Onko sun lähipiirissä väkivaltaisia miehiä? potentiaalisia perhesurmaajia?

tiedä.



Omaani en pelkää.

Monen miehen väkivaltaisuus tulee yllätyksenä muille.



Oma mies ei ole koskaan ollut väkivaltainen mutta miten voi tietää naapurin miehestä, ystävän miehestä jne?

Oma ei ole koskaan ollut väkivaltainen.



Välillä tuntuu että olen harvinaisuus, kun lapsuudenkodissa ei ole ollut henkistä eikä fyysistä väkivaltaa, eikä missään parisuhteessakaan. Lähimmät mitä tiedän tapahtuneen, ovat olleet parin kaverin väkivaltaiset ja/tai muuten mustasukkaiset exät, tosin lapsia ei näissäkään kuvioissa ole ollut.

Mun exä heitti mut toistuvasti päin seiniä ja tarttui käsivarsista kiinni kun tulistui mutta en usko että sekään menis niin pitkälle et tappais koko perheen... sillä on nyt uus vaimo ja lapsia et toivottavasti mies on rauhoittunut..

ovat muutenkin väkivaltaisia?



Minusta ei tälläistä oleistusta voida tehdä.



Miehet saattaa olla hyvinkin lupsakoita joilla sitten vaan leikannut päässä kiinni hetken mielijohteesta luultavammin. Kenties juurikin se ettei ole keinoja koska pitää vaan olla tyyni ja asiallinen.



Väkivaltaista miestä nainen varmaan oppii lukemaan ja välttämään ristiriitoja?

eikä oleistus.



7

Kaikki lähisukuni miehet ovat käyttäneet joskus väkivaltaa jossain muodossa, samoin minä. Äitinikin löi minua, kun olin pieni. Tai itse asiassa hän löi viimeisen kerran niihin aikoihin kun kasvoin häntä suuremmaksi. Jokainen meistä on myös kohdannut melkoisia vastoinkäymisiä elämässään - vaan kukapa ei olisi. Listalta löytyy konkurssi, pitkäaikaista työttömyyttä, eroja, pettämistä jne.



Voisinko itse - jossakin määrin väkivaltaan syyllistyneenä - ryhtyä perhesurmaajaksi. Intuitiivisesti väittäisin, että en. Mutta toisaalta, olenko minä sen kummempi kuin kukaan muukaan? Nämä perhesurmaajat tuskin toimivat sen saman järjen mukaisesti, jota suunnilleen rauhalliset ihmiset nettiin kirjoitellessaan käyttävät. Olen itse kärsinyt masennuksesta, mutta nähnyt vielä itseäni paljon rajumpia tapauksia. Vahvat ja lujat miehet ovat jääneet sänkyyn tai yrittäneet itsemurhaa, kun riittävän moni asia elämässä on sortunut. Näyttää siltä, että ihmiset ovat tavallaan pinnalta liian lujia: vaikeuksien kanssa yritetään pärjätä, kunnes on varma, että niitä ei pysty ratkaisemaan omin voimin.



Kysymys kai kuuluu, että missä tilanteessa itse kunkin päässä naksahtaa, ja millä seurauksin. Olettaisin, että kenen tahansa päässä voi naksahtaa, mutta ihmisten kyky käsitellä sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia vaihtelee laadullisesti ja määrällisesti. Tällä logiikalla ajattelisin, että parhaassa asemassa ovat ne, joilla on kanttia pyytää apua ja järjestää elämäänsä uudelleen jo vähän helpommassa tilanteessa.

Todella äkkipikainen narsistihullu- välillä herrasmies ja mukava kun niin haluaa, mutta toista on siskolla kotona. Miehellä on aseita kun metsästää ja kännissä saattaa uhota tappavansa jonkun.



Todellakin pelkään että joskus kilahtaa ja hakee pyssyn. Mutta minkäs teet. Toivon parasta ja pelkään pahinta.

just aamulla ku olin tyttöni kans kaupungilla niin huomasin katsovani miehiä ja miettiväni että kuka näistä vois olla seuraava perhesurmaaja =D

No hyi olokoon, hirveitähän nämä tapaukset on ja aikalailla ennalta arvaamattomia =(

Miehen voisin vielä kuvitella, jos oikein sekoaisin, mutta en lapsia, en ikinä. Miksi ne tappaisin?

Luulen, että jos sekoaisin, tekisin jotain muuta outoa, ei kaikista tule tappajia.

Kaikki lähisukuni miehet ovat käyttäneet joskus väkivaltaa jossain muodossa, samoin minä. Äitinikin löi minua, kun olin pieni. Tai itse asiassa hän löi viimeisen kerran niihin aikoihin kun kasvoin häntä suuremmaksi. Jokainen meistä on myös kohdannut melkoisia vastoinkäymisiä elämässään - vaan kukapa ei olisi. Listalta löytyy konkurssi, pitkäaikaista työttömyyttä, eroja, pettämistä jne.

Voisinko itse - jossakin määrin väkivaltaan syyllistyneenä - ryhtyä perhesurmaajaksi. Intuitiivisesti väittäisin, että en. Mutta toisaalta, olenko minä sen kummempi kuin kukaan muukaan? Nämä perhesurmaajat tuskin toimivat sen saman järjen mukaisesti, jota suunnilleen rauhalliset ihmiset nettiin kirjoitellessaan käyttävät. Olen itse kärsinyt masennuksesta, mutta nähnyt vielä itseäni paljon rajumpia tapauksia. Vahvat ja lujat miehet ovat jääneet sänkyyn tai yrittäneet itsemurhaa, kun riittävän moni asia elämässä on sortunut. Näyttää siltä, että ihmiset ovat tavallaan pinnalta liian lujia: vaikeuksien kanssa yritetään pärjätä, kunnes on varma, että niitä ei pysty ratkaisemaan omin voimin.

Kysymys kai kuuluu, että missä tilanteessa itse kunkin päässä naksahtaa, ja millä seurauksin. Olettaisin, että kenen tahansa päässä voi naksahtaa, mutta ihmisten kyky käsitellä sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia vaihtelee laadullisesti ja määrällisesti. Tällä logiikalla ajattelisin, että parhaassa asemassa ovat ne, joilla on kanttia pyytää apua ja järjestää elämäänsä uudelleen jo vähän helpommassa tilanteessa.

Lähipiirissäni on eräs, jolla on jonkin sortin persoonallisuushäiriö, narsismia ja jotain muutakin ilmeisesti. Hänellä ei tällä hetkellä ole perhettä eikä parisuhdetta. Toisinaan pelkään että hän löytää jonkun naisen, jonka saa alistettua henkisesti. Voin kuvitella että pitemmällä aikavälillä on ihan mahdollista, että tulee vielä tekemään hirmutekoja, varsinkin tosiaan parisuhteessa, jos sellaisen löytää. Tilanne on itsellenikin todella raskas, kyseessä lähisukulainen. Ei itse myönnä minkäänlaista avuntarvetta, eikä pakkohoitoon ole helppo saada. Surkeaa katsoa vierestä kun toisen elämä vain valuu ohi ja samalla joutuu vielä toivomaan että hän tosiaan ei koskaan parisuhdetta edes löytäisi. Hirveän surullista ja ristiriitaista.

Niin mustasukkainen että ystäväni ei saa puhua edes puhelimessa kenenkään naispuolisen kaverinsa kanssa silloin kun hän on paikalla. Miespuolisia kavereita ystävälläni ei luonnollisesti enää ole yhtäkään. Heillä ei voi koskaan kyläillä milloin minkäkin tekosyyn vuoksi. Nainen on parhaillaan kotiäiti ja vaikuttaa yksinäiseltä.



Mies viettää naisen kanssa kaiken vapaa-ajan ja on ystäväni mukaan sanonut että "hyvässä parisuhteessa ei tarvitse olla vapaa-aikana sekuntiakaan yksin". Mies lukee naisen tekstarit ja hänellä on pääsy myös naisen sähköposteihin. Se on hänen käsityksensä luottamuksesta, mutta toimii vain toiseen suuntaan. Ystäväni on pyytänyt että en kirjoittaisi missään viestissä mitään mikä saattaa provosoida miestä.

Mies toimii johtotehtävissä ja koulutus on tekniikan alalta. Sinänsä yhdentekeviä seikkoja mutta eivät ainakaan lisää miehen tunneälyä.

ja mielestäni suurin vaara on kunnollisella, kiltillä miehellä joka yrittää olla kiltti ja kunnollinen ja niellä kaiken. Sitten kun tulee vastoinkäyminen, ei uskalla näyttää sitä vaan nielaisee senkin. ja kun vastoinkäyminen on tarpeeksi iso, todellisuus alkaa hämärtyä ja häpeä kasvaa liian suureksi. ja silloin ihmisellä pimenee. Ja naapurit ihmettelee ettei olis ikinä uskonut.

Niin mustasukkainen että ystäväni ei saa puhua edes puhelimessa kenenkään naispuolisen kaverinsa kanssa silloin kun hän on paikalla. Miespuolisia kavereita ystävälläni ei luonnollisesti enää ole yhtäkään. Heillä ei voi koskaan kyläillä milloin minkäkin tekosyyn vuoksi. Nainen on parhaillaan kotiäiti ja vaikuttaa yksinäiseltä.

Mies viettää naisen kanssa kaiken vapaa-ajan ja on ystäväni mukaan sanonut että "hyvässä parisuhteessa ei tarvitse olla vapaa-aikana sekuntiakaan yksin". Mies lukee naisen tekstarit ja hänellä on pääsy myös naisen sähköposteihin. Se on hänen käsityksensä luottamuksesta, mutta toimii vain toiseen suuntaan. Ystäväni on pyytänyt että en kirjoittaisi missään viestissä mitään mikä saattaa provosoida miestä.

Mies toimii johtotehtävissä ja koulutus on tekniikan alalta. Sinänsä yhdentekeviä seikkoja mutta eivät ainakaan lisää miehen tunneälyä.

Voi ystäväraukkaa:(( Ja pahinta tuossa on se että jaksaakseen elää on alettava uskoa että se sairas ilmapiiri on terve.

ja kukaan ei olisi uskonut kyseisestä henkilöstä mihin hän kykenee. on käyty läpi lapsuus, nuoruus jne.. ihmisen mieli on kovin monimutkainen. riittää se yksi tekijä siellä pääkopassa mikä laukaisee piilevän hulluuden :(

ja mielestäni suurin vaara on kunnollisella, kiltillä miehellä joka yrittää olla kiltti ja kunnollinen ja niellä kaiken. Sitten kun tulee vastoinkäyminen, ei uskalla näyttää sitä vaan nielaisee senkin. ja kun vastoinkäyminen on tarpeeksi iso, todellisuus alkaa hämärtyä ja häpeä kasvaa liian suureksi. ja silloin ihmisellä pimenee. Ja naapurit ihmettelee ettei olis ikinä uskonut.

Mä en oikein usko tähän "kuka tahansa voi pimahtaa". Tai siis toki voi, mutta ei se tapahdu noin vain huomaamatta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kyllä niitä merkkejä henkisistä ongelmista on ennemmin. Ei niitä sukulaiset ja tutut tai varsinkaan jotkut naapurit välttämättä huomaa, mutta perhe ihan varmasti. Tiedän useampia mielenterveysongelmaisia joilla on kulissit ihan kunnossa, mutta sisällä talossa elämä ihan sekaisin.

ja mielestäni suurin vaara on kunnollisella, kiltillä miehellä joka yrittää olla kiltti ja kunnollinen ja niellä kaiken. Sitten kun tulee vastoinkäyminen, ei uskalla näyttää sitä vaan nielaisee senkin. ja kun vastoinkäyminen on tarpeeksi iso, todellisuus alkaa hämärtyä ja häpeä kasvaa liian suureksi. ja silloin ihmisellä pimenee. Ja naapurit ihmettelee ettei olis ikinä uskonut.

yritetään tehdä murhaajasta marttyyriä ja jopa sairaalla tavalla jotain idolia. Ihminen joka kykenee eläytymään toisen tuskaan ei tapa pieniä viattomia yksivuotiaita. Lue Lauerman analyysit viimeaikaisten perhesurmaajien (niiden jotka on jääneet eloon) luonnekuvauksista, ne kertovat aika karua kieltä luonnehäiriöisistä ja itsekeskeisistä, sairaalloisen omistushaluisista miehistä.

Voi, kun joskus saisi lukea asiaa kysyttynä toisin päin.



Naisten väkivalta on täysin vaiettu ilmiö, jota ei oikein ole saanut tutkiakaan.



Lähisuhteissa naisen tekemät törkeät pahoinpitelyt ovat kuitenkin samoissa luvuissa, kuin miesten.

ja mielestäni suurin vaara on kunnollisella, kiltillä miehellä joka yrittää olla kiltti ja kunnollinen ja niellä kaiken. Sitten kun tulee vastoinkäyminen, ei uskalla näyttää sitä vaan nielaisee senkin. ja kun vastoinkäyminen on tarpeeksi iso, todellisuus alkaa hämärtyä ja häpeä kasvaa liian suureksi. ja silloin ihmisellä pimenee. Ja naapurit ihmettelee ettei olis ikinä uskonut.

Ihmisellä on lukuisia erilaisia suojamekanismeja "pimahtamista" vastaan. Empatia on niistä eräs tärkeimmistä.

Näistä viime vuoden murhaajamiehistä ei ole kukaan ollut ns. kiltti ja kunnollinen vaan he ovat kärsineet vakavista mielenterveys- ja itsehillintäongelmista sekä paranoidisuudesta.

Voi, kun joskus saisi lukea asiaa kysyttynä toisin päin.

Naisten väkivalta on täysin vaiettu ilmiö, jota ei oikein ole saanut tutkiakaan.

Lähisuhteissa naisen tekemät törkeät pahoinpitelyt ovat kuitenkin samoissa luvuissa, kuin miesten.

Aiheesta on kirjoitettu vaikka kuinka ja joka ainoan kerran kun miesten väkivaltaisuudesta yritetään keskustella niin miesaktivistit tukahduttavat keskustelut kääntämällä keskustelun tuohon naisten väkivaltaisuuteen, kuten nytkin. Joka ainoan kerran, joka ainoalla keskustelupalstalla! Voisi sanoa että nykyisin asia onkin niin että miesten väkivaltaisuudesta ei enää voi, saa, eikä kykene keskustelemaan sillä miesaktivistien vihamielinen vastustus estää jopa asialliset keskustelut!