Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä äitejä joilla ei ole anoppia? Hyvässä mielessä
24.04.2012 |
en siis tarkoita sitä että anoppiin on katkaistu välit vaan luonnostaan anoppia ei ole. Meillä anoppi asuu ruotsissa ja olen kerran hänet nähnyt. Ei ole lastensa kanssa tekemisissä ollut moneen vuoteen, mutta lasten ja äidin välillä ei ole mitään riitaa. Mies on soittanut äidilleen joskus äitien päivänä ja silloin kun lapsemme syntyi. Joulukortti anopilta tulee ja kiva näin. Välillä lähetän anopille kuvan lapsestamme.
Kommentit (7)
meillä ei ole välirikkoa tms. mutta anoppi ei käy meillä ikinä, ei halua meitä ikinä sinne, ei noteeraa lapsiamme mitenkään. Hän ei vain halua poikaansa / pojan perhettä eläämänsä, koska haluaa keskittyä tyttärensä perheeseen. Auttaa joka ikinen päivä tyttärensä kotona, hoitaa tyttären lapsia, on hyvä mummo heille ja on siis ihan joka asiassa tyttärensä apuna. Asuvat lähekkäin.
Meillä siis ei ole ikinä anoppia näkynyt eikä ole ikinä auttanut lastenhoidossa (pari kertaa pyydetty, ei auta) kun aika menee vain tyttären lapsiin. Mutta siis tämä nyt on ollut tätä aina, joten ei ole välirikosta kyse.
Eli ei ole näkynyt anoppia ollenkaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten ei, ei minulla ole anoppia. Ole koskaan ollutkaan.
hän kuoli syöpään kun mieheni oli nuori, ja mieheni isä kuoli myös myöhemmin.
Mulle tuosta miehen äidin kuolemasta on hassua kyllä tullut pieni trauma. Meillä on kuvia, joissa mieheni seisoo siinä äitinsä haudan vieressä, ja katsoo totisena arkkua. Niin pieni poika liian isossa puvussa, eikä kukaan hänestä enää pitänyt huolta sen jälkeen kun äiti kuoli. Aina kun mä katson sitä kuvaa (välttelen kyllä katsomasta...) mulle tulee hirveä huoli ja ahdistus, että mitä jos minä kuolen, ja miehellekin käy jotain, eikä kukaan rakasta meidän lapsia kuten me rakastetaan, eikä pidä niistä yhtä hyvää huolta. :(
että aika vähän ollaan yhteyksissä... miehen anoppi kuoli 4 vuotta sitten et silläkin rintamalla on suht hiljaista.
juttuja täällä noista anopeista.Oma anoppi kuoli 4 vuotta sitten, Aluksi hän ei oikein minua hyväksynyt tai ainakin minusta tuntui siltä. Tulin miniäksi maalaistaloon . Myöhemmin välit paranivat kun he muuttivat keskustaan ja nähtiin harvemmin. Eli en suosittele kahta sukupolvea saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea edes kutsua häntä anopiksi, koska itse en ollut silloin syntynytkään. Mieskään ei juuri muista äitiään, jotain häilyviä muistikuvia jostain tilanteista.
eikä hän tavannut lapsia koskaan. Sitä ennenkään en ollut missään tekemisissä 15 vuoteen.