Minua sanotaan pelottavaksi - millainen on pelottava ihminen?

No just tuollaiset suorasukaiset (l. käytöstavattomat) tyypit voi olla vähän pelottavia. Ei tee mieli kauheasti jutella tuollaisten henkilöiden kanssa, kun sieltä voi tulla vastaukseksi jotain hyökkäävää "ootsä ihan idiootti"-materiaalia.

No just tuollaiset suorasukaiset (l. käytöstavattomat) tyypit voi olla vähän pelottavia. Ei tee mieli kauheasti jutella tuollaisten henkilöiden kanssa, kun sieltä voi tulla vastaukseksi jotain hyökkäävää "ootsä ihan idiootti"-materiaalia.

Mulla on vähän samaa ongelmaa. Olen sanallisesti poikkeuksellisen nopea ja nokkela. Olen kaunis ja itsevarma, jopa itserakas.

Kuitenkaan en tylytä muita ja varon sanomasta pahaa sanaa. Seurassani viihtyvät lähinnä kaltaiseni. Puolisoksenikin valikoitui poikkeuksellisen älykäs, itsevarma ja vakaa yksilö. Sen tason itsevarma siis, ettei tarvitse polkea muita vaan myös hänellä on vara olla aidosti haavoittuvainen hyvä.

Pidin erästä yliopistotuttavaa pelottavana. Ulkonäöstä oli hyvin vaikea päätellä mikä hän oli naisiaan; hän oli hurjan laiha, kasvojen iho huono ja tyyli lievästi sanottuna räväkän seksikäs. Pakko sanoa että hänen ulkoisesta olemuksestaan tuli mieleen narkkari ja maksullinen nainen. Tähän kun yhdistettiin vielä tyly ilme ja asenne ja miltei täydellinen hymyttömyys niin olin aika varpaillani hänen seurassaan. Nainen vaikutti arvaamattomalta ja jotenkin herkästi räjähtävältä. Tein hänen kanssaan joitakin ryhmätöitä, oli valtavan älykäs, analyyttinen nainen, ryhmätöissä ehkä liiankin kriittinen ja vaativa. Edelleenkään en häntä kovin hyvin tunne enkä tiedä mitä sen kovan kuoren alla on. Terävää älyä ainakin mutta tunnepuolesta en osaa sanoa mitään.

Suorasukaisuus on usein tahditonta. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan konservatiivista hienotunteisuutta. Sitä, että älytään olla hiljaa oikeassa kohtaa. 

Minä pidän typeriä ja keskustelutaidottomia ihmisiä pelottavina. En halua joutua keskusteluun tai minkäänlaiseen väittelyyn sellaisten ihmisten kanssa, koska tiedän, että keskustelusta ei tule yhtään mitään.

Mua on myös sanottu pelottvaksi. Joku mies sanoi kännissä ollessaan sen johtuneen kulmakarvoistani :D ne ovat tummat ja kaarevat, ehkä vähän ilkeän näköiset luonnostaan. En siis piirrä niitä mihinkään otsLle :D olen myös itsevarma, enkä nöyristele turhaan tai kysele keneltäkään lupaa olemassaolooni, otan oman tilani. En kuitenkaan jyrää ketään alleni enkä ole ilkeä. Ihmiset ehkä tajuavat, että en välitä heidän minua kpskevista mielipiteistänsä eli heillä ei ole minuun minkäänlaista valtaa, ja pitävät tätä pelottavana. kun minuun tutustuu, huomaa, että olen sydämellinen ja toisista huolehtiva kuitenkin :)

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 15:14"]

Mulla on vähän samaa ongelmaa. Olen sanallisesti poikkeuksellisen nopea ja nokkela. Olen kaunis ja itsevarma, jopa itserakas.

Kuitenkaan en tylytä muita ja varon sanomasta pahaa sanaa. Seurassani viihtyvät lähinnä kaltaiseni. Puolisoksenikin valikoitui poikkeuksellisen älykäs, itsevarma ja vakaa yksilö. Sen tason itsevarma siis, ettei tarvitse polkea muita vaan myös hänellä on vara olla aidosti haavoittuvainen hyvä.

[/quote]

ihan veit sanat suustani! :) sama juttu täällä. T. Edellinen kirjoittaja

Vanhempi sukulaisnainen "sanoo vain asiat niinkuin ne on" ja sitten kuittailee aivan täysin "viattomasti" piikitellen ihmisten herkkiin kohtiin. Ei aio kuulemma muuttua.

Hän on vähän sellaista pelosta ja jännityksestä tärisevää hiirulaistyyppiä jonka piikit onnistuvat aina yllättämään. Ehkä joku pelkääkin häntä. Minä vain välttelen.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 15:14"]Mulla on vähän samaa ongelmaa. Olen sanallisesti poikkeuksellisen nopea ja nokkela. Olen kaunis ja itsevarma, jopa itserakas.

[/quote] Sinäkö itserakas? Et kai...

Joiltakin pelottavilta vaikuttavilta ihmiseltä puuttuu hienotunteisuus läheisiään kohtaan, ei ole sopivaa sanoa mitä ajattelee, sillä se saattaa loukata toista, eikä ole yhtä ainutta totuutta olemassakaan. Jostakin syystä, nykyisin on jopa hyve, olla suorasukainen - paukolella sanoja mitä sylki suuhun tuo. Arvostella vapaasti jopa toisen tai muiden ulkonaista olemusta, tyylitajua, kauneutta, rumuutta jne. jotka loppujen lopuksi ovat hyvin yksilöllisiä näkemyksiä, eikä se oma näkemys edes vastaa yleistä näkemystä tai edes että se olisi ainut ja oikea. 

Tunnen pari "pelottavaa" ystävää (äiti ja tytär) heidän seurassaan ei koskaan voi vapautuneesti jutestella, koska suorasukaisena he näkevät asiat hyvin mustavalkoisena  ja vain heidän mielipiteensä on oikea, jolloin helposti vetäydyn, eikä keskustelua edes synny vaan myöntäilyä. Tapaaminen vie valtavasti energiaa, vaikka ihmisten tapaaminen pitäisi aina olla antoisa kokemus. Usein suorasukaisten "jutustelu" tarkoitaa luentomaista puhetulvaa, eikä siihen muiden mielipitellä ole sijaa, kun maailma pyörii heidän oman navan ympärillä.

Luulen, että pelottavissa henkilössä, vaikuttavin tekijä on kehonkieli ja mitä suustaan päästelee, ei niinkään ulkonainen olemus, vaatetus tai sosiaalinen tausta.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 15:14"]Mulla on vähän samaa ongelmaa. Olen sanallisesti poikkeuksellisen nopea ja nokkela. Olen kaunis ja itsevarma, jopa itserakas.

[/quote] Sinäkö itserakas? Et kai...

[/quote]

Mm. verbaalinen älyni on mitattu ja minut on bongattu kadulta malliksi. Periaatteessa vain kerron objektiivisia totuuksia :)

Pelottavia on äkkipikaiset ihmiset, jotka ilmaisevat mielipiteensä hyvin voimakkaasti. Myös sellainen tapa tuijotella muita ihmisiä kiinteästi silmiin hymyttömänä on pelottavaa. 

Me ihmiset ollaan vaistojemme varassa eläviä eläimiä. Tietyt äkkiarvaamattomat liikkeet, voimakkaat  äänet ja hiljainen intensiivinen tuijottelu suu viivana otetaan vaaran merkkeinä vaistomaisesti. Jos ap on oikeasti pelottavan oloinen, niin todennäköisesti häntä pelkää myös koirat.

Jospa sä et vain huomaa suorasukaisena, et sä loukkaat muita, etkä ole hienotunteinen muita kohtaan. Enkä usko ulkonaisella olemuksella olevan mitään merkitystä.

Itse en ainakaan uskaltaisi sanoa pelottavalle ihmiselle, sillä tiedän ihan omasta kokemuksesta, koska silloin olisi helvetti irti ja tiileskivet lentelisi.

Monet eivät vain näe metsää puilta, vaikka tosiasiat olisikin käden ulottuvilla.

Mua pidetään myös pelottavana. Mutta se kuulemma johtuu siitä, että olen kaunis ja itsevarma. Joten olen hankalasti lähestyttävä, vaikka olenkin ystävällinen ja hyvätapainen. 

Sitten on sellaset nololla tavalla pelottavat joiden kohdalla joutuu pelkäämään että ne sanoo tai tekee jotain mikä saa tuntemaan myötähäpeää tai nolotusta kyseistä ihmistä itseään kohtaan. Esim yksi sukulainen joka möläyttelee sopimattomia asioita itsestään tai vaimostaan, ei niinkään käyttäydy huökkäävästi. Too much information tai nolosti muotoiltuna.

Pelottavana olen pitänyt ainakin seuraavanlaisia työkavereita (naisihmisiä molemmat):

- lempeän ja ystävällisen tuntuinen ensin, mutta yllättäen saattaa olla hyvin tiukka ja joustamaton. On siis ensin avulias, mutta sitten saattaa huudahtaa tyyliin "sulla on ihan kauhean näköinen kaappi, miten sä voit pitää vaatteita tuollaisessa vaatekaapissa!" tai tulee jonkin työasian kanssa sanoen "eihän tämä voi mennä näin, sun pitää korjata tämä heti!"

- toinen pelottava oli vanhempi nainen, joka oli erittäin fiksu ja hyvä työntekijä, mutta hänen kanssaan ei kerta kaikkiaan voinut olla eri mieltä tai sai sanallisesti turpaansa. Hän siis kailotti omat mielipiteensä kovaan ääneen. Koska olen hiljainen, hän ei yleensä koskaan ensinnäkään kuunnellut, mitä minulla oli sanottavana. Jos hän jostakin syystä poikkeuksellisesti kuunteli, hän väitti heti vastaan ja teki sen huutamalla. Samalla hän yleensä julisti, kuinka viisas hän itse on ja muiden mielipiteet ovat naiveja, lapsellisia ja typeriä.

Tämä nyt ei antanut pelottavista ihmisistä kovin mairittelevaa kuvaa, mutta tämä on minun kokemukseni asiasta.

Tunsin erään ihmisen, joka aina kertoi tutuille ja tuntemattomille hyvin suorasuokaisesti mielipiteensä haluttiin se kuulla tai ei. Moni mieskin sanoi naisen olevan pelottava. Tämä ihminen koki oikeudekseen sanoa kaiken ja yleensä negatiivisen mielipiteensä julki sanoja säästelemättä. Kuitenkaan hänen itsetuntonsa ei kestänyt muilta samanlaista käytöstä häntä kohtaan. Hän loukkaantui syvästi, jos joku kertoi negatiivisen mielipiteensä jostain häneen liittyvästä. Useamman kerran hänen seurassaan sai hävetä. No hän osoittautui muutenkin epäluotettavaksi ja siitä syystä on nyt entinen ystävä.

"Mulla on vähän samaa ongelmaa. Olen sanallisesti poikkeuksellisen nopea ja nokkela. Olen kaunis ja itsevarma, jopa itserakas.

[/quote] Sinäkö itserakas? Et kai...

[/quote]

Mm. verbaalinen älyni on mitattu ja minut on bongattu kadulta malliksi. Periaatteessa vain kerron objektiivisia totuuksia :)"

Unohdit mainita, että olet myös hoikka, pitkä ja missi aineista. Mallin töissä kasvojen kauneus on aivan toisarvoinen, koska siellä mestyvät myös vähemmän kauniit, jopa vanhat ja ryppyiset. 

Mulla on vähän vaihteleva pukeutumistyyli. Joskus olen kokomustissa goottiasusteissa ja joskus pinkeissä kukkamekoissa. Kauhean selkeästi huomaa, miten ihmiset pelkää enemmän musta-asuista minää. Olen kuitenkin sama oma itseni kummissakin vaatteissa, vaalea pitkä tukka, lyhyt ja palleroinen, ei tatuointeja, mutta korvanlehdissä useampia läväreitä ja nenässä melko huomaamaton koru. Ymmärrän, että lapset pelkäävät enemmän mustia vaatteita, mutta myös aikuisista huomaa, kun bussipysäkillä ei tullakaan enää lähemmäs kun huomataan, että minä pönötän siinä. Tätä ei tapahdu kukkamekossa.