mitä mieltä kirkkohäät+ pelkät kakkukahvit?

Koitas ehdottaa sitä miehellesi niin, että mitä kauemmin ihmiset syövät siitä ajasta, sen vähemmän hän joutuu olemaan keskipisteenä.

Ap hekottelee

Ps. Mies on ihana ja rakas mutta hieman erakkoihminen, minä taas äärimmäisen sosiaalinen. Onneksi kummatkin osaa joustaa :)

Voi luoja teitä maalaistyttösiä. Minä olen aina pitänyt noloina ja mauttomina juuri niitä häitä, joissa on 200 vierasta ja sitten sitä hemmetin lohisoppaa tai läskisoossia jossain ankeassa seurakuntatalossa tai jumppasalissa.



Jos ap ei halua isoja häitä, mutta kuitenkin vakaumuksensa vuoksi kirkossa naimisiin (mikä pitäisi ollakin se ensisijainen syy, mitään nolompaa ei ole kuin mahtipontiset kirkkohäät vain siksi, että näyttävät hienoilta), niin näin voi tehdä. Jopa ilman mitään kahvituksia. Pinnallisia urpoja ovat sellaiset läheiset, jotka jättävät tämän tärkeän hetken (vihkimisen) välistä siksi, ettei HEILLE järkätä kunnon kekkereitä.



Huomaa, että nykyään homma on mennyt ihan päälaelleen. Kalliiden bileiden ja prinsessapäivän järjestäminen on jutun clou, ei se pääasia eli vihkiminen.



Minäkin olen 35 v, mieheni 40, emmekä ole vielä naimisissa. Olemme asuneet yhdessä vuosia ja meillä on pieni poika. Varmaankin menemme jossain välissä naimisiin, lähinnä lapsen vuoksi ja symbolisesti viimeisenä sitoutumisen merkkinä (tosin lapsi ja yhteinen asuntolaina sitovat meitä jo nyt enemmän kuin häät). Olen aina pitänyt kornina, että tällaisessa tilanteessa minä alkaisin järkkäillä isoja häitä, vetäisin tylliunelman päälleni, möisin polttareissa kortsuja, antaisin miehen riisua sukkanauhani julkisesti, tilaisin humppabändin ja karjalanpaistia maalaistolloille. Ja olen todellakin sitä mieltä, että häät ovat ensisijaisesti vihkiparin päivä, ei vieraiden. Vieraat tulevat paikalle, koska olemme heille tärkeitä ja he haluavat olla mukana tärkeässä hetkessämme. Ainakin näin meillä, sillä vanhempamme ja sisaruksemme ovat selväpäisiä ihmisiä, jotka ovat päässeet muullakin verukkeella joskus hyvin syömään ja juomaan (enkä nyt puhu teidän maalaisnokkosten suosimasta Rossosta tai Chicosista). Toisen häät eivät ole ensisijaisesti syömistä ja juomista varten.







Anteeksi vaan parikymppiset pissikset, mutta tyylikkäät häät voi järjestää pienimuotoisestikin.

Kaunis, pieni kappeli, jonka jälkeen juurikin ap:n kuvailema kakkukahvi kauniissa kahvilassa. Jos tähän aletaan sotkea sitä soppaa, tulee vasta mieleenkin, että nyt on haluttu säästää. Vaihtoehtoisesti kiva juhlatila (täällä Helsingissä esim. Suomenlinnasta pieni tila), jossa kokkarit (sampanjaa, cocktailpaloja, kakkua). Kutsuun voi laittaa, että juhlat kestävät sen ja sen ajan. Lahjoja ei tarvita, vaikka kyllä minun vanhempani ostivat meille kihlalahjan, vaikkei juhlia ollutkaan.



Tiedoksi, etten ole isoja juhlia vastaan noin yleensä. Sukulaisia voi tavata pidemmin vaikka ristiäisissä. Me emme miehen kanssa nauti huomion keskipisteenä olemisesta, mutta pojallemme halusimme isot ristiäiset. Varasimme tuomiokirkon kappelin, lähetimme kauniit kutsut, kasteen jälkeen meillä oli tunnelmallinen juhlatila, jossa oli ruokaisampi buffet ja konditoriakakku. Vieraita oli nelisenkymmentä, sillä halusimme samalla tavata niitä sukulaisia, joita emme ihan kuukausittain tapaa.



PS. Sen sijaan, että törsäisimme häihin kymppitonnin, käytämme tuon rahan uuden kotimme remppaan. Saamme sillä kivan keittiön ja pinnat uusittua. Törsätkää te toki niihin barbie-häihin ja kituuttakaa sitten sen jälkeen ankeassa vuokra-asunnossa lähiössä. Valintoja, valintoja!

Voi luoja teitä maalaistyttösiä. Minä olen aina pitänyt noloina ja mauttomina juuri niitä häitä, joissa on 200 vierasta ja sitten sitä hemmetin lohisoppaa tai läskisoossia jossain ankeassa seurakuntatalossa tai jumppasalissa.

Jos ap ei halua isoja häitä, mutta kuitenkin vakaumuksensa vuoksi kirkossa naimisiin (mikä pitäisi ollakin se ensisijainen syy, mitään nolompaa ei ole kuin mahtipontiset kirkkohäät vain siksi, että näyttävät hienoilta), niin näin voi tehdä. Jopa ilman mitään kahvituksia. Pinnallisia urpoja ovat sellaiset läheiset, jotka jättävät tämän tärkeän hetken (vihkimisen) välistä siksi, ettei HEILLE järkätä kunnon kekkereitä.

Huomaa, että nykyään homma on mennyt ihan päälaelleen. Kalliiden bileiden ja prinsessapäivän järjestäminen on jutun clou, ei se pääasia eli vihkiminen.

Minäkin olen 35 v, mieheni 40, emmekä ole vielä naimisissa. Olemme asuneet yhdessä vuosia ja meillä on pieni poika. Varmaankin menemme jossain välissä naimisiin, lähinnä lapsen vuoksi ja symbolisesti viimeisenä sitoutumisen merkkinä (tosin lapsi ja yhteinen asuntolaina sitovat meitä jo nyt enemmän kuin häät). Olen aina pitänyt kornina, että tällaisessa tilanteessa minä alkaisin järkkäillä isoja häitä, vetäisin tylliunelman päälleni, möisin polttareissa kortsuja, antaisin miehen riisua sukkanauhani julkisesti, tilaisin humppabändin ja karjalanpaistia maalaistolloille. Ja olen todellakin sitä mieltä, että häät ovat ensisijaisesti vihkiparin päivä, ei vieraiden. Vieraat tulevat paikalle, koska olemme heille tärkeitä ja he haluavat olla mukana tärkeässä hetkessämme. Ainakin näin meillä, sillä vanhempamme ja sisaruksemme ovat selväpäisiä ihmisiä, jotka ovat päässeet muullakin verukkeella joskus hyvin syömään ja juomaan (enkä nyt puhu teidän maalaisnokkosten suosimasta Rossosta tai Chicosista). Toisen häät eivät ole ensisijaisesti syömistä ja juomista varten.

Anteeksi vaan parikymppiset pissikset, mutta tyylikkäät häät voi järjestää pienimuotoisestikin.

Kaunis, pieni kappeli, jonka jälkeen juurikin ap:n kuvailema kakkukahvi kauniissa kahvilassa. Jos tähän aletaan sotkea sitä soppaa, tulee vasta mieleenkin, että nyt on haluttu säästää. Vaihtoehtoisesti kiva juhlatila (täällä Helsingissä esim. Suomenlinnasta pieni tila), jossa kokkarit (sampanjaa, cocktailpaloja, kakkua). Kutsuun voi laittaa, että juhlat kestävät sen ja sen ajan. Lahjoja ei tarvita, vaikka kyllä minun vanhempani ostivat meille kihlalahjan, vaikkei juhlia ollutkaan.

Tiedoksi, etten ole isoja juhlia vastaan noin yleensä. Sukulaisia voi tavata pidemmin vaikka ristiäisissä. Me emme miehen kanssa nauti huomion keskipisteenä olemisesta, mutta pojallemme halusimme isot ristiäiset. Varasimme tuomiokirkon kappelin, lähetimme kauniit kutsut, kasteen jälkeen meillä oli tunnelmallinen juhlatila, jossa oli ruokaisampi buffet ja konditoriakakku. Vieraita oli nelisenkymmentä, sillä halusimme samalla tavata niitä sukulaisia, joita emme ihan kuukausittain tapaa.

PS. Sen sijaan, että törsäisimme häihin kymppitonnin, käytämme tuon rahan uuden kotimme remppaan. Saamme sillä kivan keittiön ja pinnat uusittua. Törsätkää te toki niihin barbie-häihin ja kituuttakaa sitten sen jälkeen ankeassa vuokra-asunnossa lähiössä. Valintoja, valintoja!

NO ei häiden tarvitse olla isot, mutta kyllä sinne nyt jotain muutakin kannattaisi ottaa kuin kakku :D edes se joku pieni suolainen. EI varmaan paljoa vaivaa tee jos suolaisen piirakan sinne ottaa..

ps. Oletkin jo vanha, en minä olisikaan odottanut sinulta prinsessahäitä vaan jotkut jäykät ja muodolliset..

t. FOREVER PISSIS!!1111!!!!!1!!!!

!!!!!!1

XD XD XD XD XD XD

HIHIHIHIHIHIHIHIHIHI

HUHUHUHUHUHUHUHUUHUHUH

SIIIS DAAAAAAAAAAAAAAAA!

Voi luoja teitä maalaistyttösiä. Minä olen aina pitänyt noloina ja mauttomina juuri niitä häitä, joissa on 200 vierasta ja sitten sitä hemmetin lohisoppaa tai läskisoossia jossain ankeassa seurakuntatalossa tai jumppasalissa.

Jos ap ei halua isoja häitä, mutta kuitenkin vakaumuksensa vuoksi kirkossa naimisiin (mikä pitäisi ollakin se ensisijainen syy, mitään nolompaa ei ole kuin mahtipontiset kirkkohäät vain siksi, että näyttävät hienoilta), niin näin voi tehdä. Jopa ilman mitään kahvituksia. Pinnallisia urpoja ovat sellaiset läheiset, jotka jättävät tämän tärkeän hetken (vihkimisen) välistä siksi, ettei HEILLE järkätä kunnon kekkereitä.

Huomaa, että nykyään homma on mennyt ihan päälaelleen. Kalliiden bileiden ja prinsessapäivän järjestäminen on jutun clou, ei se pääasia eli vihkiminen.

Minäkin olen 35 v, mieheni 40, emmekä ole vielä naimisissa. Olemme asuneet yhdessä vuosia ja meillä on pieni poika. Varmaankin menemme jossain välissä naimisiin, lähinnä lapsen vuoksi ja symbolisesti viimeisenä sitoutumisen merkkinä (tosin lapsi ja yhteinen asuntolaina sitovat meitä jo nyt enemmän kuin häät). Olen aina pitänyt kornina, että tällaisessa tilanteessa minä alkaisin järkkäillä isoja häitä, vetäisin tylliunelman päälleni, möisin polttareissa kortsuja, antaisin miehen riisua sukkanauhani julkisesti, tilaisin humppabändin ja karjalanpaistia maalaistolloille. Ja olen todellakin sitä mieltä, että häät ovat ensisijaisesti vihkiparin päivä, ei vieraiden. Vieraat tulevat paikalle, koska olemme heille tärkeitä ja he haluavat olla mukana tärkeässä hetkessämme. Ainakin näin meillä, sillä vanhempamme ja sisaruksemme ovat selväpäisiä ihmisiä, jotka ovat päässeet muullakin verukkeella joskus hyvin syömään ja juomaan (enkä nyt puhu teidän maalaisnokkosten suosimasta Rossosta tai Chicosista). Toisen häät eivät ole ensisijaisesti syömistä ja juomista varten.

Anteeksi vaan parikymppiset pissikset, mutta tyylikkäät häät voi järjestää pienimuotoisestikin.

Kaunis, pieni kappeli, jonka jälkeen juurikin ap:n kuvailema kakkukahvi kauniissa kahvilassa. Jos tähän aletaan sotkea sitä soppaa, tulee vasta mieleenkin, että nyt on haluttu säästää. Vaihtoehtoisesti kiva juhlatila (täällä Helsingissä esim. Suomenlinnasta pieni tila), jossa kokkarit (sampanjaa, cocktailpaloja, kakkua). Kutsuun voi laittaa, että juhlat kestävät sen ja sen ajan. Lahjoja ei tarvita, vaikka kyllä minun vanhempani ostivat meille kihlalahjan, vaikkei juhlia ollutkaan.

Tiedoksi, etten ole isoja juhlia vastaan noin yleensä. Sukulaisia voi tavata pidemmin vaikka ristiäisissä. Me emme miehen kanssa nauti huomion keskipisteenä olemisesta, mutta pojallemme halusimme isot ristiäiset. Varasimme tuomiokirkon kappelin, lähetimme kauniit kutsut, kasteen jälkeen meillä oli tunnelmallinen juhlatila, jossa oli ruokaisampi buffet ja konditoriakakku. Vieraita oli nelisenkymmentä, sillä halusimme samalla tavata niitä sukulaisia, joita emme ihan kuukausittain tapaa.

PS. Sen sijaan, että törsäisimme häihin kymppitonnin, käytämme tuon rahan uuden kotimme remppaan. Saamme sillä kivan keittiön ja pinnat uusittua. Törsätkää te toki niihin barbie-häihin ja kituuttakaa sitten sen jälkeen ankeassa vuokra-asunnossa lähiössä. Valintoja, valintoja!

NO ei häiden tarvitse olla isot, mutta kyllä sinne nyt jotain muutakin kannattaisi ottaa kuin kakku :D edes se joku pieni suolainen. EI varmaan paljoa vaivaa tee jos suolaisen piirakan sinne ottaa..

ps. Oletkin jo vanha, en minä olisikaan odottanut sinulta prinsessahäitä vaan jotkut jäykät ja muodolliset..

t. FOREVER PISSIS!!1111!!!!!1!!!!

!!!!!!1

XD XD XD XD XD XD

HIHIHIHIHIHIHIHIHIHI

HUHUHUHUHUHUHUHUUHUHUH

SIIIS DAAAAAAAAAAAAAAAA!

Kyse ei ollutkaan siitä, etteikö VOISI ottaa sitä kinkkupiirakkaa mukaan. Kaikki eivät vain halua, eikä silloin tarvitse.

XOXO

Vanha, kolmekymppinen kääkkä.

PS. Kyllä sinäkin vanhenet, kyse onkin siitä, vanhenetko tyylillä. Ehdit kyllä minun ikääni mennessä pitää useammatkin satuhäät sen rekkakuskin tai työttömän mekaanikon kanssa. Väriä juhlaasi varmasti tuovat eri miesten kanssa hankitut lapset, jotka totta kai on puettava siihen Torremolinoksesta hankittuun flamenco-kolttuun. Vaihtelua saat, kun vaihtelet häissä kinkku- ja makkaravoileipäkakkuja. Jos isket pöytään vielä karjalanpiirakoita, niin eipä kukaan lähde nälkäisenä. Eikä janoisena, jos käyt hakemassa Tallinnasta Maasika-likööriä mehukattibooliisi.

ihmeen pitopalvelu? Kakku ja kahvit. Kyllä siellä "pitopalvelu" varmaan pyörittelee päätään. Mulla tulee ihan myötähäpeä.

Meidän pieniin kakkukahvihäihin pitopalvelu toimitti tarjottavat sinne seurakuntatalolle, hoiti pöytien kattamisen ja tarjoilun ja tiskaamisen ja siivoamisen. Vihkiparinko ne olisi pitänyt hoitaa, vai jonkun vieraista? Eri asia sitten, jos mennään jonnekin kahvilaan, siellähän nuo hoitaa henkilökunta.

T. joku alkupään vastaajista

Eihän kukaan sanonut, että ap:n pitäisi pitää isot häät. Jote ihan turhaan tässä ketjussa nyt intouduit haukkumaan isoja häitä. Taisit nyt vain innostua liian intohimoisesti aiheesta, että meni vahingossa tän ketjun keskustelun ohi.

Voi luoja teitä maalaistyttösiä. Minä olen aina pitänyt noloina ja mauttomina juuri niitä häitä, joissa on 200 vierasta ja sitten sitä hemmetin lohisoppaa tai läskisoossia jossain ankeassa seurakuntatalossa tai jumppasalissa.

Jos ap ei halua isoja häitä, mutta kuitenkin vakaumuksensa vuoksi kirkossa naimisiin (mikä pitäisi ollakin se ensisijainen syy, mitään nolompaa ei ole kuin mahtipontiset kirkkohäät vain siksi, että näyttävät hienoilta), niin näin voi tehdä. Jopa ilman mitään kahvituksia. Pinnallisia urpoja ovat sellaiset läheiset, jotka jättävät tämän tärkeän hetken (vihkimisen) välistä siksi, ettei HEILLE järkätä kunnon kekkereitä.

Huomaa, että nykyään homma on mennyt ihan päälaelleen. Kalliiden bileiden ja prinsessapäivän järjestäminen on jutun clou, ei se pääasia eli vihkiminen.

Minäkin olen 35 v, mieheni 40, emmekä ole vielä naimisissa. Olemme asuneet yhdessä vuosia ja meillä on pieni poika. Varmaankin menemme jossain välissä naimisiin, lähinnä lapsen vuoksi ja symbolisesti viimeisenä sitoutumisen merkkinä (tosin lapsi ja yhteinen asuntolaina sitovat meitä jo nyt enemmän kuin häät). Olen aina pitänyt kornina, että tällaisessa tilanteessa minä alkaisin järkkäillä isoja häitä, vetäisin tylliunelman päälleni, möisin polttareissa kortsuja, antaisin miehen riisua sukkanauhani julkisesti, tilaisin humppabändin ja karjalanpaistia maalaistolloille. Ja olen todellakin sitä mieltä, että häät ovat ensisijaisesti vihkiparin päivä, ei vieraiden. Vieraat tulevat paikalle, koska olemme heille tärkeitä ja he haluavat olla mukana tärkeässä hetkessämme. Ainakin näin meillä, sillä vanhempamme ja sisaruksemme ovat selväpäisiä ihmisiä, jotka ovat päässeet muullakin verukkeella joskus hyvin syömään ja juomaan (enkä nyt puhu teidän maalaisnokkosten suosimasta Rossosta tai Chicosista). Toisen häät eivät ole ensisijaisesti syömistä ja juomista varten.

Anteeksi vaan parikymppiset pissikset, mutta tyylikkäät häät voi järjestää pienimuotoisestikin.

Kaunis, pieni kappeli, jonka jälkeen juurikin ap:n kuvailema kakkukahvi kauniissa kahvilassa. Jos tähän aletaan sotkea sitä soppaa, tulee vasta mieleenkin, että nyt on haluttu säästää. Vaihtoehtoisesti kiva juhlatila (täällä Helsingissä esim. Suomenlinnasta pieni tila), jossa kokkarit (sampanjaa, cocktailpaloja, kakkua). Kutsuun voi laittaa, että juhlat kestävät sen ja sen ajan. Lahjoja ei tarvita, vaikka kyllä minun vanhempani ostivat meille kihlalahjan, vaikkei juhlia ollutkaan.

Tiedoksi, etten ole isoja juhlia vastaan noin yleensä. Sukulaisia voi tavata pidemmin vaikka ristiäisissä. Me emme miehen kanssa nauti huomion keskipisteenä olemisesta, mutta pojallemme halusimme isot ristiäiset. Varasimme tuomiokirkon kappelin, lähetimme kauniit kutsut, kasteen jälkeen meillä oli tunnelmallinen juhlatila, jossa oli ruokaisampi buffet ja konditoriakakku. Vieraita oli nelisenkymmentä, sillä halusimme samalla tavata niitä sukulaisia, joita emme ihan kuukausittain tapaa.

PS. Sen sijaan, että törsäisimme häihin kymppitonnin, käytämme tuon rahan uuden kotimme remppaan. Saamme sillä kivan keittiön ja pinnat uusittua. Törsätkää te toki niihin barbie-häihin ja kituuttakaa sitten sen jälkeen ankeassa vuokra-asunnossa lähiössä. Valintoja, valintoja!

Voi luoja teitä maalaistyttösiä. Minä olen aina pitänyt noloina ja mauttomina juuri niitä häitä, joissa on 200 vierasta ja sitten sitä hemmetin lohisoppaa tai läskisoossia jossain ankeassa seurakuntatalossa tai jumppasalissa.

Jos ap ei halua isoja häitä, mutta kuitenkin vakaumuksensa vuoksi kirkossa naimisiin (mikä pitäisi ollakin se ensisijainen syy, mitään nolompaa ei ole kuin mahtipontiset kirkkohäät vain siksi, että näyttävät hienoilta), niin näin voi tehdä. Jopa ilman mitään kahvituksia. Pinnallisia urpoja ovat sellaiset läheiset, jotka jättävät tämän tärkeän hetken (vihkimisen) välistä siksi, ettei HEILLE järkätä kunnon kekkereitä.

Huomaa, että nykyään homma on mennyt ihan päälaelleen. Kalliiden bileiden ja prinsessapäivän järjestäminen on jutun clou, ei se pääasia eli vihkiminen.

Minäkin olen 35 v, mieheni 40, emmekä ole vielä naimisissa. Olemme asuneet yhdessä vuosia ja meillä on pieni poika. Varmaankin menemme jossain välissä naimisiin, lähinnä lapsen vuoksi ja symbolisesti viimeisenä sitoutumisen merkkinä (tosin lapsi ja yhteinen asuntolaina sitovat meitä jo nyt enemmän kuin häät). Olen aina pitänyt kornina, että tällaisessa tilanteessa minä alkaisin järkkäillä isoja häitä, vetäisin tylliunelman päälleni, möisin polttareissa kortsuja, antaisin miehen riisua sukkanauhani julkisesti, tilaisin humppabändin ja karjalanpaistia maalaistolloille. Ja olen todellakin sitä mieltä, että häät ovat ensisijaisesti vihkiparin päivä, ei vieraiden. Vieraat tulevat paikalle, koska olemme heille tärkeitä ja he haluavat olla mukana tärkeässä hetkessämme. Ainakin näin meillä, sillä vanhempamme ja sisaruksemme ovat selväpäisiä ihmisiä, jotka ovat päässeet muullakin verukkeella joskus hyvin syömään ja juomaan (enkä nyt puhu teidän maalaisnokkosten suosimasta Rossosta tai Chicosista). Toisen häät eivät ole ensisijaisesti syömistä ja juomista varten.

Anteeksi vaan parikymppiset pissikset, mutta tyylikkäät häät voi järjestää pienimuotoisestikin.

Kaunis, pieni kappeli, jonka jälkeen juurikin ap:n kuvailema kakkukahvi kauniissa kahvilassa. Jos tähän aletaan sotkea sitä soppaa, tulee vasta mieleenkin, että nyt on haluttu säästää. Vaihtoehtoisesti kiva juhlatila (täällä Helsingissä esim. Suomenlinnasta pieni tila), jossa kokkarit (sampanjaa, cocktailpaloja, kakkua). Kutsuun voi laittaa, että juhlat kestävät sen ja sen ajan. Lahjoja ei tarvita, vaikka kyllä minun vanhempani ostivat meille kihlalahjan, vaikkei juhlia ollutkaan.

Tiedoksi, etten ole isoja juhlia vastaan noin yleensä. Sukulaisia voi tavata pidemmin vaikka ristiäisissä. Me emme miehen kanssa nauti huomion keskipisteenä olemisesta, mutta pojallemme halusimme isot ristiäiset. Varasimme tuomiokirkon kappelin, lähetimme kauniit kutsut, kasteen jälkeen meillä oli tunnelmallinen juhlatila, jossa oli ruokaisampi buffet ja konditoriakakku. Vieraita oli nelisenkymmentä, sillä halusimme samalla tavata niitä sukulaisia, joita emme ihan kuukausittain tapaa.

PS. Sen sijaan, että törsäisimme häihin kymppitonnin, käytämme tuon rahan uuden kotimme remppaan. Saamme sillä kivan keittiön ja pinnat uusittua. Törsätkää te toki niihin barbie-häihin ja kituuttakaa sitten sen jälkeen ankeassa vuokra-asunnossa lähiössä. Valintoja, valintoja!

NO ei häiden tarvitse olla isot, mutta kyllä sinne nyt jotain muutakin kannattaisi ottaa kuin kakku :D edes se joku pieni suolainen. EI varmaan paljoa vaivaa tee jos suolaisen piirakan sinne ottaa..

ps. Oletkin jo vanha, en minä olisikaan odottanut sinulta prinsessahäitä vaan jotkut jäykät ja muodolliset..

t. FOREVER PISSIS!!1111!!!!!1!!!!

!!!!!!1

XD XD XD XD XD XD

HIHIHIHIHIHIHIHIHIHI

HUHUHUHUHUHUHUHUUHUHUH

SIIIS DAAAAAAAAAAAAAAAA!

Kyse ei ollutkaan siitä, etteikö VOISI ottaa sitä kinkkupiirakkaa mukaan. Kaikki eivät vain halua, eikä silloin tarvitse.

XOXO

Vanha, kolmekymppinen kääkkä.

PS. Kyllä sinäkin vanhenet, kyse onkin siitä, vanhenetko tyylillä. Ehdit kyllä minun ikääni mennessä pitää useammatkin satuhäät sen rekkakuskin tai työttömän mekaanikon kanssa. Väriä juhlaasi varmasti tuovat eri miesten kanssa hankitut lapset, jotka totta kai on puettava siihen Torremolinoksesta hankittuun flamenco-kolttuun. Vaihtelua saat, kun vaihtelet häissä kinkku- ja makkaravoileipäkakkuja. Jos isket pöytään vielä karjalanpiirakoita, niin eipä kukaan lähde nälkäisenä. Eikä janoisena, jos käyt hakemassa Tallinnasta Maasika-likööriä mehukattibooliisi.

Kerran olin jo Jaren kaa naimisis, ja meil on yks lapsi mut tuli ero ://// Nyt oon taas paksuna mut en tiiä onko se pegen vai jurtsan.. :/// No se selviää sitä ku se lapsi syntyy!!! :)))

Mut oon nyt löytäny unelmieni miehen, Ezkon.. (lausutaan Esko, mut kirjotetaan Z:lla) Ja sitä ei haittaa vaikka oonki raskaana ja en tiiä kelle. Ollaan menossa naimisiin kesällä!! Ollaan varattu mun entisen koulun liikuntasali ja ens kuussa lähdetään tallinnaan, mut ei me mitään maasika-likööriä tuoda :/ Hyi! Viru valgeaa ja sun muuta, ja totta kai kaikkii ihanii siidereitä mitä mäki sit voin juoda ku lapsi on ulkona!! :))

Oon myös löytäny ihanan puvunki.. vähän saman tyylinen ku JOhanna TUkiaisella (Looove) mut enemmän pinkki..

Ja meiän häissä tarjotaan kakkua ja grillimakkaraa! :)

jokainen päättäköön itse häistään! isäni ja äitipuoleni häät olivat juuri tuollaiset ja siskon häät olivat vieläkin kepeämmät; maistraatti ja piknik ja that's it, lystiä oli :)!

hääpari saa järjestää sellaiset häät kuin haluaa. Pelkkä kahvitilaisuus on siis ok. Mutta jos tarjolla on kahvin kanssa vain makeaa eli kakkua, niin todennäköisesti mies joisi vain pelkkää kahvia ja minä en ottaisi mitään. Miehellä on diabetes ja hänellä makea nostaa sokeriarvot nopeasti korkealle. Minulla taas tyhjään vatsaan pelkkä kahvi tai makea taas saa aikaan huonon olon.



Me varmaan kävisimme ensin syömässä ja tulisimme sitten kahvitilaisuuteen. Tosin siinä on vaarana, että paikalla ei ole enää morsiusparia tai vieraitakaan. Tai sitten seurustelisimme hetken vieraiden kanssa ja menisimme sitten syömään.

järjestäisi vain kahvitilaisuuden, menisit syömään ja sitten vasta kahville, vaikka tyttösi ja vävypoikasi olisi ehtinyt jo lähteä.

Sitä ihmettelen todella tässä ketjussa, kuinka kylmät välit monilla on läheisiin. Eli ap aikoi kutsua vain vanhemmat ja sisarukset ja heistäkin oli osa lapsia.

Eli te vastaajat ajattelette niin, että jos siskonne tai veljenne tai lapsenne järjestäisi tällaiset häät, vetäisitte herneet nenään ja menisitte syömään ennemin kuin kahville.

Mietin vain, että millaista on olla isovanhempana sitten lapsenlapselleen jos on dissannut tyttönsä häät siksi, että ei saanut lohisoppaa vaan tyttö halusi tarjota vain kahvit.

Minä en ikinä, siis en ikinä jättäisi oman lapseni häitä väliin siksi, että en saisi tanssia humppaa ja läskistä karjalanpaistia. Tai siskoni tai veljeni. Vaikka he eivät mitään tarjoaisi, menisin silti jos he minut kutsuisivat.

Ei ihme, ettei ihmisillä ole tukiverkkoja jos oman lapsen häät jätetään väliin mielenosoituksellisesti kun ei saa lämmintä ruokaa niissä.

hääpari saa järjestää sellaiset häät kuin haluaa. Pelkkä kahvitilaisuus on siis ok. Mutta jos tarjolla on kahvin kanssa vain makeaa eli kakkua, niin todennäköisesti mies joisi vain pelkkää kahvia ja minä en ottaisi mitään. Miehellä on diabetes ja hänellä makea nostaa sokeriarvot nopeasti korkealle. Minulla taas tyhjään vatsaan pelkkä kahvi tai makea taas saa aikaan huonon olon.

Me varmaan kävisimme ensin syömässä ja tulisimme sitten kahvitilaisuuteen. Tosin siinä on vaarana, että paikalla ei ole enää morsiusparia tai vieraitakaan. Tai sitten seurustelisimme hetken vieraiden kanssa ja menisimme sitten syömään.

ei voisi lapsenne hääkahvitilaisuuteen tulla sokeritautinsa takia niin minä ainakin tyttönä suuttuisin loppuiäkseni.

Eli jos isäni ei tulisi kahvitilaisuuteen siksi, ettei olisi osannut ottaa mitään hätätilannesyötävää matkaan vaan lähtisi jonnekin abc.lle mieluummin, niin saisi kykkiä loppuikänsä yksin.

Aivan uskomattomasti suhtaudutte omiin lapsiinne ja sisaruksiinne. Sen ymmärtäisin ehkä jos kyse olisi sinun siskosi häistä ja miehesi ei haluaisi mennä ja keksisi sokeritautinsa tekosyyksi. Mutta kyllä diapeetikko pystyy olemaan syömättä sen muutaman tunnin. Mutta jos et siskosi hääkahvitilaisuuteen miehesi soketitaudin vuoksi voisi mennä niin aika rajoittunutta on elämä.

Oletteko te ihmiset ihan tosissanne.

hääpari saa järjestää sellaiset häät kuin haluaa. Pelkkä kahvitilaisuus on siis ok. Mutta jos tarjolla on kahvin kanssa vain makeaa eli kakkua, niin todennäköisesti mies joisi vain pelkkää kahvia ja minä en ottaisi mitään. Miehellä on diabetes ja hänellä makea nostaa sokeriarvot nopeasti korkealle. Minulla taas tyhjään vatsaan pelkkä kahvi tai makea taas saa aikaan huonon olon.

Me varmaan kävisimme ensin syömässä ja tulisimme sitten kahvitilaisuuteen. Tosin siinä on vaarana, että paikalla ei ole enää morsiusparia tai vieraitakaan. Tai sitten seurustelisimme hetken vieraiden kanssa ja menisimme sitten syömään.

Senkus tilaat sen pitopalvelusta.

Aika tiukka aikataulu teillä on varattuna. Siitä en pidä. Kyllä sinne kahdenkeskiselle illalliselle ehtisi hiukan myöhemminkin.

Mieheni siis oli alkuun noita kahvikakkujakin vastaan, ei pihiydestä kuitenkaan. Hän ei haluaisi istua huomion keskipisteenä edes tunnin kakkukahveilla, mutta suostui mielikseni. On muuten ihan suomalainen, kun joku epäili ulkomaalaiseksi :) Ei hän pihi ole, vaan haluaa vetäytyä pois paikalta mahdollisimman pian. Mietin, josko saisin vielä jollakin tapaa puhuttua suolaisen VAIHTOEHDON, katsotaan meniskö läpi! Sehän ei pidentäisi mitenkään tuota istumistilaisuutta.

Meillä on pitopalvelu tilattu siis kahvilan puutarhaan, emme ole sisätiloissa vaan ulkona. Varaus on 1,5h jonka jälkeen tarjoilupöytä ja teltta siivotaan pois, voihan vieraat toki sisälle siirtyä jatkamaan kahvitteluja jos haluavat, kun me vielä lähdemme. Minulla ja miehelläni on iso perhe, eli vieraita tuossa 20 henkilössä on 15. Niistäkin osa on vielä lapsia.

Kirkko on muuten lyhyen kaavan mukaan, pappi arvioi toimituksen kestoksi n. 30min. Mielestäni se ei ole pitkä pätkä liirumlaarumia :) Meillä on siis yhteensä 2h varattu sekä kirkkoon että kahvihetkeen yhteensä. Todelliset pikahäät, sellaiset että mies jaksaa sen kyllä istua ja "olla huomion keskipiste", koska minulle sekin 2h on erittäin tärkeää.

Katsotaan mitä mies sanoo :) Nämä häät siis tosiaan on hänen myönnytyksensä minulle, hän itse jos olisi saanut suunnitella, olisimme käyneet maistraatissa, kahdestaan ravintolassa (ja meillä on yhteiset rahat, laskuja ei puolitella! ;) ja siitä suoraan sitten häämatkalle. Minä tässä venkoilin vastaan ja keksin että minun on pakko saada kirkkohäät ja hieman juhlan tynkää.

mulle on aina sanottu, että häät ovat hääparin juhla, ensisijaisesti. Olen tehnyt talkootyötä niska limassa monet heinäkuun päivät ja pönöttänyt neljän veljeni häissä kestohymy naamalla. Nyt aion järjestää (itse itselleni, huom!) juuri sellaiset juhlat, joista itse pidän! Tavallaan nautin siitä, että rennot häämme eivät tule sukulaisiani miellyttämään :). Toivottavasti ymmärtävät lähteä pois mahd. pian, niin jää ystävät jäljelle.

Sitä ihmettelen todella tässä ketjussa, kuinka kylmät välit monilla on läheisiin. Eli ap aikoi kutsua vain vanhemmat ja sisarukset ja heistäkin oli osa lapsia.

miten kylmästi morsiuspari suhtautuu vieraisiin, jos ei voi varata sille diabeetikolle suolaista purtavaa. Kun noin pienen joukon ollessa kyseessä kaikki ruokavaliot on varmasti tiedossa.

Ja ap:n tilanteessakin mukana on lapsia jonkun verrankin. Lapset kyllä käyvät aika levottomiksi, jos vatsat on jo tyhjät ja tarjolla on vain makeaa.

Mutta joo, tottahan vierailla voi olla omat eväät mukana, ettei kenellekään tule huono olo ja etteivät lapset ala kitisemään.

mutta tämä yksi oli sitä mieltä, että isä ei tulisi lapsensa kahvitilaisuuteen, koska hänellä on diabetes. Menisi mieluummin syömään muualle ja tulisi sitten myöhemmin, vaikka tyttö miehineen olisi jo poistunut paikalta.

Oma isäni onneksi tuli meille hääkahville, vaikka hänellä oli sokeritauti, astma, korkea verenpaine, sydämen vajaatoiminta. Oli todella huonossa kunnossa ja kuolikin puolen vuoden päästä vihkimisestämme. Mutta hän on aina rakastanut lapsiaan ja ei olisi ajatellut ensisijaisesti, että ei voi tulla lapsensa häihin kun pitää päästä oma napa ensin täyttämään lohisopalla kulmabaarissa.

Sitä ihmettelen todella tässä ketjussa, kuinka kylmät välit monilla on läheisiin. Eli ap aikoi kutsua vain vanhemmat ja sisarukset ja heistäkin oli osa lapsia.

miten kylmästi morsiuspari suhtautuu vieraisiin, jos ei voi varata sille diabeetikolle suolaista purtavaa. Kun noin pienen joukon ollessa kyseessä kaikki ruokavaliot on varmasti tiedossa.

Ja ap:n tilanteessakin mukana on lapsia jonkun verrankin. Lapset kyllä käyvät aika levottomiksi, jos vatsat on jo tyhjät ja tarjolla on vain makeaa.

Mutta joo, tottahan vierailla voi olla omat eväät mukana, ettei kenellekään tule huono olo ja etteivät lapset ala kitisemään.

kun koko ajan niille pitää puputtaa ruokaa, etteivät ole levottomia.

Meidän lapset kyllä on aina pärjänneet pari tuntia ilman ruokaa.

Eli jos vihkiminen kirkossa klo 12. Olemme syöneet klo 10.30 ja menemme sitten kirkkoon. Vihkiminen kestää vajaat puoli tuntia ja sitten tunnin kahvitilaisuus kakkukahveineen. Eli kahvitus loppuu jo klo 14.00.

Normaali lapsi pitäisi pärjätä muutaman tunnin mehulla, teellä ja kakulla.

Mutta suomalaiselle Nico-Petterille pitää olla tunkemassa pizzaa ja hampurilaista naamaan heti tunnin välein, ettei se tule levottomaksi.

Sitä ihmettelen todella tässä ketjussa, kuinka kylmät välit monilla on läheisiin. Eli ap aikoi kutsua vain vanhemmat ja sisarukset ja heistäkin oli osa lapsia.

miten kylmästi morsiuspari suhtautuu vieraisiin, jos ei voi varata sille diabeetikolle suolaista purtavaa. Kun noin pienen joukon ollessa kyseessä kaikki ruokavaliot on varmasti tiedossa.

Ja ap:n tilanteessakin mukana on lapsia jonkun verrankin. Lapset kyllä käyvät aika levottomiksi, jos vatsat on jo tyhjät ja tarjolla on vain makeaa.

Mutta joo, tottahan vierailla voi olla omat eväät mukana, ettei kenellekään tule huono olo ja etteivät lapset ala kitisemään.

siihen kustuun selkeästi, että tarjolla on vain kakkua ja kahvia, osaavat ihmiset sitten varautua siihen, että ottavat omaa rahaa mukaan ja ostavat kahvilasta itse sitä suolaista. Kyllä siinä voi vieraillakin suolukkaa jo haluttaa, kun on juhlaanne varten laittautuneet niin ei varmasti ehdi kotona syömään kunnolla ennen lähtöä.



Laittakaa vaikka "ottakaa omat eväänne tai rahanne mukaan, me tarjoamme hääkakun ja kaffet, kahvilasta voi ostaa pientä suolaista".

Täältähän saa loistavia ideoita! Kylymät on välit joo, johtuen siitä, että minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi, jonka ainoa tehtävä on miellyttää miehiä, lapsuudessani lähinnä veljiäni (4 kpl). En tod. ole niin kiltti enää, että nuolisin omissa juhlissanikin sovinistisukulaisteni p****ttä.



Ajattelin korvata lohikeiton seitisopalla ja päälle joku todella kuiva kakku. Kun sukulaiset lähtevät posket tutisten (äidilläni ne lurputtavat aina, kun hän paheksuu), otetaan kunnon ruuat ja juomat esiin!



50.

Mutta miksei voi samalla vaivalla tarjota vaikka lohisoppaa ensin ja kakkukahvit päälle. Vai luuleeko mies että voitte livahtaa ekan tunnin jälkeen pois?

Muistakaa kutsuessanne mainita, että kyseessä on sitten _vain_ kakkukahvit, joskin hvyät sellaiset. Ei sitten tarvitse kenenkään jälkikäteen narista, että nälissään joutuivat olemaan.



Tulisin mielelläni juhliinne. En perusta "hauskoista" hääleikeistä, mutta kakku on aina jees:))