Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveysongelmat ja suhteet
24.04.2012 |
Palstalla kaikilla on aina mielipide kaikesta, joten haluaisin tietää mielipiteenne seuraavasta.
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä lähes 10 vuotta, lapsia ei ole edes yritetty. Miehellä ollut vaikea lapsuus, jossa ollut läheisen vakava vammautuminen sekä mielenterveysongelmia. Miehen vanhempien välit ovat olleet etäiset.
Nyt pienestäkin vastoinkäymisestä mies lamaantuu, masentuu, puhuu itsetuhoisista ajatuksista. Välillä riidellessämme haluaa satuttaa itseään, on lohduton, välillä tuntuu, että käyttäytyy kuin pieni lapsi kun sylkee lattialle ja lyö nyrkkiä seinään. Kaverien kanssa ei tämmöistä ilmeisesti ole koskaan ollut, vain minun kanssani. Riidellessä saattaa myös sanoa, että haluaa erota mutta riidan laannuttua itkee ja sanoo, ettei halua oikeasti erota.
Olen ehdottanut esim. psyk. hoitajan kanssa keskustelua, jotta saisi avattua ja keskusteltua pahasta olostaan mutta tähän mies ei suostu. Nyt alkaa olemaan itselläni voimat loppu tilanteen kanssa. Hyviä aikoja on huomattvasti useammin kuin huonoja mutta huonot hetket vetävät minutkin piippuun. Mitä tehdä? Eihän ketään voi pakottaa puhumaan jos ei halua? Vai?
Kommentit (2)
eli et kyllä oikein voi muuta tehdä kuin tehdä selväksi että et enää jaksa tilannetta tällaisenaan jos ei siihen edes yritetä hakea mitään apua.
Mulla meni myös 6 v sitten suhde poikki (laitoin itse) miehen mt-ongelmien takia, tosin hän yritti kaikin keinoin hakea apua ja hoitoa sairauteensa. Sitä ei vaan toimivaa apua löytynyt enkä jaksanut sitä jatkuvaa sekoilua ja mielialojen hurjaa vuoristorataa, plus siihen liittyviä päättömiä tekoja kuten toistuvia pettämisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
että säkin haluat jatkaa elämää sen kanssa, mutta et pysty, jos näin jatkuu. Että sen siksi täytyisi voittaa itsensä ja mennä psykologin juttusille. Että sen lapsuudesta on jäänyt niin paljon selkäreppua, että sen karistamiseen tarvii apua - ja karistamatta te ette kumpikaan voi elää.