Minua sanotaan pelottavaksi - millainen on pelottava ihminen?

Minua on sanottu pelottavaksi. Minulla on pitkät mustat hiukset ja seison usein hissin nurkassa kasvot seinään päin.

Fiftarit on valtavirtaa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 08:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 03:25"]

Minusta fiftarit/rockabillyt (naiset etenkin) on pelottavia. Se johtuu ihan siitä että kaikki tapaamani genren edustajat ovat olleet hyvin täynnä itseään ja elämäntapaansa. Mm. American car showssa sai kokea olevansa toisen luokan kansalainen kun ei ollut pukeutunut mekkoon ja tukka ei ollut tötteröllä. Kaupungillakin minulle on fiftareiden puolelta huudeltu ohi kulkiessa. Tästä johtuen minulla on ennakkoluuloja jokaista kohtaan jolla on kissarajaukset ja tukka laitettuna vähänkin fifties-tyyliin.

[/quote]

Noh, meidän fiftarien pitää pitää aika kovaa kuorta päällä, koska saamme välillä aika kovaa tylytystä valtavirralta. 

Oikeasti luulen, että kuvittelet ne katseet. Harvempaa, meistä fiftareistakaan, kiinnostaa mitä muut ihmiset tekevät, vaikka me saammekin aika paljon kuittailua omasta elämäntyylistämme. Enkä oikein usko noihin huutelijoihin, fiftarit uskovat hyviin tapoihin. Veikkaan että ne huutelijat ovat enemmän psychoja (psychobilly), kuin tavan fiftareita. Psychot kun ovat enemmän punkkareita kuin fiftareita, vaikka tyyli onkin aika samanlainen.

Mutta tuo sinun ennakkoluulosi on samaa sarjaa kuin se, että minä kuvittelisin kaikkien mainstream-ihmisten olevan ennakkoluuloisia ja muita ihmisiä haukkuvia, kun nyt olen muutamaan tälläisen törmännyt.

Ap: veikkaan että syy on "suorapuheisuudessasi", joka siis suomalaisittain tarkoittaa pelkästään tökeröä käytöstä. Suorapuheinen ja rehellinen voi olla hienotunteisestikin. 

Mitä tulee vieraisiin ihmisiin, niin luultavasti vaikutat aggressiiviselta. Onko sinulla ohuet kulmakarvat, tekohymy, jäykkä olemus, jännitätkö hartioitasi? Sellainen tietty kireys tekee ihmisestä vihamielisen oloisen ja ohuet kulmakarvat saavat ihmisen näyttämään vihaiselta.

[/quote] Miksi punkkarit / psychobillyt sitten huutelisivat? Onko ne järjestäen ilkeitä ja te fiftarit mukavia? Eikö psychobillyt ja punkit saa tylytystä valtavirralta? 

Musta tai erittäin tumma tukka antaa pelottavan vaikutelman. Samoin jos henkilö on kokoajan äänessä eikä kuuntele muita tai pysähdy miettimään mitä sanomisensa toisista tuntuu. Goottivaatteet, hevivaatteet tai maskuliiniset vaatteet on pelottavia. Samoin liian seksikkäät tai räväkät asut.

Vaalea tai vaaleanruskea tai masnikanvaalea tukka, kohtuudella meikkiä, pastellivärejä, neutraaleja värejä, sinistä ja vihreää vaatteisiin. Kuuntelee hiljaa kun toiset puhuu =turvallinen.

T: toinen pelottava

Pelottavia ovat nuo suorasanaiset päällepäsmärit, jotka käyvät päälle kuin yleinen syyttäjä, myös itselleen täysin tuntematomien ihmisten kimppuun. He julistavat kovalla äänellä olevansa vain ja ainoastaan rehellisiä ja sanovansa aina rehellisen mielipiteensä.

Muistuu mieleen entinen työkaveri, joka julisti rehellisyyttään ja sitä, että aina on sanotava suoraan, mitä mieltä on. Ei kuulemma voi jättää mitään sanomatta, vaikka tietäisi loukkaavansa tai ainakin pahoittaisi toisen mielen. Nuorempia työkavereita hän pompotteli mennen tullen, kun nämä tekivät asiat toisin kuin hän itse. Nämä suorasanaisethan ovat usein yhden totuuden ihmisiä. Mutta kohtelepa heitä heidän omilla menetelmillään. Voi sitä loukkaantumisen määrää! Sitä jurnutetaan vuosikausia, kunkukaan ei edes kunnioita! Todellako? Mites se oma kunnioitus, sitäkö ei tarvita?

Helsingin seurapiireissä on ainakin pari jo aika iäkästä tummatukkaista kiharapäätä, joiden kanssa en halua - eikä onneksi tarvitsekaan - olla missään tekemisissä.  Pelottavia ilmestyksiä.

Pidän arvaamatonta ja aggressiivista ihmistä luotaantyöntävänä. Myöskin sellainen hapan ja kärttyisä tai vakava ja häijy perusilme ihmisen kasvoilla ei mitenkään innosta lähestymään. Pelottava olisi yllä mainitut seikat ja jokin "synkkä" pukeutumistyyli + iso koko ja roteva ruumiinrakenne.

En ole kyllä koskaan kuullut, että kauniita ja itsevarmoja sekä älykkäitä ihmisiä pelättäisiin. Minä ainakin koen kovat, itseään täynnä olevat ihmiset hieman pelottavina. Tunnen todella kauniita ja herttaisia ihmisiä, joissa ei ole yhtään mitään pelottavaa. Tunnen myös itseään muita parempana ja kauniimpana pitäviä ihmisiä, joiden seuraa kartellaan.

Kun opiskelin, meidän vuosikurssilla oli eräs nainen (muutaman vuoden vanhempi kuin me muut). Hän oli mielestäni vähän pelottava, en ole varma miksi. Ehkä syynä oli hänen tyylinsä (mustat vaatteet ja mustaksi värjätty tukka), ja se että hän oli äärettömän kunnianhimoinen eikä ottanut kontaktia muihin.

Mulla on tapana tuijottaa ihmisiä silmiin liikaa. Mulla on isot ehkä hieman pistävät silmät. Lisäksi mulla on outo hiiviskelevä ja vähän säikähtänyt kehonkieli, vaikka olisin ihan rento. Se häiritsee ihmisiä. Tulee varmaan sellainen aika "creepy" vaikutelma.

Olen saanut palautetta pelottavuudestani kaikeksi tyrmistyksekseni. En ole jyrä tai mielipiteenlaukoja, kuuntelen ja sallin monenmoisia elämänkatsomuksia ja -tyylejä. Tosin nämä tyypit ilmeisesti luulevat voivansa minutkin normittaa näkemystensä ja tyyliensä mukaan, mikä on minun mielestäni pelottavaa. Sitten kun katson heidän menevän jättiegoinensa suhteeni aivan liian pitkälle JOUDUN ärähtämään, joskus varmaan aika voimallisesti. Useille ihmisille ei kovin heikot signaalit mene perille, ja sitten säikähdetään ja pidetään pelottavana kun kunnon volyymillä kehottaa näitä viheliäisiä otuksia pysymään tontillaan. Minulla on kuitenkin muutama hyvä kaveri. :)

Hmm. Pelottavaksi miellän sellaisen joka vaikuttaa arvaamattomalta, on tietyllä tavalla rosoinen (suorasukainen) ja ehkä vielä tulee jotenkin semmoinen fiilis vaan että ihminen saattaa kilahtaa ja alkaa raivoamaan ilman mitään sen kummenpaa syytä. Joistain ihmisistä vaan huokuu semmoinen.. Piikki. Piikikkyys. Häikäilemättömyys. Tahdittomuus. Oikeus runnoa oma mielipide aina läpi. En tiedä osaanko kuvailla tarkemmin. Tiedän muutaman, jotka ovat joidenkin mielestä mukavia mutta itse jotenkin alitajuisesti pelkään ja välttelen heitä.

Itsevarmuus on monien mielestä pelottavaa. Ei mikään leuhkuis, vaan se, ettei kertakaikkiaan jännitä uusien ihmisten seurassa vaan on avoimesti ja rennosti oma itsensä tilanteessa.

mua varmaan pidetään sen takia pelottavana koska puhun asiat suorasukaisesti mää en sentää kiertele ja kaartele asioista ja muutenki ku jotku kaverit niin sanoo.. mä en vaan sitä V'ttu ymmärrä mikä siinä on oikein ? mikä tekee ihmisestä yhtäkkiä pelottavan en YMMÄRRÄ AUTTAKAA !

Totuudenlaukojat ovat pelottavia. Yksi tuttu kyseli tuohtuneena fb:ssä. että onko muka pelottava, kun hänelle joku oli (vihdoin) uskaltanut niin väittää. Ja tivasi todella kiukkuisena, että miten niin ja perusteluja jne. Aika yksinpuhelua oli se ketju.... On siis todella totuudentorvi, usein myös tahditon ja jos joku asia ei häntä miellytä, niin naamasta näkee kilometrin päähän ja tiuskii asiansa.

Minua on sanottu ensin pelottavaksi ja vaikeasti lähestyttäväksi. Tiedän että se johtuu pituudesta ja suorasukaisuudesta. Aiemmin sanoin mielipiteeni kärkkäästi ääneen, kysyttiin sitä tai ei. Vuosien varrella olen oppinut pitämään suuni kiinni, mutta sanon kyllä edelleenkin mielipiteeni aika suoraan, jos sitä joku kysyy. Koskaan en kuitenkaan ole kenenkään ulkonäköä tai muitakaan ominaisuuksia arvostellut, sen verran olen kuitenkin aina osannut käyttäytyä. Minuun tutustuessa sitten moni on ääneen sanonut että olenkin ihan "tavallinen" ja mukava ihminen. Jopa mieheni piti olemustani pelottavana, ennenkuin olimme edes jutelleet. Kuulemma pitkä nainen kävelemässä määrätietoisesti eteenpäin herätti hänessä pelkoa ja kunnioitusta. No, nyt ollaan naimisissa, joten en kai niin läpeensä pelottava ole.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 23:14"]

Jotkut ihmiset koen pelottaviksi ja luulen sen johtuvan siitä, että olemme kuin toistemme vastakohtia; minä herkempi ja muita kuulosteleva, selittelevä, paljon ilmeilevä ja elehtivä. Se minun vinkkelistäni pelottava on usein aika viilipyttymäinen, tokaisee asiat eikä selitä, ryhti on usein hyvin suora. Kehonkieli, puhetapa ja koko olemus on hallittu. Katse on jopa pistävä verrattuna omaan usein harhailevaan katseeseen (ei kehtaa tai osaa katsoa toista silmiin niin pitkään)

Jos en opi tuntemaan tällaista ihmistä, päällimmäiseksi jää mielikuva vähän inhottavasta ihmisestä - vaikka se mielikuva voi olla aivan vääräkin ja hyvin todennäköisesti onkin.

[/quote]

Taidat olla jäljillä. Itse olen se suoraryhtinen, ja pälyilevää huonoryhtistä ihmistä usein pelkään, koska pidän arvaamattomana ja todellisia tunteitaan ja negatiivisuuttaan piilottelevana. Sinun tapauksessasi luultavasti elehtivyytesi pelastaisi tilanteen, koska olisi jotain tulkittavaa, ja positiiviset reaktiosi ympäristöön näkyisivät.

Mutta niinhän se taitaa olla, että mitä vähemmän olemme tekemisissä keskenämme, sitä enemmän kaikki pelkäävät kaikkia. Normaalihkot ihmiset tottuvat katselemaan kaikenlaista porukkaa ja suomaan heille sekä elintilaa että perusmyönteisen tulkintansa heidän luonteestaan, vaikka se vähän omituinen olisikin.

Minun pelottavuuteni johtuu ulkonäöstä ja olemuksesta, enemmästä en ole päässyt selville. Tämän tiedän siitä, että ihmiset karttelevat ja jännittävät minua, vaikkeivät ole koskaan edes puhuneet kanssani sanaakaan. Sitten taas ryhmätöissä kaikki vähän ujommat jännittävät minua ja välttelevät katsettani niin, ettei sitä voi olla huomaamatta. En siis ole todellakaan kaunis, ja omasta mielestäni olen toisissa asioissa itsevarma, toisissa en. Ehkä se on katseessani? Perusilmeenikin on varmaan tyly. Eläimet eivät kuitenkaan pelkää minua yhtään, vaan tykkäävät kovasti. Pukeudun tavallisiin vaatteisiinkin ja tyylini on neutraali, ulkoilu-/urheiluhenkinen. En meikkaa ollenkaan. Kiinnostuksenkohteenikin ovat erilaisia kuin valtaväestöllä, ainakin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa, mutta eihän se edes tule esille ennen kuin tutustuu paremmin... Silloin viimeistään, kun muutamaan tällaiseen tilanteeseen olen onnistunut etenemään, tuttavat kaikkoavat. Aikuiset ja varsinkin vanhat ihmiset ovat kyllä aina tykänneet minusta. Ei sillä, itsekin viihdyn enemmän heidän kuin ikäisteni seurassa, vaikka nyt täysi-ikäinen jo olenkin.

Kun puhun esimerkiksi juuri noissa ryhmätöissä, mutten ole vielä tutustunut ihmisiin, jännitän itsekin, mutta puhun kyllä suoraan mutta hyvätapaisesti, ja organisoin yleensä työn tekoa, jos muut eivät tunnu saavan mitään ehdotusta aikaiseksi. En koskaan tee itse aloitetta tutustuakseni muihin ihmisiin, koska pelkään sitä niin kamalasti ja olen ujo aivan umpivieraiden seurassa. Sukulaiseni sanoi kerran, että ryhtini on ylevä ja että näytän ylpeältä ja ylimieliseltä. Mitä?! En ole, todella kurjaa, jos siltä vaikutan ulospäin ja sen vuoksi karkotan kaikki. Minähän juuri olen yksinäinen ja kaipaan edes kavereita. Jotkut sitten ovat minulle kateellisia, tiedä taaskin mistä ihmeen syystä. Että uskallan olla oma itseni? Ala-asteella minua kiusattiinkin kovasti, ja oltiin avoimesti kateellisia. Mutta se ei johtunut pelkästä koulumenestyksestä, sillä muita vielä paremmin menestyviä ei kiusattu.

Tapasin juuri eräässä kokouksessa pelottavan ihmisen. Varsinainen papupata, puhui puhui puhui. Välillä tuli vähän asiatontakin tekstiä, ollakseen 50+ nainen. Siis seksuaalisesti asiatonta, tuollaisia juttuja möläyttelevät alakouluikäiset pojat. Oli kuitenkin olemukseltaan mallia hieno rouva. Muut ei saaneet hänelle mitään, naiset on liian kilttejä. Meitä oli vain muutama nainen jotka ei myötäilleet hänen oikeasti älyttömiä ehdotuksiaan. Mekin vain tuijottelimme pöytää.

Arvaamattomuus ja ennustamattomuus tekee ihmisestä pelottavan. 

Yksi tuttu on jäänyt takavasemmalle elämästäni, hän on myös omasta mielestään suorasanainen ja rehellinen ihminen. Oikeasti hänen kommentit on niin yllättäviä ja törkeitä ettei huvita kuunnella mitä piikkiä aina mistäkin puskasta tulee. "Sori vaan, ei sovi sulle yhtään" tuumasi esimerkiksi kerran uudesta kampauksestani. Tulipa hyvä mieli. Joka kerta kun tavataan, tulee jotain piikkiä. Aina. En jaksa.

Minä olen kaikkea muuta kuin sellainen suorasuinen mölisijä. Siitä huolimatta joskus pelottava ja luulen sen johtuvan myös vakavasta ilmeestäni ja siitä, että minusta on hauskaa tarkkailla ihmisiä ja heidän eleitään, reaktioitaan jne. Tuleekohan siinä kohteelle sellainen "ötökkä mikroskoopissa" olo?

Olen opetellut vähemmän pelottavaksi. Pakotan itseni hymyilemään hieman, äännähtelen, nyökyttelen jne. En siis vain tuijota piinaavasti. Pyrin sekä kuuntelemaan että osallistumaan keskusteluun. Kuuntelen, mitä muut puhuvat enkä mieti omia seuraavia sanojani. Otan kantaa mutta osaan vetäytyä, etten hallitse liikaa.

Nuorena olin sitä mieltä että perkules, minun tarvitse kellekään hymyillä. Olen näin vanhana viisaampi ;)