Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä, iso lapsi tuhrii housunsa :(
17.04.2012 |
Poika täytti äskettäin 4 vuotta ja vaippoja ei olla tarvittu pitkiin aikoihin. Lapsi on tällä hetkellä kotihoidossa. Pojalla on usein kovalla maha vaikka kuinka yritän seurata ruokavaliota. Joskus kakan seassa on hiukan verta. Voisiko tuhriminen johtua siitä että vatsa/suoli ei toimi ns. normaalisti.
Mutta sitten on toinen asia. Voisiko lapsi alkaa oireilla "vasta" nyt erotilanteeseen? Jouduttiin muuttamaan pois kodistamme täysin yllättäen lähes vuosi sitten. Ne ajat olivat hyvin vaikeat minulle sekä lapsille. Eikä tilanne ole vieläkään täysin normalisoitunut. Isän luona on paljon riitelyä, huutamista jne. Isompi lapsi oireilee edelleenkin muilla tavoin mutta tämän pienemmän lapsen käytös ei ole kovinkaan paljoa muuttunut näiden kuukausien aikana. Paitsi tätä tuhrimista on nyt ollut viimeisen kuukauden aikana. Jos nyt erosta johtuisi?
Lapsi ei tee kaikkea housuunsa vaan ihan pienen määrän ja saattaa tehdä näin monta kertaa saman päivän aikana. Sitten menee useampi päivä ettei tuhri housujaan ollenkaan. Sen olen huomannut että jännittää jotenkin pöntölle menemistä, pelkää ilmeisesti sitä että pyllyyn voisi sattua. Monesti onkin sanonut kakan jälkeen helpottuneena että nyt oli pehmeä kakka. Toisaalta on valitellut että pylly on kipeä vaikka ei sillä hetkellä isompaa hätää olekkaan.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Pitäskö soitella neuvolaan, olisko jotain hyötyä, vai pitäskö varata ihan lääkärille aika vai mitä? Mulla ei ole mitään kokemuksia tämmöisestä. Isompi lapsi ei ole koskaan tehnyt tällaista eikä minunkaan sisarukset pienempänä ole näin toimineet. Mutta eipä meillä ole mitään ns. ongelmia ollutkaan.
Kiitos jos vastaat!
Kommentit (22)
Mutta tarkoitin lähinnä tällä sitä että kun lapsella ei ole ollut vaippoja vuoteen/kahteen niin onhan tuo jo iso lapsi siinä suhteessa ettei ns. normaalisti pitäisi enää housuun kakata...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä suurimpana syynä näen tuon eron. Lapset reagoivat herkästi ja varsinkin jos riitelyä ja ongelmia on.
Puhuisin asiasta neuvolassa mahdollisimman pian eli hakisin apua ja neuvoja ulkopuolelta. Ihan tyypillistä noin ieneltä reagoida tuhrimisella kun ei välttämättä ole sanoja ilmaisemaan pahaa oloa ja esim. pelkoja yms.
Eli oli tuhrimista ja sitten vatsa aika ajoin todella kovalla. No lapsi sai alkuun kuukauden kuurin Movicolia, jolla saatiin lapselle normaali vatsan toiminta käyntiin ja lapselle myös tunne siitä, että kakkaaminen oikeasti onnistuu. Kuuri syötiin lokakuussa. Sen jälkeen on mennyt paremmin, tuhrimista esiintyy vieläkin sillon tällöin, mutta ei mitenkään siinä määrin kuin aiemmin. Ruokavalio on aika tarkka, täysjyvää, luumua ym. Kaikesta ihaninta tässä on se, ettei lapsi enää pelkää vessasa käymistä eikä pahoita mieltään tuhrimisen seurauksena.
kovaa vatsaa. Meillä ollut joskus sama juttu. Mieti miten vatsa on ennen toiminut, ja seuraa vähän, ettei tule liian pitkää väliä, sen kovempaa tavara on, mitä kauemmin on suolessa. Ruokavaliollakin voi yrittää apua, välttää kovettavia ruokia, ja suosia vatsaa pehmentäviä. Apteekissa on vatsan toimintaa helpottavia lääkkeitä,jos on oikein hankalaa. Tuo tuhrimien kuulosti samalta kuin meillä, jotain pääsee ehkä kovan kakan ohi, ja se tulee housuun monta kertaa päivässä.
Olisi hyvä löytää apukeinot, ei ole kiva että kakkaaminen sattuu ja repii peräaukon verille. Myös tuhriminen voi liittyä ummetukseen, jos kovan ulostetulpan takaa pääsee ajoittain löysempää suolensisältöä valumaan paineella ohi.
Miten ruokavalio, syökö kuitua tarpeeksi? Jos luonnonkeinot kuten kuilun ja esim. Luumujen antaminen ei auta on apteekeissa myös lapsille sopivia valmisteita vaivaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
UNOHDA täysin vanhentuneet puheet psyykkisistä traumoista tuhrimisen syinä. Lapsen tuhriminen on oikeastaan aina ummetuksesta johtuvaa, ja ummetus puolestaan voi johtua vaikkapa seuraavista syistä:
- lapsi juo liian vähän
- lapsi ei saa ravinnosta tarpeeksi kuitua
- lapsi juo liikaa maitoa ja/tai syö kalsiumia sisältäviä tuotteita, kalsium aiheuttaa liika-annoksina ummetusta
- lapsella on keliakia (tutkittavissa alkuvaiheessa ihan verikokeella, se antaa hyvää osviittaa onko keliakiasta kyse vai ei)
- lapsella on pepussa haavauma, joka tekee kakkaamisesta kivuloista
- lapsella on ihottumaa pepussa, joka tekee kakkaamisesta kivuloista, esim. streptokokki-bakteerin aiheuttamaa (selviää yksinkertaisella pumpulipuikolla otettavalla labratestillä)
Ehdottomasti menette nyt kunnolliselle lastenlääkärille. Neuvolan unohdat saman tien, aika monet vanhat terkkarit yhä mussuttaa psyykestä ja henkisistä vaikeuksista.
TOKI JOSKUS ummetukseen voi liittyä kakkaamisen aristelua, joka johtuu vaikkapa siitä, että lapsi jostakin syystä ei malta tai kehtaa kakata tietyssä paikassa (esim. hoidossa lapset häsläävät liikaa vessassa, eikä ole kakkaamisrauhaa), mutta unohda nuo erojutut tässä nyt selittävänä tekijänä.
Olen aika satavarma siitä, että teillä on vaan "normaalia" ummetusta. Siihen juurikin liittyy tuota, että lapsi "papanoi" eli ei uskalla kakata kunnolla, koska kakka on liian kovalla ja se sattuu. Sen sijaan kakkatulpan ohi tulee niitä pieniä papanoita.
Kuten itsekin sanot, lapsi pelkää kakalle menoa ja on helpottunut, jos kakka on pehmeää!
Voisit kokeilla lisätä lapsen ruokaan laktuloosivalmistetta, esim. Duphalac tai Levolac. Eivät laiskista suolta, täysin vaarattomia jopa vauvalle. Anna kunnolla, reseptin mukaan.
Ja muista lisätä vettä ja kuituja ravintoon ja katsoa, ettei lapsi ihan hurjasti ylitä vuorokautista kalsium-suositusta, joka on 4-vuotiaalle 600 mg (=5dl maitoa).
Jos nuo kotikonstit eivät muutamassa päivässä tehoa, menkää sinne lääkärille. Tehokkaampiakin konsteja on ummetuksen hoitoon. Ja pepun iho ja suolen ulkosuu kannattaa lääkärin tarkistaa, ettei siellä ole jotakin selvää syytä kakkaamisen kivuloisuuteen.
Älä siis huolestu, homma hoituu kyllä! Häntä pystyyn!
Juuri näin kuin alla!
i]UNOHDA täysin vanhentuneet puheet psyykkisistä traumoista tuhrimisen syinä. Lapsen tuhriminen on oikeastaan aina ummetuksesta johtuvaa, ja ummetus puolestaan voi johtua vaikkapa seuraavista syistä:
- lapsi juo liian vähän
- lapsi ei saa ravinnosta tarpeeksi kuitua
- lapsi juo liikaa maitoa ja/tai syö kalsiumia sisältäviä tuotteita, kalsium aiheuttaa liika-annoksina ummetusta
- lapsella on keliakia (tutkittavissa alkuvaiheessa ihan verikokeella, se antaa hyvää osviittaa onko keliakiasta kyse vai ei)
- lapsella on pepussa haavauma, joka tekee kakkaamisesta kivuloista
- lapsella on ihottumaa pepussa, joka tekee kakkaamisesta kivuloista, esim. streptokokki-bakteerin aiheuttamaa (selviää yksinkertaisella pumpulipuikolla otettavalla labratestillä)
Ehdottomasti menette nyt kunnolliselle lastenlääkärille. Neuvolan unohdat saman tien, aika monet vanhat terkkarit yhä mussuttaa psyykestä ja henkisistä vaikeuksista.
TOKI JOSKUS ummetukseen voi liittyä kakkaamisen aristelua, joka johtuu vaikkapa siitä, että lapsi jostakin syystä ei malta tai kehtaa kakata tietyssä paikassa (esim. hoidossa lapset häsläävät liikaa vessassa, eikä ole kakkaamisrauhaa), mutta unohda nuo erojutut tässä nyt selittävänä tekijänä.
Olen aika satavarma siitä, että teillä on vaan "normaalia" ummetusta. Siihen juurikin liittyy tuota, että lapsi "papanoi" eli ei uskalla kakata kunnolla, koska kakka on liian kovalla ja se sattuu. Sen sijaan kakkatulpan ohi tulee niitä pieniä papanoita.
Kuten itsekin sanot, lapsi pelkää kakalle menoa ja on helpottunut, jos kakka on pehmeää!
Voisit kokeilla lisätä lapsen ruokaan laktuloosivalmistetta, esim. Duphalac tai Levolac. Eivät laiskista suolta, täysin vaarattomia jopa vauvalle. Anna kunnolla, reseptin mukaan.
Ja muista lisätä vettä ja kuituja ravintoon ja katsoa, ettei lapsi ihan hurjasti ylitä vuorokautista kalsium-suositusta, joka on 4-vuotiaalle 600 mg (=5dl maitoa).
Jos nuo kotikonstit eivät muutamassa päivässä tehoa, menkää sinne lääkärille. Tehokkaampiakin konsteja on ummetuksen hoitoon. Ja pepun iho ja suolen ulkosuu kannattaa lääkärin tarkistaa, ettei siellä ole jotakin selvää syytä kakkaamisen kivuloisuuteen.
Älä siis huolestu, homma hoituu kyllä! Häntä pystyyn!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi maito-asia kyllä pisti erityisesti silmään. Voisiko lapsi saada tosiaan liikaa maitotuotteita kun juo usein maitoa (tykkää siitä) ja jugurttia/viiliäkin syö usein. Pitääkin vähentää maitotuotteita.
Ja sitten, nyt muistin tajusin yhden asian. Lapsella on ollut närästysongelmaa vauvasta lähtien. On saanut siihen vaivaan Gavisconia. Lähes päivittäin pitää antaa mitallinen sitä ennen nukkumaan menemista. Voisiko se aiheuttaa tuota vatsan kovettumista?
ap
Lapsella on kova vatsa. Se aiheuttaa tuhrimista. Syy tuskin on psyykkinen. Meillä 7v poika tuhri ummetuksen vuoksi. Alettiin käyttää pegorion nimistä laksatiivia säännöllisesti joka päivä. saa ilman reseptiä ja voi sekoittaa mehuun eikä maistu. Sen jälkeen ei enää tuhrinut. ummetus on tosi yleinen vaiva pikkulapsilla, täysin alidiagnosoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen kärsi pitkään sitkeästä ummetuksesta, joten siinä vaiheessa tuli vähän opiskeltua.
-9, maallikko -
Toi maito-asia kyllä pisti erityisesti silmään. Voisiko lapsi saada tosiaan liikaa maitotuotteita kun juo usein maitoa (tykkää siitä) ja jugurttia/viiliäkin syö usein. Pitääkin vähentää maitotuotteita. Ja sitten, nyt muistin tajusin yhden asian. Lapsella on ollut närästysongelmaa vauvasta lähtien. On saanut siihen vaivaan Gavisconia. Lähes päivittäin pitää antaa mitallinen sitä ennen nukkumaan menemista. Voisiko se aiheuttaa tuota vatsan kovettumista? ap
mahdollisena haittaoireena, mutta voithan kysyä sitä lääkäriltä.
Oikeasti kannattaa vähän laskea kalsiumin saantia, meilläkin se oli yksi tärkeimmistä syistä ummetukseen. Tuoteselosteista näkee kalsium-määrät. Maidossa on yleensä 120 mg desissä kalsiumia, joten kolme lasillista riittää sitä - jos syö päälle paljon viiliä ja jogurttia päivittäin, määrä voi jo hivahtaa yli tarpeen ja ummettaa.
-9-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tuhriminen
Lääkärikirja Duodecim
29.10.2011
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen
Itsehoito
Milloin hoitoon
Tuhrimisesta kärsivä lapsi ulostaa toistuvasti sopimattomissa paikoissa. Ulosteet ovat yleensä kiinteydeltään normaaleja.
Yli puolet lapsista oppii siistiksi 18–24 kuukauden ikään mennessä, lähes kaikki lapset kahden ja puolen vuoden ikään mennessä. Jos lapsi ei ole oppinut siistiksi neljän vuoden iässä, usein toistuvaa housuihin tai vuoteeseen ulostamista pidetään poikkeavana ja sitä kutsutaan tuhrimiseksi (enkopreesi). Tuhriminen voi olla osin seurausta ummetuksesta tai se ilmenee ilman samanaikaista ummetusta. Tuhrimista voi ilmetä myös lapsilla, jotka ovat jo oppineet siistiksi.
Tuhriminen on jonkin verran yleisempää pojilla kuin tytöillä. Viikoittaista tuhrimista ilmenee vajaalla prosentilla ja harvemmin ilmenevää tuhrimista noin 5 %:lla alle 8-vuotiaista pojista. Tytöillä vastaavat luvut ovat noin 0,1 % ja 2 %. Tuhriminen on ongelmana usein pitkäaikainen mutta jatkuu vain hyvin harvoin murrosikään ja aikuisuuteen.
Tuhriminen ilmenee kastelusta poiketen yleensä päiväsaikaan.
Tuhriminen on olemukseltaan monisyinen. Joskus taustalla voivat olla erilaiset ruumiilliset sairaudet, joskus peräaukon haavauma tai ripuli. Usein tuhriminen on osin psyykkisperäinen. Se voi olla ulostamiseen tai WC-pyttyyn liittyvää pelkoa, joskus taustalla olevan masentuneisuuden oire, joskus elämän tilanteeseen liittyvä regressiivinen oire (palaaminen pikkulapsen asteelle), joskus keino ilmaista omaa uhmaa.
Itsehoito
Tuhrimisesta kärsivää lasta ei tule koskaan rangaista ja paheksua, koska nämä vain pahentavat tilannetta. Rankaisua ja paheksuntaa paljon parempi keino on sovitut pienet palkinnot oikeaan paikkaan ulostamisesta tai tuhrimisesta vapaasta päivästä. Vanhempien riitaisuus, ongelmat ja rasittuneisuus saattavat lisätä lapsen tuhrimisalttiutta.
Milloin hoitoon
Jos tuhriminen on usein toistuvaa ja jatkuvaa, ongelman vuoksi kannattaa aina kääntyä lastenlääkärin tai lastenpsykiatrin puoleen. Ongelman taustalla voi olla jokin hoitamaton ruumiillinen tai psykiatrinen sairaus. Tuhrimista voidaan useimmiten olennaisesti lievittää erilaisilla käyttäytymisterapeuttisilla keinoilla.
Aikalisä - kysy kasvatuksesta. Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa.
Kysymys:
Koululaisemme näyttää aidosti ilon, onnistumisen tunteet. Hän kestää peleissä pettymyksiä. Muut negatiiviset tunteet hän kätkee sisäänsä tai ei osaa käsitellä niitä oikealla tavalla. Seurauksena on päiväkastelua ja tuhrimista. Mikä olisi paras apu lukkojen avaamiseen?
Vastaus:
Kuvaat hienosti lastasi; hänessä on hyvin kehittyneitä ja taitavia puolia, mutta myös puoli, jonka kanssa olette pulassa. Onhan kastelun ja tuhrimisen fyysiset syyt varmasti suljettu pois? Voitte tarvittaessa hakeutua tutkimuksiin koululääkärin, oman terveyskeskuslääkärin tai yksityisen lastenlääkärin (pediatri) kautta. Kastelua tai tuhrimista voivat aiheuttaa esimerkiksi ummetus, vatsan alueen sairaudet, virtsateiden epämuodostumat.
Jos selittävää fyysistä syytä ei löydy, suosittelen hakeutumista lastenpsykiatriseen arvioon. Asuinpaikastanne riippuen tutkimuspaikka voi olla perheneuvola tai lastenpsykiatrinen poliklinikka. Perheneuvolaan riittää oma ilmoittautuminen asiakkaaksi, mutta poliklinikalle tarvitsette lähetteen joltakin yllämainitulta lääkäriltä. Suuremmilla paikkakunnilla on myös yksityissektorin lastenpsykiatreja ja psykologeja, jotka voivat tehdä alustavaa arviota.
Psyykkisistä syistä kasteleminen ja tuhriminen kouluikäisenä ovat melko harvinaisia oireita ja kertovat lapsen olevan kehityksessään jumissa. Tyypillistä on – kuten kuvaatkin - lapsen vaikeus ilmaista omia tunteitaan. Lapselle on saattanut jäänyt käsitys, etteivät hänen tunteensa olisi hyväksyttyjä tai että vanhemmat eivät ”kestäisi” lapsen tunneilmaisuja. Laajalla, lasta ja perhettä kunnioittavalla lastenpsykiatrisella tutkimuksella voidaan yrittää kartoittaa lapsen tunteita ja käsityksiä, ja löytää siten keinoja auttamiseen.
Lastenpsykiatrisessa tutkimuksessa vanhempien haastattelulla on tärkeä osa. Lasta ymmärtääksemme tarvitsemme paljon tietoa hänen aiemmasta elämästään, reagointitavastaan elämän normaalikriiseihin (kuten rinnasta vierotus, päivähoidon aloitus, sisaruksen syntymä) ja mahdollisiin vaikeisiin elämänkokemuksiin (kuten erot, sairastumiset, kuolemantapaukset). Samoin on ratkaisevan tärkeää ymmärtää lapsen asemaa perheessä. Joskus vanhemmat kokevat haastattelun ”turhaksi vanhojen kaiveluksi” tai ”syyllisten etsimiseksi”, vaikka tämä ei ole tarkoitus. Toki on vaikea kertoa perheensä yksityisasioista tuntemattomille työntekijöille, mutta ilman näitä taustatietoja tutkimus ei onnistu. Lastenpsykiatrian työntekijöillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus.
Kastelu ja tuhriminen kuormittavat koko perhettä. Vastaanotolla tapaamani tuhrivien lasten perheet kuvaavat vuosien taistelua, jonka aikana on kokeiltu kaikki mahdolliset keinot. Oireet vaihtelevat, saattavat olla välillä lähes kokonaan poissa, ja sitten alkaa käsittämättömästä syystä uudestaan. Usein perheet kokevat suurta voimattomuutta, epätoivoa, raivoakin. Etenkin tuhrimista pidetään yleensä häpeällisenä ja sitä yritetään salata sukulaisilta ja ystäviltä. Jotkut perheet eristäytyvät asian paljastumisen pelossa. Toisissa ajaudutaan avioeron partaalle vanhempien syytellessä epätoivoissaan toisiaan.
Monissa perheissä muodostuu kastelun ja tuhrimisen ympärille toimintatapoja, jotka saattavat lisätä lapsen häpeää. Yleensähän kastelu tai tuhriminen tuntuu vanhempien näkökulmasta tahalliselta, mikä ymmärrettävästi raivostuttaa. Suuttuneina ajaudutaan umpikujaan ja yritetään ”pakottaa” lapsi kuivaksi. Tyypillistä on hajusta huomauttelu, lapsen rankaiseminen, pakottaminen omien vaatteiden pyykkäämiseen tai tuohtuneet mielenilmaisut vahingon tapahduttua. Näiden tapojen purkaminen on tärkeää lapsen toipumiselle, mutta ei yksin riitä.
Toivon teille voimia asian selvittelyyn! Asiantuntevassa arviossa voitte yhdessä pohtia, mikä olisi paras apu lukkojen avaamiseen.
Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse luotan taas lastenlääkäreihin, jotka sanovat, että äärimmäisen harvoin kyse on psyykkisperäisestä vaivasta.
Psykiatriaan erikoistuneiden mielestä KAIKKI on psyykeperäistä, myös ummetus.
Mutta se ei silti välttämättä sitä ole. Sitaatti Ruusulan lastenlääkäriltä: "Olen hoitanut pieniä ummetuslapsia päivittäin jo yli 30 vuoden ajan, eikä vielä ole yhtäkään osunut kohdalle, jonka ummetukselle EI olisi löytynyt elimellistä syytä".
Että näin. Sinä ap päätät, mihin uskot. Koska kumminkin lapsesi ihan itse ilmaisee, että kakkaaminen sattuu ja se on liian kovaa, niin mitäpä, jos uskoisit omaa lastasi.
-9-
tai ainakin se on valistunut arvaukseni. Harmittiko, että teilasin psyykkiset syyt pois vaihtoehdoista? ;-))
kun pikkusisko syntyi, tai noin kk syntymän jälkeen aloitti. Soitin neuvolaan, ohjeeksi sain hoitaa tilanteen mahdollisimman vähällä huomiolla. Ei siis missään nimessä suuttumista, mutta ei myöskään aleta lässyttää lapselle, että onko sinulla paha mieli kun näin teet jne. Pessään vaan ja annetaan puhdasta päälle. Meillä auttoi/toimi reilussa viikossa.
Tokihan tuhriminen varmastikin kertoo lapsen ahdistuksesta tai vastaavasta. Ja sekin kannattaa käsitellä. Ehkä kuitenkin vasta, kun on saanut ongelman hoidettua?
Käytiin terveyskeskuksessa lääkärillä, joka alkoi heti inttää, että lapsella on traumoja. Uteli kaikkea kotioloista, ja oli tosi epäluuloinen, kun selitin, ettei ole mitään ongelmaa. Mutta kun ei vaan ollut!
Mentiin sitten lopulta yksityiselle lääkärille, se tutki pepun ja löysi ihottumaa, sellaista streptokokin aiheuttamaa. Saatii antibioottikuuri ja se paransi ihottuman. Rasvatakin piti. Meni pari viikkoa, ja lapsi lakkasi tuhrimasta, kun kakkaaminen ei enää sattunut.
ei ole iso lapsi. Ja jos verta tulee kakan mukana, niin menkää lääkäriin kun on kerran muutenkin ongelmaa suolen toimivuuden kanssa.