Mä en ymmärrä mistä lapsettomien normi työssä käyvien ihmisten väsymys johtuu

Mä en kyllä käsitä mikä siinä vanhemmuudessa niin väsyttää? Lapsihan nukkuu enemmän kuin aikuinen. Miksi ette mene nukkumaan kun lapsikin menee ja päikkäreille myös samaan aikaan? Itse olen kärsinyt yli 10v unettomuudesta, tällä hetkellä olen raskaana ja teen raskasta fyysistä työtä. Raskaus imee minusta kaikki mehut työn lisäksi. En VOI nukkua päikkäreitä, sillä minulla on minuutilleen toimiva vuorokausirytmi, jotta jaksaisin töissä. Yhdet päikkärit voi pilata koko loppuviikon yöunet. Niinpä minun on pakko pysyä aktiivisena KOKO AJAN klo 21 asti, jotta en nukahtaisi ennen sitä. Kun menen sänkyyn, minulla menee SILTI vähintään tunti nukahtaa. Nukun katkonaisesti ja herään monta tuntia ennen herätyskellon soittoa. Tuntuu, että raskauden myötä tarvitsisin unta ainakin 10h, mutta univaikeuksien takia unet jäävät johonkin 5-7 h väliin. Olen niin väsynyt, ettei muisti enää pelaa, olen itkenyt töissä väsymyksen takia monta kertaa, kroppani on aivan puhkikulunut rankasta työstä, minulla on kipuja koko vartalossa kaulasta alaspäin aina kantapäihin saakka. Silti myös minun on PAKKO jaksaa! Joten hyppää sinä kaivoon sen saatanan väsymyksesi kanssa!

Mutta ajattele vaikka, että juuri kun sitten olet nukahtanut pyöriskelyn jälkeen, vauva herää..

Eli ojasta allikkoon? Kyllä se vauva nytkin mut herättää potkimalla monta kertaa yössä. Lisäksi ravaan pissalla ainakin 3 x joka yö. Joo, pitäähän se imettää öisin sitten kun syntyy, mutta aivan varmasti saan levättyä enemmän, kun ei ole enää töitä/ raskautta/ fyysisiä ylirasitustiloja. En todellakaan pysty kuvittelemaan syvempää väsymystä, kuin tämänhetkinen.

Ettei se raskaus meillä muillakaan välttämättä mitään helppoa ole. On isommat lapset kotihoidossa eivätkä ne välttämättä enää nuku päikkäreitä. Ne on jaksettava ulkoiluttaa, uhmaikäinen kannettava sisälle, vaikka miten käveleminen sattuu, öisin vaivaa lonkkakivut, nukut välillä sohvalla, hetken päästä matolla ja taas takaisin sänkyyn herätäksesi taas joko lasten itkuun tai viidennen kerran pissalle. Närästää, kolottaa, jomottaa, sattuu ja itkettää. Ja PAKKO se on jaksaa aamusta siihen asti kunnes viimeinen nukahtaa pysyä hyväntuulisena ja kärsivällisenä.

Ehkä et ajatellut asiaa ihan riittävän monipuolisesti meidän muiden näkökulmasta.

Kyllä mä mielestäni tossa äskeisessä tekstissä pohdin myös siitä näkökulmasta, että ois vanhempia lapsia. Ymmärrän kyllä, että ne aiheuttaa myös lisävaivaa ja että sulla on aivan samat raskausvaivat kuin mullakin, mutta sä varmaan pystyt nukahtamaan silloin kun haluat? Mulla tää on mahdotonta ja välillä oon niin väsynyt ja unta ei tuu edes 3 h yrittämisen jälkeen. Silloin voisin kirjaimellisesti hakata päätä seinään! Lisänä ne työstä johtuvat rasitusvammat, eli luupiikki molemmissa kantapäissä, joka on niin kivulias, että tuottaa suuria vaikeuksia kävellä. Lisänä vielä raskauden tuottamat selkä- ja lantiokivut ja näiden kanssa kärvistelen töissä yli 8h/ pvä istumatta hetkeäkään, lukuunottamatta ruokataukoa 20 min ja kahvitaukoa 15 min.

Ei kannata ottaa tämän palstan juttuja niin vakavasti..

Mä olen varmaan ainoa täällä joka on lapset saatuaan paljon levänneempi kuin sinkkuna. Muistui tuossa mieleeni kymmenisen vuotta sitten kun työkaverit odotti viikonloppua, että pääsisi lepäämään. Mä siihen nuoruuden innolla vaan että eihän viikonloppuisin nukuta vaan nimenomaan valvotaan! Ja sitä riekuttiin perjantait ja lauantaiyöt läpeensä. Ja joo, väsymys oli joskus kamala mutta ihan omaa syytä.

Nyt mulla suht vaativa erityislapsi ja taapero - ja dadaa - menen nukkumaan joka yö ennen puoltayötä. Luksusta!

Odotan ekaa lastani ja tällaiset jutut av:lla saa mut pelkäämään että musta tulee sen myötä pikkusieluinen ääliö joka ei ymmärrä ketään eikä koe empatiaa ketään kohtaan enää ikinä. Niinkuin kaikki äidit täällä näyttävät olevan. Oikeastaan mikään muu vanhemmuudessa ei pelota (edes se väsymys, oon ollut väsynyt aiemminkin).

Muistan olleeni väsynyt lapsettomanakin, mutta se oli erilaista, yleensä tilapäistä jostain tietysti asiasta/ elämäntilanteesta johtuvaa.

Nyt väsymys on jatkuvaa ollut jo vuosikausia. Joka ikinen aamu olen väsynyt, olen edellisen kerran herännyt pirteänä uuteen aamuun viime kesänä kun olin ollut lomalla pari viikkoa ja saanut ladattua akkuja hieman.

Tiedän, että väsymys on ehkä osittain itseaiheutettua, pingotan liikaa työelämässä (vaikka en luo mitään uraa) ja haluan antaa perheelle ja lapsille aikaa. Kodinhoito, lapset, työ, ystävät jne, aikaa itselle jää klo 22 jälkeen. Osaan ottaa omaa aikaa, mutta satunnaiset hetken eivät enää auta.

Oliskohan pitänyt jättää se lapsiluku yhteen...?

Muistan olleeni väsynyt lapsettomanakin, mutta se oli erilaista, yleensä tilapäistä jostain tietysti asiasta/ elämäntilanteesta johtuvaa. Nyt väsymys on jatkuvaa ollut jo vuosikausia. Joka ikinen aamu olen väsynyt, olen edellisen kerran herännyt pirteänä uuteen aamuun viime kesänä kun olin ollut lomalla pari viikkoa ja saanut ladattua akkuja hieman. Tiedän, että väsymys on ehkä osittain itseaiheutettua, pingotan liikaa työelämässä (vaikka en luo mitään uraa) ja haluan antaa perheelle ja lapsille aikaa. Kodinhoito, lapset, työ, ystävät jne, aikaa itselle jää klo 22 jälkeen. Osaan ottaa omaa aikaa, mutta satunnaiset hetken eivät enää auta.

Oliskohan pitänyt jättää se lapsiluku yhteen...?

Niin tai nollaan.

itse olet elämäsi tällaiseksi valinnut - jätä se helvetillinen elämä jos ei maistu!

Muistan olleeni väsynyt lapsettomanakin, mutta se oli erilaista, yleensä tilapäistä jostain tietysti asiasta/ elämäntilanteesta johtuvaa. Nyt väsymys on jatkuvaa ollut jo vuosikausia. Joka ikinen aamu olen väsynyt, olen edellisen kerran herännyt pirteänä uuteen aamuun viime kesänä kun olin ollut lomalla pari viikkoa ja saanut ladattua akkuja hieman. Tiedän, että väsymys on ehkä osittain itseaiheutettua, pingotan liikaa työelämässä (vaikka en luo mitään uraa) ja haluan antaa perheelle ja lapsille aikaa. Kodinhoito, lapset, työ, ystävät jne, aikaa itselle jää klo 22 jälkeen. Osaan ottaa omaa aikaa, mutta satunnaiset hetken eivät enää auta.

Oliskohan pitänyt jättää se lapsiluku yhteen...?

Niin tai nollaan.

Ne, joilla on lapsia, eivät voi levätä, vaikka kuinka väsyttäisi. Pakko laittaa päivällistä, siivota, pyykätä, laittaa aamuksi vaatteet valmiiksi jne ja hoitaa lapsia ainakin sinne kahdeksaan-yhdeksään. Sitten voi mennä nukkumaan, jos on väsynyt. Yötkin saattavat olla vielä pienten lasten vanhemmilla rikkonaisia. Lapsettomat taas voivat vaikka ottaa pikku tirsat töistä tultuaan ja katsella koko illan telkkaria tai käydä vaikka lenkillä tai teatterissa, jos huvittaa. Viikonloppuisin voi nukkua vaikka puolillepäivin jne. Kyllä tuo ero vaikuttaa jaksamiseen, että oman vapaa-aikansa saa käyttää, miten haluaa. .

lapsettomathan eivät tosiaan joudu syömään, siivoamaaan ja pyykkäämään :DDD Selvää ainesta ap-marttyyrin perintöprinsessaksi!

väsynyt, menee hän suoraan sänkyyn nukkumaan. Perheellinen alkaa tehdä ruokaa LAPSILLE, viemään mahdollisesti lasta/lapsia harrastuksiin, pesee lapset, laittaa seuraavan päivän vaatteet valmiiksi lapsille, tekee iltapalan, pesee lasten hampaat, siivoaa lasten ruokasotkut pöydältä ja pöydän alta jne. jne. Sitten kun on saanut lapset vihdoin nukkumaan, on aika mennä itse unille. Mitään noista hommista ei lapseton tee. Itselleen ruuan laittaminen... voi tirsk - on se raskasta, nyyh! Miten sä jaksat avata jugurttipurkin?

Kun tulen kotiin, vaikka väsyttäisi, alan laittaa ruokaa ITSELLENI ja MIEHELLENI, emme syö päivälliseksi eineksiä tai jugurttia, söisitkö itsekään? Sen jälkeen ruokasotku siivotaan meilläkin, ei ne tiskit mihinkään häviä itsekseen tai ruuat jääkaappiin. Onko niitä lapsia sitten pakko raahata harrastuksiin, jos ei jaksa? Ja miksi huomisen päivän vaatteet on katsottava jo illalla, miksi ei voi aamulla vaan valkata kivat vaatteet kaapista? Eikä siihen nyt kauaa aikaa mee.

Väsynyt, lapseton opiskelija, joka ymmärtää väsymyksen tunteen subjektiivisuuden.

Tulepa tänne kommentoimaan vasta sitten kun sullakin on muutama lapsi, niin voidaan alkaa keskustelemaan ihan oikeista asioista aikuisten tavalla ja sitten kun sullakin on se tilanne, että että et itse valitse milloin voit nukkua tai levätä. Eiköhän sitten ole hieman eri ääni kellossa ja huomaat miten helpolla olit entisessä elämässäsi päässyt.

En tiedä saisiko tähän edes vastata mitään, kun on vasta yksi lapsi ja toinen tulossa, joten oikeastaanhan en tiedä aiheesta paljon mitään. Mutta toisaalta muistan kyllä vielä ihan hyvin sen lapsettoman ajan pari vuotta sitten.



Nuorempana tein kolmea duunia joista viikonloppuisin oli yötyö ja viikolla kaksi erilaista vuorotyötä päiväsaikaan. Vaikken tehnyt hirveästi tunteja, olin kyllä ajoittain todella väsynyt. Vasta yötyön lopetettuani tajusin, miten ihanaa on kun saa nukkua öisin aina suunnilleen samaan rytmiin (vaikka nukkuisikin vähemmän). Kun rytmi on koko ajan sekaisin (viikon sykleissä se ei koskaan normalisoidu), väsyttää 12 tunnin unien jälkeenkin.



Tuonkin jälkeen tein päivätöitä aika paljon, pitkiä aikoja 60h/vko. Välillä loppui vuoro klo 21.15 ja seuraava alkoi klo 6, ja oli usein 13 tunnin päiviä. Kyllä silloinkin olin välillä väsynyt, mutta jaksoin ihan hyvin. Kunnes sitten tulin raskaaksi ja olin koko ajan väsynyt. Sain raskausmyrkytyksen ja olin kuukausitolkulla aivan poikki. Ihan sama olinko nukkunut 8 tai 14 tuntia, olin aivan väsynyt. Jouduin sairaalaankin makaamaan ja siellä nukuin noin 20h/vrk. Se on ainoa kausi elämässäni kun olin TODELLA VÄSYNYT, mitään pientä väsymystä sitä ennen tai sen jälkeen ei voi siihen verrata.



Kun lapsi oli pieni, imetys oli aika haasteellista eikä maitoa meinannut tulla. Ensimmäisenä kolmena kuukautena imetin päivisin tunnin ja öisin kahden välein. En siis koskaan nukkunut kuin alle kaksi tuntia kerrallaan. Välillä se taisi olla aika väsyttävää, mutta näin puolentoista vuoden päästä muisteltuna ei mitään hirveää. En ole mikään hirveä stressaaja, joten jos olen väsynyt niin yritän ottaa rennosti, jätän siivoamiset ynnä muut väliin ja odotan milloin pääsen taas seuraavan kerran torkahtamaan. Ehkäpä olen onnekas, kun lapsi on suht koht helppo ja mies on vahvasti mukana arjessa. Tosin hänkin oli sairaalassa 3kk kun lapsi oli noin puolivuotias, jolloin hoidin vauvan, kodin ja kaiken yksin ja kävin sairaalassa päivittäin. Ei sekään nyt mikään uroteko ollut ja hyvin jaksoin.



Yhteenvetona: jos sinulla ap ei ole ollut raskausmyrkytystä, et voi ymmärtää mitä väsymys on. ;)

En tiedä saisiko tähän edes vastata mitään, kun on vasta yksi lapsi ja toinen tulossa, joten oikeastaanhan en tiedä aiheesta paljon mitään. Mutta toisaalta muistan kyllä vielä ihan hyvin sen lapsettoman ajan pari vuotta sitten.

Nuorempana tein kolmea duunia joista viikonloppuisin oli yötyö ja viikolla kaksi erilaista vuorotyötä päiväsaikaan. Vaikken tehnyt hirveästi tunteja, olin kyllä ajoittain todella väsynyt. Vasta yötyön lopetettuani tajusin, miten ihanaa on kun saa nukkua öisin aina suunnilleen samaan rytmiin (vaikka nukkuisikin vähemmän). Kun rytmi on koko ajan sekaisin (viikon sykleissä se ei koskaan normalisoidu), väsyttää 12 tunnin unien jälkeenkin.

Tuonkin jälkeen tein päivätöitä aika paljon, pitkiä aikoja 60h/vko. Välillä loppui vuoro klo 21.15 ja seuraava alkoi klo 6, ja oli usein 13 tunnin päiviä. Kyllä silloinkin olin välillä väsynyt, mutta jaksoin ihan hyvin. Kunnes sitten tulin raskaaksi ja olin koko ajan väsynyt. Sain raskausmyrkytyksen ja olin kuukausitolkulla aivan poikki. Ihan sama olinko nukkunut 8 tai 14 tuntia, olin aivan väsynyt. Jouduin sairaalaankin makaamaan ja siellä nukuin noin 20h/vrk. Se on ainoa kausi elämässäni kun olin TODELLA VÄSYNYT, mitään pientä väsymystä sitä ennen tai sen jälkeen ei voi siihen verrata.

Kun lapsi oli pieni, imetys oli aika haasteellista eikä maitoa meinannut tulla. Ensimmäisenä kolmena kuukautena imetin päivisin tunnin ja öisin kahden välein. En siis koskaan nukkunut kuin alle kaksi tuntia kerrallaan. Välillä se taisi olla aika väsyttävää, mutta näin puolentoista vuoden päästä muisteltuna ei mitään hirveää. En ole mikään hirveä stressaaja, joten jos olen väsynyt niin yritän ottaa rennosti, jätän siivoamiset ynnä muut väliin ja odotan milloin pääsen taas seuraavan kerran torkahtamaan. Ehkäpä olen onnekas, kun lapsi on suht koht helppo ja mies on vahvasti mukana arjessa. Tosin hänkin oli sairaalassa 3kk kun lapsi oli noin puolivuotias, jolloin hoidin vauvan, kodin ja kaiken yksin ja kävin sairaalassa päivittäin. Ei sekään nyt mikään uroteko ollut ja hyvin jaksoin.

Yhteenvetona: jos sinulla ap ei ole ollut raskausmyrkytystä, et voi ymmärtää mitä väsymys on. ;)

Kyllä raskausmyrkytysoireetkin ovat yksilöllisiä.

Mulla oli raskausmyrkytys ja verenpaineet yli 200/100 pitkän aikaa. Väsytti joo, nukutti niin pirusti mutta ennen lapsia oli pitkiä pitkiä unettomuusjaksoja, jotka olivat todella paljon kamalampia.

Eli et saanut ykkössijaa raskausmyrkytykselläsi. ;)

Väsymystä valittavia kavereita. Kuitenkin viikonloppuisin nukkuvat jopa iltapäivään ja valvovat viiniä juoden usein. Voivoivoi, kyllä on rankkaa heillä ;). Kyllä se todellisuus selviää jos saavat huonosti nukkuvan lapsen ja tajuavat miten helppoa on ollut.

En tiedä saisiko tähän edes vastata mitään, kun on vasta yksi lapsi ja toinen tulossa, joten oikeastaanhan en tiedä aiheesta paljon mitään. Mutta toisaalta muistan kyllä vielä ihan hyvin sen lapsettoman ajan pari vuotta sitten.

Nuorempana tein kolmea duunia joista viikonloppuisin oli yötyö ja viikolla kaksi erilaista vuorotyötä päiväsaikaan. Vaikken tehnyt hirveästi tunteja, olin kyllä ajoittain todella väsynyt. Vasta yötyön lopetettuani tajusin, miten ihanaa on kun saa nukkua öisin aina suunnilleen samaan rytmiin (vaikka nukkuisikin vähemmän). Kun rytmi on koko ajan sekaisin (viikon sykleissä se ei koskaan normalisoidu), väsyttää 12 tunnin unien jälkeenkin.

Tuonkin jälkeen tein päivätöitä aika paljon, pitkiä aikoja 60h/vko. Välillä loppui vuoro klo 21.15 ja seuraava alkoi klo 6, ja oli usein 13 tunnin päiviä. Kyllä silloinkin olin välillä väsynyt, mutta jaksoin ihan hyvin. Kunnes sitten tulin raskaaksi ja olin koko ajan väsynyt. Sain raskausmyrkytyksen ja olin kuukausitolkulla aivan poikki. Ihan sama olinko nukkunut 8 tai 14 tuntia, olin aivan väsynyt. Jouduin sairaalaankin makaamaan ja siellä nukuin noin 20h/vrk. Se on ainoa kausi elämässäni kun olin TODELLA VÄSYNYT, mitään pientä väsymystä sitä ennen tai sen jälkeen ei voi siihen verrata.

Kun lapsi oli pieni, imetys oli aika haasteellista eikä maitoa meinannut tulla. Ensimmäisenä kolmena kuukautena imetin päivisin tunnin ja öisin kahden välein. En siis koskaan nukkunut kuin alle kaksi tuntia kerrallaan. Välillä se taisi olla aika väsyttävää, mutta näin puolentoista vuoden päästä muisteltuna ei mitään hirveää. En ole mikään hirveä stressaaja, joten jos olen väsynyt niin yritän ottaa rennosti, jätän siivoamiset ynnä muut väliin ja odotan milloin pääsen taas seuraavan kerran torkahtamaan. Ehkäpä olen onnekas, kun lapsi on suht koht helppo ja mies on vahvasti mukana arjessa. Tosin hänkin oli sairaalassa 3kk kun lapsi oli noin puolivuotias, jolloin hoidin vauvan, kodin ja kaiken yksin ja kävin sairaalassa päivittäin. Ei sekään nyt mikään uroteko ollut ja hyvin jaksoin.

Yhteenvetona: jos sinulla ap ei ole ollut raskausmyrkytystä, et voi ymmärtää mitä väsymys on. ;)

Kyllä raskausmyrkytysoireetkin ovat yksilöllisiä.

Mulla oli raskausmyrkytys ja verenpaineet yli 200/100 pitkän aikaa. Väsytti joo, nukutti niin pirusti mutta ennen lapsia oli pitkiä pitkiä unettomuusjaksoja, jotka olivat todella paljon kamalampia.

Eli et saanut ykkössijaa raskausmyrkytykselläsi. ;)

Ja sinäkö sait??

en saanut enkä halua.



Olen vain äiti joka ei ole läheskään niin väsynyt nyt kuin sinkkuna. Enkä luule olevani ainoa.

vieläkö te kinaatte :D

Lapsiluku on oma valinta, lapsettomuus usein ei. Että jos väsyttää niiden lasten takia, kävele peilin eteen ja sieltä se syy löytyy, ei lapsettomuuden kanssa kamppailevista.

Mä en ole töissä eikä mulla ole lapsia, mutta olen silti väsynyt. Saanhan mäkin olla väsynyt saanhan?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2012 klo 19:18"]kun sitä oikeen facebookissa päivitellä...


Kyllä mä itsekin muistan kun ei ollut vielä lapsia ja sitä oltiin mukamas niin väsyneitä...hah hah!


Nyt sen vasta tietää mitä oikea väsymys on...



[/quote]
Et sinä tiedä mitä väsymys on. Et voi tietää ellet sairasta fatiikkia aiheuttavaa sairautta tai kärsi vaikeista unihäiriöistä.
Pikkulapsiajan väsymys on kevyttä fatiikin rinnalla.

Miksi väsyneet vanhemmat eivät mene nukkumaan aikaisemmin? Jos lapset menevät n. 20-21 nukkumaan, voihan sitä itsekin laittaa maate tämän jälkeen. Ei ku pitikin avata se karkkipussi ja katsoa telkkaa..

[quote author="Vierailija" time="21.04.2012 klo 19:28"]niin miksi ne ei mene nukkumaan? Kukaan ei ole estämässä! Toisin kuin niillä, joilla on lapsia...


Mä oon tosin lapsen teon jälkeen ollu paljon ehtiväisempi töissä ja kotona.
[/quote]
Jos on väsynyt elämään? Luuletko, että nukkuminen auttaa?

Niin joo. Kun ihmisillähän ei voi olla omassa elämässään stressiä, ta huonoja aikoja? Väsymystä voi aiheuttaa univaikeudet, rahapula, jonkun lähisukulaisen sairastuminen, oma sairastuminen, liian vähäinen vapaa-aika, esim. Kodin remontointi, kesälomareissun suunnitteleminen...... Lista on loputon. Ihmiset kokee asiat eri tavoin. Minä olen opiskelija, ja vaikken fyysisesti ole väsynyt, niin oman sairastelun ja ikuisen rahattomuuden vuoksi olen henkisesti todella lopussa...

Älä puhu paskaa. Kuka vaan voi olla väsynyt. Syitä on monia.

T. äiti

Voihan ne väsyneitä olla. Työstä, valvomisesta, bilettämisestä, boreoutista. Mutta ero on siinä, että heillä on mahdollisuudet nukkua univelkoja pois koska haluaa. Viikonloppuina ja lomilla voi nukkua vaikka kellon ympäri.