Voi jumalauta... Mies, muutto ja huonekalujen myynti.

Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?

ja koska ap ei ole sanallakaan kertonut, että sohva olisi ap:n , ei hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä mies sillä tekee.

Olenko mä sanallakaan kertonut paitsi omistussuhteista, myöskään siitä mikä huonekalu on kyseessä? Unohdetaan nyt se kuka mitäkin omistaa (surullista sun elämä varmasti jos kaiken noin ajattelette puolisosi kanssa) ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?

Jos se on miehen ostama ja maksama, ei ap:lla ole mitään sanomista siihen, millä hinnalla vai ilmaiseksi mies sen pois antaa. Minusta on aika surullista, että ap ei tunne lakia sen vertaa että tietäisi, että avioliitossa ei synny automaattista omistusoikeutta toisen omaisuuteen. Tietämättömyys on paljon pahempi asia kuin ap:n julkituoma närä siitä, että mies haluaa miellyttää.

Millä perusteella kuvittelet, että kyse on mistään mun tietämättömyydestä? En vieläkään ole sanonut halaistua sanaa sen huonekalun omistussuhteista. Musta on aika surullista jos sun perhe-elämä on tuollaista sun ja mun -jaottelua ja automaattisesti oletat, että se on sitä kaikilla muillakin.

Ei minulla ole mitään ongelmia tiedostaa sitä, että mies saa myydä omia tavaroitaan, jos tahtoo. Sinulla se ongelma on, koska et anna miehen tehdä omaisuudellaan sitä, mitä hän lain perusteella saa ihan rauhassa tehdä.

no mä ainakin sitte sanoisin sille miehen työkaverille siitä, jos se mies ei alkas sanoo mitää. Selittäsin ihan kunnolla miks ei voi myydä niin halvalla.

ja hän pitäytyy sopimuksessa eli alkuperäisessä hinnassa. Siihen hänellä on täysi oikeus. Voi vängätä vastaan, mutta ostajalla ei ole mitään velvollisuutta suostua korkeampaan hintaan.

itse ja sano että anteeksi, mutta x ei nyt tiennyt mistä puhui, vaan erehtyi, kyseessä oleva huonekalu on desingtuote, enkä voi myydä sitä x:n lupaamaan hintaan. Pahoittelen.



Ei ole pakko myydä.

Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?

ja koska ap ei ole sanallakaan kertonut, että sohva olisi ap:n , ei hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä mies sillä tekee.

Olenko mä sanallakaan kertonut paitsi omistussuhteista, myöskään siitä mikä huonekalu on kyseessä? Unohdetaan nyt se kuka mitäkin omistaa (surullista sun elämä varmasti jos kaiken noin ajattelette puolisosi kanssa) ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?

Jos se on miehen ostama ja maksama, ei ap:lla ole mitään sanomista siihen, millä hinnalla vai ilmaiseksi mies sen pois antaa. Minusta on aika surullista, että ap ei tunne lakia sen vertaa että tietäisi, että avioliitossa ei synny automaattista omistusoikeutta toisen omaisuuteen. Tietämättömyys on paljon pahempi asia kuin ap:n julkituoma närä siitä, että mies haluaa miellyttää.

Millä perusteella kuvittelet, että kyse on mistään mun tietämättömyydestä? En vieläkään ole sanonut halaistua sanaa sen huonekalun omistussuhteista. Musta on aika surullista jos sun perhe-elämä on tuollaista sun ja mun -jaottelua ja automaattisesti oletat, että se on sitä kaikilla muillakin.

Ei minulla ole mitään ongelmia tiedostaa sitä, että mies saa myydä omia tavaroitaan, jos tahtoo. Sinulla se ongelma on, koska et anna miehen tehdä omaisuudellaan sitä, mitä hän lain perusteella saa ihan rauhassa tehdä.

Näytä mulle missä kohtaa lukee kenen omaisuutta toi on.

itse ja sano että anteeksi, mutta x ei nyt tiennyt mistä puhui, vaan erehtyi, kyseessä oleva huonekalu on desingtuote, enkä voi myydä sitä x:n lupaamaan hintaan. Pahoittelen.

Ei ole pakko myydä.

Siksi hintaa kysyi ja tarttui tietysti heti kun mies noista tietämättömänä möläytti Ikean hyllyn hinnan.

Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?

ja koska ap ei ole sanallakaan kertonut, että sohva olisi ap:n , ei hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä mies sillä tekee.

Olenko mä sanallakaan kertonut paitsi omistussuhteista, myöskään siitä mikä huonekalu on kyseessä? Unohdetaan nyt se kuka mitäkin omistaa (surullista sun elämä varmasti jos kaiken noin ajattelette puolisosi kanssa) ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?

Jos se on miehen ostama ja maksama, ei ap:lla ole mitään sanomista siihen, millä hinnalla vai ilmaiseksi mies sen pois antaa. Minusta on aika surullista, että ap ei tunne lakia sen vertaa että tietäisi, että avioliitossa ei synny automaattista omistusoikeutta toisen omaisuuteen. Tietämättömyys on paljon pahempi asia kuin ap:n julkituoma närä siitä, että mies haluaa miellyttää.

Millä perusteella kuvittelet, että kyse on mistään mun tietämättömyydestä? En vieläkään ole sanonut halaistua sanaa sen huonekalun omistussuhteista. Musta on aika surullista jos sun perhe-elämä on tuollaista sun ja mun -jaottelua ja automaattisesti oletat, että se on sitä kaikilla muillakin.

Ei minulla ole mitään ongelmia tiedostaa sitä, että mies saa myydä omia tavaroitaan, jos tahtoo. Sinulla se ongelma on, koska et anna miehen tehdä omaisuudellaan sitä, mitä hän lain perusteella saa ihan rauhassa tehdä.

Näytä mulle missä kohtaa lukee kenen omaisuutta toi on.

muutenhan se olisi ap:n, silloin hän olisi myyjä.

Toi tilanne olisi mun mielestä ollut niin helppo korjata! Seuraavana päivänä mies menee töihin ja pahoittelee että " Siitä huonekalusta mikä mun piti myydä, niin oon tosi sori mutta vaimo olikin jo ehtinyt sen luvata jollekin."



Tämähän olis tuossa tilanteessa ollut täysin mahdollista, että sinä olisitkin myynyt/luvannut sen jo jollekin ystävälle tai sukulaiselle.



Olisin taatusti vähintään yhtä vihanen kun sä nyt! Miehet on just tollasia!

Millä perusteella kuvittelet, että kyse on mistään mun tietämättömyydestä? En vieläkään ole sanonut halaistua sanaa sen huonekalun omistussuhteista.

Musta on aika surullista jos sun perhe-elämä on tuollaista sun ja mun -jaottelua ja automaattisesti oletat, että se on sitä kaikilla muillakin.

Miksi olet suuttunut?

Vaikka miehesi lupasi työkaverilleen sen siis itse hankkimansa tai perimänsä huonekalun liian halvalla, niin sinä teet toki siinä tappiota, koska se mahdollisesti isompi rahamäärä ei olekaan käytettävissä teidän yhteisesti ostettaviin uusiin huonekaluihin tai muuhun yhteiseen käyttöön. Toki se huonekalusta saatu raha olisi virallisesti edelleenkin ollut miehesi rahaa, koska hänen huonekalusta oli kyse, mutta yhteiseen käyttöön se olisi mennyt ja ehkä lopulta alkuperäistä omistajaa sillä ei olisi enää selvitettävissä (rahanpesu).

Tuntuu nyt viimeisen kommenttisi perusteella, että raha-asiat ovat teillä arka asia. Oliko miehesi kyllästynyt antamaan sinulle sitäkin rahaa? Vai oliko miehesi vain halunnut olla avulias ja selvittää homman mahdollisimman nopeasti ja vähän hölmöyttään antoi liian halvalla (se kaveri ehkä jää kiitollisuudenvelkaan ja tekee joskus vastaavan tarjouksen tai tulee muuttoon avuksi tms.).

Paitsi jos se todellakin oli sinun huonekalu. Silloin sinulla on syytä ollakin suuttunut.

Etkö voi sanoa miehellesi, että sanoo kaverilleen että vaimolla olikin jo sille suunnitelma ja kauppoja ei voi tehdä? Vai onko jo liian myöhäistä?

t. joku muu

Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?

ja koska ap ei ole sanallakaan kertonut, että sohva olisi ap:n , ei hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä mies sillä tekee.

Olenko mä sanallakaan kertonut paitsi omistussuhteista, myöskään siitä mikä huonekalu on kyseessä? Unohdetaan nyt se kuka mitäkin omistaa (surullista sun elämä varmasti jos kaiken noin ajattelette puolisosi kanssa) ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?

Jos se on miehen ostama ja maksama, ei ap:lla ole mitään sanomista siihen, millä hinnalla vai ilmaiseksi mies sen pois antaa. Minusta on aika surullista, että ap ei tunne lakia sen vertaa että tietäisi, että avioliitossa ei synny automaattista omistusoikeutta toisen omaisuuteen. Tietämättömyys on paljon pahempi asia kuin ap:n julkituoma närä siitä, että mies haluaa miellyttää.

Millä perusteella kuvittelet, että kyse on mistään mun tietämättömyydestä? En vieläkään ole sanonut halaistua sanaa sen huonekalun omistussuhteista. Musta on aika surullista jos sun perhe-elämä on tuollaista sun ja mun -jaottelua ja automaattisesti oletat, että se on sitä kaikilla muillakin.

Ei minulla ole mitään ongelmia tiedostaa sitä, että mies saa myydä omia tavaroitaan, jos tahtoo. Sinulla se ongelma on, koska et anna miehen tehdä omaisuudellaan sitä, mitä hän lain perusteella saa ihan rauhassa tehdä.

Näytä mulle missä kohtaa lukee kenen omaisuutta toi on.

muutenhan se olisi ap:n, silloin hän olisi myyjä.

Mähän sitä myin. En tiedä luitko vain mitä halusit nähdä, sillä kirjoitin kyllä ettälaitoin sen aamulla myyntiin mutta piti ottaa pois kun mies soitti että työkaveri innostui ostamaan kun olivat muutosta jutelleet. Luuletko todella, että designhuonekalun ostaja myisi sen vahingossa eteenpäin murto-osalla todellisesta arvosta?