Mitä tapahtuu Poikani Kevin kirjassa? Tiivistäisikö joku?

tuli sellainen olo, että kirjaa kirjoittaessa oli tavallaan haettu jopa oikeutusta lapsettomuudelle. Ja se pänni mua todella. Koska sitten kun on niitä lapsia, sitä tajuaa ettei tunnu kivalta että pieniä lapsia käytetään tuollaisiin tarkoituksiin. Tein itse lapset normaalia vanhempina, ja sitä ennen olin ihan avoimesti vela. Olisin velavuosinani voinut kirjoittaa jotain tuollaista kuin Shiver, jos osaisin kirjoittaa ja olisin puoliksikaan niin fiksu. Sitten kun sain lapsia, kirjan lukeminen tuntui pahalta ja kirja tuntui epäeettiseltä. Varsinkin kun peilasin sitä omiin velavuosiini.

tuli sellainen olo, että kirjaa kirjoittaessa oli tavallaan haettu jopa oikeutusta lapsettomuudelle. Ja se pänni mua todella. Koska sitten kun on niitä lapsia, sitä tajuaa ettei tunnu kivalta että pieniä lapsia käytetään tuollaisiin tarkoituksiin. Tein itse lapset normaalia vanhempina, ja sitä ennen olin ihan avoimesti vela. Olisin velavuosinani voinut kirjoittaa jotain tuollaista kuin Shiver, jos osaisin kirjoittaa ja olisin puoliksikaan niin fiksu. Sitten kun sain lapsia, kirjan lukeminen tuntui pahalta ja kirja tuntui epäeettiseltä. Varsinkin kun peilasin sitä omiin velavuosiini.

Sulta on kyllä menny kirjan teema ihan ohi.....

Itseltäsi on todennäköisesti mennnyt ohi velan sielunmaisema, jos et ole ikinä itse sellainen ollut. Mulle ex-velana Shiverin puheet ja kirjan pohjavirtaukset tuntui ah niin tutuilta. Ja sitten kun tein lapsia, todellakin muuttui ääni kellossa.

Eikö mielestäsi ihmisellä ole oikeus päättää lapsettomuudestaan? Shiver on voinut ehkä käyttää taiteellista vapauttaan ja työstää tunteitaan romaanissa aiheesta.



Vaikka teos on fiktiivinen sen viittaukset todellisuudessa tapahtuneisiin koulusurmiin hätkähdyttävät. Yleisesti hyväksyttävin näkökulma näistä asioista kerrottaessa on uhrien puolella. Nyt asia on käännetty päälaelleen. Näilläkin koulusurmaajilla on myös äiti.

on raja sillä miten voi työstää asioita. Esim. olisiko ok, että joku palstan muslimivihaaja "työstäisi muslimivihaansa" kirjoittamalla kirjan pahasta muslimista, ja vain osa lukijoista löytäisi rivienvälistä jotain viitteitä siitä ettei kirja olekaan totuudenmukainen kuvaus, suurelle osalle menisi täydestä. Ja sitten netissä suositeltaisiin kirjaa kuvauksena siitä minkälaisia hirviöitä muslimit on.

yhtä paljon pahaa aikaan kuin tuo Poikani Kevin. Jos googlettaa siitä käytyjä keskusteluja, päätyy esim. päihdelinkin sivuille, jossa päihdenongalmaisen vanhempi kertoo miten Poikani Kevin on hänelle tärkeä kirja, koska siinä kerrotaan miten rakastaa syntymästään asti pahaa lasta. Just. No tämä asennehan varmasti auttaa sitä jälkikasvua elämässä eteenpäin. Not. Toisaalla ahkera kirjablogisti hehkuttaa kirjaa ja toteaa, että äitiä kävi niin sääliksi että oli vaikea lukea. Okei? Siis äitiä, joka on sitä mieltä, että kohdussa oleva sikiö yrittää vahingoittaa tätä? Tämän idean pitäisi jo kääntää kauhutrillerin päähenkilöt päälaelleen. Oletan että Shiverkin ymmärtää tämän järjen tasolla. Jos ymmärtäisi tunteiden tasolla, olisi jättänyt kirjansa kirjoittamatta.

kirjemuodossa pojastaan, joka on tappanut oppilaita koulussa. Lopussa selviää että tappoi myös muun perheensä. Ja itsensäkin.

No ei taatusti tappanut itseään. Kirja loppuun äidin ja pojan sovintoon!

ei muista enää. Minusta oli vähäsen yliarvostettu teos. Mutta se poikanäyttelijä siinä leffassa on ihan hyvännäköinen.

Mutta itkin kirjaa lukiessani todella monesti. Poika oli aivan kuin oma lapseni ja joskus sitä pelkää, että mitä kaikkea tämän kanssa joutuukaan vielä kokemaan... :(

Poika ampui myös itseään, mutta siten, että vammautui ja sai äitinsä viimeinkin sitoutumaan itseensä ja hoitamaan itseään, mitä äiti ei ollut muun perheen eläessä tehnyt.



Yksi tulkinta tarinasta on se, että äiti vammautti poikansa psyykkisesti suhtautumalla tähän alusta asti kuin tämä olisi ollut paha. Toinen tulkinta on, että poika oli synnynnäinen psykopaatti, ja äiti tajusi sen eikä voinut rakastaa julmaa poikaa vaan hylki häntä.

Yksi vaikuttaimmista kirjoista minkä olen lukenut. Rivien väleissä on yhtä paljon kuin riveillä.

Yritän löytää kirjastosta, kuulostaa todella hyvältä kirjalta!

Eilen tuli tv:sta elokuvana. Näin äidin rakkaudettomuuden Keviniä kohtaan syntymästä lähtien ja Kevinin odotuksen kasvaessa, josko äiti huomaisi hänet ja välittäisi hänestä. Kevinillä syntyi viha-rakkaus-suhde äitiään kohtaan, jota hän purki sillä keinolla miten hän osasi. Äitisuhde oli kehittymätön, ei empatiaa, ei intensiivista kommunikointia, ei yhdessäoloa lapsen ehdoilla, ei varsinaita kasvatusta. Loppu oli raadollinen. Kevin poisti äidin rakkaat,jotka olivat vieneet äidin häneltä. Kun äiti jäi yksin, kelpasi Kevinkin äidille.

Vierailija kirjoitti:

Luen kirjaa parhaillaan ja olen samalla lukenut muutamia kirja-arvosteluja. Yllättäin, toisin kuin monille muille, itselleni kirja ei niinkään avaudu kertomuksena Kevinistä, vaan ennenkaikkea kuvauksena hänen äidistään Evasta, joka suoraan sanoen on aika kieroon kasvanut ja jollakin tasolla häiriöinen itsekin. Itsekäs ja kylmä nainen, joka näkee itsensä ylivertaisena ja erityislaatuisena ja suhtautuu muihin ylimielisesti. Pitkällisen vatvomisen jälkeen hän tekee vastentahtoisen päätöksen tulla raskaaksi.  Kevin pilaa hänen elämänsä sinä päivänä, kun hän saa kuulla raskaustestin olevan positiivinen. Siitä hetkestä lähtien Kevin on äitinsä silmissä paha. Synnytyksen pitkittyessä Eva katsoo, että pitkittymisen syy on hänen halunsa pitää vauva syntymättömänä, pois, halu harata vastaan. Kun hän viimein taipuu ja pyytää kivunlievitystä (jota ei enää saa), on sekin Kevinin syy. Vauva on syntymällään saanut hänet tuntemaan niin kovaa kipua, että hän tuntee itsensä epäonnistuneeksi. Kun Kevin syntyy, hän vieroksuu äitinsä rintaa ja kurottuu isäänsä kohti ja äiti vihaa vastasyntynyttä lastaan entistä enemmän.

Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde on hedelmöittymisestä alkaen sairas.

Kertooko kirja siis oikeasti Kevinin vai hänen äitinsä tarinan? Kirja on todella monitasoinen, ja monien arvostelijoiden haukkuma "jaarittelu" on iminun mielestäni kirjan tärkeintä antia. Odotan mielenkiinnolla kirjan loppuratkaisua.

Minun mielestäni Kevinissä on alunperinkin jotakin vikaa, koska se käytös on liian laskelmoivaa normaaliksi lapseksi. Isää palvotaan ja ihaillaan joka käänteessä, mutta äitiä kohdellaan täysin epäinhimillisesti. 

Hieno elokuva joka tapauksessa, jos tykkää vähän rankemmista aiheista.

Hienoa lukea erilaisia tulkintoja. Näin leffan ja minulle tuli tunne että Kevinistä tuli sellanen kun tuli nimenomaan äidin kieroutuneisuuden takia. Miksi isä ei nähnyt Kevinissä olevaa pahaa? Käyttäytyikö Kevin eri tavalla isänsä seurassa? Leffa oli siksikin hyvä että näyttelijät oli niin uskottavia.