Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekki liikunnan harrastaminen on niin vaikeaa?
27.04.2012 |
Tuntuu, että laihdutetaan ja laihdutetaan sillä syömisen vähentämisellä. Ruokailurytmit päin persettä ja ruoka jatkuvasti mielessä kun sitä ei saa syödä, sitte sorrutaan 4x viikossa ylettömyyksiin ja ajatellaan että onpa vaikea laiduttaa, on on.
Ja kyllä niidenkin jotka ovat normaalipainoisia, tulisi harrastaa liikuntaa.
Ihmiset ei ymmärrä kuinka hyvä olo siitä liikunnasta tulee, kuinka se ohjaa ruokahalua oikeaan suuntaan ja tekee pirteäksi, mielen virkeäksi ja vaikuttaa jopa seksielämään.
Ja poissuljen tästä nyt sairastavien lapsien vanhemmat, kriittisessä elämänvaiheessa elävät, liikuntarajoitteiset ihmiset, ettei vaan aleta marttyyriksi!
Miksi sinä et liiku viikoittain?
Kommentit (89)
että haluan säilyttää kropan hyvännäköisenä mahd. pitkään. ja siihen ei pelkkä ruokavalio auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mistä mulle tulee enforfiinit on tarpeeksi kova liikunta, ts. käytännössä vähintään hölkkä.
endorfiinit siitä, että saan kovan paineen alla tehtyä vaativan homman (siis "henkisen" homman).
Liikunnasta tai fyysisestä työstä en ole koskaan saanut endorfiineja.
#21
Kaikenlaisia hyviä puolia liikunnasta on tietenkin ollut, mutta laihduttamiseen/laihtumiseen sillä ei ole ollut vaikutusta. Nälkä on kyllä tuntunut voimakkaammin ja useamin kuin ennen.
Olen entinn kilpaurheilija ja treenaan 10h viikossa raskasta treeniä. Kertakulutus on aina jotain 900kcal eli päivittäin liikun noin 1,5h. Treeniä ei voi enää lisätä, rasitusvamman puolelle menisi.
Silti olen vähän tuhti, koska syön 3000kcal pivässä. Mitat 164/70. Paljon on lihasta mutta on rasvaakin.
Tarinan opetus on se etä kova urheilu ei laihduta, enemmän laihduttaa syömisen rajoittaminen. Itse laihtuisin helposti jos haluaisin, rajoittaisin vaikka 200kcaliin, mutta en viitsi koska rakastan syömistä. En syö herkkuja vaan oikeaa ruokaa, työmiehen annoksia ja santsaan! Ja olen ihan teräskunnossa, eli se 5-8kg liikapainoa ei haittaa yhtään.
Sinällään ap on oikeassa että kitukuuri on hulluutta, se syö vähätkin lihakset ja rasvat jää jäljelle, tulos on huonokuntoinen laihaläski: )
Ihmiset ei ymmärrä kuinka hyvä olo siitä liikunnasta tulee
Eikä tule. Sinä et ymmärrä kuinka vastenmielinen olo siitä tulee. Lue eteenpäin.
tekee pirteäksi, mielen virkeäksi
Ei tee. Päinvastoin. Olo on helvetin nuutunut 20 min. lenkin tai punttitreenin jälkeen.
Liikkuminen kuntoilun tähden on vastenmielistä ja turhaa, tai siltä ne ainakin tuntuvat. Se että joudumme edes liikkumaan TYÖN ULKOPUOLELLA on merkki siitä että työntekoa on helpotettu liian pitkälle. Joka ainoaan työkaluun ja klemmariin pitäisi ruuvata viiden kilon puntti kiinni ja puolet työkoneista voisi sulattaa rautalapioiksi.
Ok, otetaan kaksi esimerkkiä (molemmat omasta elämästä):
A) 8-12 tuntia keskiraskasta rakennustyötä päivässä, 5pv/viikko. Ei muuta kuntoilua.
B) 6-8 tuntia toimistotyötä, 5pv/viikko. 20 minuutin lenkki tai punttitreeni 2-3 kertaa viikossa siihen päälle.
Ihan näin ohimennen: olen alipainoinen. A:sta jää minulle 10x parempi olo kuin B:stä. A:n jälkeen olen uupunut mutta tiedänpähän että päivä on ohi. B:n kohdalla vituttaa työajan ulkopuolellakin kun on koko ajan mielessä että pitäisi liikkua kun työaikana ei saa liikuntaa. Sitten kun tekee nuo treenit, niin jää vain vituttava, väsynyt, ränsistynyt ja nuutunut olo.
En ole IKINÄ saanut liikkumisesta hyvää oloa. On tullut kokeiltua vaikka mitä. Ulkonaoleminen virkistää kyllä mutta minkäänlainen liikunta ei sitä vaikutusta ole koskaan vahvistanut. Syömisellä voin vaikuttaa olotilaani paljon helpommin. Liikkuminen on tylsää sitäpaitsi. Ennemmin viiltelisin itseäni käsivarsiin kuin lähtisin lenkille. Tiestikö muuten että viiltelijätkin saavat hyvänolon tunteen niistä haavoista ja kivusta, jälkikäteen. En ole kokeillut mutta mieli on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä mä ihmettelen kanssa. Ja sitä että joku ei "ehdi", kun pitää siivota keittiö ja eteinen ja vaikka mitä... Huh. Melkoisella varmuudella mä käyn mieluummin vetämässä 15 km:n lenkin kuin siivoan keittiön. Mutta kukin tietty tyylillään.
Juokseminen on ihan parasta!
Me käydään lapsen kanssa joka päivä jossain, kävelen kaupungin kauimmalle leiksalle ja kierretään rannan kautta takaisin jne. Mutta silti kilometrejä on kertynyt toistaiseksi vain 4km per kerta :S Ja sekin kävellen.
Tietysti jos kävisi kaksi kertaa päivässä, mutta tympääntyyköhän siihen sitten nopeasti..
että haluan säilyttää kropan hyvännäköisenä mahd. pitkään. ja siihen ei pelkkä ruokavalio auta.
Kroppaani kun kehutaan säännöllisesti vaikka olen täysi sohvaperuna. Painoindeksi pysyy itsestään noin 19:ssa ja kun muuten hoikkaan varteen kuuluu C-kupin tissit ja kurvikas lantio niin eipä sitä tunne kauheasti kehonmuokkaustarvetta. Olen jo 37 v. eikä vielä ole ainakaan mitenkään alkanut kroppa muuttua huonompaan suuntaan ulkonäöltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin opiskeluaikaan salillakin 3-5 krt vko ja jumpissa saman verran, mutta ikinä ei tullut sellainen olo, että sinne meni mielellään. Se oli vain pakkopullaa. Mulle samanlainen huumaantunut olo tulee ihmsiten kanssa olemisesta. Sitä pitäisi aina vaan saada lisää ja lisää. En viihdy koskaan yksin. Nyt kun omat lapset ovat likimain kaikki kouluiässä, niin oma perhekin riittää joskus ihan hyvin. Kun lapset oli pienempiä, täytyi koko ajan järjestää kyläilyjä ja tapaamisia ja juhlia, että näki ihmisiä. Mutta siis näistä yhteenvetona: mä olen aina rakastanut joukkuelajeja, mutta en ole harrastanut niistä mitään, joten koulujen jälkeen nekin mahdollisuudet oli ohi. Mut mä en voi ymmärtää, miksei sellaisia ryhmiä, porukoita yms. saada aikaan missään, että käytäis pelaamassa pesäpalloa, sählyä, jalkapalloa tms. ihan vaan huvikseen, mutta säännöllisesti. Ilman mitään sarjoja ja kilpailuja. Sitten mäkin rakastaisin harrastaa liikuntaa. Yksin juokseminen kun on vaan sitä pakkopullaa
seuraa on aina kierroksella?
Ihmiset ei ymmärrä kuinka hyvä olo siitä liikunnasta tulee.
Mulle ei ole koskaan tullut senttiäkään hyvä olo liikunnasta. Mulle tulee paha olo. Päätä alkaa särkemään ja jokapaikkaan sattuu. En tajua mitä hyvää oloa siinä on.
Mulle tulee hyvä olo esim. hyvästä ruuasta, musiikista, lämpimästä kylvystä, jalkahieronnasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei arkisin ole juurikaan aikaa lähteä mihinkään salille tai jumppaan. Elämäntilanne nyt vaan on kovin kiireinen.
Nyt kun tiet on jo sulat, panostan hyötyliikuntaan. Työmatkaan menee sama aika riippumatta siitä menenkö bussilla vai pyörällä, eli liikkuminen ei ole ajallisesti mistään pois. Kesällä kun on kuntoa saanut paremmaksi niin pyörällä pääsee jopa nopeammin kuin bussilla.
Työmatkaliikunnasta saan helposti n. 10 tuntia hikiliikuntaa viikossa. Se saa riittää tämän pyöräilykauden osalta minulle liikunnaksi.
Toivon tilanteiden helpottuvan niin että talvellakin löytäisin aikaa liikkumiseen.
Ei liikunta aina takaa pitkää elämää. Tiedän tapauksen, jossa päälle 30v mies sai sydärin hiihtolenkillä. Oli liikunnallinen mies lapsesta alkaen. Ruokavaliostaan en osaa sanoa, mutta viinaa ei käyttänyt liikaa eikä koskaan polttanut tupakkaa.
Sitäpaitsi, miksi pitäisi saada pitkä elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakaan siinä mittakaavassa että se motivoisi liikkumaan.
Juttelin just työkavereideni kanssa tästä. Osa sanoi kokevansa ihan selkeästi sen hyvän olon tunteen säännöllisen liikunnan myötä, siis niin hyvänä että se motivoi seuraavanakin päivänä lähtemään.
Yksi taas sanoi ettei saa liikunnasta minkäänlaista hyvänolontunnetta paitsi ihan hetkellisesti suorituksen jälkeen ja että ihan joka kerta on pakotettava itsensä liikkeelle täysin vastentahtoisesti - ja tämä ihminen sentään liikkuu aivan valtavasti, juoksee maratonia ja käy jumpissa. Liikkuu siis vain siksi että on kurinalainen ihminen ja pystyy pakottamaan itsensä noudattamaan omaa liikuntaohjelmaansa.
minkäkokoisia annoksia ihmiset syö, kun ne lihoo jne. joissa itsestä poikkeavat määritellään vajaaälyisiksi.
Mäkin voisin kysyä, että miksi ihmeessä te ette kaikki kudo mattoja kangaspuilla aamusta iltaan, oletteko vähän vajakkeja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinkertaisesti pidä liikunnasta. Kauniilla ilmalla tykkään kävellä ja silloin tällöin on ihan kivaa uida, mutta pääsääntöisesti ajatus liikkumisesta on hyvin vastenmielinen. Vaikka tiedän että se olisi tervellistä jne, mutta silti en siitä pidä enkä sitä tule harrastaneeksi!
vaan voi olla päinvastoin. Luin jokunen kuukausi sitten siitä että rankka liikunta tuottaa paljon vapaita radikaaleja kehoon, ja nämä vapaat radikaalithan ovat yksi merkittävät vanhenemismuutoksia aiheuttava tekijä. Sen artikkelin kirjoittanut lääkäri oli jopa sitä mieltä että jos ajatellaan tavoitetta pysyä nuorekkaana ja terveenä vanhuuteen asti, ei kannattaisi säännöllisesti harrastaa ripeää kävelyä kovempaa liikuntaa.
Ja kun sitä aloin miettiä niin kyllähän nuo kestävyysurheilijat varsinkin on jo nelikymppisenä melkoisia ryppyisiä ja vanhanoloisia ihmisiä. Ja ennenvanhaan oli yleisesti tiedetty viisaus että "rikkaiden talojen ihmiset" elivät nuorekkaina pidempään koska niille elämä oli kevyttä ja helppoa eikä tarvinnut raataa aamutsa iltaan navetassa, pelloilla ja 10-päisen lapsilauman hoidossa.
Ne kerrat kun harrastan liikuntaa, se on kyllä "ihan kivaa" mutta silloinkin nautin enemmän seurasta (joukkuepelit kavereiden kanssa) kuin itseni rääkkäämisestä.
Tuo "pidempi elämä" on muuten hauska. Jokuhan oli laksenut että jos siitä pidentyneestä elämästä vähennetään vaikka se ½-1h jokapäiväistä liikuntaa, lopputuloksen on ihan yhtä pitkä elämä kuin liikkumattomalla. Siis että ihminen jonka elämä pitenisi liikunnan ansiosta, olisi käyttänyt pidentyneen elämän lenkkipolulla. Pistää miettimään haluanko todela rääkätä itseäni tuolla vai tehdä muita asioita elämässä.
En kylläkään ole ylipainoinen, syön terveellisesti ja olen ihan ok kunnossa hyötyliikunnan ansiosta. En silti jaksa alkaa kuntoilla tämän kummemmin, on parempaakin tekemistä. En silti ymmärrä miksi sen pitäisi olla ap:n ongelma...
Aloitin kuntosalin 2kk sitten ja nyt lisään hölkkää/kävelyä kunnon mukaan. Kuntosalin aloitin, kun ajattelin, että haluan olla paremmassa kunnossa sillä ei tässä enää nuorruta. Nyt ikää 36v. Yritän pudottaa painoa samalla koska olen hieman ylipainoinen.
Lapsia on kaksi hyvin osallistuva mies, joka jopa ehdottaa, että lähde lenkille. Mutta. Mun on vaikea jättää lapsia, kun ovat päivähoidossa ja illalla lyhyt aika yhdessä sekä viikonloput. Nyt olen pakottanut itseni tekemään niin, että kuntosalin käyn suoraan töistä tai pian sen jälkeen. Tämä on pois lasten kanssa vietetystä ajasta, mutta yritän kestää sen. Lasten nukkumaanmenon jälkeen käyn lenkillä. 2-3 kertaa viikossa salia ja 2 kertaa lenkkeilyä. Yleensä kuntosalille ehdin vain 2 kertaa, koska moensti iltaisin on muuta pakottavaa menoa.
Mutta tämä on pakko toteuttaa nyt, vaikka mieluummin istuisin sohvalla katsomassa tv:tä ja syömässä karkkia. Ei ole vaihtoehtoa, jos haluan säilyä pidempään toimintakuntoisena.
on paljon niissä naisissa, jotka ovat lapsuutensa, nuoruutensa ja mahd. nuoruusaikuisuutensa harrastaneet jotain urheilua kilpatasolla?
Ei liikunta aina takaa pitkää elämää. Tiedän tapauksen, jossa päälle 30v mies sai sydärin hiihtolenkillä. Oli liikunnallinen mies lapsesta alkaen. Ruokavaliostaan en osaa sanoa, mutta viinaa ei käyttänyt liikaa eikä koskaan polttanut tupakkaa. Sitäpaitsi, miksi pitäisi saada pitkä elämä?
On ihan aukottomasti todiesttu, että järkevä määrä liikuntaa vähentää sairauksia, lisää tyytväisyyttä, suojaa masennukselta jne.
Tietenkin on yksittäistapauksia eikä tämä keskmääräinen hyvä vaikutus takaa, että juuri sinä elät pitempään.
Ehkä tuo mies olisi kuollut jo 20-vuotiaana, jos olisi vetänyt munkkeja, ryypännyt ja röökannut?
Pitkä elämä ei ole sinänsä tarkoitus (vaikka ihan kiva sekin olisi), vaan terve elämä. Elämä esimerkiksi vajaatoimisen sydämen, keuhkoahtauman tai pahan nivelrikon kanssa ei ole herkkoa. Ja sitä voi jatkua vaikka 40 vuotta...
Takuita ei saa, mutta kropastaan ja henkisestä jaksamisestaan huolehtiminen kohtuullisessa määrin on suunnilleen ainoa tapa vaikuttaa tuohon. Puhun nyt siis elintavoista yleensä, en vain liikunnasta ja painosta
Ainoa mistä mulle tulee enforfiinit on tarpeeksi kova liikunta, ts. käytännössä vähintään hölkkä.