Olen 17v tyttö ja minulla on halvaantunut isä, haluatko kysyä jotain?

Käyttekö paljon ulkomailla?

Tuli vaan niin idioottimaisia kommentteja tohon alkuun et " onko läksyt tehty? " tai " poltatko tupakkaa? " et kuulosti vaan semmoselta ivailulta, niin teki mieli vastata siihen sit ivaamisella takaisin.



Toki sanoin, et multa saa kysyä mitä vain! :)



Mut otsikon olin kuitenkin kirjoittanut siihen sävyyn, et ne kysymykset liittyis ainakin jollain tapaa tuohon mun isän vammaan ja et minkalaista on elää vammautuneen lapsena..



Mut tosiaan, saa kysellä muutakin kunhan kysymykset ovat asiallisia! niinkuin olihan nuo..

halvaantuneita, ettei tuntunut tärkeältä. isä on isä istui tai seisoi missä tahansa.

En oo koskaan ite ulkomailla käyny, mut on mun isä kuulemma joskus käyny silleen perus ruotsissa ja sit virossa, muttei muualla..



Ehkä mä saatan itse lähteä jonnekin matkalle täysi-ikäisenä, saa nähdä. Tuo kielitaito ei vaan oo kovin hyvä, mut tyydyttävä. Mut onneks nykyään ei ole edes niin tärkeää osata hyvää kielitaitoa jos lähtee matkoille kun on niitten matkaoppaiden suunittelemia pakettimatkojakin!



Ja muutenkin, tuntuu jotenkin turvallisemmilta ne.

Ei munkaan isää mun mielestä loppujen lopuks ees pahemmin se halvaus muuttanut.



Oli se toki aika masentunut ensiks sen jälkeen, mut sit lähti uuteen nousuun.



Ainut mistä huomaa tänä päivänä ettei se oo kondiksessa täysin, niin vaan siitä ettei se kävele. :) mut sitäkään ei nykypäivänä aina lähes muista kun kaikki on niin modernia ja pyörätuolilla pääsee lähes joka paikkaan!

ehkä mieluummin päiväsaikaan ;) Saattaa saada jotain asiallistakin keskustelua aikaiseksi - tai sitten ei.. :-/



Mulla ei oikeastaan mitään kysyttävää ole. Tsemppiä ap:lle!! Olet vahvan oloinen tyttö ja saanut kestää useamman ison vastoinkäymisen jo elämässäsi. Tosi hienoa, että isäsi on hyvin kuntoutunut (fyysisesti ja henkisesti) ja vammastaan huolimatta ilmeisesti elää täyttä elämää.



Kiva kuulla myös, että olette saaneet pieneen perheeseenne lisää jäseniä ja tulette myöskin hyvin toimeen keskenänne! Tosi ikävä kuulla, että äitisi päätyi tuollaiseen ratkaisuun, eikä kestänyt tilannetta puolta vuotta kauempaa :(



Minunkin isäni oli pyörätuolissa. Hän halvaantui rintalastasta alaspäin, eli kädet toimivat normaalisti. Itse olin silloin 18 vuotias. Isälläni oli kaikkia muita vaivoja ja sairauksia kuitenkin niin, ettei hän oikeastaan koskaan täysin omatoiminen ollut. Ehti olla pyörätuolissa kymmenisen vuotta ennenkuin kuoli joitakin vuosia sitten.



Mukavaa kevättä ja kesää ap sinulle ja isällesi!

Miksi väännät tekstiin vierasta murretta?

Juu, no empä minä sitä äitiäni enää niinkään kaipaa. Herätä oikeastaan minkään näkösiä tunteita.



Jep sitä minäkin katoin että ehkä (tänään) päiväs aikaan tänne saattais tulla vielä jotain järkevääkin juttua... :D



Niin ja eihän ne meidän perheen jäsenet jää tuohon isän uuteen naisystävään ja hänen lapseensa, vaan on mulla myös 3-vuotias saksanpaimenkoira Max :)



Mut samoin hyvää kevättä, kesää sulle/ja perheellesi jos sulla semmoinen on jo!

Oisko mun pitäny sit sanoo et " huastelen levveesti "



Puhun vaan tälleen kun oon tottunu puhumaan ja se siitä, mulle se on ihan sama onko se kirjakieltä, vai jotain murretta sit vai kenties niiden molempien sekoitusta.



Se mikä vaan kuulostaa/tuntuu itsestä luonnolliselta ja on myös helppoa, lepposta luettavaa! :)

Mitä olet mielestäsi menettänyt johtuen isäsi vammasta?

En tiedä jos oisin sit ollu poika, et jos oisin kiinostunu jostain jäkiksen tai futiksen peluusta niin jos sit isä ei ois voinu niitä mun kanssa tehdä niin se ois saattanu tietysti vähän ärsyttää/masentaa...



Mut harrastuksistakin mitä mulla on ollut joskus ala-asteella viimeksi niin se ratsastus, eipä siihen kovin isää tarvittu



Voisin jopa väittää näin etten oo menettäny isän vamman takia mitään! :)

Miten saat valvoa näin myöhään? Olet vasta 17

Vuoden kuluttua aikuinen ja katoin just tuossa elokuvan. Mut juuri nyt olen nukkumaan menossakin! Joten se on yöt.



Palailen huomenna tänne taas jos on jotain..

kuin uusi naisensa.

Miten saat valvoa näin myöhään? Olet vasta 17

Mene ennemmin valittamaan minun äidille et sitä ei kiinostanu minun kasvatus ja oli ihan täysi alkoholisti!



Rupee kuule ehtii puh.luettelosta semmonen kuin Juulia Havukainen ja Turku, soittele niihin numeroihin mitä löytyy ja kysy et onko sulla tytär jonka oot jättäny ja jos vastaa joo, niin raivoo sinne kuule!!!!



Mun isä on kasvattanut mut ihan hyvin ja niin kuin sanoin, että meillä on hyvät välit, tuskin olisi jos kokisin et mua on laiminlyöty...



16-vuotiaaseen asti oli kotiintulo ajat, mut ei sen jälkeen ole tarvinnut esim. olla, kun isä kuitenkin tietää suurinpiirtein aina että missä minä liikun ja puhelin yhteys toimii tarvittaessa aina. Etkä voi ruveta valittamaan että 16-vuotias on liian nuori, koska mieti niitäkin jotka joutuu muuttaa opiskelun takia toiselle paikkakunnalle niin eihän siinä vanhemmat pysty enää vaan kyttäämään.



Ja sitä paitsi, eilen olin ihan kotosalla. Ja 11-vuotiaasta lähtien ei ole kyllä ollut viikonloppusin mitään nukkumaan meno aikoja ja 16 kun täytin nii ei oo ollu arkisinkaan, isä sanoi vaan et iteppähä tiiät jo et miten teet



ÄLÄ SIIS MORKKAA MUN ISÄÄ, MÄ EN PIDÄ SIITÄ. :)

ja mulla oli ala-asteella kaveri jonka veli oli vammainen, ja kaveri häpesi veljeään hirveästi. Ei oikeastaan ikinä edes kertonut kellekkään että hänellä ylipäänsä oli veli, eikä pyytänyt ketään koskaan kylään veljen takia :/



Onko sulla koskaan ollut tämmöisiä tunteita isäsi takia?

Mun isästä. Koska vammanen on mun mielestä nykyään enemmän semmonen haukkumis ja halventava nimitys .. ja jos oikeesti jotkut ovat vammaisia, niin esim. cp-VAMMAISET , mistä tuo loppuliitekin kertoo että he ovat oikeasti vammaisia. Mun mielestä vammainen on ihminen, joka ei ymmärrä tästä maailmasta oikeen kaikkea. Mut vammaista ei kenestäkään tee se, et jos menettää esim. kävelykyvyn. Se tekee kyllä liikuntakyky rajotteisen. Mut yhtä hyvin liikuntakyky rajotteiseks voidaan sanoa ihmistä, jolla on vaikka toinen polvi leikattu miljoona kertaa ja se ei silti tahdo tulla kunnolla kuntoon, joten se ei välttämättä pysty vaikka sit osallistumaan kaikkiin liikunnallisiin juttuihin...



Mut joskus 7-10vuotiaana, ehkä mä VÄHÄN häpesin ja oudoksuin sitä et mun isällä on tuollainen vamma. Esim. hävetti vähän mennä sen kanssa vaikka koulun joulujuhlaan, kun meidän luokan pojat siinä vaan tuijotti



Mut 11-vuotiaana sit olin ihan sen asian kanssa jo sinut!

anteeksi, taisin kirjoittaa vähän epäselvästi :D Ajattelin vaan että onko isäsi aiheuttanut sinulle samanlaisia tunteita kuin kaverini vammainen veli.



Kummassakaan ei ole tietenkään oikeasti mitään hävettävää, mutta just esim ala-asteikäiset voi ajatella niin.

Mut kyllä se siis vähän aiheutti, mut emmä sitä ikinä niinku millään tavalla ulospäin ilmaissut. Et ihan vapaasti oltiin vaikka mun kavereiden kanssa meillä jne.

sen verran ,että cp-vamma ei ole älyllinen vamma! Eli cp-vammainen on nimenomaan liikunta rajoitteinen. Jos siis on pelkästäänse cp-vamma niin pää pelaa ihan normaalisti.