Olen jaksamisen äärirajoilla ja kaikkialla sanotaan vaan, että kyllä se siitä!

Ota aikalisä! Unohdatte nyt parisuhdekeskustelut ja ette ainakaan eroa!

Pienten vauva-aika on rankka. Muistan vauvavuoden + isompien lasten samanaikaiset ongelmat + väsymyksen tuoman kurimukset. Se vuosi meni täysin sumussa. Olin niin loppu ja niin oli mieskin, puhuttiin erosta, mutta ei jaksettu toimia. oltiin vain ja elettiin sumussa eteenpäin. Kavereille jo puhui erosta ja ne oli ihan järkyttyneitä. Mutta kun aikaa kului se vuosi niin väsymys pikkuhiljaa helpotti ja parisuhdekin palautui itsekseen. pariterapia voi olla ihan hyvä juttu, mutta epäilen, että väsymyksen keskellä siihen ei ehkä riitä energiaa. Minulta ei ainakaan olisi riittänyt. Jos oltaisiin puhuttu, oltaisiin varmaan erottu. Oli parempi vaan tuo aikalisä. Harkitse ainakin. Lapsien kanssa on hankalampia aikoja, mutta ne menee ohi. Mutta pyydä apua kaikilta mahdollisilta tahoilta. kavereilta yms.

Jos vielä imetät, pumppaa maitoa pakastimeen. Voit myös harkita jo vastikkeeseen siirtymistä, niin olisi helpompaa tuon hoitovastuun siirtäminen. Kannattaa oikeasti miettiä sitä, koska olet niin loppu.



Myös arkisin voitte aivan hyvin toteuttaa sellaista systeemiä, jossa esim. sinä otat illan/alkuyön nukkumisvuoron ja mies hoitaa vauvan. Loppuyön mies voi nukkua rauhassa ja sinä heräät vauvan itkuihin ja syöttöihin. Näin kumpikin saa nukkua edes jonkin verran rauhallista unta per yö. Nukkumisvuorossa oleva voi mahdollisesti nukkua eri huoneessa korvatulpat korvissa. Systeemiä voi jatkaa niin pitkään, kuin sitä tarvitaan.



Kukaan työssäkäyväkään mies ei systeemiin kuole. Työt pystyy hoitamaan vähän vähemmälläkin unella esim. muutaman kuukauden, miehet eivät ole pikkulapsia. Heidänkin on ymmärrettävä, että jos vaimo on romahtamispisteessä unenpuutteesta, on hänenkin intressissä tehdä asialle jotakin.



Tsemppiä!

Että nyt otatte aikalisän!

Tilanteenne on väsyttävä ja stressaava, ette te pysty nyt parisuhdettanne rakentavasti paikkaamaan!



Jos saat keskusteltua miehesi kanssa sen vertaa että saisit hänetkin näkemään tämän tilanteen niin miten se on: olette molemmat totaalisen puhki. Yrittäkää nyt vaan sopia tiukat aikataulut joita suoritatte kunnes asiat helpottaa ja saatte taas otettua parisuhteen esille.



Siis sopikaa vuorotellen öitä ja iltamenoja ja kodinhoitoa, kirjottakaa ylös. Kun kaikki on etukäteen sovittua ja hoidatte ne vain kuin koneet, naputtamista ei ehkä tule. Puskekaa nyt vaan eteenpäin. Et jaksaisi yksinkään. Olkaa nyt kuin yhteistä firmaa pyörittävät kämppikset vähän aikaa. Tee miehellesi selväksi että tämä nyt tulee menemään näin ja pulinat pois, koska olet puhki, kuten varmasti hänkin.



Mene ap kunnan terveyskeskuspsykologille. Maksutonta ja saat vähän avautua.

Nyt toivotan paljon jaksamista sinulle! Kuvailemassasi tilanteessa, uupuneena, vailla puolison tukea, vailla yhteiskunnan tukea, henkisen uhkailun alla, on kyllä vitsit vähissä.

Suosittelen, että tutustut nettisaittiin http://www.lastensuojelu.info/fi/



Lastensuojelu ei toteuta pelkästään lasten huostaanottoja,vaan sitä kautta mahdollistuisi ennalta ehkäisevä avun saaminen!!

Vanhemman jaksaminen on lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta äärimmäisen merkittävä asia. Itsekään en jaksa ymmärtää virallisten tahojen (neuvolat, lääkärit, tms.) vastuuttomuutta ongelman suhteen. Kuinka helppo onkaan "auttavan" tahon sulkea silmänsä avun tarpeessa olevalta ja todeta, että :" Juu, pitää nyt vain jaksaa. Kyllä tämä aika kohta menee ohitse..."



Ihan kun nyt kukaan aivan huvin vuoksi ja aiheetta pyytäisi apua viralliselta taholta.



Mitä parisuhteeseen tulee, en suosittele kovin uupuneessa tilassa ryhtymistä parisuhteen ongelmien läpikäymiseen. Sen aika tulee varmasti kyllä, mutta fokusoi energiasi nyt arjessa jaksamiseen tavalla tai toisella. Mitä miehesi uhkailee sinua (mahdollisen eron sattuessa) tehdäkseen elämästäsi helvettiä tai estääkseen sinua saamasta lapsia, tms. pyri mahdollisuuksien puitteissa dokumentoimaan kaikki mitä tulkitset uhkailuksi. Mitä sanoi, milloin, tilanneyhteys ja vielä parempi, jos pääset tallentamaan toisen sanomiset/uhkailut nauhalle (esim. kännykkä). Mitä pidemmältä ajalta tämä kaikki tulee tallennettua, sen vahvempi näyttö on omasta puolestasi avioero/huoltajuus prosessissa.





Tähän sinun asiaasi mitenkään liittymättä ja omana mielipiteenäni kuitenkin huomauttaisin, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. On kovin ikävää, että lapsia käytetään koston välikappaleena vanhempien välisissä riidoissa.

että jos mies ei hoida lapsia nytkään, miten kuvittelee hoitavansa ne sitten kun saa niiden yksinhuoltajuuden? Miehillä on nuo uhkailut usein hiukan epärealistisia, ei ole nyt ajatus viety ihan loppuun.

Jos minä olisin ap, niin sanoisin miehelle että selvä, otetaan ero, minä tästä lähdenkin, hoida lapset. Taitaisi miehellä tulla äkkiä äitiä ikävä.

Mutta ehkäpä se on koitettava jaksaa elvyttää vaikka niitä vanhoja ystävyyssuhteita, josko se sitten auttais, kun muualta ei apua tunnu tulevan.

Kannattaa pitää niistä ystävyyssuhteista huolta jo aikaisemmin! Esimerkiksi minulle sinun olisi turha tulla itkemään tilannettasi. Kun kerran olet hylännyt ystäväsi miehesi takia niin se on voi voi!!

Kyllä se siitä.

mieheltäsi, että et voi edes ottaa hoitajaa. Se ei todellakaan ole väärin, vaan todella tarpeen koko perheelle. Eli nyt alat ottaa hoitajan tai tutun tai jotain itseäsi helpottamaan. Ota ohjat omiin käsiisi! Niiltä osin kuin voit.



Ja tosiaan pariterapiaan mars ja pian. Miehellesi kannattaa asiallisesti sanoa, kuinka hänen käytöksensä loukkaa ja kuinka rasittunut olet. Syyttely kannattaa unohtaa, ja erolla uhkailu (ainakin usein). Itse eroa miettineenä, ymmärrän kanssa että olisi hyvin hankala ratkaisu juuri nyt.



Sinä tarvitset nyt tukea! Soita MLL:ään,kirkon puhelimeen, että pääset alkuun, ja saat vähän tilannetta purettua. Nyt vaan haet jostain tukea...ja apua.



Jaksamista ja rohkeutta!

Valitettavan monesti saa kuulla näistä itsensä uhraavista äideistä, joilla ei ole riittävästi rohkeutta pitää puoliaan. Miehet ovat itsekkäämpiä tässä mielessä ja heille on paljon helpompaa ottaa oma aikansa harrastuksilleen tms.

Sun pitää ensiksi löytää apu itsellesi. Jos mies ei suostu auttamaan, niin pyydä apua sukulaisilta/ystäviltä/muilta äideiltä ROHKEASTI! Sinulle on nyt kaikki apu tarpeen ja luulen että miehesi edes vähäinen osallistuminen on parempi kuin eron ottaminen. Ota myös esille mahdollinen masennuksesi ja yritä saada siihen apua tarvittaessa.

Pitkä univelka on ikävä seuralainen ja syö ihmisen kuin ihmisen. Siihen hätään ei taida löytyä apua muilta kuin sukulaisilta tai ystäviltä.

Ystävistä ei kannata koskaan luopua, ei varsinkaan miehen asenteen takia, mutta loppujen lopuksi et voi häntä syyttää ystävien unohtamisesta!

Jos sinulla on mahdollisuus maksulliseen lastenhoitoon, niin älä aikaile. Kyllä miehesikin huomaa siitä seuraavat hyvät puolet.

Parisuhdeasiaan en voi ottaa sen enempää kantaa kuin että kyllä sen huomaa jos toisella ei ole mitään tunteita sinua kohtaan, ei kunnioitusta/hellyyttä eikä huolenpitoa. Yrittäkää puhua asioista enemmän. Omat ajatukset ja tunteet pitää tuoda esille ja juuri niinkuin miehesikin tekee, eli mieluiten lasten nukkuessa... jos vain pysyt hereillä :/



Usko itseesi! Sinä olet hyvä!

On valvonut öitä, vaikka on ollut työpäivä seuraavana päivänä, hoitanut lapsia, jotta minä olen saanut välillä päivisin vain olla jne. Ollut siis todella hyvä isä sekä aviomies.

Nyt viimeisimmän raskauteni myötä ja jo vähän ennen sitä mies on muuttunut toisenlaiseksi. Ei enää juurikaan hoida lapsia, paitsi jos itse lähden pois ja vain jätän lapset miehelle. Tämän jälkeen on kuitenkin aina riita edessä ja sitäkään en vaan aina jaksa.

Epäilen myös vahvasti, että miehellä on toinen nainen, vaikkei sitä myönnä. Käytöksensä vaan on välillä sellaista taikka sitten se vaan johtuu väsymyksestä tmv. Mielessä on käynyt myös, että oisko miehellä menossa joku ikäkriisi tmv, joskaan sekään ei oikeuta hänen tekojaan tai sanomisiaan.

Kaikesta huolimatta rakastan edelleen miestäni ja siksikin ero tuntuu todella vaikealta ja kuten täällä on monet sanoneet niin ero ei varmasti tässä tilanteessa väsymyksen ym. keskellä ole se oikea ratkaisu vaan tästä olisi jotenkin selvittävä, kunnes tilanne helpottaa ja sitten mennä sinne pariterapiaan, mikäli mies suostuu ja katsoa onko liitollamme vielä toivoa.

Mutta siis vastauksena alla olevaan kysymykseesi, että mies kyllä osaa hoitaa lapset halutessaan tai on ainakin aiemmin osannut ja tuskinpa se taito hetkessä unohtuu.

ap

että jos mies ei hoida lapsia nytkään, miten kuvittelee hoitavansa ne sitten kun saa niiden yksinhuoltajuuden? Miehillä on nuo uhkailut usein hiukan epärealistisia, ei ole nyt ajatus viety ihan loppuun.

Jos minä olisin ap, niin sanoisin miehelle että selvä, otetaan ero, minä tästä lähdenkin, hoida lapset. Taitaisi miehellä tulla äkkiä äitiä ikävä.

mieheni on viime aikoina suhtautunut todella negatiivisesti siihen, jos menen tapaamaan ystäviäni. Siksi se yhteydenpitokin on jäänyt, koska en ole jaksanut koko ajan tapella miehen kanssa miksi haluan tavata ystäviäni.

ap

Mutta ehkäpä se on koitettava jaksaa elvyttää vaikka niitä vanhoja ystävyyssuhteita, josko se sitten auttais, kun muualta ei apua tunnu tulevan.

Kannattaa pitää niistä ystävyyssuhteista huolta jo aikaisemmin! Esimerkiksi minulle sinun olisi turha tulla itkemään tilannettasi. Kun kerran olet hylännyt ystäväsi miehesi takia niin se on voi voi!!

Olen itse parikymppinen nainen, ei mulla omia lapsia ole mutta tiedän kyllä millaista se on kun vanhempi on jaksamisen rajoilla - oma äitini jäi leskeksi kun minä ja sisareni olimme pieniä. Olen siis katsonut siskoni perään. Jos vain olet Oulun seudulta, voin kyllä sinua auttaa jos tuntemattoman apu kelpaa. Tulisin ilomielin.

mutta sitten on taas niitä aikoja, kun hän on taas se mitä ihanin aviomies ja isä. Valitettavasti olen vaan viime aikoina huomannut, että kun mies on tuo ihana aviomies ja isä, niin yleensä hän haluaa jotain.

Toki tiedän, etten voi miestäni syyttää menetetyistä ystävistä tai siitä, että yhteydenpito heihin on loppunut.

ap

Valitettavan monesti saa kuulla näistä itsensä uhraavista äideistä, joilla ei ole riittävästi rohkeutta pitää puoliaan. Miehet ovat itsekkäämpiä tässä mielessä ja heille on paljon helpompaa ottaa oma aikansa harrastuksilleen tms.

Sun pitää ensiksi löytää apu itsellesi. Jos mies ei suostu auttamaan, niin pyydä apua sukulaisilta/ystäviltä/muilta äideiltä ROHKEASTI! Sinulle on nyt kaikki apu tarpeen ja luulen että miehesi edes vähäinen osallistuminen on parempi kuin eron ottaminen. Ota myös esille mahdollinen masennuksesi ja yritä saada siihen apua tarvittaessa.

Pitkä univelka on ikävä seuralainen ja syö ihmisen kuin ihmisen. Siihen hätään ei taida löytyä apua muilta kuin sukulaisilta tai ystäviltä.

Ystävistä ei kannata koskaan luopua, ei varsinkaan miehen asenteen takia, mutta loppujen lopuksi et voi häntä syyttää ystävien unohtamisesta!

Jos sinulla on mahdollisuus maksulliseen lastenhoitoon, niin älä aikaile. Kyllä miehesikin huomaa siitä seuraavat hyvät puolet.

Parisuhdeasiaan en voi ottaa sen enempää kantaa kuin että kyllä sen huomaa jos toisella ei ole mitään tunteita sinua kohtaan, ei kunnioitusta/hellyyttä eikä huolenpitoa. Yrittäkää puhua asioista enemmän. Omat ajatukset ja tunteet pitää tuoda esille ja juuri niinkuin miehesikin tekee, eli mieluiten lasten nukkuessa... jos vain pysyt hereillä :/

Usko itseesi! Sinä olet hyvä!

voimme päätellä kuinka suuri avun tarve on.

Miehesi on se kuudes lapsi ja tarvitsee myös hoitamista ja hellimistä. meillä on vaan kaksi lasta, mutta minä olen joutunut hoitamaan heidät lähes täysin. ensimmäistä mies hoiti ihan pienenä jonkin verran. Toinen lapsi on pitkäaikaissairas, joten on vaatinut erityishoitoa ja vaatii vieläkin, vaikka on jo 15-vuotias.



Lapset ja työ ovat vieneet paljon aikaa, mutta aina olen ollut valmis hoitamaan ja hellimään myös miestäni. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt vaan hän on etsinyt seuraa toisista naisista. Koska nämä ovat olleet kokonaisvaltaisesti hänen kanssaan = eronneet ja omat lapset ovat antaneet exälleen.



Tahdon vain sanoa, että mies on myös lapsi ja vaatii sinulta huomiota. Hän ehkä kokee saavansa liian vähän, kun lapset vievät kaken aikasi. Aikaisemmin hän on jaksanut auttaa sinua, mutta kun tulee ikää lisää, voimat vähenevät.



Muista näyttää myös miehellesi, että hän on tärkeä sinulle, ettei käy niin kuin meille. Vanheneva mies tarvitsee sitä, että meikkailet ja puet s...ihepeneitä yllesi, annat hierontaa ja muita palveluja. Se tuntuu raskaalta, kun itse hädin tuskin jaksaa arkea pyörittää lasten kanssa, mutta siten saat miehesi takaisin ja ehkä hän sitten jaksaa taas lastenkin kanssa.

Olen itse parikymppinen nainen, ei mulla omia lapsia ole mutta tiedän kyllä millaista se on kun vanhempi on jaksamisen rajoilla - oma äitini jäi leskeksi kun minä ja sisareni olimme pieniä. Olen siis katsonut siskoni perään. Jos vain olet Oulun seudulta, voin kyllä sinua auttaa jos tuntemattoman apu kelpaa. Tulisin ilomielin.

tällä hetkellä ei kauheasti kiinnosta (enkä edes kykenisi fyysisesti vielä seksiin), kun palkka minkä tuosta saan on haukkumiset ja uhkailut millon mistäkin. Haluaisin uskoa, että miehen käytös johtuu vaan väsymyksestä tmv, mutta en kyllä ole siitä täysin varma.

Minun synnytys ei sujunut suunnitelmien mukaan vaan kohtu repesi ja muutenkin repesin pahasti enkä ole vielä täysin toipunut ja osin tämänkin takia arki tuntuu entistä raskaammalta, kun tietyt tekemiset aiheuttaa edelleen kipua.

Aion tänään puhua miehen kanssa ja tehdä jonkinlaisen listan, miten hoidamme lapset jatkossa, jos mies ei suostu, niin sitten koitan jostain saada rahat lastenhoitajaan, joka voisi välillä olla apunani.

ap

Miehesi on se kuudes lapsi ja tarvitsee myös hoitamista ja hellimistä. meillä on vaan kaksi lasta, mutta minä olen joutunut hoitamaan heidät lähes täysin. ensimmäistä mies hoiti ihan pienenä jonkin verran. Toinen lapsi on pitkäaikaissairas, joten on vaatinut erityishoitoa ja vaatii vieläkin, vaikka on jo 15-vuotias.

Lapset ja työ ovat vieneet paljon aikaa, mutta aina olen ollut valmis hoitamaan ja hellimään myös miestäni. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt vaan hän on etsinyt seuraa toisista naisista. Koska nämä ovat olleet kokonaisvaltaisesti hänen kanssaan = eronneet ja omat lapset ovat antaneet exälleen.

Tahdon vain sanoa, että mies on myös lapsi ja vaatii sinulta huomiota. Hän ehkä kokee saavansa liian vähän, kun lapset vievät kaken aikasi. Aikaisemmin hän on jaksanut auttaa sinua, mutta kun tulee ikää lisää, voimat vähenevät.

Muista näyttää myös miehellesi, että hän on tärkeä sinulle, ettei käy niin kuin meille. Vanheneva mies tarvitsee sitä, että meikkailet ja puet s...ihepeneitä yllesi, annat hierontaa ja muita palveluja. Se tuntuu raskaalta, kun itse hädin tuskin jaksaa arkea pyörittää lasten kanssa, mutta siten saat miehesi takaisin ja ehkä hän sitten jaksaa taas lastenkin kanssa.

kun on kieltänyt sinulta ystävyyssuhteet tai suhtautuu niihin negatiivisesti. Mustasukkainen.



Nyt et jatkossa kysele mieheltäsi mielipidettä tai lupaa omiin ystäviin, et hoitoapuun yms.



Olet aikuinen ihminen etkä kenenkään holhouksen alainen.



Ryhdistäydy ja pidä puolesi.



Vaadit vauvalle tuktimukset mikä häntä vaivaa ja sanot ettet jaksa enää valvoa, tämä neuvolalääkärissä tai menet päivystykseen suoraan.



Hankit tarvittavan avun kotiisi tai pistät kaksoset hoitoon. Nykyään on vaadittava, tarvittaessa vaikka huudat ja sanot ettet lähde minnekään ennen kuin tämä asia selviää.



Jos saisit kaksoset hoitoon voisit nukkua niinä hetkinä kun vauvakin nukkuu.



Tiedän tuon väsymyksen tunteen, olin yh kun lapset pieniä, ikäero alle kaksi vuotta ja korvakierre ym. sairautta. Sain apua sukulaisilta ja kunnalta kodinhoitajan. Kodinhoitaja piti ajoittain vaatimalla vaatia.



Yrittäisin nämä arjen käytännön ongelmat ratkaista ensin enkä hätiköisi avioeron kanssa. Jos kuitenkin eroatte luuletko todella että mies pystyisi pyörittämään 5-lapsisen arjen yksinhuoltajana ja käymään sen lisäksi töissä. Vastaus on, ei pystyisi. Uhkailu on nyt vain uhittelua jolle ei kannata korvaa lotkauttaa.



Jaksamista sinulle ja herätä itsessäsi naarastiikeri puolustamaan oikeuksiasi.

pitäisi heti ottaa takaisin vanha perheille suunnattu palvelu;kunnalliset kodinhoitajat. Ja ei mihinkään pelkkään nopeaan siivoamiseen vaan pitemmäksi ajaksi lapsiperheen arkeen. Sellaiseksi kodinhoitajat aikoinaan sotien jälkeen tarkoitettiin, perheiden avuksi arkeen.Olin valmistautunut antamaan apua perheille lastenhoitoon, ruuanlaittoon,kauppa asioihin,sosiaalipalveluiden neuvontaan,henkiseksi tueksi sekä tietysti siivoukseen ja pyykinpesuun.Hätätilassa pystyn lypsämään jopa lehmät vaikka kaupungissa olenkin.

Itse koulutin itseni kodinhoitajaksi.Pidin työstäni ja lapsiperheistä. Jotkut perheet ovat vieläkin ystäviäni. Poistuin alalta (kuten moni kolleegani) kun piti vaan siivota rikkaille vanhuksille.Koko hieno koulutus meni hukkaan ja tunsin tekeväni hanttihommia.

Perheissä ei nykyään kaikki ole hyvin. Säästökuureista huolimatta pitäisi hallituksen tehdä asialle jotain. Jos köyhässä Suomessa sodan jälkeen oli varaa tällaiselle palvelulle niin mitenkä ei nyt.

Olen niin uupunut tähän kaikkeen, etten vaan enää jaksaisi. Meillä on viisi lasta (14v, 11v, 2,5v kaksoset ja 4kk) ja ensimmäiset olivat suunniteltuja ja toivottuja, mutta viimeisin raskauteni oli "yllätys", jonka sitten kuitenkin päätimme pitää. Nyt on tullut kyllä välillä toivottua, että olisi jäänyt viimeisin vauva tulematta ja sitten kadun hetken päästä ajatuksiani.

Esikoisella on ilmeisesti alkamassa teini-ikä, koska koettelee rajojaan paljon jne. Se on todella rasittavaa. Sen lisäksi toisiks vanhimmalla epäillään vakavaa sairautta ja tämä epätietoisuus raastaa, sitten vauva valvottaa ja pienellä on allergioita ja kenties jotain muutakin, koska edelleen vauva itkee paljon, vaikkei enää ihan yhtä paljon kun alussa.

Mieheni oli osallistuva isä neljän ensimmäisen lapsen kanssa, siis ihan vauvasta saakka. Toki hoitaa tätä nuorimmaistakin, mutta yöt saan minä lähestulkoon aina valvoa, mies sitä harvemmin tekee, vaikka aiempien lasten kanssa valvoi montakin yötä.

Viimeisimmän raskauteni myötä meidän elämämme on alkanut mennä aina vaan huonommin. Riitelemme miehen kanssa paljon, se varmasti johtuu nyt kyllä osin väsymyksestä, mutta näitä riitoja oli jo ennen viimeisintä raskauttani. Epäilen vahvasti, että miehellä on toinen, vaikkei hän sitä myönnä. Arkemme sujuu tietyn kaavan mukaan ja aika ajoin mies on taas todella huomioiva minua kohtaan ja tekee paljon lastensa kanssa, mutta sitten on taas aikoja, kun hän keskittyy vain itseensä ja harrastuksiinsa ym. ja minä saan koittaa parhaani mukaan pärjätä yksin.

Henkisesti alan olla täysin loppu, koska en ole aikoihin nähnyt kavereitani ja jos miehelle edes ehdotan, että haluaisin mennä kaveriani tapaamaan ilman lapsia niin se ei yleensä onnistu. Ja jos sitten otan lastenhoitajan, jotta pääsen joskus johonkin itse, niin sekin on mieheni mielestä pahasta. Suhteemme alussa mies oli lähes täydellinen ja sitä kesti todella pitkään, ainoa miinus oli, ettei hän juuri tullut toimeen kenenkään ystävieni kanssa ja siksi yhteydenpito heihin on ollut vähäistä, osaan en ole enää vuosiin ollut missään yhteyksissä.

Olen jopa miettinyt avioeroa, mutta sekin tuntuu niin vaikealta, koska en tiedä pärjäisinkö taloudellisesti ja miten jaksaisin enää mitään eroa kaiken muun lisäksi ja pelkään, että mies voisi tehdä kaikkensa, jotta saisi kiusakseni lapset itselleen. Miehelle olen siis puhunut, että jos tilanne ei muutu, niin minun on vakavasti harkittava eroa, sillä en enää kauaa jaksa tällaista elämää. Miehen vastaus on ollut tähän, että voin kyllä erota, mutta lapsiani en taisteluitta saa itselleni ja että hän tulee tekemään elämästäni helv....tiä eron jälkeen.

Tuntuu kuin mies olisi täysin muuttunut siitä, jollainen hän oli kun aloimme seurustella. Kyllä edelleen välillä mies käyttäytyy aika samalla tavalla kun ennen tätä huonoa kauttamme, mutta yleensä hän haluaa sillon jotain...

Olen puhunut niin neuvolassa kuin lääkärilläkin, että olen todella uupunut ja haluaisin vaan saada nukkua, mutta ovat vaan todenneet, että tuo nyt on sitä vauva-arkea ja että kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Joo, ehkä, mutta miten jaksan tämän ajan siihen saakka, kun nytkin univelan takia teen ihan outoja asioita enkä enää osaa ajatella selkeästi jne.

NIIN MAKAA KUIN PETAA. TÄSSÄ TAPAUKSESSASI, NIIN MAKAA, KUIN OLET MAANNUT JALAT LEVÄLLÄÄN.