Onko sinua "pilkattu" murteesi takia?

joskus nuorempana. Ja sitä sitten opetteli sellaisen todella neutraalin puhetavan, jossa mikään intonaatiokaan ei paljastaisi omaa taustaa, kun sitä oppi häpeämään.



Nykyään en enää jaksa välittää. Virallisissa tilanteissa puhun edelleen aika neutraalisti, vapaa-ajalla viännän vähän seuran mukaan enemmän tai vähemmän.



Ja se on tosiaan kumma juttu, että kotiseudulle matkustaessa tai vanhempien kanssa puhelimessa puhuessa se murre menee jostain selkäytimestä päälle hetkessä.

Asunut Helsingissä 19v. Aina kun tulee tänne (pohjois-karjalaan), puhuu niinku MYÖ.

Miten joku osaa vaihtaa murretta/puhetyyliä niin nopeasti, eikä juuri lipsu siinä.

Olen ikäni asunut Hämeessä tai sen laitamilla, mutta kaikki lapsuuden kesät vietin mummolassa Turun suunnalla. Opin puolittain puhumaan siellä ja isäni puhui siihen aikaan vielä vahvasti murteella.

Ei mun tartte puhua kuin vartti mamman kanssa puhelimessa, kun se jo kuuluu puheesta, että mammalle on soitettu. En edes itse huomaa sitä. Sama homma, jos vaikka jossain leffassa joku puhuu vahvasti turkulaisittain. (Tuntematon sotilas on aika paha :D)

Mun umpisavolaisesta miehestänikin kuulee heti, jos se on soittanut äidilleen. Vaikka muuten ei savoksi haastelekaan enää.

Ei se ole taito. Sitä ei tarvii opetella.

Muutin nuorena työn perässä Itä-Suomeen ja paikalliset vinoilivat "hesalaisesta" puhetavastani. Mikä sinänsä oli hassua koska en edes ole koskaan asunut Helsingissä enkä lähikunnissa. Hupia sai erityisesti aikaan sanat 'mä', 'fillari' ja 'sontikka'. Tuota mä:tä kommentoitiin erityisen usein. Ei ilkeästi, mutta vähän yritettiin annettiin ymmärtää että sen sanan käyttö on leuhkaa.



Vastaavasti tuon työreissun jälkeen tietenkin kotona naureskeltiin puheeseeni tarttuneelle 'mielle'. Se lähti nopeasti tosin pois töiden loputtua.

koska osaan vaihtaa puhetyylini asuinalueelle sopivaksi.

En kertakaikkiaan jaksa kuunnella sitä ainaista naljailua murteestani.

Meillä kun juottais mehhuu ja syöttäis tommaattii ja omennoo..........

Mie puhun vahvaa eteläkarjalaa, mikä on iha muutama kunna alueel enää voimissaa. Täst saa kuulla ihailuu ja hymähtelyy sekä opiskelupaikkakunnal et miehe suvu piiris. Mie pelkään, et tää murre tarttuu, mis mie nykyjää asun :( Mie rakastan miu omaa murretta enkä mie haluis hukata sitä! Mie voin lähtee Karjalast, mut Karjala ei lähe miust! ;)

Asunut Helsingissä 19v. Aina kun tulee tänne (pohjois-karjalaan), puhuu niinku MYÖ.

Miten joku osaa vaihtaa murretta/puhetyyliä niin nopeasti, eikä juuri lipsu siinä.

Suan kyllä ylleensä huastella niinku tykkeen, mutta kun siitä huastamisesta kuuloo niin selevästi sen että savostahan se tuokii tallukka on, nii jopa alakaa se irvaelu meijän savolaesten kierouvesta ja suoranaaesesta tyhmyyvestä. Mitä enemmän viännän sitä tyhmemmäks luullaan,



joten olen opetellut tietyissä tilanteissa puhumaan mahdollisimman neutraalisti murrettani ja syntyperääni mitenkään esiintuomatta.

jostaisyytä meidät mielletään tyhmäksi.

Mutta opiskelupaikkakunnalla oma murteeni herätti paikallisissa huvitusta ja keskustelua. Ihan positiivisessa mielessä kyllä, sellaista kulttuurien vaihtoa. :)

Päinvastoin, olin pääsykokeissa Turussa ja siellä oltiin aivan ihastuneita pohojammaammurteeseen jota suht leviää puhun...



Koskaan ei ole kukaan pilkannut. Jaa no ne itäsuomalaiset jokka tulee tännepäin kouluihin niin aluksi pilkkaa yleisesti koko murretta...

varsinaisesti pilkattu ei ole.

t. porilainen

Sanoin silloin vanhempieni murteen mukaisesti "käjet" tai "käet", kun piti olla kädet. (Porvoo)



Sanoin "ratio", kun po. radio.



Sen jälkeen kieli on asettunut eteläsuomalaiseksi yleiskieleksi ilman vahvaa pk-seudun nasaalia.



Asun nyt Lapissa ja saan AINA kuulla, että en kuulemma ole täältä päin, mistä olen? Ikävästi sitä ei ole kysytty koskaan. Tahdon pitää omanpainotukseni ja mä-sä:kieleni.

Olimme ulkomailla, lomalla. Leikki-ikäiset lapset mukana.

Laivaretkellä eräs nainen hakeutui koko ajan lähelle. Kuulemma sen takia, että saa kuulla kotiseutunsa murretta (lapsuuden aikasta).

Oltiin ystäväni kanssa terassilla.

Viereiseessä pöydässä oli "turisteja", ihan tavallisia miehiä, eteläsuomesta.

Näillä oli otsaa pilkata meidän keskemäistä keskusteluamme.

Tosi outoa, eikö.

Mutta heistähän se kertoo aika paljon.

Olen stadilainen ja maalla pitää unohtaa kaikki stadilaiset murresanat, muuten saa kuulla jatkuvaa pilkkaa.

mitä luulet? =D

Yritän vääntää savoa böndellä. Broidi viittä vaille hakattiin snagarilla Mikkelissä.

ei oo tietääkseni kiusattu. jos on niin en ole ymmärtänyt kiusaukseksi. hyväntahtoista vittuilua kyllä liikuu.



oma ongelmani on se että kun oon lapsuuteni asunu idässä, etelässä, pohjanmaalla ja lapissa vuoronperään niin takataskussa on monta erilaista murretta. vaikka puhun periaatteessa kainuun murteella niin jos joku joltain minulle tutulta murrealueelta tulee puhumaan niin melko nopeasti tahtomattani vaihdan tähän murteeseen ja toinen saattaa sen tietysti tulkita vittuiluna, 'mie' ja 'sie' varsinkin tulee puheeseen samantien jos joku muu niitä käytää, en vaan mahda sille mitään..