Mitä olet mieltä parikymppisenä äidiksi tulleista?

..kyllä vähän säälin. Ajattelen, että ehkä lapsuudenperheessä ei ole ollut kaikki ihan kunnossa, kun sitä on täytynyt alkaa jo noin nuorena kompensoimaan.

Mitä 30v äiti yrittää kompensoida? Millainen koti sellaisella ihmisellä on ollut? :/

Anteeksi vaan, sun viestistä kumpuaa läpinäkyvä kateus. ;) Vaikka et tietenkään myönnä sitä.

Ihailen heitä. :)

ja elää itse valintojensa kanssa. Teenhän minäkin joka päivä valintoja, joita joku toinen ei tekisi. Ja itse vastaan siis valinnoistani.



Onnellinen se, joka tekee just niin ku ite haluaa ja elää välittämättä siitä, miten jonkun muun mielestä pitäis elää.

Katson lämmöllä. Itsekin tulin äidiksi lapsettomuushoitojen kautta 22vuotiaana.

Opiskelin lasten ollessa pieniä ja valmistuinkin vain noin yhden vuoden kavereitteni jälkeen.

Olen aina ollut kovin ahkera eikä elämäni pysähdy lastensaantiin.

Mun mielestäni oli elämäni paras päätös haluta lapsia nuorena.



Nykyään olen jo yli kolmekymppinen ja hymyilyttää aina nähdessäni 20-25vuotiaita raikkaita äitejä. :)

..kyllä vähän säälin. Ajattelen, että ehkä lapsuudenperheessä ei ole ollut kaikki ihan kunnossa, kun sitä on täytynyt alkaa jo noin nuorena kompensoimaan.

Mitä 30v äiti yrittää kompensoida? Millainen koti sellaisella ihmisellä on ollut? :/ Anteeksi vaan, sun viestistä kumpuaa läpinäkyvä kateus. ;) Vaikka et tietenkään myönnä sitä.

..ihmetellä, miksi tämä kateus-korti vedetään aina esiin. itse en ikimaailmassa olisi halunnut tulla äidiksi 20-vuotiaana. Olisin tehnyt abortin - ehdottomasti, jos niin olisi käynyt. Ahdistava ajatuskin.

Katson lämmöllä. Itsekin tulin äidiksi lapsettomuushoitojen kautta 22vuotiaana. Opiskelin lasten ollessa pieniä ja valmistuinkin vain noin yhden vuoden kavereitteni jälkeen. Olen aina ollut kovin ahkera eikä elämäni pysähdy lastensaantiin. Mun mielestäni oli elämäni paras päätös haluta lapsia nuorena. Nykyään olen jo yli kolmekymppinen ja hymyilyttää aina nähdessäni 20-25vuotiaita raikkaita äitejä. :)

..kyllä vähän säälin. Ajattelen, että ehkä lapsuudenperheessä ei ole ollut kaikki ihan kunnossa, kun sitä on täytynyt alkaa jo noin nuorena kompensoimaan.

Mitä 30v äiti yrittää kompensoida? Millainen koti sellaisella ihmisellä on ollut? :/ Anteeksi vaan, sun viestistä kumpuaa läpinäkyvä kateus. ;) Vaikka et tietenkään myönnä sitä.

..ihmetellä, miksi tämä kateus-korti vedetään aina esiin. itse en ikimaailmassa olisi halunnut tulla äidiksi 20-vuotiaana. Olisin tehnyt abortin - ehdottomasti, jos niin olisi käynyt. Ahdistava ajatuskin.

Olet niin kat...eikun...sitä mieltä ettei joku voi sitten yskinkertaisesti haluta olla nuori äiti. Mistä lähtien nuorwempi ikä on ollut negatiivinen asia?! :D

Herranen aika sentään!:)

..kyllä vähän säälin. Ajattelen, että ehkä lapsuudenperheessä ei ole ollut kaikki ihan kunnossa, kun sitä on täytynyt alkaa jo noin nuorena kompensoimaan.

Mitä 30v äiti yrittää kompensoida? Millainen koti sellaisella ihmisellä on ollut? :/ Anteeksi vaan, sun viestistä kumpuaa läpinäkyvä kateus. ;) Vaikka et tietenkään myönnä sitä.

..ihmetellä, miksi tämä kateus-korti vedetään aina esiin. itse en ikimaailmassa olisi halunnut tulla äidiksi 20-vuotiaana. Olisin tehnyt abortin - ehdottomasti, jos niin olisi käynyt. Ahdistava ajatuskin.

Olet niin kat...eikun...sitä mieltä ettei joku voi sitten yskinkertaisesti haluta olla nuori äiti. Mistä lähtien nuorwempi ikä on ollut negatiivinen asia?! :D Herranen aika sentään!:)

ks* siis ;)

"Miten 22 vee voi saada lapsettomuushoitoja?"





Jos on esim lapsettomuusongelma?

Parempi hoitaa jo nuorempana asia, kolmekymppisenä riksi jäädä pysyvästi lapsettomaksi on korkeampi ja koko ajan kasvaa.

Ihmettelen, mistä ovat löytäneet miehen, joka suostuu noin nuorena tekemään lapsia ja on riittävän kypsä ottamaan vastuuta lapsista ja sitoutumaan perhe-elämään! Elleivät sitten ole paljon vanhemman kanssa (mistä tunnen vähän sääliä ja mietin, tuleeko joskus halu kokeilla niitä nuorten asioita, mitä mies ehti tehdä ennen suhdetta).



Jos lapset taas tehty ties kenen kanssa ilman kunnollista, pysyvää suhdetta, en kauheasti arvosta. Tai suhteisiin, joissa isästä ei ole isän rooliin vaan hän elää edelleen käytännössä poikamieselämää omine menoineen, töineen ja harrastuksineen.



Itse olisin halunnut jo 18 v. raskaaksi, mutta koska en ole löytänyt miestä, joka olisi sekä halukas että kelvollinen isäksi, vauva on edelleen yli 10 vuotta myöhemmin vain haave.

Itse olin jo kolmen lapsen äiti 25-vuotiaana.

Ensimmäinen syntyi kun olin 20.

Sama isä kaikilla ja yhteistä elämää takana 17 vuotta.



En nyt tiedä mitä ihmeellistä lasten saamisessa nuorena on. Meillä oli ammatit ja miehellä vakituinen työ. Sittemmin myös itse sain vakituisen työn. Meille lapsen tuleminen osaksi perhettä oli ihan luonnollinen jatkumo; oltiin asuttu yhdessä muutama vuosi jo. Toki olin nuori kun aloimme seurustella mutta mistään en paitsi ole jäänyt.



Nyt meillä on fiksu lapsikolmikko jotka pärjäävät hienosti jo jonkun aikaa keskenäänkin. Mulla on mieluinen työ,meillä on oma talo jne..Kaikki kunnossa.

Ihmettelen, mistä ovat löytäneet miehen, joka suostuu noin nuorena tekemään lapsia ja on riittävän kypsä ottamaan vastuuta lapsista ja sitoutumaan perhe-elämään! Elleivät sitten ole paljon vanhemman kanssa (mistä tunnen vähän sääliä ja mietin, tuleeko joskus halu kokeilla niitä nuorten asioita, mitä mies ehti tehdä ennen suhdetta). Jos lapset taas tehty ties kenen kanssa ilman kunnollista, pysyvää suhdetta, en kauheasti arvosta. Tai suhteisiin, joissa isästä ei ole isän rooliin vaan hän elää edelleen käytännössä poikamieselämää omine menoineen, töineen ja harrastuksineen. Itse olisin halunnut jo 18 v. raskaaksi, mutta koska en ole löytänyt miestä, joka olisi sekä halukas että kelvollinen isäksi, vauva on edelleen yli 10 vuotta myöhemmin vain haave.

Ihan samalla tavalla parikymppienn voi kumppaninsa löytää kuin 30vuotiaskin. Parhaat viedään ensiksi. :)

2-5vuoden ikäero onkin suotavaa, jos äiti on vaikka 20v niin isän on hyvä olla sen 25v, ymmärrätkös. 22v ja 26v oikein hyvä jne.

Enemmän mä ihmettelen yli 30vuotiaita äitejä kuin 20+ ikäisiä.

vai 20-29-vuotiaita?

Parikymppisen lapsettomuushoidoista puheenollen ja tuosta toisesta ketjusta mitä olisi tälle parille tapahtunut jos eivät olisi halunneet lapsia nuorena?

Voiko joku puhtaasti sydämestään sanoa, että ansaitsisivat lapsen enemmän kuin nämä?



http://perheenipieni.blogspot.com/

Mielestäni lapset tehdään vasta sitten, kun kaikki muut projektit ovat valmiit. Siis opiskelu, työnhaku, asunnon ostaminen, rempat, naimisiinmeno, matkustelu ja ehkä vielä seuraavan asunnon ostaminen. Lapset olkoon viimeinen proggis näistä alle nelikymppisenä suoritettavista..



Toki jokainen tekee niinkuin haluaa, jotkut haluavat lapsen enemmän kuin täydellisen asunnon.

Ihan samalla tavalla parikymppienn voi kumppaninsa löytää kuin 30vuotiaskin. Parhaat viedään ensiksi. :)

2-5vuoden ikäero onkin suotavaa, jos äiti on vaikka 20v niin isän on hyvä olla sen 25v, ymmärrätkös. 22v ja 26v oikein hyvä jne.

Minkä takia isän olisi oltava 5 vuotta vanhempi? Eikös päinvastoin olisi loogista toisinpäin, miehethän kuolevat paljon nuorempana. En minä ainakaan tahdo elää koko vanhuuttani leskenä. Että en kyllä ymmärrä. :)

Ja joo, kyllä parikymppinen voi löytää hyvän kumppanin, monikin ystävä mennyt naimisiin parikymppisenä löydetyn miehen kanssa. Mutta ei ne miehet kyllä mitään lapsia ole halunneet ennenkuin liki tai yli kolmekymppisenä. Itsekin löysin ihan mahtavan miehen - hänessä vaan oli semmoinen pieni vika, ettei halunnut lapsia ollenkaan.

..elättäköön myös mukelonsa. Keskimäärin sen ikäiset mammat ja tenavat elävät muiden veronmaksajien rahoilla. Yleensä ovat myös heikosti koulutettuja. Yleensä myös yksinhuoltajia. Eiväthän he ole edes ehtineet käydä kouluja. Kasvatuskyvyt voivat olla monella tapaa puutteelliset.

Nimimerkki: Silmäsnä auki pitänyt

Sain ekan lapseni 22-vuotiaana. Opiskelin korkeakoulussa siihen aikaan. Kävin töissä lapsen syntymään asti. En elänyt yhteiskunnan varoilla. Mieheni on työssä käyvä insinööri. Eli vaikka olisin äitiyslomalla, en saanut muuta kuin saman kelan äitiysrahan kuin kaikki 40 vuotiaat äiditkin. Sain kaksi seuraavaa lasta 30 vuoden kieppeillä, mutta olen ollut väsyneempi kuin silloin 10 vuotta nuorempana.

Ps. tiedän paljon (paksuja) ja vanhoja äitejä, jotka elävät yhteiskunnan tuella. Vaikka saisi lapsen vanhemmalla iällä, ei sano että olisi hyvä työpaikka tai koulutus. Työttömillakin voi olla lapsettomuusongelmia, vai eikö? Kyllä yliopistolla on paljon nuoria ja ahkeria äitejä opiskelemassa,

Nuorena jaksaa paremmin. Optimaalisin äidiksi tuloikä on minusta noin 25 vuotiaana.

Mielestäni lapset tehdään vasta sitten, kun kaikki muut projektit ovat valmiit. Siis opiskelu, työnhaku, asunnon ostaminen, rempat, naimisiinmeno, matkustelu ja ehkä vielä seuraavan asunnon ostaminen. Lapset olkoon viimeinen proggis näistä alle nelikymppisenä suoritettavista..

Toki jokainen tekee niinkuin haluaa, jotkut haluavat lapsen enemmän kuin täydellisen asunnon.

Minulle tärkeintä oli se, että oli vakaa suhde ja vakityöpaikka (kummallakin oli).

Naimisiin emme ole koskaan miehen kanssa halunneet. Matkustellut olen tarpeeksi lapsena ja muutaman reissun tein vielä kun olin 18v. Miestä matkustelu ei kiinnosta, tykkää olla kotona.

Oman asunnon ostimme myöhemmin (itse asiassa ostimme asunnon jossa olimme vuokralla). Toinen asunto ei ole koskaan tuntunut mitenkään tärkeältä. Remppaa ei tässä ole ollut kuin vessassa (uusimme laatat sun muut).

Niin, emme nähneet mitään syytä jättää lapsentekoa myöhemmäksi, kun kaikki puitteet olivat kuitenkin kunnossa.

Esikoisen saimme kun minä olin 21v. ja mies 26v. Yhdessä olimme olleet likimain viisi vuotta josta olimme yhdessä asuneet kolme vuotta.

Kuopus syntyikin sitten neljä vuotta myöhemmin.