Itsekkyys

on minusta oiva ja osuva. Kosmomamma ei ole itsekäs jos haluaa olla yksin.



Itsekkyys on de Mellon mukaan sitä kun haluaa että muut tekevät juuri kuten on itse ajatellut. Tällöin on siis itsekästä haluta että joku tulee käymään luonasi ja suuttua jos toisella onkin jotain muuta menoa. Sen sijaan ei ole itsekästä kieltäytyä kyläkutsusta.



Äitini suuttui kun kerroin tämän itsekkyyden määritelmän. Hänestä asia on juuri toisinpäin. Hänestä on itsekästä jos sanoo että haluaa nyt juuri omaa aikaa eikä halua lähteä esim. kaupungille hänen kanssaan. Sen sijaan on epäitsekästä lähteä hänen kanssaan kaupungille, koska silloin ajatetlee häntä (eli toisin sanoen tekee niinkuin hän haluaa, ja hän on itsekäs jos vaatii mutia tekemään niinkuin haluaa).



Itselleen eläminen ei ole itsekästä koskaan silloin, kun ei vaadi muita toimimaan tietyllä tavalla.

Ei se minustakaan ole, mutta jotkut lähimmäiset kokevat oikeudekseen kommentoida niin. :)

kallirhoe:

Itsekkyys on de Mellon mukaan sitä kun haluaa että muut tekevät juuri kuten on itse ajatellut. Tällöin on siis itsekästä haluta että joku tulee käymään luonasi ja suuttua jos toisella onkin jotain muuta menoa. Sen sijaan ei ole itsekästä kieltäytyä kyläkutsusta.

Allekirjoitan muutenkin tuon kallirhoen tekstin, tuli niin oma mamma ja pari muutakin tuttua mieleen. :)

Morre:

Mitä tarkoittaa itsekkyys? Milloin ollaan itsekkäitä? Kun oma etu pistetään muiden edelle? Onko sekään aina itsekästä?

Niin, mikähän oikeasti on itsekästä. Oman edun tavoittelu muiden kustannuksella, se on. Totaalinen muista piittaamattomuus. Liian hanakka kyynärpäiden käyttö...

Itsemurhan mainitsit... Olen kyllä joskus ajatellut, että se on itsekäs teko. Siinä tietyssä tapauksessa se aiheutti niin paljon tarpeetonta vahinkoa ja kärsimystä pienelle lapselle. Mutta eräässä toisessa tapauksessa mielsin sen henkilökohtaiseksi ratkaisuksi, johon muilla ei ole sanomista. Ei minulla ole yhtä mielipidettä tästäkään asiasta, sori. :)

kallirhoe:

Itsekkyys on de Mellon mukaan sitä kun haluaa että muut tekevät juuri kuten on itse ajatellut.

Itselleen eläminen ei ole itsekästä koskaan silloin, kun ei vaadi muita toimimaan tietyllä tavalla.

Ja mielestäni " tyhjästä on paha nyhjästä" , eli esim. jos ei pysty itse voimaan hyvin, tuskin pystyy antamaan muille kunnolla hyvää oloa, ts. itsestään on pidettävä huolta voidakseen antaa muille hyvää oloa.

ihminen, joka on oikeasti niin sairas, ei millään pysty näkemään sitä niin. Sellainen ihminen tuntee olevansa täysin arvoton ja hyödytön, uskoo vakaasti, että muilla oikeasti olisi parempi ilman häntä. Joten onko siitä mitään hyötyä kutsua sitä itsekkääksi teoksi sitten...? Perinpohjaista luovuttamista se ainakin on.

on minusta sitä, että laittaa oman edun kaikkien muiden edun edelle ja on suostumaton kompromissiin tai edes todella kuuntelemaan eriäviä näkemyksiä. Se on lähes erottamatonta itsekeskeisyyden kanssa, mutta ei toki aivan synonyymi.

Tiikeri_liljan vastaus, kun pohdin, että uskovaiset eivät olleet valmiita järjestämään Party Lite-kutsuja:



Todella ohi aiheen, mutta..

kun tuhve kirjoitit noista kutsujen järjestämisestä..



Minä ainakin tykkään tupper-, lastenvaate ym. kutsuista. Ovat sellaisia kivoja sosiaalisia tapahtumia sen myynnin ohella. Harvoin tulee (valitettavasti) nykyään kokoonnuttua muuten kenenkään kotiin niin suurella porukalla. On mukava lähteä jotain kivaa ehkä ostamaan ja samalla tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Mutta minäkään en ole juuri osallistunut sellaisille kutsuille, kuten kynttilät ja meikit, joista ihan varmasti tiedän, etten tule ostamaan mitään. En ole niin " kynttiläihminen" , että tahtoisin ostaa niitä, tosiaan kyllä kauniita, mutta niin arvokkaita kynttilöitä kotiini, kun muutenkin lapsiperheen huushollissa on kynttilöiden poltto aika vähäistä. Enkä oikein osaa kynttilöitä polttaakaan kuin lyhyen aikaa vuodesta, juuri joulun tienoilla. Tupperin kutsut ovat siinä mielessä enemmän " kaikelle kansalle" , kun ovat kuitenkin sellaista käyttötavaraa. Ja esim. Jonathanin lastenvaatekutsuista pidän, kun vaatteet ovat enimmäkseen kotimaisia ja laadukkaita, mutta kuitenkin suht edullisia kotikutsuilla myytäviksi.



_____________________________________________________

Aivan ensimmäiseksi kirjoitan, että en ole vaatimassa keneltäkään kutsujen järjestämistä, mutta mielestäni tämä on ihan hyvä käytännön tilanne esimerkiksi.



On ihminen, joka rahapulassaan alkaa järjestää kynttiläiltoja. Hän kysyy emännyyttä myös ystäviltään. Ystävät kieltäytyvät. Voiko syyksi sanoa, koska MINÄ en niitä ostaisi, niin en anna järjestää kutsujakaan meillä? Eikös kutsuille kutsuta useampia ihmisiä ja emännä itse ei tarvitse ostaa? Eli eikös tämä ole jonkinlaista itsekkyyttä kuitenkin? Vai onko teidän mielestänne?



Voin sanoa myös, että onko tupperit kuitenkaan niin halpoja? Meikäläisen kukkarolle ne ovat olleet jo vuosia liian kalliita - siis paljon ennen työttömyyttä olen käynyt tupperi kutsuilla vain huvin vuoksi, koska ei ole varaa ostaa. Kyllä Tiimarista/Lidlistä/Saiturin Pörssistä jne. saa hyvin samantyylistä tavaraa halvemmalla.

Mina en kylla allekirjoita tuota " itsekkyys on (vain) sita, etta haluaa muiden tekevan niinkuin itse sanoo" . Toki se voi olla sitakin, mutta minusta itsekkyyteen kuuluu myos se, etta kieltaytyy tekemasta jotain, mita pyydestaan siksi, ettei halua, tai jostain muustakin syysta. Kieltaytyminen voi olla hyvinkin perusteltua, mutta voi olla myos olematta. Esimerkkina voisi olla juuri kylailykutsu: Vanha aiti pyytaa kaymaan, etta saadaan jouluvalot pihakuuseen ja piparit leivottua ja samalla toivoo seuraa iltapaivaksi. Kieltaytyminen on minusta itsekasta, jos se tapahtuu siksi, etta itse valitsee tekevansa jotain muuta. " Huonoa" itsekkyytta on se, ettei mene siksi, kun ei huvita, " hyvaa" taas se, etta ei mene siksi, etta on jo varannut jotain muuta tekemista ko. ajaksi.



Sinansa mina en pida itsekyytta pahana, kun se ei ole liiallista. Moni (nainen) tarvitsisi melkoisen annoksen itsekkyytta saadakseen levata ja myos saadakseen kunnioitusta esim. tyoelamassa. Joskus on hyva ajatella myos itseaan, sillakin riskilla, etta on itsekas.

Kyllä minusta lähtökohtana kotikutsuissa on se, millaisia kutsuja kukin haluaa kotonaan järjestää. Kutsuissa on kuitenkin aina vaivaa myös emännälle; kutsut porukkaa, saat vastauksia ja peruutuksia, haalit lisää porukkaa, mietit tarjottavia.. Kyllä minusta on ihan oikein ennemmin kohteliaasti kieltäytyä emännyydestä, ilman sen kummempia syitäkään kuin alkaa väen väkisin pitää kutsuja, vain kohteliaisuuttaan. Pitää uskaltaa sanoa myös ei, sillä kenenkään ihmisen rahkeet eivät riitä joka suuntaan repeämiseen. Ja yleensä sen mitä ihmiset vapaa-ajallansa tekevät, täytyy olla jollakin tapaa ihmisille mielekästä, tarkoituksellista, mukavaa.. Jos pitkän työpäivän jälkeen alat hampaat irvessä järjestää kutsuja, joiden teemasta et ole innostunut, käyhän se työstä!



Olen itse yhdet ainoat tupperkutsut joskus emännöinyt, paljon ahkerammin olen käynyt muiden luona kutsuttaessa, mutta jättänyt juuri noita vähemmän kiinnostavia kutsuja väliin. Vaikka noita kippoja tulee lähes aina kutsuilta ostettua, niin kyllä kutsujen emännöinninkin itse koin kuitenkin lievänä tyrkyttämisenä, vaikka kuinka sanotaan, että voi tulla ilman, että ostaisi mitään. Olen kyllä ollut itsekin kutsuilla niin, etten ole ostanut mitään, mutta silloinkin on tullut vähän vaivautunut olo.



On tietysti eri asia, jos kaverisi ovat alkujaan olleet kannustamassa sinua työhön ja sanoneet tulevansa emänniksi, eivätkä sitten ole halunneetkaan tulla. Olisivathan he voineet alun alkaen kohteliaasti kieltäytyä. Onhan tuossa juuri alkuun pääseminen tärkeää, kutsut poikivat taas uutta jne. Kuitenkin on sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat ihan innoissaan tämän tapaisista jutuista. Jos itselle tarjottaisiin emännyyttä, niin eikö voisi vaikka, jos kieltäytyisi itse, miettiä, onko omassa tuttavapiirissä " kynttiläfaneja" , jotka tykkäisivät järjestää kutsut. Tai voisitko joskus lyöttäytyä jonkun muun esittelijän kanssa kimppaan, että samana iltana esiteltäisiin sinun ja toisen esittelijän tuotteita (ei kyllä vissiin ole kaikilla jälleenmyyjillä mahdollista), mutta päästäisiin samoilla järjestelyillä.



huh, kylläpä on vähän ohi aiheen vatvoa tällaisia elämänkatsomuspalstalla, mutta tulipahan nyt ainakin yritettyä selventää omia näkökulmia.



Ja tuosta itsekkyydestä vielä.. Minusta, tuhve, osoitat todella suurta epäitsekkyyttä ja aitoa auttamishalua ja lähimmäisenrakkautta siinä, kun olet täällä palstalla jakanut sähköpostiosoitettasi, niin että kristinuskosta kiinnostuneet ovat voineet ottaa sinuun yhteyttä. Hieno asia! Toivon kaikkea hyvää uran urkenemisessa sinulle, mutta tahdoin nyt vain tuoda toisen näkökulman esiin!

Minunkin mielestäni itsekkyyttä on myös se, että tahtoo itse ehdottomasti tehdä jotain tai olla tekemättä jotain, sen lisäksi että tahtoo muiden toimivan jollain tietyllä tavalla. Eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa, läheskään aina. Minä olen esim. itsekäs, kun en halua lähteä tyttöni kanssa ulos vesisateeseen, vaikka hän haluaisi. Eihän se sade häntä vahingoittaisi ja olisihan hänellä kuravaatteet, mutta minä en itse jaksaisi seistä tai kävellä sateessa ja lisäksi minä olisin sitten se, joka siivoaisi kotiintultua ne kaikki jäljet. Eikä kyse ole siitä, että haluan tyttöni olevan sisällä vaan nimenomaan siitä, että minä en halua mennä ulos. Samoin olen itsekäs, jos haluan istua tietokoneella, vaikka mieheni pyytää pelaamaan lautapelejä kanssaan. Eihän minulla ole mitään perusteltua syytä istua surffaamassa, muuta kuin että se nyt vain tuntuu hyvälle ja että minua ei vain huvita pelata. Eikä kummassakaan näistä jutuista ole mielestäni mitään pahaa. Ihmisellä on oikeus olla myös itsekäs ja katsoa omaa napaansa, sillä tavalla sitä jaksaa arjessa.



Totta kai jos aina tekee vain niin kuin itse tahtoo eikä koskaan ota muita huomioon, on huonolla tavalla itsekäs. Ja samoin jos tahtoo tehdä jotain, mistä on haittaa muille, on itsekäs. Esim. se, että tupakoi bussipysäkillä jossa on muitakin ihmisiä, on aina huonolla tavalla itsekästä. Ja se, että tahtoo muiden toimivan jollain tietyllä tavalla, on usein huonolla tavalla itsekästä, mutta ei aina.



Jos vielä otan esimerkiksi sen äidin jouluvaloineen ja pipareineen, niin silloin on huonolla tavalla itsekäs, jos tietää että äidille ne jouluvalot ovat todella tärkeät, mutta itse kokee ne täysin turhina eikä missään tapauksessa mene niitä ripustamaan, koska niistä ei ole itselle mitään iloa. Jos taas ei tahdo mennä ripustamaan niitä silloin kun äiti pyytää sen vuoksi, että ei satu huvittamaan ja mieluummin vain löhöää sohvalla, mutta sopii äidin kanssa että tullaan sitten huomenna tai ylihuomenna, on ihan hyvällä tavalla itsekäs.