä lahjakkuutta ei saa mistään lisää vaikka kuinka rehkisi. Itse mm. ihan jo arkielämässä kävelen usein pöytiä, seiniä ja ovia päin, koska en hallitse kehoani kovin hyvin. Tällaisena juoksulenkit (kompastelen omiin jalkoihini) tai muu vaativampi liikunta on oikeasti todella raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ehkä piirustus- tai laulutaidottomat voivat ymmärtää asiaa miettimällä miltä itsestä tuntuisi, jos oma terveys olisi kiinni säännöllisestä laulu- tai piirrustusharrastuksesta. Itse en vain ole valmis uhraamaan monta tuntia viikossa harrastukselle, joka tuottaa minulle kauheaa tuskaa ja jonka hyötyjä en ole koskaan kokenut (olen kyllä elämässäni pakottautunut harrastamaan liikuntaa säännöllisesti pitkiksikin ajoiksi silloin, kun vielä jaksoin uskoa sillä olevan merkitystä).
Mieluummin vaikka sitten vähemmän elinvuosia kuin enemmän sellaisia vuosia, joista joku kohtuullisen kokoinen prosenttiosuus ajasta kuluu kärsiessä.
Sitä paitsi, kun laihduttamisesta ap puhui, niin sehän on todettu että naisilla liikunnan harrastaminen ei laihduttamista juuri edistä (terveyttä muuten kyllä), vaan paljon enemmän vaikuttaa se, mitä suuhunsa laittaa.
Eli siinä käy kuin vanhassa vitsissä kun lääkäri käski miestä jättämään viinan, tupakan ja seksin pois.
Elämä ei miehellä pidentynyt, mutta takuulla tuntui siltä.
Tosin sanoen kun en saa mitään hyvän olon tunnetta liikunnasta niin miksi sitä pitäisi harrastaa.
Jos elän lyhyemmän elämän, mutta mieluisan (käytän aikani teattereihin, käsitöihin jne) ilman liikuntaa niin onko se jotenkin huonompi elämä kuin se, että harrastan hampaat irvessä liikuntaa koko elämäni ja jätän minulle mieluisat asiat tekemättä. Jos teen mukavia asioita, elämäni on elämisen arvosta, mutta jos joka päivä teen ikäviä asioita (liikuntaa), niin miksi kurjaa elämää pitäisi vielä pidentää?
Voit paremmin, olet pirteämpi ja virkeämpi.
Eli siinä käy kuin vanhassa vitsissä kun lääkäri käski miestä jättämään viinan, tupakan ja seksin pois. Elämä ei miehellä pidentynyt, mutta takuulla tuntui siltä. Tosin sanoen kun en saa mitään hyvän olon tunnetta liikunnasta niin miksi sitä pitäisi harrastaa. Jos elän lyhyemmän elämän, mutta mieluisan (käytän aikani teattereihin, käsitöihin jne) ilman liikuntaa niin onko se jotenkin huonompi elämä kuin se, että harrastan hampaat irvessä liikuntaa koko elämäni ja jätän minulle mieluisat asiat tekemättä. Jos teen mukavia asioita, elämäni on elämisen arvosta, mutta jos joka päivä teen ikäviä asioita (liikuntaa), niin miksi kurjaa elämää pitäisi vielä pidentää?
Ainoa liikunta josta nautin on uinti. Ja ehkä toinen: lenkkeily (kävellen) esim. koirien kanssa.
Varsinaista hikiliikuntaa en voi sietää, kuntosaleja vihaan, juokseminen alkaa pistää keuhkoihin ja kylkiin. Miksi pitäisi kiusata itseään?
Paskat siitä mikään hyvä olo tule. Ei ainakaan niin hyvä kuin käpertyä sohvalle hyvän kirjan ja suklaalevyn kanssa...
Juokse sinä verenmaku suussa siellä sateessa vaan ; )
Kyllä on, tämä jos mikä. Meillä kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta ojankaivuihin ja puuhommiin joten meidän täytyy korvata se keinotekoisemmilla jutuilla.
Kaivapas ojaa pari tuntia, kaada mahdoton puu ja pilko se, käännä ryteikköön uusi kasvimaa, korjaa auto, siirrä 5m3 sorakasa jne. Minä saan kiksini eri asioista.
että onko tämä ojankaivuuvastaaja ihan idiootti?
tottakai hyötyliikunta on yhtä lailla liikuntaa. Useimmat nyt vaan näyttävät olevan kunnoltaan sitä luokkaa, ettei jaksa edes sitä lapiota kädessä pitää, saati että siihen olisi syytä edes (siis kaivamiseen). Monet ei suoraan sanottuna vaan VIITSI lähteä, vaikka siellä liikkumassa sitten yleensä piristyykin. On myös mielelle tärkeää saada hieman raitista ilmaa ulkona, tai hengästyä välillä.
Tuo huonolla tavalla väsyminen liikunnan parissa on mulle tullut välillä vasta sitten, kun olen harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja mennyt ylikunnon puolelle. Silloin pitää ymmärtää pitää niitä lepopäiviäkin välillä.
Keikkiön siivouksenkin muuten voi tehdä monella tavalla. Jos ei päästäkään sitä ihan kaatopaikkamalliin, ei siinä siivouksessa kerralla kauaa mene ja HYVIN ehtii liikkumaan. Eihän sen liikunnan tarvitse välttämättä olla kuin työmatkat pyörällä ja vartin lihaskuntojumppa kotona, vaihdellen lihasryhmät eri päivinä. Ei voi olla liikaa, jokainen varmasti ehtii.
Minä rentoudun käymällä juoksemassa/jumppaamalla ja sen jälkeen luen hyvää kirjaa. Ihanaa.
Voit paremmin, olet pirteämpi ja virkeämpi.
Eli siinä käy kuin vanhassa vitsissä kun lääkäri käski miestä jättämään viinan, tupakan ja seksin pois. Elämä ei miehellä pidentynyt, mutta takuulla tuntui siltä. Tosin sanoen kun en saa mitään hyvän olon tunnetta liikunnasta niin miksi sitä pitäisi harrastaa. Jos elän lyhyemmän elämän, mutta mieluisan (käytän aikani teattereihin, käsitöihin jne) ilman liikuntaa niin onko se jotenkin huonompi elämä kuin se, että harrastan hampaat irvessä liikuntaa koko elämäni ja jätän minulle mieluisat asiat tekemättä. Jos teen mukavia asioita, elämäni on elämisen arvosta, mutta jos joka päivä teen ikäviä asioita (liikuntaa), niin miksi kurjaa elämää pitäisi vielä pidentää?
Kun en saa liikunnasta mitään hyvää oloa: en voi paremmin (päinvastoin: vituttaa kun aikaa meni hukkaan), en ole pirteämpi (päinvastoin, olen todella nuutunut) enkä ole virkeämpi (päinvastoin, olen väsynyt).
Te liikuntafriikit, uskokaa jo, että on olemassa ihmisiä, joille ei tule hyvä olo liikunnasta, missään muodossa.
Ei välttämättä pitkää elämää vaan parempi laatuista elämää sinne loppupäähän on se sitten 70v tai 90v.