Miten kognitiivinen terapeutti käsittelee masennusta ja ahdistusta?
Tunnen tällaisen terapeutin, mutta en ole ymmärtänyt miten hän voisi parantaa masennusta tai valtavaa sosiaalista pelkoa eli ahdistusta. Voitteko selittää, kun täällä tuntuu käyvän asiantuntevaa porukkaa kirjoittamassa?
Kommentit (8)
ja auttaa rakentamaan uusia, terveempiä ajatusmalleja.
Minulla on hyviä kokemuksia kognitiivisesta terapiasta. En ole parantunut, mutta voin paremmin.
Auttaa näkemään asioita eri valossa, avaa ajatussolmuja, antaa keinoja lähestyä ongelmia pikkuhiljaa. Sanoo että välttäminen on huono asia, joten jos sulla on torikammo, kehottaa menemään pienelle aukiolle tai aukion laidalle ja siitä vähitellen kohtaamaan pelkosi.
Kohta 2 vuotta kokemusta ja ihan on ollut toimivaa.
ja auttaa rakentamaan uusia, terveempiä ajatusmalleja.
Minulla on hyviä kokemuksia kognitiivisesta terapiasta. En ole parantunut, mutta voin paremmin.
mutta sitä jäin ihmettelemään, miksei se psykiatri pysty hoitamaan sitä hermoston käskytystä pois? Jos on kyse _vain_ vääristä tmv. ajatusrakennelmista, niin niin... eikös nyt kyse ole kyllä ihan geeneistä? Mulla ei edes ole mitään ajatusrakennelmia, vaan olen perinnöllisesti heikkohermoinen. Voin kyllä uskoa, että vähän apua kognitiivisesta terapiasta voi olla, mutta ei minun hermotustani voi muuttaa ainakaan sillä konstilla.
Vahvistamalla tiettyjä ajatusmalleja - ja lopettamalla haitallisten vahvistamisen. Ajatusrakennelmat eivät ole geneettisiä. :)
mutta sitä jäin ihmettelemään, miksei se psykiatri pysty hoitamaan sitä hermoston käskytystä pois? Jos on kyse _vain_ vääristä tmv. ajatusrakennelmista, niin niin... eikös nyt kyse ole kyllä ihan geeneistä? Mulla ei edes ole mitään ajatusrakennelmia, vaan olen perinnöllisesti heikkohermoinen. Voin kyllä uskoa, että vähän apua kognitiivisesta terapiasta voi olla, mutta ei minun hermotustani voi muuttaa ainakaan sillä konstilla.
Perinnöllisesti heikkohermoinen kuulostaa siltä, että olet lapsuudenkodissasi omaksunut tuon tyyppisen käyttäytymismallin, eli kyseinen terapia voisi aivan hyvin sinuunkin tepsiä :) Mielen sairaudet voivat periytyä, mutta harvemmin mikään käyttäytymisen malli, kuten "heikkohermoisuus".
nimenomaan niistä ajatuksista joita päässä tiedostamattomana, puolitiedostamattomana ja tietoisesti pyörii, sekä niiden taustalla olevasta maailmankuvasta joka uesin on varsin tiedostamaton. Se vaikuttaa ihan oikeasti ihmisen hermostolliseen tilaan mitä ajattelee, minkä sävyisiä ne ajatukset on. Yksinkertaisimmillaan tämän voi todeta kun ajattelee vaikka että jotain kauheaa tapahtuisi lapselle - kyllä sitä saa ihan fysiologisia tuntemuksia järkytyksestä ja kauhusta. Ihan sama reaktio toimii kun ihmisen sisäinen puhe tuottaa jatkuvasti mieleen kuvastoa, jolla on oma sävynsä, masentava tai optimistinen tai pelokas tms.
Onneksi tosiaan omaa mieltä voi ohjelmoida ja muuttaa tietoisesti omaa sisäistä puhetta. Ja mitä enemmän ajattelua tiedostaa sitä enemmän alkaa sieltä tietoisuuden alapuoleltakin nousta materiaalia tietoisuuteen.
Ei ole kyse _käyttäytymismallista_, jos alkaa hirveästi hermostuttaa. Lapsena tärisin, ei minua kukaan painostanut siihen eikä se ole ajatuksista kiinni. - Kuulemma olen kolmevuotiaana laulanut junan sivupöydällä iloisesti yleisölle, mutta en tiedä milloin tuo uskaliaisuus loppui. Ilmeisesti hormonaalisen muuttumisen myötä, _perinnöllinen_ heikkohermoisuus on tullut pintaan. En siis ajattele yhtään mitään, mutta hermostoni _reagoi_.