Mamma-apua! Miehellä lapsia jo entuudestaan, ei halua enempää

jos ei enää vaan PYSTY

Vaikea tilanne. Ymmärrän molempia, itsekkin halusin lapsia ja sain, mutta nyt kun heitä jo on, en todellakaan haluaisi aloittaa pikkulapsikautta uudelleen siinä vaiheessa kun lapset on jo aikuisia. Koskaan ei tulisi sitä aikaa kun saisi taas nauttia omastakin olemisesta. Siinä vaiheessa kun toisen kierroksen lapset lentäisivät pesästä, olisi jo vanhus. Jompi kumpi joutuu tekemään suuren uhrauksen toiveidensa suhteen.

Olen ny vasta täyttämässä 34, ja lapset on 9, 7 ja 4-v tänä vuonna. On ihanaa ajatella, että tuossa ne kasvaa, ja itsellä on vielä vaikka kuinka paljon ( toivottavasti) hyviä vuosia edessä, jolloin saa nukkua rauhassa, tehdä juttuja miehen ja ystävien kanssa jne.

Tuntuisi tosi kamalalta aloittaa kaikki taas alusta ja uhrata elämästä monta vuotta pienten kakkapyllyjen hoitamiseen... Niin ihanaa kun se aika olikin, se oli jo. Nyt jotain muuta.

kauan olette olleet yhdessä? Esim. 2 vuoden suhteen jälkeen se rakkaus ei ehkä tunnukaan enää niin voimakkaalta ja voit jo ajatella etsiväsi lapsille toisen isän.

pitäisikö "unohtaa" pilleri. Mutta en voi toimia niin.

ap

Muuten en osaa sanoa asiaan juuta enkä jaata, mutta itse en söisi hormoneja, jos minulla ei olisi mitään raskaaksi tulemista vastaan. Voisit ilmoittaa miehelle, että et halua myrkyttää kehoasi enempää, varsinkaan kun ehkäisyn tarve ei edes johdu sinun toiveistasi, ja että jätät pillerit pois.

Mies tumpuloikoon kondomin kanssa. Ehkä se voi myös jonkin verran vaikuttaa hänen kantaansa siitä, onko se lasten saaminen niin kamala asia sitten kuitenkaan.

Eli tällä periaatteella jatketaan elämän loppuun asti? Eli lapsia saa tulla naisenkin mielestä vaikka joka vuosi?

Tuo sinun ehdotuksesi kuulostaa todella lapselliselta käytökseltä.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Esim. 2 vuoden suhteen jälkeen se rakkaus ei ehkä tunnukaan enää niin voimakkaalta ja voit jo ajatella etsiväsi lapsille toisen isän.

mutta se alkuhuuma yleensä on, jolloin voi tarkastella asioita objektiivisemmin. Ehkä mies ajatteli, että ei ne lapset ehkä niiin tärkeitä ole ja ei siksi kertonut kantaansa aikaisemmin.

VOIKO tuollaisen asian oikeasti puhua "valmiiksi" etukäteen.



Jos on kovin rakastunut, ajatukset ovat ehkä ennemminkin päivä kerrallaan tyyppisiä. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Vaikka kuinka suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta, ei niin konkreettista asiaa kuin vanhemmuus voi todella ajatella "etukäteen", siis loppuun asti.

VOIKO tuollaisen asian oikeasti puhua "valmiiksi" etukäteen.



Jos on kovin rakastunut, ajatukset ovat ehkä ennemminkin päivä kerrallaan tyyppisiä. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Vaikka kuinka suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta, ei niin konkreettista asiaa kuin vanhemmuus voi todella ajatella "etukäteen", siis loppuun asti.

ja haluaisin oikeasti lapsia antaisin heille mahdollisuuden tulla. En huijaisi miestä. Vaan keroitin miehelle että tämä on niin tärkeä asia. Jos mies ei esim vuoden aikana yhtään lämpene, päättäisin suhteen. Koska rakkaus tulee ja menee ja se mies voi todellakin lähteä-ja toinen tulla tilalla. Lapset sulla on aina; äitiys ja muu. Jos on pakko valita; lapset ovat jollain lailla ikuisia, liittävät sut sukupolvien ketjuun. rakkauksia tulee ja menee, ja vaikka olis kuinka suuri rakkaus, niin puhutaan silti ihan eri asiasta. Lapset ovat juuri. Mies kumppani. En koskaan voisi luopua niin suuresta asiasta kuin äitiys miehen vuoksi- miehen mielipiteen vuoksi. Vaikka olisi kuinka rakas. ja tosiaan, mitäpä sitten kun olet 45 ja suhteenne ei toimi, hän lähtee matkoihinsa- sulle ei jää mitään. Eli jos olisin sinä, kävisin itseni kanssa vakavasti pohdinnan siitä mitä 10v ja 20 vpäästä; mitä se on lasten kanssa tai ilman. Ja toimisin sen mukaan. Kuolinvuoteellaan ihmiset surevat sitä etteivät rohkeasti tehneet elämänsä tärkeimpiä asioita.

Minkä hiton mahdollisuuden tulla? Jättämällä vaan ehkäisyn pois ja ilmoittamalla miehelle, että "lapsi saa tulla". Ei varmaan moni mies ole kovin otettu tuollaisesta naisen omavaltaisesta ratkaisusta. AP:n mies saattais hommata vastaukseksi jopa sterilisaation.

Mitä järkee ap:n on hommata mukuloita yksinkään? Onko se kiva sitten luuhata yh:na, kun katkera mies ei osallistu lastensa elämään mitenkään?

Mikäs vanne sua kiristää? Antaa mahdollisuuden tulla tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että järjestää elämänsä ja ihmissuhteensa siten että lapsia on mahdollista hankkia. Mukavaa että sä olet noin hanakka puolustamaan miesten oikeuksia- hiukan vain rajoittaa näkökykyä tuollainen intomieli.

VOIKO tuollaisen asian oikeasti puhua "valmiiksi" etukäteen.

Jos on kovin rakastunut, ajatukset ovat ehkä ennemminkin päivä kerrallaan tyyppisiä. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Vaikka kuinka suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta, ei niin konkreettista asiaa kuin vanhemmuus voi todella ajatella "etukäteen", siis loppuun asti.

Elämään voi vain heittäytyä ja luottaa että se kuljettaa. Ihmeellisiä pätemisentarpeisia kontrollifriikkejä täällä heiluukin. Ihminen ei voi tietää edes huomista päivää, saatikka mitä on lasten hankkiminen tai yhteinen taival vuosien päästä. Niitä ei voi tietää. Ja ihminen joka ajattelee hallitsevansa ja suunnittelevansa elämän on täysin väärässä. Ehkä hän on varmistanut elämänsä niin pieneksi ja turvalliseksi että vasta kunnon katastrofi puhkaisee tämän valhekuplan.

"Minusta on täysin hyväksyttävää olla haluamatta lapsia lähempänä viittäkymmentä ja siinä vaiheessa kun on jo kertaalleen lapset saanut kasvatettua. En itsekkään halua elää lapsivaihetta (en sitä vauva-aikaa, en taaperoaikaa, en alakouluaikaa enkä teiniaikaa) kahta kertaa, joten tuota ei ole kovin vaikea uskoa että joku muukin tuollaista haluaa. On siinä lapsessa hommaa vielä senkin jälkeen kun se oppii potalla käymään.

[/quote]

Elämässä nyt on vain erilaisia tilanteita ja ap ja sen mies ovat juuri sellaisessa ristiriidassa. Minäkin olen eronnut 47-vuotias ja minulla on melkein aikuinen lapsi ja en kyllä alkaisi olemaan miehen kanssa, joka haluaa lapsia. Kyllä se vaan niin on. Minä haluan keskittyä muihin asioihin, esimerkiksi työhön ja harrastuksiin ennen mummoaikaa. Ja miehen kanssa olemiseen. Naisen kanssa elämää ap:n mieskin haluaa nyt, ilman lapsia.

Ei välttämättä voi saada elämänsä rakkautta ja lapsia. Valitettavasti elämä ei ole mikään satu vaan kipeät ja vaikeat valinnat ja uhraukset kuuluvat siihen.



Ymmärrän hyvin ap:n miestä. Ymmärrän myös ap:ta itseään miten vaikea tilanne on. Kun on lähellä kaikki se mistä on unelmoinut ja siltikään sitä ei voi saada.



En painostaisi enää lähes 50-kymppista miestä lapsen tekoon. Sen ikäinen lähestyy elämässä jo sitä seesteistä vaihetta, jolloin eletään itselle (ja puolisolle) ja nautitaan oman työn hedelmistä. On kohtuutonta edes painostaa toista lapsen tekoon.



Ap:n täytyy punnita tarkkaan sen mitä elämältään haluaa. Onko se tämä mies ja lapseton elämä (mieti myös siltä kannalta tilannetta, jos tuleekin ero tai mies lähtee jonkun toisen matkaan, pystytkö jatkamaan elämää katkeroitumatta) vai mahdollisesti uusi mies ja lapset. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa riskinä on yksin jääminen.

olen ap:n miehen ikäinen ja jo kymmenen vuotta olen tiennyt että en halua enempää kuin yhden lapsen. Pian sekin on aikuinen ja nyt on minun vuoroni keskittyä työuraani.



Onneksi miesystäväni on ap:n miehen kaltainen ja keskittyy 65-vuotiaana mieluummin lastenlasten hoitoon kuin oman uhmaikäisensä!

Aikoinaan puhuttiin silloinen poikaystävän kanssa ennen kuin juttu eteni liian vakavaksi mitä mieltä olemme avioliitosta, lapsista jne.

Nytkin minulla on vankka mielipide, ettei lisälapsia minulle tule.

VOIKO tuollaisen asian oikeasti puhua "valmiiksi" etukäteen.

Jos on kovin rakastunut, ajatukset ovat ehkä ennemminkin päivä kerrallaan tyyppisiä. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Vaikka kuinka suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta, ei niin konkreettista asiaa kuin vanhemmuus voi todella ajatella "etukäteen", siis loppuun asti.

Ja ihminen joka ajattelee hallitsevansa ja suunnittelevansa elämän on täysin väärässä. Ehkä hän on varmistanut elämänsä niin pieneksi ja turvalliseksi että vasta kunnon katastrofi puhkaisee tämän valhekuplan.

Elämää ei todellakaan voi suunnitella.

Voit haluta lapsia ja tavata ihmisen joka haluaa lapsia myös.

Sitten ette saakaan lapsia.

Tai mitä tahansa voi tapahtua.

Kenelle tahansa.

Voit koittaa käännyttää miehesi hankkimaan lapsen/lapsia kanssasi. Voit sanoa hänelle, että haluaako hän riistää sinulta äitiyden ilon ja onnen, ja että oletko sinä ja sinun onnellisuutesi hänelle niin tärkeitä että on valmis sitoutumaan sinuun niin paljon että hankkii lapsia kanssasi.



Voit jäädä lapsettomaksi sen takia että miehesi ei sinulle lapsia anna - miehesi ehtii muuttaa mieltään ja vaikka kuusikymppisenä hankkia lapsia seuraavan vaimonsa kanssa, toisin kuin sinä. Miehesi on jo kerran eronnut naisesta rakastuttuaan toiseen, miksei hän kykenisi sinullekin tekemään samaa temppua.

Voit olla lopun ikääsi katkera siitä ettet saanut lapsia vaikka halusit - kenties joudut katsomaan vierestä kun tämänhetkinen miehesi hankkii niitä lapsia jonkun aivan muun naisen kanssa..



Voit vaihtaa miestä ja saada ihania lapsia jonkun toisen miehen kanssa. Jonkun miehen, joka oikeasti haluaa olla isä lapsillesi.



Muista että noin puolet avioliitoista päättyy eroon, mutta lapsesi ovat sinun elämäsi loppuun asti.

ja tässä kuviossa jo jonkin aikaa eläneenä uskon että juuri tämä on vaikuttamassa miehen ajatusten taustalla. Siksikin minun on niin vaikea luopua lapsiajatuksesta kun ajattelen, että kun miehen lapset tuosta vähän vielä vanhenevat, ei ole enää samalla tavalla ajankohtainen tuo "solidaarisuus" lapsia kohtaan.

ap

Oisko nyt kuitenkin niin että mies tuntee syyllisyyttä vanhan perheensä jättämisestä ja ajattelee että uuden lapsen hankkiminen olisi "julmaa" hänen teini-ikäisiä lapsiaan kohtaan. On siis lojaali heille. Erosta ei liene pitkä aika ja muuttokin taisi tapahtua suht äkkinäisesti?

Ei kukaan täällä voi luvata, että mies muuttaa mieltään. Jos mies ei halua lapsia, voit jäädä odottelemaan mielen muuttamista, mutta sitä ei välttämättä ole luvassa.

Mies ei halua lapsia, sinä haluat. Odotat miehesi mielen muuttuvan, sinun mielesi ei tuosta selvästikään muutu. Miksi pakotat miehesi olemaan se jonka mieli muuttuu? Hänellä on jo kaksi rakasta lasta, sinun pitäisi hyväksyä sen riittävän. Voisi tietysti harkinta-aika olla mahdollinen, mutta entä jos miehesi mieli ei muutukaan? Jätät hänet vai nakitat "unohtamalla" ehkäisyn tai pistelemällä reikiä kondomiin?

myös tiennyt alusta asti ettei mies halua enempää lapsia?