Voi jumalauta... Mies, muutto ja huonekalujen myynti.
Ollaan myymässä huonekaluja muuton alta. Mies soitti äsken, että työkaveri ostaa yhden tällä ja tällä hinnalla... Joka on alempi kuin mitä oltiin puhuttu. En ymmärrä miks pitää antaa helvetti ilmaiseksi noita!!
Kommentit (49)
eikä sinulla ole siihen mitään sanomista.
Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?
Ja pitäisin miehelle puhuttelun, että monen satasen huonekaluja ei todellakaan myydä muutamalla kympillä. Taloudellisesta näkökulmasta tuossa ei ole mitään järkeä jakaa omaisuuttaan kaikille puoli-ilmaiseksi.
Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?
ja koska ap ei ole sanallakaan kertonut, että sohva olisi ap:n , ei hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä mies sillä tekee.
Jos myy hintaan 80, kun todellinen arvon 800, pistäähän se vihaksi. Ihan hyvin mies voisi sanoa, että sekoitti huonekalut ja hinta on 800 (tai mimkä sellainen kaverihinta onkaan).
Mutta vastaisuudessa, listalle ylös kalut ja niiden hinnat, jos mies on noin onneton. Tai laitat miehen soittamaan sinulle, jos ei voi pitää mielssään tavaroiden arvoja järjellisellä tarkkuudella...
Varmaan mielellään vie design-tuolin (vai mikä se oli) alle satasella...
Mä laitan myyntiin kun noista jotain ymmärränkin, yhdessä vaan suunniteltiin että mistä luovutaan. No tämä oli sitten ihan sivumennen todennut että myydään ja siitä se lähti...
ja kuinka vanha se on ja missä kunnossa
Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?
ja koska ap ei ole sanallakaan kertonut, että sohva olisi ap:n , ei hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä mies sillä tekee.
Olenko mä sanallakaan kertonut paitsi omistussuhteista, myöskään siitä mikä huonekalu on kyseessä? Unohdetaan nyt se kuka mitäkin omistaa (surullista sun elämä varmasti jos kaiken noin ajattelette puolisosi kanssa) ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?
ja kuinka vanha se on ja missä kunnossa
Tiedän huonekalun arvon ja sen että olisi lähes varmasti mennyt kaupaksi mun ajattelemalla hinnan ja aivan taatusti moninkertaisella hinnalla tohon miehen tolloiluun nähden.
että sori, unohdin kysyä rouvalta luvan ja hän on sen jo luvannut hintaan xx jollekin. Kai nyt tämä ostajatyökaverikin ymmärtää, että ei sitten voikaan pilkkahinnalla vimpaintanne saada. Tai jos sen kovasti hinkuaa, maksaa myös tuon hinnan.
Tosin, itse käytetyt romppeemme (myös ne arvokkaat) myyn mieluiten helpolla ja pikaisesti, kun kyseessä kuitenkin käytetty tavara. Mutta tuollainen ottaisi kyllä pannuun minuakin.
Musta tää taas on niinpäin, että variksetkin nauraa miten joku voi olla noin tyhmä että tolla hintaa myy, mutta miehen mielestä menettää kasvonsa jos läheiselle työkaverille nyt menee asiaa korjaamaan...
Musta lähinnä esteettisyyden takia ostettu huonekalu ei ole "käytettyä rompetta", arvo ei sentään laske kuin lehmänhäntä niillä. Tosiaan sen vieressä olevan hyllyn (jonka hinnalla meni sen arvohuonekalun lupaamaan) olis mun puolesta saanut antaa vaikka ilmaiseksi, siihen laitoin itsekin lähtöhinnaksi vain viisikymppiä että jos nousee siihen kahdeksaankymppiin mitä ajattelin niin ok. Ollaan niin hyvissä ajoin liikkeellä, muutto vasta kesällä, että olisin malttanut tuotakin huonekalua rauhassa myydä.
Ihmeellinen tapaus toi mun mies.
eli ihan oma valintasi
tänne aina etsiytyykin kaiken maailman vittuilijat ja paremmin tietäjät? Onko oma elämä niin hirveää että pitää päästä jakamaan pahaa mieltä vai mikä on?
ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?
aika kallis kehtaaminen tulee, jos ei voi selittää, et sori tuli täysin väärä hinta tai jotain.
Tosin ymmärrän kyllä, jos ei kehtaa niin ei kehtaa. Kamala tilanne miehellesikin eikä sitä varmaan sun mäkätys yhtään helpota.
ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?
aika kallis kehtaaminen tulee, jos ei voi selittää, et sori tuli täysin väärä hinta tai jotain.
Tosin ymmärrän kyllä, jos ei kehtaa niin ei kehtaa. Kamala tilanne miehellesikin eikä sitä varmaan sun mäkätys yhtään helpota.
Siksi mä en mäkätäkään vaan ihmettelen tätä teille, onneks ootte olemassa ;)
Taitaa se vähän hävetä mitä tuli tehtyä. Ois vaan noin jämpti sitten muulloinkin mutta ei. Kummallista miellyttämisenhalua musta...
Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?
ja koska ap ei ole sanallakaan kertonut, että sohva olisi ap:n , ei hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä mies sillä tekee.
Olenko mä sanallakaan kertonut paitsi omistussuhteista, myöskään siitä mikä huonekalu on kyseessä? Unohdetaan nyt se kuka mitäkin omistaa (surullista sun elämä varmasti jos kaiken noin ajattelette puolisosi kanssa) ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?
Jos se on miehen ostama ja maksama, ei ap:lla ole mitään sanomista siihen, millä hinnalla vai ilmaiseksi mies sen pois antaa.
Minusta on aika surullista, että ap ei tunne lakia sen vertaa että tietäisi, että avioliitossa ei synny automaattista omistusoikeutta toisen omaisuuteen. Tietämättömyys on paljon pahempi asia kuin ap:n julkituoma närä siitä, että mies haluaa miellyttää.
"eilisaamun Hesarissa oli hauska pieni juttu siitä, miten omistaminen lisää tavaran arvoa silmissämme (HS D-osa s.2 /24.4.12). Siinä kerrottiin psykologi Dan Arielyn tekemästä kokeesta, jossa opiskelijoiden keskuudessa arvottiin lippuja koripallo-otteluun. Sitten hän kysyi niiltä, jotka olivat jääneet ilman, paljonko he olisivat valmiita maksamaan lipusta. Sopiva hinta asettui n. 170 dollarin tienoille. Sitten hän kysyi liput voittaneilta, paljostako he olisivat valmiita myymään lippunsa. Vastaus oli keskimäärin 2400 dollaria. Lipun omistajat arvioivat omaisuutensa siis noin 14-kertaiseksi sen todelliseen markkinahintaan nähden.
Samassa jutussa mainitaan, että erityisesti asunnon myynti aiheuttaa saman ilmiön. Ei mikään ihme, sillä myynnissähän on koti, eikä pelkkä asunto. Siksi käypä markkinahinta tuntuu myyjästä suorastaan epäoikeudenmukaiselta. Mutta omistusvaikutus aktivoituu minkä tahansa tavaran kohdalla. Ilmiötä voi välttää siten, että ennen kuin lähtee kirpparille tms. myymään tavaroitaan, tekee hieman taustatyötä, mitä vastaavasta tavarasta yleensä pyydetään. Tai pyytää rehelliseksi tunnetun ystävän auttamaan hinnoittelussa. Ja sitten vaan karaisee mielensä kestämään sen tosiasian, että vanha rakas lempipyjama näyttää vieraan silmissä vain kulahtaneelta pyjamalta."
no mä ainakin sitte sanoisin sille miehen työkaverille siitä, jos se mies ei alkas sanoo mitää. Selittäsin ihan kunnolla miks ei voi myydä niin halvalla.
"eilisaamun Hesarissa oli hauska pieni juttu siitä, miten omistaminen lisää tavaran arvoa silmissämme (HS D-osa s.2 /24.4.12). Siinä kerrottiin psykologi Dan Arielyn tekemästä kokeesta, jossa opiskelijoiden keskuudessa arvottiin lippuja koripallo-otteluun. Sitten hän kysyi niiltä, jotka olivat jääneet ilman, paljonko he olisivat valmiita maksamaan lipusta. Sopiva hinta asettui n. 170 dollarin tienoille. Sitten hän kysyi liput voittaneilta, paljostako he olisivat valmiita myymään lippunsa. Vastaus oli keskimäärin 2400 dollaria. Lipun omistajat arvioivat omaisuutensa siis noin 14-kertaiseksi sen todelliseen markkinahintaan nähden.
Samassa jutussa mainitaan, että erityisesti asunnon myynti aiheuttaa saman ilmiön. Ei mikään ihme, sillä myynnissähän on koti, eikä pelkkä asunto. Siksi käypä markkinahinta tuntuu myyjästä suorastaan epäoikeudenmukaiselta. Mutta omistusvaikutus aktivoituu minkä tahansa tavaran kohdalla. Ilmiötä voi välttää siten, että ennen kuin lähtee kirpparille tms. myymään tavaroitaan, tekee hieman taustatyötä, mitä vastaavasta tavarasta yleensä pyydetään. Tai pyytää rehelliseksi tunnetun ystävän auttamaan hinnoittelussa. Ja sitten vaan karaisee mielensä kestämään sen tosiasian, että vanha rakas lempipyjama näyttää vieraan silmissä vain kulahtaneelta pyjamalta."
Tämänpä takia selvitin aika laajasti mitä samasta huonekalusta on viime aikoina pyydetty ja maksettu. Sen perusteella päätin aloitushinnan kun huudettavaksi ensin laitoin.
Mistä sä tiedät kellä tässä on oikeus tehdä mitäkin?
ja koska ap ei ole sanallakaan kertonut, että sohva olisi ap:n , ei hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä mies sillä tekee.
Olenko mä sanallakaan kertonut paitsi omistussuhteista, myöskään siitä mikä huonekalu on kyseessä? Unohdetaan nyt se kuka mitäkin omistaa (surullista sun elämä varmasti jos kaiken noin ajattelette puolisosi kanssa) ja keskitytään vaikka siihen, että millä logiikalla on ok ihan _vahingossa_ sanoa naurettava hinta ja sitten kieltäytyä korjaamasta asiaa kun ei kehtaa?
Jos se on miehen ostama ja maksama, ei ap:lla ole mitään sanomista siihen, millä hinnalla vai ilmaiseksi mies sen pois antaa.Minusta on aika surullista, että ap ei tunne lakia sen vertaa että tietäisi, että avioliitossa ei synny automaattista omistusoikeutta toisen omaisuuteen. Tietämättömyys on paljon pahempi asia kuin ap:n julkituoma närä siitä, että mies haluaa miellyttää.
Millä perusteella kuvittelet, että kyse on mistään mun tietämättömyydestä? En vieläkään ole sanonut halaistua sanaa sen huonekalun omistussuhteista.
Musta on aika surullista jos sun perhe-elämä on tuollaista sun ja mun -jaottelua ja automaattisesti oletat, että se on sitä kaikilla muillakin.
helppoa!
Jos viimeistä hintaa haluaa niin pian käy niin että huonekalut jää myymättä. Mitäs sitten? vietkö kaatopaikalle, varastoitko vai annatko ilmaiseksi kun tulee viimeinen pakko päästä huonekaluista eroon.
Kaikki muut vaihtoehdot maksaa, joten jos saa vaikka huonommankin hinnan kannattaa myydä
Ollaan myymässä huonekaluja muuton alta. Mies soitti äsken, että työkaveri ostaa yhden tällä ja tällä hinnalla... Joka on alempi kuin mitä oltiin puhuttu. En ymmärrä miks pitää antaa helvetti ilmaiseksi noita!!
Jos myy hintaan 80, kun todellinen arvon 800, pistäähän se vihaksi. Ihan hyvin mies voisi sanoa, että sekoitti huonekalut ja hinta on 800 (tai mimkä sellainen kaverihinta onkaan).
Mutta vastaisuudessa, listalle ylös kalut ja niiden hinnat, jos mies on noin onneton. Tai laitat miehen soittamaan sinulle, jos ei voi pitää mielssään tavaroiden arvoja järjellisellä tarkkuudella...
Varmaan mielellään vie design-tuolin (vai mikä se oli) alle satasella...