Muita joilla alkoholin käyttö hiipien ottanut ison osan viikosta :(

Katso onnistuuko. Nyt asialle voi vielä tehdä jotain ilman että absolutismi on lopullinen pakko.



Itse huomasin pari vuotta sitten vähän samaa. Olin vuoden juomatta ja nyt taas onnistuu sellainen 2-3 lasia viiniä viikonloppuna.

sama vika.

tosin nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni,ja ryhdistäytynyt. hirveen lihottavaakin tuo juominen on. maksa-arvoja en edes viitsi ajatella.

Paras lopettaa heti. Mä luulin hallitsevani sitä mutta ajauduin lopulta hoitoon. Nyt raittiina kaksi vuotta. Ota yhteyttä A-klinikkaan jos tuntuu ettet yksin pysty lopettamaan.

silloin elämäni oli aika ahdistavaa ja tylsää, ero takana juuri, asuin yksin yksiössä vieraassa kaupungissa, työssä kova stressi. Päädyin juomaan kaljaa ahdistuslääkkeeksi iltaisin. Pari vuotta meni niin että arki-iltaisin upposi yleensä sixpack isoja oluita, viikonloppuna sitten pe tai la kunnon känni väkevämmillä. Satunnaisesti oli selviä päiviäkin viikolla ja sunnuntai oli krapulan takia yleensä selvä mutta useimpina päivinä join.



Kävin jopa AA:ssa ja yritin täysraittiutta mutta ahdisti se koko AA pseudohengellisyyksineen ja alkoholistiki leimaamisineen. Minä sitten päätin että ei, minä en ole mikään parantumaton alkkis vaan opettelen kohtuuteen itse -että pystyn siihen. Niin tein vähitellen, nykyään olen aito kohtuukäyttäjä eli juon päivällisen kanssa lasin viiniä mutta isompia juopotteluja vain isompina juhlapyhinä. Ajankulu- tai tylsyydenpoistotissuttelua en enää harrasta, vaikka kivaahan se olisi toisaalta.

Ja joka kerta valehtelen itselleni että tämä on viimeinen. Joo-o. Alkoholismiin luisuin ihan huomaamattani.

Tiedostan kyllä ongelman ja suunnilleen tiedän, mistä johtuu mutta ei vain jaksa tsempata. Se pullo viiniä kun tuo kummasti lohtua.



Ja tiedän kyllä, mihin tuollakin pahimmillaan voi päätyä. Oma isäni on alkoholisti, joka on vähän väliä katkolla kun ei saa putkea poikki.

Ikää kohta 40v- 35-vuotiaaksi olin täysraitis. Nykyään siemailen vähintään sidukan illassa. vkonloppuisin pullon viiniä jne :(

ensin ja jos ei onnistu niin sitten hakemaan apua muualta. Ihmettelen miten hyväksyttävää tämä minun elämäni kohta pilaava harrastus voi olla. Mies ei ole mitään kommentoinut, ei ystävät, perheenjäsenet... Pelkään jos en kykenekkään lopettamaan. Jospa olenkin jo niin syvällä.

odotan tosiaan viikolla vain näitä juomispäiviäni ja ei oikeen muut asiat enää kinnosta. Olenhan jo krapulassakin kolmesti viikossa ja komesti humaltunut.. eli ei jää paljon niitä täysin voimissaan olo päiviä :(



ap

Maksuttomia infotilaisuuksia alkoholismista ja sen hoidosta järjestetään seuraavasti:



Paikka: Rehappi, Ruokoraumantie 380 21140 Naantali (Rymättylä)



Aika: perjantaina 27.4.2012 kello 17:30 alkaen







Paikka: Park Hotelli Käpylä, seminaaritila, Pohjolankatu 38, Helsinki



Aika: tiistaina 24.4.2012 kello 18 alkaen







Paikka: Ravintola Myllärit, Åkerlundinkatu 4 (2 krs.), Tampere



Aika: keskiviikkona 2.5.2012 kello 18 alkaen

Älä vatvo tai anaylsoi asiaa liikaa. Et vaan juo enää. Pari viikkoa kaipaat alkoholia, sitten asia vähitellen unohtuu. Älä tosiaan ylivatvo asiaa tai tuntemuksiasi, homma on loppujen lopuksi yksinkertainen.

Niin tuttua. Mä olen juuri tuollainen... Olen siis jo myöntänyt itselleni että alkoholismiin tuli luisuttua. En ymmärrä miten tämän saa loppumaan.

lopetin tissuttelun kaksi kuukautta sitten. En ole ottanut pisaraakaan alkoholia koko aikana ja fiilikset on paljon paremmat näin raittiina. Todennäköisesti en enää koskaan narauta pullon henkeä pihalle saastuttamaan ruumiillista pyhäkköäni.

Itselläni luisui tilanne tähän suuntaan...Ensin join vain viikonloppuisin, sitten usein jo torstaina vähän. Sunnuntain "päivädrinksut" tulivat myös kuvaan vähitellen. Oikeastaan koskaan en ole juonut välillä ma-ke, mutta tajusin että aivan liian ison roolin on ottanut alkoholi elämässä.



"Onneksi" olen huomannut vanhetessani, että alkoholi vaikuttaa todella negatiivisesti yöuniin - ei tarvita kuin pari olutta tai pari lasillista viiniä kun huomaan että herään keskellä yötä enkä saa enää unta. Minun toleranssillani tuosta määrästä ei tule edes hiprakkaan, mutta silti vaikuttaa uneen jo pienikin määrä. Ja sitten olen alkanut nauttia niin paljon viikonloppuaamuista kun saa herätä oikein kunnolla nukutun yön jälkeen, että olen saanut ihan sillä vähennettyä läträämistä - vaikka vaikeaa se on ollut.

Jotenkin lopettaminen pelottaa... todella sairasta mutta se todellakin pelottaa.

ap

Älä vatvo tai anaylsoi asiaa liikaa. Et vaan juo enää. Pari viikkoa kaipaat alkoholia, sitten asia vähitellen unohtuu. Älä tosiaan ylivatvo asiaa tai tuntemuksiasi, homma on loppujen lopuksi yksinkertainen.

Jotenkin lopettaminen pelottaa... todella sairasta mutta se todellakin pelottaa

Mutta mun mielipiteeni on, että kaikki turha vatvominen tekee asiasta isomman ja pelottavamman. Älä siis vatvo, kohtaa pelko kun se on vielä pieni ja vaatimaton. Olet nyt juomatta. Alkaen tästä hetkestä. Sun voi tehdä alkoa mieli, mutta sinä selviät siitä repsahtamatta. Kohta et muistakaan koko ainetta, kun sun elimistö unohtaa.

Ajattele niin, että nyt sun riippuvuus on vain lievää fysikaalista riippuvuutta -vatvominen tekee sut henkisesti riippuvaksi, se antaa sulle alkoholistin identiteetin.

Alkoholi kuulunut koko aikuisiän enemmän tai vähemmän elämään. Aluksi iloisten tapahtuminen, kekkereiden ja illanistujaisten tunnelman kohottajana. Pikku hiljaa käyttö lisääntyi myös arkipäiviin tai tilanteisiin, jolloin kaipasin piristystä tylsään arkeen. Määrät lisääntyivät ja pienen hiprakan tilalle tuli useammin ja useammin vahva humalatila. Kukaan ulkopuolisista ei arvaisi, minulla olevan alkoholiongelma. Mies tietää ja pari ystävää.



Viikonloppuna tapahtui jotain, mikä sai minut lopulta aivan paniikkiin. Mokasin. Tajusin, että nyt tämän on loputtava. Olen uskotellut itselleni, että pystyn kohtuujuomiseen. Ja viime vuosina olen usein pystynytkin mutta niitä ylilyöntejäkin on tapahtunut liian usein. En enää ole nuori. Nyt on aika herätä ja kasvaa.



Aion olla nyt juomatta ainakin puoli vuotta. Olen yrittänyt aikaisemminkin mutta aina on tullut eteen jotain, missä on ollut "pakko" juoda. Nyt päätin, että vaikka tulisi mitkä kissanristiäiset, ulkomaanmatkat, tyttöjen illat, niin en aio juoda. En vaan tiedä, miten tämän selitän. Ystäväpiiriini kuuluu paljon alkoholia juovia naisia ja meillä on hauskoja iltoja/matkoja. Kaipa vaan pitää kertoa totuus :(



Pelottaa hieman, miten selviän lukuisista tilanteista, jossa ennen join. Miten pystyn nauttimaan, olemaan rento ja iloinen, kun koko ajan takaraivossa jyskyttää viinanhimo? Tulee olemaan aika rankka kesä henkisesti. Mutta ehkä se jossain vaiheessa palkitaan.



Meitä samanlaisia on tässä maassa ihan liikaa :( Miksiköhän me naiset olemme alkaneet juoda niin paljon? Mikä meitä ahdistaa nykymenossa?

Kyseessä on ihan behavioristinen ehdollistuminen juomaan. Sitten elimistö alkaa pitää promilleja normaalitilana.

ja sittenkin olla sen vain oman perheen kesken. Miehelle puhun aina ja kaikesta, mutta tämä keskustelu juomisesta on vaikea avata. Ihmettelen ettei hän ole huomattanut asiasta.. jos asia onkin myös hänelle vaikea kohdata.

Olen vain juuri nyt, en huomenna enkä viikon päästä totaalisen kyllästynyt tähän juomiseen ja sen tuomaan väsymykseen yms.

ap

Jotenkin lopettaminen pelottaa... todella sairasta mutta se todellakin pelottaa

Mutta mun mielipiteeni on, että kaikki turha vatvominen tekee asiasta isomman ja pelottavamman. Älä siis vatvo, kohtaa pelko kun se on vielä pieni ja vaatimaton. Olet nyt juomatta. Alkaen tästä hetkestä. Sun voi tehdä alkoa mieli, mutta sinä selviät siitä repsahtamatta. Kohta et muistakaan koko ainetta, kun sun elimistö unohtaa.

Ajattele niin, että nyt sun riippuvuus on vain lievää fysikaalista riippuvuutta -vatvominen tekee sut henkisesti riippuvaksi, se antaa sulle alkoholistin identiteetin.

Oletteko salanneet läheisiltänne juomamääriänne? Minä olen jo vuosia :( Mies ja pari ystävää siis tietää, että tykkään alkoholista paljonkin mutta heillekään en ole kertonut täyttää totuutta. Olen jo vuosia juonut paljon enemmän kuin he tietävät. Illanistujaisissakin on joskus ollut mukana oma pieni "salapullo", sillä se määrä, mitä muut juovat, ei enää minulle riittänyt.



Nyt loppuu tuokin salailu ja asioiden peittely. Vaikka minuakin pelottaa ihan suunnattomasti, tunnen samalla äärimmäistä helpotusta: ei ole (toivottavasti) enää asia, joka vie niin paljon energiaa ja tajunnantilaa.

Ja puhu ilman muuta miehelle, se ei ole turhaa vatvomista. Kerro fiiliksesi lyhyesti ja pyydä konkreettista tukea.



Pyydä miestä suoraan kieltämään sua juomasta ja muistuttamaan raittiista vuodesta, jos heikkona hetkenä alat selitellä että jospa ehkä ottaisit yhden lasin.