millaisia ihmisiä siellä naputtelee?

IS:n linkin kautta Titanicilta selvinneen mummelin haastattelua.



Perhettä on 5 lasta + mies. Lapset jo aika isoja, nuorinkin 9v. Nämä illat tahtoo vähän venähtää.



Söin juuri porkkanaa ja Väinämöisen palttoonnappeja.

Kaikella ystävyydellä, eikö sun oma elämä olisi parempaa jos menisit töihin tai muuten ryhdistäytyisit, opiskelisit vaikka jotain? Nyt kuulostaa, ettet arvosta itseäsi.

Ikäloppu nainen/ palkaton omaishoitaja/ yritän olla yrittäjä/ neljä lasta, joista kaksi toistaiseksi ilman diagnooseja/ kiireisen miehen vaimo/ vähemmän nätti ja vähemmän hoikka kuin joskus 25 vuotta sitten

Onneksi on kevät ja kesäkin tulee ja ehkä taas iloisempi mieli :-) eli en siis ole talvi-ihmisiä lainkaan

sinulle, monista ei olis tuohon. Voimakas nainen :)

adoptoida teidät kaikki? Suomi on pullollaan niin vahvoja naisia, että ihan hiljaiseksi vetää...



ap

44v. äiti. Lapset 9v ja 5v.



Meilläon ihanat lapset, muuten tavallista elämää huolineen.

lestadiolainen n. 25-vuotias yhden lapsen äiti, vaimo, opiskelija, kärsinyt masennuksesta mutta parantumassa siitä :)

adoptoida teidät kaikki? Suomi on pullollaan niin vahvoja naisia, että ihan hiljaiseksi vetää...

ap

ei ainakaan ilmoittaudu vapaaehtoiseksi... :D Mutta tiedättekö mitä, kyllä sellainen voima on naisen pienillä hartioilla, ettei oo tosikaan.

Olkaa itsellenne armollisia, välillä pitää pitää vähän itsestäänkin huolta.

ap

Tylsistynyt 22v. nainen. Työskentelen hoitajana keikkaluontoisesti joko päiväkodilla, kehitysvammaisten parissa tai vanhainkodilla. Päädyin tänne alunperin aikeissa yrittää ymmärtää työpaikkakiusaajiani (plus 30v. pienten lasten äitejä). Eihän siitä mitään tullut mutta tänne sitä jäätiin pohtimaan toisten kirjoituksia. Parisuhde menee pyllylleen ja elämä koostuu työstä, nukkumisesta ja koiran kanssa olemisesta. Lapsista haaveilen toisinaan, mutten uskalla heittäytyä unelmiin kun on epävarmaa pystynkö tulemaan raskaaksi ikinä. Sairastan parantumatonta sairautta joka vaikeuttaa lapsensaantia sekä normaalia arkielämää.

Tylsistynyt 22v. nainen. Työskentelen hoitajana keikkaluontoisesti joko päiväkodilla, kehitysvammaisten parissa tai vanhainkodilla. Päädyin tänne alunperin aikeissa yrittää ymmärtää työpaikkakiusaajiani (plus 30v. pienten lasten äitejä). Eihän siitä mitään tullut mutta tänne sitä jäätiin pohtimaan toisten kirjoituksia. Parisuhde menee pyllylleen ja elämä koostuu työstä, nukkumisesta ja koiran kanssa olemisesta. Lapsista haaveilen toisinaan, mutten uskalla heittäytyä unelmiin kun on epävarmaa pystynkö tulemaan raskaaksi ikinä. Sairastan parantumatonta sairautta joka vaikeuttaa lapsensaantia sekä normaalia arkielämää.

sinä tunnet tulevasi kiusatuksi?

ihan normaalilta tuo sinun elämäsi kuulostaa, jos se yhtään lohduttaa. Vinkki: heittäydy unelmiin :)

Ikäloppu nainen/ palkaton omaishoitaja/ yritän olla yrittäjä/ neljä lasta, joista kaksi toistaiseksi ilman diagnooseja/ kiireisen miehen vaimo/ vähemmän nätti ja vähemmän hoikka kuin joskus 25 vuotta sitten

Onneksi on kevät ja kesäkin tulee ja ehkä taas iloisempi mieli :-) eli en siis ole talvi-ihmisiä lainkaan

sinulle, monista ei olis tuohon. Voimakas nainen :)

omat kun meinaa välillä loppua.

Täältä saa onneksi aina välillä lisää niitä :-)

vaikka pienet on hartiat niin kyllä niihin kannattaa nojata.. :)

Olikos se numero 31. joka kannusti minua heittäytymään unelmiin. Kiitos sinulle, viestisi piristi :) Tuo kiusaamisvyyhti oli iso ja likainen. Naiset puhu paskaa tupakkipausseilla, kahvilla ja "seläntakana" (minun kuullen). Myös esimiesten kuulleen. Niitä sitten yritettiin ratkoa yhteisessä keskustelussa pomon läsnäollessa minun "tukena". Eihän siitä mitään tullut kun naiset joukolla hyökkäs kimppuun. Ihan sama, siitä on jo päästy yli. Siksi siis alunperin päädyin tänne, mutta jäämään minut sai päättömät keskustelunaloitukset ja toisinaan löytyvä kiva yhteishenki. Tässä ketjussa sitä juuri on ja se saa uskomaan ettei kaikki naiset ole toisilleen susia. Ja kiitos myös kommentista "elämäni kuulostaa normaalilta". Sitä se varmasti on. Ei mitään ihmeempiä kriisejä, pikkumurheita. Yksin pohtiessa ne tuntuu elämää suuremmilta joskus :D

Olikos se numero 31. joka kannusti minua heittäytymään unelmiin. Kiitos sinulle, viestisi piristi :) Tuo kiusaamisvyyhti oli iso ja likainen. Naiset puhu paskaa tupakkipausseilla, kahvilla ja "seläntakana" (minun kuullen). Myös esimiesten kuulleen. Niitä sitten yritettiin ratkoa yhteisessä keskustelussa pomon läsnäollessa minun "tukena". Eihän siitä mitään tullut kun naiset joukolla hyökkäs kimppuun. Ihan sama, siitä on jo päästy yli. Siksi siis alunperin päädyin tänne, mutta jäämään minut sai päättömät keskustelunaloitukset ja toisinaan löytyvä kiva yhteishenki. Tässä ketjussa sitä juuri on ja se saa uskomaan ettei kaikki naiset ole toisilleen susia. Ja kiitos myös kommentista "elämäni kuulostaa normaalilta". Sitä se varmasti on. Ei mitään ihmeempiä kriisejä, pikkumurheita. Yksin pohtiessa ne tuntuu elämää suuremmilta joskus :D

naiset ole toisilleen susia, en suostu uskomaan siihen. Ja niinkuin sanoin: heittäydy. Sillä lailla se elämä tulee elettyä sillä tavalla ettei tarvitse katua. Oletko miettinyt kokonaan uutta työpaikkaa?

ap

puolivuotiaan vauvan 26-vee äippä, joka on kouluista käynyt viimeksi lukion loppuun asti...

yli 40-kymppinen kahden lapsen äiti, odotan kolmatta, menin lasten kanssa nukkuun ennen 9ää mutta heräsin keskellä yötä enkä saanut unta.



Elämä ollut rankkaa viimeiset vuodet, lapset vain osasyy. Paljon muuttoja ja uusia paikkoja, sopeutuminen kestää, parisuhde kriisissä...miks kaikki kerralla, välillä tuntuu että liikaa...huoh. Onneksi välillä hyvä olokin, ja kai tässä on pakko jotenkin kypsyä. Nuorekas ulkonäkö romahtanut vuodessa, kai siihenkin sopeutuu. Kyllä oma yleinen tyytyväisyys tärkeintä...kun sen saavuttais.

töitä oon nyt saanut,mies viel opiskelee. elämä tuntuu ihan hymyilevänki meille :)

27- vuotias 1,5v tytön äiti. Naimisissa, yleensä ihan onnellinen. Koulu on vielä kesken, ja pahoin pelkään, etten valmistukaan, koska ala ei enää kiinnosta. Toista kertaa raskaana, närästys pitää öisin hereillä. Äsken nukutin toista tuntia tyttöä uudelleen, taitaapi olla niin, ettei korvatulehdus vieläkään mennyt ohi :( Aamulla siis taas tuonne terkkaan jonottamaan, kun en viitsi julkisilla tuonne yksityiselle lähteä tuon kiukkuisen kanssa.

Ammattia on tullut opiskeltua. Mulla Vakituinen työpaikka.

Naimisissa kohta vuoden ja yhdessä 9 vuotta. Lapsia haluaisimme mutta ei ole siunaantunut. Ulkonäköön tyytyväinen ja myös siihen pituuteen 155 cm mistä kyllä usein kuulee :) asunto voisi olla oma eikä vuokra.

paitsi että olen 10v nuorempi ja lapsia 3 :)

kulahtanut,lihava,ryppynen,entinen kaunotar.

yksinäinen, 4 lapsen 34-vuotias kotiäiti.

kellä ei ole elämää.

Lihava ja ryppyinen 24-vuotias? Mielestäni ihan mahdoton yhtälö. Ja 34-vuotiaallakaan ei yleensä ole kuin muutamia ryppyjä.... Ei pidä tuijotella peiliä liikaa, ainakaan etsien itsestään vikaa!

yli 30 vuotias, yhden lapsen työtön yksinhuoltaja. Elämää ei ole, töitä mahdoton saada ainakaan omalta alalta, omaa aikaa vain öisin kun lapsi nukkumassa, harrastuksia ei ole enää ollut vuosiin ja yritän joka päivä keksiä syitä olemassaololleni ja se on joka päivä vaikeampaa...

Missä päin asustat? Täällä toinen yhden 1-vuotiaan yh-äiti, kotiäitinä tällä hetkellä. Myöskin itseeni ja elämääni tympääntynyt. Kaipaisin vertaistukea :)