liian suuri ikäero?

Ei kai se tuhoon tuomittu ole, ihmisistä itsestään kai se riippuu. Joskus tulee mieleen, että onko miehellä tuollaisessa suhteessa takana ehkä jotain ongelmia siinä omassa aikuiseksi kasvamisessa, että yritetään seuran avulla pysyä itsekkin kaksikymppisenä. Mutta en silti ala yleistämään.

Arvomaailmat riippuvat ihmisistä yksilöinä, ei iästä. Elämänvaihekin voi olla sama, vaikka ikäeroa olisikin. Itse olen seurustellut tuollaisella ikäerolla, eikä se suhde kaatunut ikään, vaan mustasukkaisuuteen.

minä olen 24 ja seurustelen 41-vuotiaan miehen kanssa. Ei tää suhde kyllä ikäeroon kaadu, vaan ihan muihin juttuihin, jos on kaatuakseen.

minä olen 24 ja seurustelen 41-vuotiaan miehen kanssa. Ei tää suhde kyllä ikäeroon kaadu, vaan ihan muihin juttuihin, jos on kaatuakseen.

voivat pohjautua just siihen, että olette ihan eri elämänvaiheessa.

Ei ikäero mitään kaada, sillä edellytyksellä, että molemmat ovat aikuisia. Onhan kaksikymppinenkin jo reilusti täysi-ikäinen, mutta ajatusmaailma ja persoonallisuus kehittyy tuossa vaiheessa vielä niin hurjaa vauhtia, että viiden vuoden päästä saattaa olla aika tavalla eri ihminen kuin parikymppisenä. Sanoisin, että noin 25 ikävuodesta lähtien suuretkin ikäerot voivat toimia mainiosti. Edellytyksenä näissä suhteissa on hyvä itsetuntemus ja ehkä myös jonkinlainen realismi. Itse olen ollut jo kuusi vuotta onnellisessa, rakastavassa ja tasapainoisessa suhteessa itseäni 27 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ajatusmaailmat, arvot, kiinnostuksen kohteet ja huumori menevät erinomaisesti yksiin. Mutta jotta suhde pidemmän päälle toimisi, on oltava realistinen esimerkiksi lasten hankinnan suhteen ja myös mietittävä, onko tuo toinen ihminen sellainen, että rakastan häntä vielä silloinkin, kun itse olen työikäinen ja hän jo jossain määrin vanhus (kyllä, realismiin kuuluu myös sen asian myöntäminen, että seksielämään tulee luultavasti toisen iän myötä muutoksia ja sen miettiminen, sitoudunko häneen siitä huolimatta). Olen onnellinen nyt, mutta olenko sitä myös 15 vuoden päästä. Omassa tapauksessani voin vastata tuohon kysymykseen onnekseni myöntävästi, sillä kysymys ei ole pelkästään tunteista, vaan myös tahdosta sitoutua.

ovat täysin kehittyneet 22-25 vuotiaana. Eli en usko, että esim. 21-22 vuotias olisi 25 vuotiaana "aivan eri ihminen." Arvomaailmalla, mielipiteillä ja maailmankuvalla ei taas ole mitään tekemistä iän kanssa.

oli 10 vuotta ikäeroa. homma meni kumoon vaikka aluksi näytti hyvälle, esitteli lapsillee ja lasten äidille.

No nyt sillä on itsensä ikäinen nainen ja kihloissa, vaikka olis voinut saada mut.

Jos kaksi ihmistä aidosti rakastaa toisiaan ja haluaa tosissaan saada suhteen toimimaan, niin mitä väliä jollain elämänvaiheella on? Vaikka olisikin niin, että toinen vielä opiskelee ja toinen käy töissä, niin miksi se estäisi seurustelun ja esim. yhteenmuuton? Sitä paitsi 24 vuotiaana ollaan yleensä opiskeltu jokin ammatti eikä 24 vuotias ole enää liian nuori äidiksikään. Oma äitini sai minut juuri tuon ikäisenä.

todella huono asia. Monet sellaisessa suhteessa elävät yrittävät ulospäin näyttää, että kaikki on kunnossa, mutta lähes koskaan ei ole.

on miehen kanssa 16 vuotta ikäeroa. Yhdessä ollaan oltu yli 7 vuotta ja meillä on kolme lasta. Alkuun itse aina mietittiin onko suuresta ikäerosta haittaa mutta nykyään kumpikaan ei edes muista asiaa. Henkisesti ollaan samalla aaltopituudella. Asiaa varmasti helpotti myös se että kummallakaan ei ollut ennenstään lapsia joten sekin oli sitten molemmille uutta.

Mielestäni yli 10 vuotta ikäeroa on liikaa. Toki voi joillakin toimia, mutta mielestäni suht samanikäinen kumppani on toimivampi lähtökohta. Muutamalla kaverilla on tosi vanhat isät ja äidit ovat joutuneet suht varhain omaishoitajan rooliin.

seurustelee 25-vuotiaan naisen kanssa? Aika normaalihan tuollainen viiden vuoden ikäerokin vielä on.

Ongelmia on ensimmäistä kertaa nyt, kun isä alkaa olla vanhus ja äiti puolestaan vielä aktiivinen, huvikseen työssäkäyntiä jatkava eläkeläinen. Äiti haluaisi mennä ja matkustella, isää ei enää kiinnosta oikein mikään.



Tuollaiset erot korostuvat vanhemmiten, kun ikäero on noin päin, koska naiset tapaavat muutenkin elää keskimäärin pidempään.



Mutta en sanoisi, että tuon takia pitäisi koko elämän mittainen suhde jättää aloittamatta. On heidän elämäänsä mahtunut myös paljon hyvää.

Mitä mieltä olette jos 30-40 vuotias mies seurustelee 20-25 vuotiaan naisen kanssa? Monet sanovat että tuollainen suhde ei voi millään toimia, koska siinä on liian suuri ero arvomaailman, elämäntilanteen yms. välillä. Tarkoitan siis vähän suurempaa ikäeroa kuin 30 ja 25.. esim. mies 35 ja nainen 21. Onko tuollainen suhde aivan tuhoon tuomittu? Ihmiset vaan tuntuvat olevan sitä mieltä, että vakava parisuhde ei onnistu tuollaisella ikäerolla.

Meillä on ikäeroa 19 vuotta, mies vanhempi, eikä tuosta koskaan ole ollut ongelmia. Ei vaikka meidän suhteen alku ei ollut mitenkään otollisin, tulin vahingossa miehelle raskaaksi 18-vuotiaana ja päädyttiin sitä kautta yhteen, muuten tuskin oltaisiin alettu seurustella edes. Silti on oikein onnellisia oltu jo 11 vuotta ja toinen lapsikin on hankittu. En minä ymmärrä mitä se ikä tässä merkitsisi, aikuisia ihmisiä molemmat ollaan.

Luulen että ikäeron käytännön vaikutukset alkavat näkyä vasta siinä vaiheessa kun toiselle alkaa vanhuus vaivoineen jo selvästi iskeä päälle ja nuorempi on vielä hyväkuntoinen ja aktiivinen. Mutta mitäpä sitä murehtimaan, voihan sitä nuorikin sairastua ja kuolla.

ikäeroa 9 vuotta, yhdessä oltu yli kymmenen vuotta, lapsia kaksi. En voisi kuvitella olevani 15-20 vuotta vanhemman kanssa. 10 vuotta on mielestäni sellainen että ei vielä vaikuta mihinkään. En haluaisi itse 50v. olla 65-70v. kanssa.

eikä sitä tule edes ajatelleeksi. Tosin mun mies on sen sorttinen, ettei olis kyllä parikymppisenä ollut valmistkaan mihinkään vakavaan suhteeseen. Tavattiin, kun minä olis 22 ja mies 35, pari vuotta vietettiin railakasta elämää, mutta sitten kun minusta tuntui, että perhe olis hyvä perustaa, niin miehellekin se sopi paremmin kuin hyvin. Ja siis olen aiemmin ollut avoliitossa omanikäesen kanssa ja aina silloin tuntui, että saan hoitaa kaikki arjen asiat ja olla "äiti" miehelle. Oli ihanaa kun mies oli jo ollut omillaan kauan ja vastuu oli helppo jakaa. Muuta eihän näitä voi yleistää, tämä on vain minun kokemus. Kai se on ihan kiinni persoonasta. Voihan oll aettä vanhemmiten erot tulee enemmän esiin, mutta sitä on turha ajatella etukäteen. Sitä ennen voi käydä ihan miten vaan. Voi vaikka yks kaunis päivä joutua auto-onnettomuuteen ja halvaantua kaulasta alaspäin jne.

Minulla ja miehelläni on ikäeroa 26-vuotta. Pakko sanoa näin naisen näkökulmasta, että olen täysin, enemmän kuin tyytyväinen omaan ratkaisuuni.

Ongelmat, jotka olivat kun seurustelin 6-vuotta minua "vanhemman" miehen kanssa olivat katastrofaalisia verrattuna nykyiseen suhteeseeni. Tämä "nuorempi" mies oli väkivaltainen, sadistinen.. Jos 10-vuotta ikäeroa on joku rajapyykki sille, ettäs suhde voi toimia niin tervemenoa sitten tuohon jos kuolla haluaa!! Isähahmoa en tarvitse, koska suhteeni omaan isääni on erittäin hyvä, ja läheinen.

Jokainen määrittelee itse mitä suhteelta haluaa. Mielestäni jokainen arvostelija voi olla tyytyväinen omaan elämäänsä, jotta elää siitä itsensä näköisen. Kukaan ei pakota Sinua seurustelemaan  kymmeniä vuosia itseäsi vanhemman kanssa. ;)

Itse elän päivän kerrallaan, ja olen onnellinen siitä mitä Minulla on. Henkinen kypsyys ja elämänkatsomus muuttuu iän myötä; ihminen kasvaa. Toiset ovat aina samanlaisia.

Kuitenkin onnellisuus on tärkeintä, parhaat ystävät pysyvät mukana tapahtui mitä tahansa. Jyvät erottuvat akanoista. Toinen ihminen on huono tuomitsemaan toista; yhden kerran elämme, itse päätämme kenet haluamme mukana kuljettaa.

Jos kaksi ihmistä haluaa haluaa jakaa elämänsä toistensa kanssa, niin keneltä se on pois? Jokainen tekee itse omat virheensä.

Kauanko sä olet näitä miettinyt? Kokeile kerran niin pääset siitäkin.

Monesti näkee pareja joista huomaa heti, etteivät olisi yhdessä jos olisivat samanikäisiä!

En tiedä, ja kokemusta ei tule olemaankaan koska pidän itselleni liian vanhana jo kolmekymppistä miestä. (Olen siis 22)... Mutta uskon että riippuu pitkälti ihmisestä, ei kaikki parikymppiset oo niin aikuisia kuin kuvittelevat olevansa että suhde kestäisi oikeasti kypsän miehen kanssa, uskon kyllä että joillakin voi hyvinkin toimia tuollaisellakin ikäerolla suhde :) never know. 

vuoden vanha ketju.... Kuinkahan kauan Ikis on näitä tehnyt..