Lue keskustelun säännöt.
Olen ihastunut erääseen lääkäriin, jonka luona olen toistuvasti joutunut käymään
26.04.2012 |
Jotenkin tulee sellainen tunne, että tämä mies voisi olla kiinnostunut myös minusta. Onko tökeröä kysyä syömään tms. vastaanottokäynnillä? Vai miten olisi fiksua lähestyä?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Näin mieskirurgina on pakko ottaa aiheeseen kantaa. Minulla kävi vuosia yksityisvastaanotolla kaunis nuori nainen milloin mistäkin vähäpätöisestä syystä. Potilastiedoista selvisi, että ei ollut hakeutunut muiden lääkärien hoitoon omien lomieni aikanakaan. Lopulta sai kakistettua ulos, että haluaisi kutsua minut vanhempiensa mökille, vanhemmat mukana totta kai.
No, menin kohteliaisuudesta ja siellä sitten olikin vastaanotto kuin vävypoikakandidaatille. Aika nolo homma, käytiin kyllä saunassa yhdessä ja hiukan pussailtiinkin. Muutakin olisi kyllä ollut tarjolla mutta ammattietiikka esti. Sitten aamulla vaan todettiin ettei tästä taida oikeasti mitään tulla ja menimme omille teillemme.
Jälkikäteen aatellen olis ehkä kannattanut katsoa tuo kortti paremmin, myöhemmin löydetty oma lääkärirouva osoittautui kusipäiseksi narsistiksi ja liitto päättyi eroon ennen 5-vuotispäiväänsä. Nyt sit ollaan keräilyerissä ja tarjolla on vain mustapekkoja.
Sä olet nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan katsonut lääkäriä sillä silmällä. No vanha jo olen mutta mulle lääkäri ollut aina vaan lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan katsonut lääkäriä sillä silmällä. No vanha jo olen mutta mulle lääkäri ollut aina vaan lääkäri.
No vau miten hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin mieskirurgina on pakko ottaa aiheeseen kantaa. Minulla kävi vuosia yksityisvastaanotolla kaunis nuori nainen milloin mistäkin vähäpätöisestä syystä. Potilastiedoista selvisi, että ei ollut hakeutunut muiden lääkärien hoitoon omien lomieni aikanakaan. Lopulta sai kakistettua ulos, että haluaisi kutsua minut vanhempiensa mökille, vanhemmat mukana totta kai.
No, menin kohteliaisuudesta ja siellä sitten olikin vastaanotto kuin vävypoikakandidaatille. Aika nolo homma, käytiin kyllä saunassa yhdessä ja hiukan pussailtiinkin. Muutakin olisi kyllä ollut tarjolla mutta ammattietiikka esti. Sitten aamulla vaan todettiin ettei tästä taida oikeasti mitään tulla ja menimme omille teillemme.
Jälkikäteen aatellen olis ehkä kannattanut katsoa tuo kortti paremmin, myöhemmin löydetty oma lääkärirouva osoittautui kusipäiseksi narsistiksi ja liitto päättyi eroon ennen 5-vuotispäiväänsä. Nyt sit ollaan keräilyerissä ja tarjolla on vain mustapekkoja.
Taisi joku muu estää kuin ammattietiikka, kun kerran mökille saakka lähdit pussailemaan.
Ammattietiikkahan meni jo siinä kohtaa kun edes lähti mökille.
Oli minullakin vastaanotolla ihan vähän aikaa sitten naishenkilö, joka oli nätti ja kaikin puolin muutenkin miellyttävä. Tietenkään en tehnyt mitään epäsoveliasta, se ei kuulu työhön. Olen ajatellut asian niin, että jos potilas on siinä mielessä kiinnostunut, hän ottaa yhteyttä jotenkin, itse olen viilipytty. Hoitosuhde tietenkin päättyy, jos seurustelemaan ruvetaan. Ei ole kyllä tähän päivään mennessä moista tapahtunut, joten en pidätä henkeä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli minullakin vastaanotolla ihan vähän aikaa sitten naishenkilö, joka oli nätti ja kaikin puolin muutenkin miellyttävä. Tietenkään en tehnyt mitään epäsoveliasta, se ei kuulu työhön. Olen ajatellut asian niin, että jos potilas on siinä mielessä kiinnostunut, hän ottaa yhteyttä jotenkin, itse olen viilipytty. Hoitosuhde tietenkin päättyy, jos seurustelemaan ruvetaan. Ei ole kyllä tähän päivään mennessä moista tapahtunut, joten en pidätä henkeä odotellessa.
Eivätkö alituiset ihastujat ole rasittavia? Ei lääkäri
Hyvä ystäväni on lääkäri (nainen) ja saa kyllä usein miespuolisilta potilailta treffiehdotuksia. Ei livenä, mutta etsivät tämän ystäväni facebookista vastaanottokäyntien jälkeen ja laittavat sitä kautta viestiä. :) Eli siis miehillä on ainakin pokkaa lähestyä lääkäreitä näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni on lääkäri (nainen) ja saa kyllä usein miespuolisilta potilailta treffiehdotuksia. Ei livenä, mutta etsivät tämän ystäväni facebookista vastaanottokäyntien jälkeen ja laittavat sitä kautta viestiä. :) Eli siis miehillä on ainakin pokkaa lähestyä lääkäreitä näin...
Vähän niin ja näin, että lääkäri on facebookissa...
Muutama vuosi sitten kävin useampaan otteeseen yhdellä tosi ihanan tuntusella lääkärillä. Hänellä oli jotenkin semmoinen niin rauhoittava ja lämmin läsnäolo. Mulla oli aina niin hyvä mieli ennen ja jälkeen vastaanoton. Kyllähän se alkoi sitten päiväunissani seikkailemaan, mutta jopa kaltaiseni hullu älyää... Sillä kävin siellä psyykenpuolen asioiden takia. Arvelin niitten olevan ihan harmittomia päiväunia, joitten kanssa pärjää, kun pitää vaan omana tietonaan ja naaman peruslukemilla tavatessa. En oo varmasti maailman helpoin potilas ja se hoitosuhde katkesi vähän ikävällä tavalla... Ei riitä välttämättä edes läsnäolon taito siihen, että minut saisi luottamaan. Kohdattiin toisella puolen Suomea vielä, taas hän lääkärinä ja minä potilaana, mutta en uskaltanut luottaa sitä vähääkään enää, en mennä vastaanotolle edes. Jäi omituinen fiilis, että oliko kohtaaminen siellä todella sattumaa ja jos ei niin mitä sitten? Tästä on nyt vuosia, mutta en unohda heppua varmaan ikinä ja mietin, että kohdataankohan vielä joskus jossain. Haaveilen, että törmättäis vaan jossain, missä hän ei ole lääkäri ja voisi jutella niitänäitä. Aikapa kaukaa haettua, koska en käy juuri missään ikinä. En varmasti minkään facebookin kautta ota yhteyttä. Mitä muka sanoisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä keino olis sanoa ikään kuin ohimennen, että saatan liikkua siellä ja siellä silloin ja silloin, että saatetaan törmäillä...
Minä sain yhden komean lääkärin hermostumaan. Useamman kerran katseensa viipyili rinnoilla ja viputti jalkaansa tosi hermostuneen oloisesti ja oli tosi hermostunut. Piti tehdä läheltä tutkimusta. Vielä lähtiessä vilkaisi rintoja. ei ollut avonainen paita vaan oikein iso peittävä tunika.
Toinen oli parikymppisenä ollut hammaslääkäri, joka alkoi vapista käsistä niin ettei saanut piikkejä pistettyä suuhun. Noh makasin siinä tuolissa pitkät hiukset sen sylissä roikkuen ja pelosta (kamala piikkipelko) ääntelin kuin seksissä(jälkikäteen kun muistelin ääntelyäni). Hoitajakin ihmetteli sen touhuja ja minä kammoksuin kun ties monettako piikkiä pisti suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli minullakin vastaanotolla ihan vähän aikaa sitten naishenkilö, joka oli nätti ja kaikin puolin muutenkin miellyttävä. Tietenkään en tehnyt mitään epäsoveliasta, se ei kuulu työhön. Olen ajatellut asian niin, että jos potilas on siinä mielessä kiinnostunut, hän ottaa yhteyttä jotenkin, itse olen viilipytty. Hoitosuhde tietenkin päättyy, jos seurustelemaan ruvetaan. Ei ole kyllä tähän päivään mennessä moista tapahtunut, joten en pidätä henkeä odotellessa.
Olisitpa mun lääkäri joka näin ajattelee. Nimittäin sukat pyöri jalassa vastaanotolla ja koetin pysyä mahdollisimman asiallisena. Kerro vähän tuntomerkkejä?
Minullapa on komea argentiinalainen lääkäri, joka utse kertoo omasta elämästään, että on eronnut. Soittelee usein ja ehdottaa vastaanottoaikoja. Mutta vain vastaanottoaikoja. Ei koskaan treffejä. Sitten, kun en mene vaan perun, kun on muuta jännempää tai en löydä esim lempikynsilakkaani, jotta olisin mahdollisimman siisti ja nätti vastaanotollaan, soittelee ja valittaa : Kun sinä et tule. Miksi sinä et tule. Voi, kun sinä et tule 💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo nuoret sinkut lääkärimiehet tosiaan toisinaan testaa mielellään vetovoimaansa ja on hyvinkin miellyttäviä vetävän näköisille naisille... ei kannata ottaa tosissaan ja jos ihastuu, niin äkkiä ajatukset muualle
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole sormusta joten on varmaan sinkku. -ap
Heippa
Hygieniasyistä sormuksia ei pidetä. Varmasti olet huomannut sairaaloissa, että kenelläkään henkilökunnasta ei ole sormuksia siellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Niitä iskuyrityksiä joskus tulee ja aiheuttavat suurta myötähäpeää.
Eksäni on lääkäri ja itsekin olen. Eksäni oli hyvin epäempaattinen, itsekäs, manipuloinnin ja henkisen väkivallan maestro. Sanoi että pahinta työssä ovat juuri potilaat. En nuorena sitä ihan tajunnut, kun en vielä ollut niin kyynistynyt. Lähti sitten erikoistumaan aiheisiin, jossa ei tarvitsisi niin paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä.
En ole empatian ylipapitar minäkään, ainakaan töissä. Kiinnostaa kyllä oireet ja löytää ratkaisu, kuin palapeliä kasaisi, mutta mikään sielunhoitaja en ole. Olen ystävällinen, mutta se on vaan se asiakaspalveluaspekti ja roolihahmo, jonka vedän päälle kun töihin menen. Ja joo, olen kouluttautumassa toiselle alalle, joten älkäähän huoliko.
Näillä eväillä en suosittele sekaantumaan lääkäreihin, työ kyynistää ja se alkaa joillakin näkyä myös vapaa-ajalla ja se lempeämielisyys siellä vastaanotolla voi olla suurta teatteria.
No minä kyllä menen lääkärille ratkaisua / hoitoa hakemaan. Toki pitää asiallinen olla ja ammattitaitoonkin kyllä kuuluu, että potilaan oireet ym. kuunnellaan jne. Mutta silittäjät löytyy omasta takaa. Eli elkää tohtorit huoliko; mieluummin se töksäyttelevä, epäempaattinen, mutta ammattitaitoinen holopainen, kun sielunhoitaja vailla lääkäriosaamista.
Ei. Lääkäri saa sinun huomioimisesta palkkaa. Hän on empaattinen ja kuuntelee, mutta hoitosuhteeseen liittyy valta-asetelma, jonka vuoksi olet nyt enemmänkin leimaantunut kuin ihastunut.
Minäkin olen ollut oikein komeiden ja huomaavaisten lääkäreiden vastaanotolla, ja tietysti miehillä vastaava tilanne naislääkäreiden kanssa, joita taitaa olla jo enemmistö.
Ole hyvä potilas, älä mielenterveyspotilas.
Voi hyvä ihme. No, ehkä ap on jo tästä ketjusta oivaltanut, että ei.
Vasta työnsä aloittaneista osa on aivan pihalla miten tulis toimia ja tehdä erikoissairaanhoidon toimeenpiteitä ja he voivat olla kovin miellyttävän oloisia ja paljon myöhässä senkin takia että pitää piilotella omaa osaamattomuutta
Taisi joku muu estää kuin ammattietiikka, kun kerran mökille saakka lähdit pussailemaan.