jos kaikki väkivalta mitä sinä olet lapsena kokenut..

En usko että siitä yhdestä läpsäytyksestä teini-ikäisen poskelle olisi tullut mitään tuomiota.

tullu, molemmille...varmaan useampi vuosi per nenä...

Vuosiahan me siitä kärsittiin.

Äidille tuskin mitään. Ei se lapsia kohtaa ollut väkivaltainen, mutta se sitten antoi sen tapahtua pysymällä väkivaltaisen juopon kanssa.

Tuhansia pahoinpitelyjä, väkivalta oli lähes päivittäistä. Osa oli lievää (luunapit, tukkapölly, korvatillikka, nipistely) ja osa rankkaa (remmi, kuristaminen, potkiminen, lattiaa pitkin tukasta vetäminen). Koko lapsuus meni pelossa ja kauhussa, väkivalta oli mielivaltaista ja ennustamatonta.

70luvula ei kukaan puuttunut asiaan. Minulla oli ruhjeita ja mustelmia mutta neuvolassa kuitattiin että lapset on lapsia ja kaatuilee. Mikään kouluterkka tms ei koskaan kysynyt että onko kotona ongelmia tai väkivaltaa.

Isäni pääsi kuin koira veräjästä. Kieltää kaiken tapahtuneen ja väittää että koskaan ei ole mitään tuollasta tapahtunut. Ja syyttää minua kiittämättömäksi ja pahaksi lapseksi joka "iusaa" vanhempiaan syyttelemällä itsekksittyjä jutuja.



Sisaruksila oli sama kohtalo, eli me ollaan kaikki sit varmaan "hulluja" ja keksitty samat muistot omasta päästä...

Sairaalasta mulla sitten on pahoja traumoja, harmi ettei siitä voi antaa tuomiota...