Ero mielessä

Mielestäsi sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa: elää tylsyydessä tai eota.



Tämä on sama, jos sinulla olisi masennus: elää masentuneena tai tehdä itsemurha.



Onko mielessäsi käynyt ollenkaan ajatus osallistua parisuhdeleirille? Yrittää tehdä kaikkesi, jotta suunta muuttuisi?

Mielestäsi sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa: elää tylsyydessä tai eota.

Tämä on sama, jos sinulla olisi masennus: elää masentuneena tai tehdä itsemurha.

Onko mielessäsi käynyt ollenkaan ajatus osallistua parisuhdeleirille? Yrittää tehdä kaikkesi, jotta suunta muuttuisi?

että ollaan todettu yhteisesti, että jotain pitää tehdä. Tässä pisteessä ollaan oltu n. vuosi. Niin ne päivät vaan menee, viikot, kuukaudet, ilman että mitään tapahtuu. Jonkun pitäisi se ottaa asiakseen, mutta siinäkin on yksi ongelmamme. Onko siihen edes kiinnostusta? Minä haluaisin pitää perheen koossa lastemme takia. Jos olemme alunperinkin menneet naimisiin/ajautuneet yhteen vääristä syistä, voimmeko löytää ne oikeat syyt vielä tässä vaiheessa?

ap

jos ei ole motivaatiota tai tahtoa, niin sitten ei liene mitään tehtävissä. Mutta parisuhdeleirit lähtevät siitä, että yritetään herättää henkiin se, mitä silloin joskus oli. Jos ei koskaan ole ollut mitään, niin voiko mitään herättää?



Kyllä minä silti sanon, että yrittäkää parantaa. Se ei onnistu yksin. Jos ei mitään tee, ei mitään tapahdukaan.

Jos yrittäminen ei tuota tulosta, niin sitten ajattele eroa uudestaan.



2

Pitkään yhdessä olleena on joskus helppo unohtaa alun rakastumisen tunteet. Uskon että teilläkin niitä on ollut, ette varmaan muuten yhteen olisi menneet. Nyt nimenomaan olisi tehtävä jotain, ei se parisuhde vireänä pysy muuten. Parisuhdeterapia on hyvä lähtökohta jos ette itse tiedä mistä aloittaa.



Omalla kohdallanikin pitkässä suhteessa tuli hiipumista, mikä oli lähellä johtaakin pettämiseen. Kun tilanne kokonaisuudessaan molemmille avautui teimme yhdessä sen päätöksen että haluamme jatkaa yhdessä, haluamme rakastaa. Kuin huomaamatta oli arkeen vähentyneet halailu ja läheisyys, toisen huomioiminen ja ajattelu. Siitä lähdimme keskustelun lisäksi ja samaa suosittelen teillekin. Eli fyysisyys tuo läheisyyttä myös muulle tasolle, seksi meillä pelasikin koko ongelmien ajankin. Kuitenkin tietoisesti aloimme halaamaan useammin, suukottelemaan lähtiessä töihin, nukkumaan taas sylikkäin. Meillä se johti tunteidenkin uudelleen heräämiseen ja nykyään olemme rakastuneempia kuin koskaan

Tee töitä parisuhteenne eteen. Kumminkin kerrot tuntevasi kiintymystä mieheesi, eli et inhoa häntä. Silloin kaikki on hyvin. Ja arvostat perheenne elämää.



Kyllä läheisyyden ja seksin eteen pitää tehdä töitä. Itse yllättäisin miehen seksillä, antaisit hänelle kunnon seksiä. Jos molemmat syttyy, niin voi olla uusi alkuhuuma edessä. Jomman kumman on tehtävä aloite, ole sinä se aloitteen tekijä. Ei maksa mitään ja kannattaa testata!



Ei kannata luopua noin hyvästä elämästä. Kyllä sen suhteen saa toimimaan jos haluaa! Jos seksiä ei ole ollut noin pitkään aikaan niin luulen että tunnutte toisillenne vieraalle, joka on varmaan hyvä asia..



Älä heitä hukkaan hyvää miestä, niitä on OIKEASTI harvassa... itse olen sen elämäni suuren virheen tehnyt. Nyt uusioperheessä ja elämä yhtä helvettiä. Ensimmäinen mies oli täydellinen, mutta minä idiootti pidin sitä tylsänä. Noh, nyt ei oo tylsää ku saa pelätä milloin saa turpiin..

Rakastumisen vaihe menee ohi viimeistään 5 vuodessa, sen jälkeen on kiintymystä ellei koeta uutta rakastumista (jopa samaan kumppaniin). Tästä syystä monet eroavat, mutta eipä tuo kovin pysyvä ratkaisu ole; viimeistään 5 vuoden päästä sama on taas edessä.



Tehkää jotain parisuhteellenne. Lähtekää kahdestaan lomalle tai jotain muuta arjen piristystä. Parisuhdeneuvontakaan ei ole paha. Jos olet löytänyt noin hyvän miehen, ei kannata lähteä. Parempaa et tule saamaan. Vapailla markkinoilla kun hyvät miehet viedään käsistä ja yh ei ole mikään kuuma kauppatavara.

Rakastumisen vaihe menee ohi viimeistään 5 vuodessa, sen jälkeen on kiintymystä ellei koeta uutta rakastumista (jopa samaan kumppaniin). Tästä syystä monet eroavat, mutta eipä tuo kovin pysyvä ratkaisu ole; viimeistään 5 vuoden päästä sama on taas edessä.



Tehkää jotain parisuhteellenne. Lähtekää kahdestaan lomalle tai jotain muuta arjen piristystä. Parisuhdeneuvontakaan ei ole paha. Jos olet löytänyt noin hyvän miehen, ei kannata lähteä. Parempaa et tule saamaan. Vapailla markkinoilla kun hyvät miehet viedään käsistä ja yh ei ole mikään kuuma kauppatavara.

kovin itsekkäältä ihmiseltä. Todella turha ero teille tulisi, kun haikailet typeriä asioita. Nykyihmisen elämä on liian helppoa, kun täytyy tuollaisilla päätään vaivata. Ennen vanhaan ei voimat riittäneet muuta kuin jokapäiväiseen raadantaan ja elossa pysymiseen (ellei sitten ollut harvinainen rikas)



Eli elämäsihän on täydellistä. Nauti siitä. Ajattele myös perheesi muiden jäsenten mielenterveyttä.

Eli tärkein tapahtuu kuitenkin siellä omien korvien välissä. Sinä voit nähdä sen mitä sinulla on ja mitä puolisossasi arvostat tai sen mitä sinulta puuttuu ja mitä puolisosi tekee väärin. Kummastahan löytyvät onnen avaimet?



Lasten onnikin on minulle tärkeää, en usko aidosti voivani olla onnellinen jos lapseni eivät sitä ole myös. Tämä on lasteni ainoa mahdollisuus ehjään perheeseen ja sen eteen olen valmis tekemään töitä! Kun vielä lukee noita uusioperhekirjoituksia niin siihen en todellakaan halua! Jälkikäteen hirvitää muutenkin ajatella miten paljon olisimme menettäneet puolisoni kanssa sekä perheenä jos emme olisi tahtoneet. Tuokin lause, haluatko rakastaa , on avautunut aivan uudella tavalla. Haluan, niinäkin päivinä kun ne rakastumisen ja rakastamisen tunteet eivät ole ne kaikkein päällimmäiset.

että erolla aiheuttaisitte enemmän pahaa kuin hyvää. Jos kerta teillä on toimiva arki, ettekä edes riitele. Lapsille ainakin ero olisi kamala paikka, ettekä mielestänne anna lapsille väärää mallia avioliitosta, koska eivät lapset muutenkaan normaalisti nää suhteen eroottista puolta, vaan juurikin sen arkisen, mikä teillä toimii. Tosiaan teidän kannattaisi yrittää saada sitä intohimoa esille. Ettekö voi vaikka päättää, että tänään harrastamme seksiä? Itse ainakin välillä päätän vaan että nyt seksiä ja fiilikseen pääsen sitten tekemisen myötä, vaikka eka ei ois kiinnostanu ja sitten lopulta oon tyytyväinen et päätin harrastaa seksiä ja se vahvistaa suhdetta. Ettekö te edes yritä, vai onko toinen todella niin vastenmielinen, ettei seksi onnistu vaikka mitä tekisi???



Jos taas seksi todella on ainoa, mikä teidän väliltä puuttuu/eroottinen lataus, ettekä kykene sitä mitenkään saamaan takaisin ja olette kuin ystävät joilla on toimiva arki ja yhteiset lapset, niin miksi heittää koko paketti hukkaan? Jos teidän väliltä TODELLA puuttuu rakkaus, niin ettekö voisi tehdä sellaista järjestelyä, että hoidatte sen arjen yhdessä, mutta saatte tapailla myös muita ja sitä kautta toteuttaa seksuaalisuuttanne? Mutta jos taas se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta ja tulet mustasukkaiseksi kun mietit että miehesi harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa, niin sehän on merkki siitä, että hän on sinulle muutakin kuin ystävä. Se on merkki siitä, että sinulla edelleen on tunteita häntä kohtaan. Ja silloin teidän kannattaisi yrittää vaikka ammattiauttajan avulla saada erotiikka takaisin suhteeseenne. Mutta tuollainen ns. vapaa suhde, voisi olla hyvä kompromissi, jos kaikki muu toimii paitsi erotiikka.

Hän lähti hakemaan jotain tulisia tunteita perustylsästä parisuhteesta. Puhuu vähän turhan avoimesti, joten tiedämme että seksielämä oli kuollut. Ei mitään intohimoa, vain kiintymystä.



Juopon löysi ja heitti pellolle hetken päästä. Juntin löysi ja sekin sai lähteä. Parin vuoden päästä yritti mieheni isää uudelleen, mutta hänellä oli jo uusi rakas. Miehen äiti on katkera uudelle äitipuolelle, eikä suostu tätä edes tapaamaan.



Nykyään anoppi asuu yksin yksiössä keskustassa ja on varsin yksinäinen, kun ketään ei ole. Hyviä miehiä ei enää ole vapaana, ne vietiin ensimmäisessä erässä. Ei meilläkään hänelle ole mitään jokapäiväistä aikaa oman arjen keskeltä.

Tarkennukseksi aiempaan viestiini, koska joku kuitenkin käsittää sen väärin:



En siis tarkoita pettämistä, vaan sitä, että yhdessä sovitaan että molemmat saa tapailla muita. Sillä tavalla siis että se todella käy molemmille. Onhan sitä moniavioisuuttakin ja polyamoriaa, joka on kaikille osapuolille ok. Jokainen tavallaan. Itse olen kyllä ihan perinteisessä avioliitossa ja onnellinen siitä, mutta en tuomitse niitä, jotka toimivat toisella tavalla. Niin kauan kuin asiat tehdään yhteisymmärrysessä, siinä ei mielestäni ole mitään pahaa. Pettäminen on sitten asia erikseen.

Teillä menee kuitenkin ihan hyvin. Intohimo puuttuu, mutta se ei nyt ole mikään uutinen ruuhkavuosina.



Tulisi ihan turha ero. Taistelkaa parisuhteen edestä! Olette velkaa sen itsellenne ja etenkin lapsillenne.



Mieti, mitä tulevaisuus voisi pahimmillaan olla, jos eroatte: rahahuolia, muutto, riitelyä lasten tapaamisista, riitelyä elatusmaksuista jopa oikeudessa asti, exäni uusi puoliso vainoaa sinua ja inohaa lapsiasi, sinun uuden puolisosi haluaa pari lasta entisen kolmen lisäksi eikä ole toivoakaan kahdenkeskisestä ajasta, uusi anoppi ei hyväksy sinua jne. jne. jne.

Onneksi tein tämän aloituksen. Ymmärsin, että ongelma todellakin on vain omassa asenteessani. Keskityin niin kovasti vain niihin asioihin, joiden toivoin olevan toisin, että unohdin kaikki ne hyvät asiat. Miehessäni on paljon hyviä puolia, jotka olen taas herännyt näkemään kuin uusin silmin. Muutamien asioiden toivoisin toki olevan toisin. Haluaisin tulla "saalistetuksi", haluaisin tuntea olevani haluttu ja arvostettu jne. ja sitä tuskin koskaan tulen saamaan. Mieheni ei vaan yksinkertaisesti ole sen tyylinen, ei ole koskaan ollutkaan. Mutta enköhän ajan myötä opi senkin ajatuksen kanssa elämään, että niitä muutamia asioita en vaan voi saada.



ap

miehen mielipide? Mitä mieltä mies on vai onko hän sellainen tossukka jolla ei ole mitään mielipidettä asiasta?

Monet antavat ohjeitaan, että viettele miehesi jne. mutta se on kyllä aika vaikea mennä toisen kainaaloon kiehnäämään jos välillä ei ole pitkään aikaan ollut mitään läheisyyttä, seksistä puhumattakaan. Senhän takia tuossa tilanteessa ollaan, kun se läheisyys on kadonnut.

Olen itse eronnut, koska välit olivat jo niin jäässä ettei niitä olisi enää mikään baby doll-yöasu sulattanut. Miestä en olisi ikinä saanut kenenkään ulkopuolisen kanssa asioista keskustelemaan.



Mekään emme riidelleet, arki sujui, kaikki muuten hyvin mutta se jokin arvostus, kunnioitus ja halu olla toisen lähellä puuttui.

miehen mielipide? Mitä mieltä mies on vai onko hän sellainen tossukka jolla ei ole mitään mielipidettä asiasta?

Monet antavat ohjeitaan, että viettele miehesi jne. mutta se on kyllä aika vaikea mennä toisen kainaaloon kiehnäämään jos välillä ei ole pitkään aikaan ollut mitään läheisyyttä, seksistä puhumattakaan. Senhän takia tuossa tilanteessa ollaan, kun se läheisyys on kadonnut.

Olen itse eronnut, koska välit olivat jo niin jäässä ettei niitä olisi enää mikään baby doll-yöasu sulattanut. Miestä en olisi ikinä saanut kenenkään ulkopuolisen kanssa asioista keskustelemaan.

Mekään emme riidelleet, arki sujui, kaikki muuten hyvin mutta se jokin arvostus, kunnioitus ja halu olla toisen lähellä puuttui.

Ei miehelläni ole juurikaan mielipiteitä. Ei hänen kanssaan voi keskustella juuri muusta kuin arkipäiväisistä asioista. Tästä asiasta olemme keskustelleet sen verran, että olemme todenneet asioiden olevan huonosti ja että jotain pitäisi tehdä.

Mieheni ei ota kantaa asioihin, eikä hän ota asioita hoitaakseen. Jos jotain pitää tehdä, sitä ei tapahdu ennen kuin minä teen sen tai sanon miehelle, että se pitää tehdä. Se on ollut yksi ongelmistamme.

Mutta kuten sanottua, hänessä on paljon hyviä puolia, ja yritän nyt keskittyä kuitenkin niihin.

ap

Olette antaneet paljon ajattelemisen aihetta.



Mielenkiintoinen oli jonkun kommentti, että aiheuttaako se minussa mustasukkaisuuden tunnetta, jos kuvittelen mieheni toisen naisen kanssa. Rehellinen vastaus: ei yhtään. Itse asiassa salainen haaveeni on viime aikoina ollut, että mieheni löytäisi toisen naisen.



Mutta olette ihan oikeassa. Elämässäni on paljon hyvin. Ja ensimmäisellä sijalla elämässäni ovat lapseni ja haluan ensisijaisesti vain heidän parastaan. Sen vuoksi voin olla vaikka rakkaudettomassa liitossakin. Voinhan aina päivähaaveilla siitä henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä jonkun kanssa.



ap

itse mielettömän ihanassa rakkausliitossa monta vuotta. Ei tee mieli erota. (eikä ole juoppo, renttu pettäjä jne. tavallinen mies kysessä)Liekit vaan roihuaa,mitä pidempaan ollaan oltu. Teinifiilis edelleen :D

itse mielettömän ihanassa rakkausliitossa monta vuotta. Ei tee mieli erota. (eikä ole juoppo, renttu pettäjä jne. tavallinen mies kysessä)Liekit vaan roihuaa,mitä pidempaan ollaan oltu. Teinifiilis edelleen :D

Kai nyt kuitenkin ymmärrät, että tuo on poikkeuksellista? Jos siis monta vuotta = yli 3.

Halaa miestäsi usein, mene illalla sohvalle kyhjöttämään hänen kylkeensä ja sängyssä kainaloon nukkumaan. Ehdota seksiä vaikka se ei päällimmäisenä mielessä olisikaan. Tee näin vaikka et aluksi haluaisikaan ja miehesi ei tekisi samoin. Se henkinen ja fyysinen läheisyys on ihan kädenulotuvillasi kun vain vähän viitsit nähdä vaivaa. Mutta jos vain keskityt haaveilemaan jostain muusta ei lähentymistä miehesi kanssa varmastikaan tule tapahtumaan.