Lue keskustelun säännöt.
Painiskeleeko kukaan muu A2-kielen valintapäätöksen kanssa?
25.04.2012 |
Meillä on nyt ajankohtaista päättää, valitseeko lapsi saksan 4. luokasta eteenpäin vai ei. Muita kielivaihtoehtoja ei ole. Olen todella turhautunut tästä - jos tässä iässä valitaan kieli, sen olisi järkevintä olla kunnon maailmankieli, kuten espnaja. On täysin mahdotonta arvailla, sattuisiko lapsi tarvitsemaan joskus elämässään juuri saksaa.
Lapsi on kielellisesti lahjakas ja uskonkin, että valitessaan saksan hän aika hyvällä todennäköisyydellä myös oppisi sitä varsin paljon 18-vuotiaaksi mennessä. Se olisi henkistä pääomaa ja rikkautta, pysyvä osa häntä itseään, kuten kaikki taidot. Näin siitä riippumatta, kuinka paljon sitä konkreettisesti tarvitsisi.
Silti panostus olisi iso, vuosien mittaan. Onko saksa sen panostuksen arvoinen?
Sanoisitteko mielipiteitä saksan tarpeesta?
Ja miksi ihmeessä kielivalikoimassa on jymähdetty johonkin kaukaiseen menneisyyteen? Jos saisi valita espanjan, venäjän tai kiinan, miettiä ei tarvitsisi yhtään. MIkä tahansa valittaisiin meillä heti suurella ilolla. Kyllä näidenkin aineiden opettajia on saatavilla. Miksi ne rahat käytetään saksan ja ranskan opetukseen?
Kommentit (73)
En lapselle sitä valinnut. Antaa lapsen olla lapsi. Ei itse mitenkään vaatinu sitä saada niin en halua pakottaa, kielen oppimiseen painostaminen tekee lapsesta vain kielenvihaajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos edellytykset on, niin opiskelu onnistuu motivoituneena. Ja vaikka olisi edellytykset, muttei motivaatiota, niin se on rankkaa kivireen raahaamista sitten...
lapset siis jo isompia. Kaksi ei ottanut lisäkieltä lainkaan, yksi otti saksan ja nuorin ranskan. Kolme vaihtoehtoa oli eli saksa, ranska ja venäjä kummallakin. Tosin ranskanryhmää ei tainnut tullakaan sinä vuonna sitten, kun tuo kolmas kielensä valitsi.
Saksanlukija on nyt lukiossa ja jätti saksan pois. Otti ranskan tilalle, koska mielenkiinto saksankieleen oli hiipunut.
Saksaa olen itsekin aikoinani lukenut. Aika rankka kieli, laaja sanasto ja paljon kielioppiakin, kirjoitin kyllä laudaturin siitä mutta hyvin vähän olen sitä tarvinnut aikuisiällä.
Meillä nuoria kiinnostaa kielinä myös italia, espanja ja japani. Olisi mukavaa kyllä, kun alakouluissakin olis laajempi valinnanmahdollisuus.
on pakko valita toinen vieras kieli? Vai onko se vapaaehtoista?
tokaluokkalaisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että saksa on todella hyödyllinen kieli tulevaisuudessakin. Saksan ekonomia on Euroopanlaajuinen, ja se on ranskan ja englannin ohella hallitseva EU-kieli. Jos et nyt ole ajamassa lastasi maailman toiselle laidalle, saksalla pärjää Euroopassa mainiosti.
Fakta kuitenkin on se, että saksaa puhuu äidinkielenään lähes 100 miljoonaa ihmistä. Miten se ei muka olisi hyödyllinen kieli? Monilla kv-firmoilla myös on kytköksiä Saksaan, ja koska siellä enkuntaitaminen ei ole samaa kuin täällä, tarvitaan saksan kieltä.
Ja viimeisimpänä: saksa on vaikea kieli, mutta sen takia muita kieliä onkin helpompi oppia. Itse aloitin saksan 5. luokalla ja muistan kyllä, että se tympeää oli aluksi. Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan.
nyt lukiossa onkin enkku, espanja, ranska, ruotsi ja saksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos edellytykset on, niin opiskelu onnistuu motivoituneena. Ja vaikka olisi edellytykset, muttei motivaatiota, niin se on rankkaa kivireen raahaamista sitten...
Edellytykset selkeästi on, mutta lapsi on keksinyt, ettei ole kiinnostunut saksasta. Ymmärrettävästi 9-veellä ei kuitenkaan ole hirveän painavia syitä tähän. Hän meinaa ottaa myöhemmin kasiluokalla ranskan, koska se on "kiva kieli".
Näin pienten valinnoissa vanhemman on käytännössä pakko vaivata asialla omaa päätään; lapsen motivaatio on vähän tuuliviirisarjaa vielä.
Sinänsä lapsen omassa suunnitelmassa ei ole nokan koputtamista - ottakoon sitten sen ranskan myöhemmin. Tiedän vain omasta kokemuksesta, että sitä kasiluokalla alkavaa kieltä ehtii oppia aika ohuelti, vaikka olisi siinä koulunsa paras. Kaksi pitkää kieltä olisi upea pääoma nuorelle kielimiehelle - mutta kun ainoa vaihtoehto on se pirun saksa!
ap
Ymmärrän erittäin hyvin ap:n maailmankieliä koskevan toiveen. Enkä ymmärrä lainkaan, miksi saksaa vieläkin niin yleisesti opetetaan meillä. Ihme jäänne jostain toisen maailmansodan ajoilta?
Jos olisi edes ranska vaihtoehtona, niin suosittelisin lukemaan sitä. Sille on sentään käyttöä Euroopan ulkopuolellakin, ja lisäksi sen avulla saisi laajemman pohjan kielitaidolle (oletan, että lapsen A1-kielenä on englanti).
Mutta jos tosiaan kysymys on ainoastaan siitä, lukeako saksaa vai ei, niin kysyisin varmaan lapselta itseltään. Motivaatio, kuten joku jo sanoikin, on ensiarvoisen tärkeää kielten oppimisessa. Jos saksan tyyppistä kieltä joutuu opiskelemaan ilman motivaatiota, niin siitä tuskin seuraa paljonkaan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsista, joten en tiedä päteekö tämä sun lapseesi. Kaksikielisillä (tai varhain toisen kielen oppineilla) muistisairaudet esim altzhaimer puhkeavat myöhemmin.
t.kaksikielisten äiti
http://www.tiede.fi/artikkeli/1435/kaksi_kielta_trimmaa_aivot
Reprinted by permission from Macmillan Publishers Ltd: Nature. 2004 Oct 14;431:757. ©2004.
Brain scans of bilingual individuals found greater gray-matter density (yellow) in the inferior parietal cortex, an area in the brain’s language-dominant left hemisphere. The density was most pronounced in people who were very proficient in a second language and in those who learned a second language before the age of five.
En ymmärrä mikä vika saksan kielessä on? sehän on 1 laajimmin puhutuista kielistä maailmassa ja varmasti sen taitamisesta on hyötyä tässä globaalissa maailmassa kun lapsesi on aikuinen.
Meillä on esikoispoika nyt 4-luokalla ja hän valitsi saksan silloin 3-luokan keväällä toiseksi kieleksensä, toki mietti venäjääkin joka oli myös vaihtoehtona (kuten ruotsi ja ranskakin) mutta päätyi kuitenkin saksaan ja eipä ole katunut, päinvastoin, parin vkon välein opettaja laittaa Wilmaan merkinnän "aktiivisesta tuntiosallistumisesta" ja kokeista tuonut vain nroa 10 tai 10- eli sujuu yhtä hyvin kuin mm englanti.
Venäjän kerhossa kävi viimesyksynä, mutta se ei kestänyt kuin 3kk ajan.
Saksan ryhmiä muuten tuli 3kpl ja ranskan ryhmiä 2kpl, venäjä ja ruotsi jäi rannalle ruikuttamaan.
Kuulema nyt jos voisi ottaa kielen nro3 eng ja saksan lisäksi niin se olisi todnäk venäjä.
-Äitix2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska lapsemme koulussa (Turku) oli mahdollista valita vain ruotsi A2-kieleksi. Lapsella hyvä äidinkielennumero ja hän piti itse ajatuksesta, niin annoimme luvan ja hyvin on lapsi pärjännyt. Enemmän hyötyä olisi varmasti ollut espanjasta, mutta kun ei voinut valita kuin ruotsin, niin se sitten.
Edellytykset selkeästi on, mutta lapsi on keksinyt, ettei ole kiinnostunut saksasta.
Minusta lasta kannattaa kyllä kuunnella tässä asiassa. Kielen oppiminen on pitkälle tunneasia. Jotkut kielet vain yksinkertaisesti tuntuvat vastenmielisiltä ja vierailta (kielessähän kuuluu sen kielialueen kulttuuri, ja kaikki kulttuurit eivät ole kaikille yhtä läheisiä), ja silloin niiden opettelu on yhtä kivireen vetämistä. Sen sijaan kieltä, josta itse pitää, oppii huomattavan helposti jos vielä kielipäätäkin on.
Itse aloitin myös ranskan kasiluokalla ja kyllä sitä ihan hyvin ehti oppia lukion loppuun mennessä. Kielitaitoni jäi jonkin verran puuttelliseksi ainoastaan siksi, että en käyttänyt kieltä lainkaan tositilanteissa. Nyt aikuisiällä, kun olen alkanut kieltä tarvita, olen oppinut nopeasti sujuvaksi kielen käyttäjäksi. Uskonkin, että myöhemmästä aloituksesta johtuvan kuilun saa kyllä kurottua umpeen, jos myös harrastaa kieltä aktiivisesti (esim. käy vaihto-oppilaana tai kesäkurssilla ranskankielisessä maassa). Sinuna laittaisin lapsen aikaa ennemmin tällaiseen harrastukseen kuin "väärältä" tuntuvan kielen opiskeluun. Olen vakuuttunut, että tulos on tällä tavalla parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni 9v ei ole kypsä tekemään sitä päätöstä tai tajuamaan kielen oppimisesta tulevia hyötyjä. Laittaisin siis lapsen aloittamaan, jos ei millään suju niin voihan sen myöhemmin lopettaa. Itse puhuisin positiivisesti ko kielestä ja sen opiskelusta. Vanhempien asenne vaikuttaa lapsen asenteeseen koko oppiainetta kohtaan.
Tajuan kyllä apn asenteen, itsekin ottaisin melkein minkä tahansa kielen saksaa mielummin.
t.se kielten opiskelua kannattanut
Jos edellytykset on, niin opiskelu onnistuu motivoituneena. Ja vaikka olisi edellytykset, muttei motivaatiota, niin se on rankkaa kivireen raahaamista sitten...
Edellytykset selkeästi on, mutta lapsi on keksinyt, ettei ole kiinnostunut saksasta. Ymmärrettävästi 9-veellä ei kuitenkaan ole hirveän painavia syitä tähän. Hän meinaa ottaa myöhemmin kasiluokalla ranskan, koska se on "kiva kieli".Näin pienten valinnoissa vanhemman on käytännössä pakko vaivata asialla omaa päätään; lapsen motivaatio on vähän tuuliviirisarjaa vielä.
Sinänsä lapsen omassa suunnitelmassa ei ole nokan koputtamista - ottakoon sitten sen ranskan myöhemmin. Tiedän vain omasta kokemuksesta, että sitä kasiluokalla alkavaa kieltä ehtii oppia aika ohuelti, vaikka olisi siinä koulunsa paras. Kaksi pitkää kieltä olisi upea pääoma nuorelle kielimiehelle - mutta kun ainoa vaihtoehto on se pirun saksa!
ap
paljonko sitä kieltä oppii, alotti nelosella tai kasilla. Kiinnostunut opiskelee ylimääräistä ja hyvinkin äkkiä ottaa kiinni aiemmin aloittaneen.
Amislinja valittu jo tässä vaiheessa.
En tietenkään ole "ajamassa lastani maailman toiselle laidalle" - höh. Nykymaailmassa vain varsin yleisesti ihmisten elämä ei pyöri vain Euroopassa. Mekin olemme asuneet aiemmin Yhdysvalloissa, ja periaatteessa voisimme mieheni työn puolesta muuttaa esim. Kiinaan tai Intiaan. Tämähän on nykyisin aivan tavallista. Se, että Saksa on merkittävä talousmahti Euroopassa, ei paina aivan niin paljon kuin vielä viime vuosisadan puolivälissä. Kun lapseni on aikuinen, hänen elämänsä tuskin on ainakaan Eurooppa-keskeisempää kuin vanhempiensa elämä.
Saksaa voi tarvita, jos sattuu menemään juuri sellaiselle alalle, missä saksaa tarvitaan (kuten käsittääkseni autotekniikka?). Kun tekee valintaa 9-vuotiaalle, ei voi mitenkään tietää mihin hän suuntautuu. Siksi tässä vaiheessa pitäisi vielä saada valita isoja maailmankieliä.
Ja saksalaiset kyllä osaavat yleisesti hyvin englantia.
Tunnen monia koulussa saksaa lukeneita, jotka eivät siitä ole työelämässä hyötyneet.
ap
Ja tosi tärkeä kieli, jos tekee työtä matkailualalla täällä Suomessa.
(siis A2-kieleksi).
Emme ottaneet A2-kieltä lainkaan. Ajattelin, että saapa lapsi vielä vähän enemmän vapaa-aikaaala-asteella. Mietin plussia ja miinuksia.
Nyt tiedän tehneeni oikein. Ruotsi tuli kuitenkin pakollisena seiskaluokalla. Mielummin nyt kuin olisi sieelä ala-asteella kärvistellyt luokassa, jossa osa oppilaista pakotettu (lapselta ei kysytty/ vanhemmat pakottaneet) ruotsinkielen opiskeluun. Häiriköintiä jne.
Eli olen tyytyväinen päätökseeni, ettei lapseni ottanut ruotsia A2-kieleksi. Sai vielä nauttia vapaasta ja harrastuksistaan.
A2-kieli vaikuttaa myös vapaavalintaisiin aineisiin yläasteella. SE KANNATTAA MUISTAA!
(Ruotsi tuli joka tapauksessa seiska-luokalla ja lapseni arvosana 10. Pärjää paremmin kuin ne, jotka ottivat ruotsin A2-kieleksi jotka siis lukeneet kieltä jo kolme vuotta.
Osa luokkalaisista aloitti ruotsin lukemisen alusta.
Jos joku vielä jaksaa lukea niin toisen lapseni tein päätöksen yhdessä lapseni kanssa, että hän ottaa ranskan A2-kieleksi.
Katson sen kielen osaamisen niin arvokkaaksi, että kannattaa nipistää lapsen vapaa-ajasta.
Itse en ottaisi saksaa A2-kieleksi. Yläasteella voi saada paremman ja tärkeämmän kielen. Jos A" valittu niin se poistaayläasteella muut kielet.
Minäkin olen espanjan, kiinan ja muiden maailmanlaajuisesti levinneiden kielten kannalla.
(Japani++)
Itsekään en kyllä haluais juuri saksaa A2 kieleksi, mutta ajattelen niin että kielten oppiminen tukee muidenkin kielten oppimista. Lisäksi se on helpompaa lapsena, vaikuttaa aivojen rakenteisiin jne. Eli on aina hyväksi. Jos vaihtoehtoja ei ole niin sitten ottaisin sen mikä on tarjolla. Toivottavasti myöhemmin koulu ja opiskeluaikana tulee mahdollisuus opiskella muita kieliä.
Samoja asioita pohtiva