Harkinta-aika päättymässä, mies haluaa palata yhteen
Erosimme pitkästä liitosta noin puoli vuotta sitten. Lapsia kaksi (14 ja 16 v)
Syynä lähinnä se, että mies piti kaikkea muuta tärkeämpänä kuin perhettä ja kotia (mm. työ). Olin siis jo vuosia avioliitossa "yh" ja kovin yksinäinen.
Nyt on mies alkanut katua päätöstään ja on kuulemma huomannut mikä on tärkeintä eli se perhe.
Minä olen jo päässyt pahimman yli ja nautin kun ei tarvitse raataa kotiorjana eikä odottaa turhaan koska perhe saa huomiota.
Lapset vko/vko -systeemillä meillä vanhemmilla, joten omaa aikaa jää mukavasti.
Luulen, että mies on huomannut että tämä ero onkin totta ja että hän joutuu nyt ottamaan vastuuta lapsista ja kodinhoidosta todellakin ihan itse!
Tunteita on kyllä vielä minullakin, mutta en jaksa enää uskoa lupauksiin, jotka on ennenkin pettäneet.
Mies myös ehkä pelästyi sitä, että todellakin voi menettää minut toiselle. Eräässä keskustelussa nimittäin totesin miehelle, että nyt minulla on edes teoreettinen mahdollisuus löytää kumppani, jolla on aikaa myös minulle ja yhdessä tekemiselle. Naimisissa ollessamme en katsellut muita.
Onko omakohtaisia kokemuksia vastaavasta tai muuten vaan kommentteja?
Kommentit (53)
olette jo asuneet erillään. Sekin on aika iso järjetely.
Anna itsellesi mahdollisuus.
Ainahan voit tapailla lastesi isää niin paljon kuin huvittaa. Älä kuitenkaan palaa vanhaan. Ei se miksikään muutu.Voimia pysyä päätöksessäsi!
Haluan sen virallisen eron
ihan niinkuin on alunperin ollut tarkoituskin.
... ja jatkan omassa kodissa asumista kuten tähänkin saakka.
Nämä olen miehelle kertonut rehellisesti ja myös sen että en usko hänen muuttuvan.
Uskallan väittää tuntevani hänet yli 20 vuoden kokemuksella niin hyvin :)
-Ap-
Katellaan sitten kuinka käy sopueron jos/kun tulee kolmansia pyöriä :)
-Ap-
Minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle - ettekö sitä huomaa. Minä teen uutta teidän elämässänne. (Jesajan kirjan luku 43, jae 19 mukaillen) <a href="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4" alt="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4">http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4</a>
Toivoa ja kaikkea hyvää teille!
Haluan sen virallisen eron ihan niinkuin on alunperin ollut tarkoituskin.
Sitä paitsi, voihan sitä aina mennä myöhemmin uudestaan naimisiin samankin miehen kanssa, jos siltä tuntuu.
:)
-Ap-
että pidätte toistaiseksi omat asunnot. Harmi kun laki ei anna mahdollisuutta jatkaa harkinta-aikaa. Joko perut tai eroat. Seurustellahan voi. Ehkä mies oppisi huushollihommiinkin enemmän, kun viikko- ja viikko jatkuu. Ja ehkä sunkin pitää opetella olematta puuttumatta jokaiseen pikkuasiaan. Monen naisen moka on määrätä, miten homma pitää OIKEIN tehdä, ja siinä vaiheessa mies jättää homman naiselle. En väitä, että just sinä, mutta tutkailehan itseäsi.
Toisekseen ehdottaisin pariterapiaa.
Uuden eron hakeminen voi olla aika nopea ratkaisu, jos esim. ette ole asuneet enää aikoihin yhdessä, niin eroa voi hakea suoraan. En nyt ole varma, mutta googleta avioliittolaki.
ettei toinen annan toiselle tarpeeksi aikaansa tai siksi, ettei toinen auta kotitöissä ja ylenkatsoo puolison tarpeita
... kuulostaahan tuo vähän köykäiseltä syyltä erota, mutta näin se vaan nyt meni :(
-Ap-
että pidätte toistaiseksi omat asunnot. Harmi kun laki ei anna mahdollisuutta jatkaa harkinta-aikaa. Joko perut tai eroat. Seurustellahan voi. Ehkä mies oppisi huushollihommiinkin enemmän, kun viikko- ja viikko jatkuu. Ja ehkä sunkin pitää opetella olematta puuttumatta jokaiseen pikkuasiaan. Monen naisen moka on määrätä, miten homma pitää OIKEIN tehdä, ja siinä vaiheessa mies jättää homman naiselle. En väitä, että just sinä, mutta tutkailehan itseäsi.
Toisekseen ehdottaisin pariterapiaa.
Uuden eron hakeminen voi olla aika nopea ratkaisu, jos esim. ette ole asuneet enää aikoihin yhdessä, niin eroa voi hakea suoraan. En nyt ole varma, mutta googleta avioliittolaki.
toista, jos siihen on tarvetta. Siitä lähdetään. Toinen voi ottaa vinkistä vaarin tai tehdä omalla tavallaan.
Lähinnä se oli sitä, että työt jää minulle kun mies viipyy töissä tm.
Pariterapiaan ei voitu mennä koska mies ei (töiden takia)mielestään voinut tietää pääseekö hän juuri silloin kun on sovittu.
Tämäkin asia nakersi aikansa minua: ei ole avioliiton kohentamisella niin väliä :(
-Ap-
Harmi kun laki ei anna mahdollisuutta jatkaa harkinta-aikaa.
Onko siis tuon puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen PAKKO tehdä joku "liike"? Eikö sen jälkeen voi vaan jatkaa asumuseroa, entiseen malliin?
1. eli mättääkö ap se, ettet sielussasi usko miehen muuttumiseen eli perhe ja sinä ekana, siis et uskalla kokeilla viimeisen kerran ja pettyä
2. vai tuliko suhteen kilometrit oikeasti täyteen kaiken kaikkiaan ja nyt venytetään lopullista päätöstä?
...en ottaisi miestä takaisin vaan veisin eron läpi. Miehellä ei tunnu olevan sinulle juuri annettavaa, mutta otettavaa sitäkin enemmän.
ettei toinen annan toiselle tarpeeksi aikaansa tai siksi, ettei toinen auta kotitöissä ja ylenkatsoo puolison tarpeita
... kuulostaahan tuo vähän köykäiseltä syyltä erota, mutta näin se vaan nyt meni :(
-Ap-
Jos toinen tekee avioliitossa ja kodissa kaikki jutut ja toinen vain "surffailee siinä siivellä" ja nauttii vaan niistä pelkistä hyvistä puolista niin eihän se ole tasa-arvoista elämää ollenkaan. Se on toiselle sitten todella raskasta - ja mun mielestä aivan 100 % pätevä syy erolle.
Avioliitto on kahden kauppa - molemmat osallistukoot, tai sitten älkööt olko mukana ollenkaan.
jaa, teidän tilanteessa en tiedä mitä tekisin.
Meillä on ihan selkeästi kaksi eri osoitetta eikä mitään hinkua takaisin yhteen. Tai ainakaan exä ei ole mitenkään ilmaissut mitään.
Eikös tässä olisi vielä puolisen vuotta aikaa? Eikö se avioeron eka vaihe raukea vasta vuoden kuluttua? Jos mietityttää yhtään, älä hätäile.
1. eli mättääkö ap se, ettet sielussasi usko miehen muuttumiseen eli perhe ja sinä ekana, siis et uskalla kokeilla viimeisen kerran ja pettyä
2. vai tuliko suhteen kilometrit oikeasti täyteen kaiken kaikkiaan ja nyt venytetään lopullista päätöstä?
sielussa ja järjellä ajateltuna! Tämä on ollut vähän kuin alkoholistin kanssa eläisi. Lupauksia, lupauksia ja ainaista pettymistä. Ei kai sellaista tarvitse loputtomiin jaksaa.
Siitä johtuen taitaa olla myös nuo kilometritkin täynnä :(
-Ap-
...en ottaisi miestä takaisin vaan veisin eron läpi. Miehellä ei tunnu olevan sinulle juuri annettavaa, mutta otettavaa sitäkin enemmän.
että näin se yleisesti ottaen onkin, mutta eihän sitä ääneen voi sanoa...
ettei toinen annan toiselle tarpeeksi aikaansa tai siksi, ettei toinen auta kotitöissä ja ylenkatsoo puolison tarpeita
... kuulostaahan tuo vähän köykäiseltä syyltä erota, mutta näin se vaan nyt meni :(
-Ap-
Jos toinen tekee avioliitossa ja kodissa kaikki jutut ja toinen vain "surffailee siinä siivellä" ja nauttii vaan niistä pelkistä hyvistä puolista niin eihän se ole tasa-arvoista elämää ollenkaan. Se on toiselle sitten todella raskasta - ja mun mielestä aivan 100 % pätevä syy erolle.
Avioliitto on kahden kauppa - molemmat osallistukoot, tai sitten älkööt olko mukana ollenkaan.
Olen saanut täällä "oikeassa" elämässä kaikenlaisia kommentteja siitä miten MINÄ olen voinut rikkoa kodin. Kun mies on niiiiin työteliäs ja kunnollinen. No kyllä hän sitä onkin, mutta....
-Ap-
jaa, teidän tilanteessa en tiedä mitä tekisin.
Meillä on ihan selkeästi kaksi eri osoitetta eikä mitään hinkua takaisin yhteen. Tai ainakaan exä ei ole mitenkään ilmaissut mitään.
Eikös tässä olisi vielä puolisen vuotta aikaa? Eikö se avioeron eka vaihe raukea vasta vuoden kuluttua? Jos mietityttää yhtään, älä hätäile.
kuin se että olemmeko virallisesti naimisissa vai virallisesti eronneet. Periaatteessa, jos niin kävisi että palaisimme saman katon alle, voin tehdä sen myös eronneena. Ei se rinkula sormessa mitään (näköjään) takaa.
Voiko kysyä, miksi te päädyitte omaan ratkaisuunne?
-Ap-
tuntuu, että mies haluaa vain "palvelijansa" takaisin.
Ottaisin eron, sinä vaikutat olevasi onnellisempi ilman sitä miestä. Sun täytyy nyt ajatel vain itseäsi ja mitä sinä elämältäsi haluat!
sanot miehelle, että haluat vielä harkita, etkä ole täysin vakuuttunut siitä, että miehen tahti muuttuisi. Kyllä siinä ilman muuta on isot epäilyt, että mies haluaa vaan vanhan passauksen takaisin, kun nyt joutuu oikeasti näkemään vaivaa ja vastuuta joka toinen vk.
Mutta voihan se ollakin, että mies on tosissaan. Sitä vaan ei tietenkään mielellään lasten vuoksi tekisi, että turhaan palaisi yhteen, ja puolen vuoden päästä huomaisi asioiden ajautuneen TAAS samaan vanhaan yh-urakkaan ja joutuisi uudestaan eroamaan. Kerro tämä miehellesi, pakkohan hänen on se ymmärtää, että sellainen soutaminen ja huopaaminen olisi lapsille hemmetin raskasta.
en nimenomaan halua huopailla. Enkä kyllä itsenikään.
Voihan se olla että mies on tosissaan, mutta niin olen ollut minäkin kaikki nämä vuodet kun olen pyytänyt perhekeskeisempää elämää.
Tämä on kuitenkin ollut niin raskas puoli vuotta henkisesti ja muutenkin että en kyllä edes jaksaisi lähteä muuttamaan tilannetta vielä mitenkään.
-Ap-
tuntuu, että mies haluaa vain "palvelijansa" takaisin.
Ottaisin eron, sinä vaikutat olevasi onnellisempi ilman sitä miestä. Sun täytyy nyt ajatel vain itseäsi ja mitä sinä elämältäsi haluat!
ja varmaan vähän ikäväkin on illankatveessa :)
Minä olen saanut aika paljon jo näiden kuukausien aikana. Oman ihanan kodin, jossa on kaikki tarpeellinen, ei mitään liikaa.
Rauhaa, hiljaisuutta ja mikä parasta - en tarvitse odottaa ketään turhaan. Myös omaa aikaa kun ei tarvitse tehdä enää niin paljoa kotihommeleita. Saa nukkua hyvin ja silloin kuin haluaa ja paljon paljon muuta :)
Tietysti se viikko kun lapset asuvat kanssani muuttaa "hieman" tilannetta :) Ihana kuitenkin kun ovat ja saadaan tehdä juttuja joita en jaksanut "entisessä elämässä". Kun äiti voi hyvin, lapsetkin voivat hyvin, pitää niiiin paikkansa!
-Ap-
Meillä on jatkettu miettimistä jo kohta vuosi. Ja nyt olisi kohta edessä se lopullinen päätös jos eron haluaa ottaa niin nyt se pitää viimestään ottaa. Muuten ero raukeaa. Olen kyllä jo miettinyt sitäkin että jospa annan mennä ajan yli ja haen ykkösvaiheen uudestaan päälle. Kun mulle avioliitto merkitsee ihan hirveesti. En siis osaa ajatella että jatkaisin mieheni kanssa jos olisin eron hakenut taikka että pitäisi mennä uudestaan naimisiin saman ihmisen kanssa. Ei tunnu järkevältä eikä hyvältä.
Mutta tosiaan en tiedä vieläkään mitä teen :( Mies haluaisi kovasti jatkaa, lapset haluaisivat että palattaisiin takaisin yhteen. Ollaan käyty useita kertoja parisuhdeterap. Mutta en vaan vieläkään luota mieheeni. Luottamus meni pahasti viime vuonna miehen tekemisien takia. Ja onhan tuo sitäkin ennen luvannut sitä ja tätä ja lähes aina pettänyt lupaukset... Meillä on vaikeimmista asioista kyse kuin teillä mutta eihän tämä miettiminen ole mitään "kivaa". Sinun sekä minun päätös vaikuttaa niin monen ihmisen elämään pidemmällä tähtäimellä. Minullakin on ihan hyvä koti tällä hetkellä, en haluaisi joutua etsimään uutta asuntoa ja muuttaa uudestaan, pettyä, lapsille se olisi kamalaa jne. Jos meidän liitto ei toimisikaan.
Vaatii paljon uskallusta ottaa lopullinen ero ja aloittaa elämä ilman toista. Sopeutua siihen että mies löytää uuden kumppanin, naisen joka viettää aikaa lapsien kanssa yms. Mitä jos alkaisikin kaduttaa oma päätös? Silloin se olisikin jo liian myöhäistä kun kuvioissa olisi toinen nainen!
Toisaalta vaatii paljon rohkeutta palata takaisin miehen luuokse. Antaa toiselle vielä yksi mahdollisuus näyttää että on tosissaan ja luottamuksen arvoinen. Jos mies olisikin muuttunut ns. parempaan suuntaan, ymmärtänyt virheensä, tekisi töitä suhteen eteen niin silloinhan liitto olisi todella hyvällä pohjalla. Yhteiset tulevat vuodet voisivat olla ihania jopa?
Mitä sinä Ap ajattelet tulevaisuudestasi. Haluatko olla yksin vai etsitkö uuden rakkauden? Itse olen ajatellut että ihan äkkiä en uskaltaisi ketään miestä alkaa katsella. Kun olen kuullut ja nähnyt millaisia "mulkvisteja maailma kantaa päällänsä" niin eipä paljoa kiinnosta. Oman miehen puutteet ja tavat sentäs tuntisi mutta jonkun toisen ei todellakaan. Mitä vain sekoja voi eteen tulla... Juu, tiedän maalaan piruja seinille jo valmiiksi ;)
En osaa neuvoa sinua, kun en tiedä itsekkään mitä minun pitäisi tehdä?????????
http://www.koemuutos.fi/suhteemme-eheytyi/#video
Paljon oli tuttua juttua mm. kohtaamattomuus, katkeruus (minun puoleltani), prioriteetit (miehen puolelta)....