Kuollut lapsi vie miehen ajatukset

miksi mies, jonka oman lapsen kuolemaan ap on syypää, haluaisi olla ap:n kanssa enää missään tekemisissä?

sekä surun ap:hen vihana. Tai etääntyy hänestä emotionaalisesti ja jopa alkaa välttelemään.



Jos mies kokee lapsensa itsemurhan liittyvät hänen omiin tekemisiinsä ja tekemättä jättämisiinsä, avioeroon ja uuteen suhteesseen, uuden vauvan raskauteen jne. voi uusi suhde olla vaarassa.



Oletteko ap oikeasti puhuneet tunteistanne keskenänne? Teillä on nyt kriisi menossa ja jatkon kannalta on tärkeää, miten sen työstätte läpi.

tunki itseään miehensä lapsen hautajaisiin, kun piti välttämättä päästäm tukemaan miestä ja nyt sitten ei enää jaksakaan tukea miestä. Olet todella itsekäs ap!

Pakko olla provoja.



Tosin onhan maassamme toki näitä monella tapaa huono-osaisia perheitä, jotka siirtävät huono-osaisuuttaan aina sukupolvelta toiselle. Näitä aikuisia ihmisiä, joilla ei ole kykyä ajatteluun, normaaliin tunne-elämään, itsesäätelyyn jne.

Näissä tapauksissa ei voi kuin sääliä lapsia, jotka saavat heikot eväät elämään.

Voi olla, että varsinkin silloin miehellä muistot menetetystä lapsesta tulvii pintaan ja sun olisi vaan koetettva nyt ymmärtää ja tuke miestäsi.



Tai jos itsesäsi asia ahdistaa liikaa, niin ehkä mies voisi hakea tukea asiaan jostain muualta. Esim. kuolleen lapsen äidin kanssa keskustelu voisi olla hyvä, koska lapsen menetys on heille yhteinen kokemus kuten myös lapsen elämä. Kannusta miestäsi olemaan yhteyksissä lapsen äitiin.

mutta nyt on pakko, vaikka oikeasti en osaa sanoa yhtään mitään. Uskomaton avaus, ap. Eikö miehesi siis saisi surra kuollutta lastaan, koska hei, meille tulee nyt uusi, niin ei se enää haittaa mitään.

En pysty ymmärtämään ajatuksen kulkuasi. Sinun pitää olla miehesi tukena. Jos et siihen pysty, sinun ei olisi alunperinkään pitänyt tehdä lasta hänen kanssaan. Nyt on vähän turha rutista, kun olette saamassa jo lapsen. Kuollut lapsi tulee aina olemaan osa myös teidän perhettä, miehesi kantaa häntä mukanaan ikuisesti.

Ja kyllä, minäkin olen äitipuoli eli tiedän kaikki vivahteet, mitä voi tuntea miehen lapsia kohtaan, mutta en ikinä voisi toivoa mieheni unohtavan lapsiaan, en varsinkaan, jos lapsi kuolisi. Se olisi liian suurta väkivaltaa, sulaa inhottavuutta, suorastaan vastenmielistä.

olethan oikeasti vaan provoilija. Olet todella itsekäs muuten. Kyse ei ole sinusta ja sinun kärsimyksestä! Jos et pysty yhtään tuntemaan ymmärtämystä miestäsi kohtaan ja tajua tilanteen hankaluutta, niin parempi että et puhu miehellesi aiheesta yhtään. Minun todellakin käy miestäsi sääliksi, että hän on saanut sinut vaivoikseen, sillä sinä olet kerta kaikkiaan kylmä. Ei kukaan ole oikeasti noin epäempaattinen.

joka irstaili 3 vuotta naimisissa olevan miehen kanssa, joka erosi vaimostaan vasta ap:n laitettua vaimolle viestin, että panee tämän miestä.

Ikävä kyllä, viesti meni 14-vuotiaan pojan kännykkään, ja poika tappoi itsensä viime syksynä. Ap itki av:lla, ettei pojan äiti halunnut hänen tulevan hautajaisiin, joka hänen mielestään olisi ollut hyvä tilaisuus kertoa koko suvulle kihlauksesta ja tulevasta vauvasta.

Hyvää matkaa helvettiin.

joku oli kirjoitellut ap:n puolesta tuohon ketjuun ja väittänyt että ap olisi joku kodinrikkoja.

Ap:n kannattaisi ehdottaa miehelleen terapiaa,jossa saisi purkaa tuntojaan jos ap ei halua kuulla kuolleesta lapsesta.Ymmärrän ap:n tilannetta niiltä osin ettei ole mitään herkkua jo´s toinen jauhaa päivästä toiseen jotain asioita murheissaan,kun pitäisi katsoa tulevaan ja keskittyä uuden ihmisen tuloon.Mutta ymmärrän miestäkin joka tuntuu oleven terapian tarpeessa.

Olet kyllä niin uskomaton tyyppi kun olla voi. Uskon kyllä,että paha saa aina palkkansa, joten eiköhän tämä kolahda sun omaan nilkkaasi jossain vaiheessa.

Kysymys sinulle: Mitä jos sinun oma lapsi kuolisi, olisitko surrut sen asian puolessa vuodessa? Siinäkö se olisi?

Voin kertoa,että minun lapseni kuoli 15v, sitten ja suren hänen poismenoaan yhä. Surun kanssa oppii elämään.

Jopa 12 vuotias tyttäreni sanoi luettuaan viestialoituksesi, että "ei oo totta, totta kai lapsen kuolemaa suree", kun pääsi viestiketjussa siihen asti, kun kommentoit lisää, tytär totesi, "kuulostaa siltä, että ap on tunnevammainen". Se tuli itsellenikin ensimmäisenä mieleen. Kehottaisin sinua hakemaan apua, ellet halua liittosi kariutuvan.



Miehesi elää raskasta aikaa vielä vuosia, joten sinun pitäisi jaksaa vielä pitkään. Toki olisi ihanaa keskittyä vain omaan raskauteensa, mutta silloin pitäisi ottaa mies, jolla ei ole lapsia entuudestaan ja joka keskittyisi palvomaan vain ja ainoastaan sinua. Ja koska elämä kuljettaa, ei siihen oman navan ympärille voi kuitenkaan jäädä pyörimään.



Olisit iloinen, että lapsellasi on niin vastuuntuntoinen isä, että haluaa käydä asian perusteellisesti läpi, jotta voi yrittää tehdä teidän lapsen kanssa asiat toisella tavalla, jos kokee, että on toiminut jossain asiassa aiemmin väärin. Aika harvassa on miehet jotka kehittävät itseään surun kautta. Yleensä he kärsivät hiljaa muuttamatta elämäänsä lainkaan. Ota oppia miehestäsi ja kunnioita häntä. Mitä enemmän taistelet vastaan, sitä kauemmaksi häntä työnnät.



Kuulostaa vain siltä, että miehelläsi on käsissään kohta kaksi lasta, ja sinä tarvitset niistä enemmän kasvatusta.

jos kerran olosuhteet ovat sellaiset että avionrikkoja on hän.

Se ei ole kovin hyvä tapa jatkaa teidänkään suhdetta.

Syyllisyys oman lapsen kuolemaan on varmaan armoton murhe elämässä. Tuskin jaksaisin itse sellaista taakkaa kantaa.

.....

tämän provoilijan tarina jatkuu niin, että hänen oma lapsensa kuolee kohtuun ja sitten se on mies, joka ei ymmärrä että ap:kin on menettänyt lapsen.



Täällä odotellaan popcornikulhon kanssa.

Uuden lapsen myötä on täysin luonnollista käsitellä edellistä lasta ja menetystä. Samalla tavalla lapsi tuo monella vanhemmalla pintaan oman lapsuuden. Miehesi tapauksessa on kyse niin raskaista asioista, että ammattiapu olisi suositeltavaa.

mies on varmasti järkyttynyt edelleen lapsen itsemurhasta. Yrittäisit edes olla hänen tukenaan ! Mies tarvitsee tukea tälläisessä asiassa. Ajattele itsesi samanlaisessa tilanteessa! Oletpa taas todella fiksu aikuinen.

siihen alkanut tulla vastauksia hautajaisiin osallistumisen suhteen, ikäänkuin olisi uusi asia ;(