Kuollut lapsi vie miehen ajatukset
Mua suoraan sanoen ärsyttää!Ollaan juuri saamassa yheinen eka lapsi,ja mies kelailee edellisen suhteen lapsen elämää ja kuolemaa (itsari).Neuvoja?
Kommentit (75)
ei oikeasti ole olemassa ihmistä, joka noin voisi ajatella.
miehen pitää saada keskustelua apua,ap ta ei saa kuormittaa liikaa... ei ap tarvitse olla miehen tukena vaan miehen pitää sada apua ja ap kerätä voimaa tuleevaa itseään vauvaa varten ja jos ap ei voi olla miehen kanssa erotkoon,näin ap mies hänen ex vaimo voi tehä surutyötä yhdessä enkä aloittaa uudellee suhtee...
miehesi joskus löytää arvoisensa naisen.
Sinä et sitä ole.
Maailman kylmin ihminen...
Yök!
voisi näyttää nämä ketjut miehelle? mies saisi sitten miettiä mitä tekee, toivottavasti eron ja saa lapsen yksinhuoltajuuden
Mikään elämässä ei ole niin iso menetys, kuin oman lapsen. Luuletko että miehesi koskaan lakkaa "kelaamasta" sitä. Ei ainakaan pitäisi. Se kuollut lapsi on miehesi sisällä aina, ei sitä voi eikä pidäkään unohtaa.
On suunnatonta tyhmyyttä, että olet miehellesi mustasukkainen kuolleesta lapsesta.
Mieti vähän, ymmärrä ja tue miestäsi. Ei se ole sinulta tai yhteiseltä lapselta pois.
tämän provoilijan tarina jatkuu niin, että hänen oma lapsensa kuolee kohtuun ja sitten se on mies, joka ei ymmärrä että ap:kin on menettänyt lapsen.
Täällä odotellaan popcornikulhon kanssa.
Tai sitten synnytyksessä tapahtuu jotain niin pääsee vielä provoilemaan sektio/alatieosastoakin. Ja ehkä jopa imetystäkin tyyliin annan rintani miehen käyttöön mutta mies haluaa, että ryhdyn lehmäksi vauvalle niin kuin ex teki kuolleelle lapselleen...
Minä odottelen karkkikulhon kanssa. Toivottavasti, ap, sulla on pikainen provoraskaus, en jaksa montaa kuukautta kulhon kanssa odotella.
mutta nyt on pakko, vaikka oikeasti en osaa sanoa yhtään mitään. Uskomaton avaus, ap. Eikö miehesi siis saisi surra kuollutta lastaan, koska hei, meille tulee nyt uusi, niin ei se enää haittaa mitään.
En pysty ymmärtämään ajatuksen kulkuasi. Sinun pitää olla miehesi tukena. Jos et siihen pysty, sinun ei olisi alunperinkään pitänyt tehdä lasta hänen kanssaan. Nyt on vähän turha rutista, kun olette saamassa jo lapsen. Kuollut lapsi tulee aina olemaan osa myös teidän perhettä, miehesi kantaa häntä mukanaan ikuisesti.
Ja kyllä, minäkin olen äitipuoli eli tiedän kaikki vivahteet, mitä voi tuntea miehen lapsia kohtaan, mutta en ikinä voisi toivoa mieheni unohtavan lapsiaan, en varsinkaan, jos lapsi kuolisi. Se olisi liian suurta väkivaltaa, sulaa inhottavuutta, suorastaan vastenmielistä.
ja todennäköisesti tappaakkin, koska ei kestä tuollaista hirviö"äitiä".
tämän provoilijan tarina jatkuu niin, että hänen oma lapsensa kuolee kohtuun ja sitten se on mies, joka ei ymmärrä että ap:kin on menettänyt lapsen.
Täällä odotellaan popcornikulhon kanssa.
Aloitus on niin tyhmä trollipeikko, että tämä vastaus nauratti :D Nyt sä vähän niinku pilasit tän loppuratkaisun. Toivottavasti ap keksii toisenlaisen loppuhuipennuksen.
Lähtee popcorneja poksauttelemaan...
Et voi todellakaan täysin ymmärtää, mitä miehesi on käynyt/käy läpi!!!
Kukaan ei voi tietää, miltä oman lapsen kuolema tuntuu, paitsi jos on itse kokenut saman.
Ja minä olen, joten voin sanoa, että anna miehesi surra ja käydä asiaa läpi!
mutta se tarkoittaa, että sun pitää erota tästä miehestä. Suru voi kestää pahana vuosia, joillakin helpottaa nopeammin, toisilla erittäin kauan. Ja etukäteen sitä vaan ei voi yhtään tietää.
Tietääkö miehesi, että olet raivona miehen surulle?
Et laisinkaan ymmärrä asian vakavuutta ja sitä miten oman lapsen kuolema saattaa joissain tapauksissa murtaa vanhempien koko loppuelämän. Sinä et voi muuta kuin olla 100 % miehen tukena tai häipyä. En ymmärrä miten tuollaisia ihmisiä voi olla. Lapsen kuolema on sellainen asia missä ei itsekkäästi ajatella omaa mukavuutta.
Olet niin törkeä, ettei tähän ole mitään sanottavaa.
muuta kosketa tämä aihe?
Äitipuolia?
ap
Et laisinkaan ymmÄrrä asian vakavuutta ja sitä miten oman lapsen kuolema saattaa joissain tapauksissa murtaa vanhempien koko loppuelämän. Sinä et voi muuta kuin olla 100 % miehen tukena tai häipyä. En ymmärrä miten tuollaisia ihmisiä voi olla. Lapsen kuolema on sellainen asia missä ei itsekkäästi ajatella omaa mukavuutta.
Hei, siltä mieheltä on kuollut OMA LAPSI! Eiköhän ole ihan luonnollista kelailla sitä asiaa, varsinkin jos on uusi lapsi tulossa. Eiköhän odotus ja lähestyvä synnytys yms. nosta tollaset asiat aika rankasti pintaan.
Mielestäni osoittaa aikamoista kypsyyttä mieheltä kelailla noita asioita, eikä vaan painaa villasella ja teeskennellä ettei mitään oo koskaan tapahtunutkaan.
Neuvoni sinulle on: Lakkaa tuijottamasta sitä omaa napaasi ja ole miehellesi tukena. Ymmärrä, että toi saattaa olla sellainen asia, ettei miehesi koskaan pääse siitä yli, vaan se tulee kulkemaan hänen elämässään aina mukana. Sun pitää vaan hyväksyä se ja olla naputtamatta asiasta.
mutta nyt on pakko, vaikka oikeasti en osaa sanoa yhtään mitään. Uskomaton avaus, ap. Eikö miehesi siis saisi surra kuollutta lastaan, koska hei, meille tulee nyt uusi, niin ei se enää haittaa mitään.
En pysty ymmärtämään ajatuksen kulkuasi. Sinun pitää olla miehesi tukena. Jos et siihen pysty, sinun ei olisi alunperinkään pitänyt tehdä lasta hänen kanssaan. Nyt on vähän turha rutista, kun olette saamassa jo lapsen. Kuollut lapsi tulee aina olemaan osa myös teidän perhettä, miehesi kantaa häntä mukanaan ikuisesti.
Ja kyllä, minäkin olen äitipuoli eli tiedän kaikki vivahteet, mitä voi tuntea miehen lapsia kohtaan, mutta en ikinä voisi toivoa mieheni unohtavan lapsiaan, en varsinkaan, jos lapsi kuolisi. Se olisi liian suurta väkivaltaa, sulaa inhottavuutta, suorastaan vastenmielistä.
kun menetti lapsensa ja minkäikäinen tämä lapsi oli?
pelottavaa, kun tuollaiset lisääntyy.