Mistä tietää että kiintymyssuhde omaan lapseen on kunnossa?

Mun vanhempien parisuhde on todella sairas ja traumoja siitä oon koittanut selvitellä koko aikuisikäni. Itse oon todella ihanassa parisuhteessa ja meillä on maailman ihanin vuoden ikäinen lapsi. Koska oma äitisuhde oli hankala, niin olen koittanut panostaa mahdollisimman normaaliin äitiyteen. Nyt rupes mietityttää, että mitäs jos en olekaan onnistunut luomaan hyvää äiti-lapsisuhdetta? Oma lapsuus tuntuu niin hurjalta, et en voi jotenkin käsittää, että mä voisin luoda lapselleni yhtään parempaa lapsuutta. Tai siis jotenkin sillä lailla, että varmaanhan munkin vanhemmat (ainakin puheista päätellen) on yrittänyt luoda mulle hyvää lapsuutta, mutta siinä ei harrastukset paljon lohduttaneet kun vanhemmat oli keskenään täydessä sodassa kaikki päivät... Tuntuu siis ihan kuin olisin tuomittu epäonnistumaan äitiydessä.