Onko aikuinen mies
eli liki 45v kyseessä: pelaa paljon tietokonepelejä vapaalla, käy baareissa perjantai, lauantai ja joskus viikollakin. Juo paljon.
Iältä kyllä aikuinen, mutta henkisesti jotain muuta.
Kaikki kaverit ovat alkoholisteja, paitsi työkaverit, joitten kanssa ei vapaalla ole.
On aina valmis lähtemään lasilliselle.
Poikansa käy 2x kk viikonloppuisin, mutta mies lähtee silloinkin baariin, jos vaan kutsu käy.
Kyseessä mies, jonka olen tuntenut nyt 2v ja jota aluksi rakastin. En enää. Paljastui aivan toiseksi kuin alkujaan kertoi olevan. Emme asu yhdessä.
Kommentit (28)
Kertokaa nyt ihmeessä minkälainen on normaali 45 vuotias mies?
Itse olen nyt 28 vuotias insinööri ja tiedän jo nyt että en koskaan luovu pelaamisesta :) Se on harrastus siinä missä lukeminen tai pianon soitto.
Se tietokoneella pelaaminenko tekee ihmisestä lapsellisen? Vai viinan juonti?
Jos pelaaminen menee perheen edelle niin ollaan hakoteillä. Jos pelaamisen takia sosiaalinen elämä kärsii ja aika on perheeltä pois niin sitä en sietäisi, ymmärtäisin jonkun vartin illassa ja joskus viikonloppuna ehkä tunnin, mutta en kattelis kaiket illat pelaamista.
Lapsille ei edes aikuisten pelien katselu sovi enkä halua antaa lapsille mallia, että vapaa-ajat vietetään pelikoneella. Ulos koko sakki liikkumaan yhdessä!
Itse olen 38-vuotias nainen ja harrastukseni on tietokonepelit ja juhlittuakin tulee nyt sinkkuna pari kertaa viikossa oikein kunnolla. En pidä itseäni näiden takia mitenkään "lapsellisena". Lahjoita ap se mies mulle, olisi hyvä biletys- ja pelaamiskaveri varmaa ;)
Hauskaa miten aika ajoin tämä "pelaaminen on lapsille hyi hyi haluan oikean MIEHEN!" nousee pinnalle.
Millainen on sitten oikea mies? Sellainen joka lyö? Harrastaa metsästystä, ei aja partaansa (toisen ketjun perusteella partansa ajava haluaa näyttää lapselta, jolloin puoliso on varmasti pedofiili)?
Pelaaminen on rauhallista, paikkaan sitoutumatonta harrastusta. Se kehittää keskittymiskykyä, ongelmanratkaisutaitoja, kielitaitoa, ryhmätyövalmiutta, jne.
Miten esimerkiksi pienoismallit tai purojodlaus ovat pelaamista "parempia" harrastuksia? Miksi se on niin vaikeaa tulla mukana tälle vuosituhannelle? Mobiilipelaaminen (angrybirdsit, matopelit, jne) on yleistynyt jo 2000-luvulta lähtien. Se on sitten hyväksyttävämpää?
Kyllä, pelaamisessa (kuten AIVAN kaikessa muussakin) yliampuvuus on haitaksi. Voi syntyä peliriippuvuus. Yhtälailla se postimerkkejä keräävä ihminen voi lukittautua huoneeseensa nuolemaan merkkejään viikkokausiksi. Peliriippuvuus on vakava asia, mutta ei sen todennäköisempi kuin hurahtaminen johonkin muuhun harrastukseen.
Puuh. Tästä voisi puhua vaikka kuinka paljon ja pitkään, mutta olkoon.
Eniten pyytäisin palstamammoja korjaamaan asenteitaan ja miettimään hetken. Onko tässäkin kyse menneisyyden painolastista? Pelit eivät ole nykypäivänä enää matopelejä ja "hölmöä kolikkojen keräämistä", vaan vaativat pelaajalta paljon enemmän; strategista ajattelu, loogista päättelykykyä, ennakointia, jne. Se vain on erilainen maailma missä Sinä, palstamamma, tunnet olosi turvalliseksi. Se ei silti tee siitä yhtään huonompaa maailmaa.
Varsinkin tuo kuulostaa pahalta että jos lapsensa on käymässä niin sekään ei estä sitä baarireissua.
samanlaista riippuvuutta harvoin syntyy esim postimerkkien keräilyyn tai vaikka kokkailuun.
Pelaaminen vie yleensä niin tolkuttomasti aikaa että perheellisen ihmisen perhe väistämättä kärsii siitä. Siksi en perustaisi koskaan perhettä miehen kanssa joka harrastaa (ns tosissaan) pelaamista.
samanlaista riippuvuutta harvoin syntyy esim postimerkkien keräilyyn tai vaikka kokkailuun.
Pelaaminen vie yleensä niin tolkuttomasti aikaa että perheellisen ihmisen perhe väistämättä kärsii siitä. Siksi en perustaisi koskaan perhettä miehen kanssa joka harrastaa (ns tosissaan) pelaamista.
Yhtä lailla se "ns tosissaan" mitä tahansa muuta harrastava asettaa sen harrastuksensa muiden juttujen edelle. Ei se pelaaminen vie sen enempää aikaa kuin se vedenalaista korinpunontaa harrastavan kaverin aktiviteetit. Kuten sanoinkin, että kaikessa voi ampua yli.
Ja mistä uutisoidaan ja kuullaan eniten? Kyllä, niistä negatiivisista asioista. Useammin on otsikoissa ja huulilla ulkomaalaiset jotka RYÖSTIVÄT ja MALEKSIVAT. Montako otsikkoa olet kuullut tai keskustelua käynyt, jossa se ulkomaalainen on ihmisiksi ja käy töissä? Arvaan ettet montakaan.
Olen kolmikymppinen mies, ja pelaan. En pelaa fanaattisesti, vaan pelaan silloin kun siihen on sopiva hetki. Vaimon kanssa pelaamme joskus yhdessä Wiillä (siinä tosin urheilupanotteisia pelejä, tennikset ja zumbat). Joskus vaimoni ärähtää pelaamisestani, mutta ehkä kerran vuodessa jos on jokin uusi meganimike tullut. Ja ihan hyvin parisuhteemme toimii ja meillä on aikaa toisillemme. Lähes kaikki lähipiirimme ihmiset myös pelaavat, ja ovat terveissä ja tasapainoisissa parisuhteissa.
Ehkä oma lähipiirinne on niin kieroa että kaikki ovat addikteja? Minä en tunne ainuttakaan.
samanlaista riippuvuutta harvoin syntyy esim postimerkkien keräilyyn tai vaikka kokkailuun. Pelaaminen vie yleensä niin tolkuttomasti aikaa että perheellisen ihmisen perhe väistämättä kärsii siitä. Siksi en perustaisi koskaan perhettä miehen kanssa joka harrastaa (ns tosissaan) pelaamista.
että aina pelaaminen vie niin paljon aikaa että perhe-elämä siitä kärsii. Minä ja useimmat tuntemani pelaamme silloin kun ei erityistä muuta tekemistä ole, eikä niin että se estää muun tekemisen. Useimmat muut ihmiset katsoisivat telkkaria sen ajan kun itse käytän pelaamiseen (itse en katso käytännössä koskaan televisiota). Jos istuu joinain iltoina 2 tuntia TV:n ääressä harva valittaa että kauhea riippuvuus ja tuo on pois perhe-elämästä - miksi se tietokoneen näytön vieressä istuminen muka on pahempi asia?
Itselleni myös vauhdikkaat pelit on loistava keino saada ajatukset pois hyvin stressaavasta työstä. Ja ihan taatusti terveellisempi keino kuin rauhoittava alkoholi tai lääkkeet. Pelissä on pakko keskittyä tähän hetkeen jolloin huolet painuu taustalle.
on epäkypsyyden merkki. Sitäpaitsi pelaaminen (olen tällaisen pelihullun kanssa vuosia ollut) kestää PALJON kauemmin kuin jokin kodin ulkopuolinen harrastus. Se on aikaa vievää, ei tunti riitä mihinkään.
Monesti nämä harrastuksekseen pelaajat pelaavat pelejä yöllä koska vapaa-aika ei muuten riitä. Ja vaikka pelaisi päivälläkin niin mikään ei ole ärsyttävämpää kuin että mies on paikalla mutta ei kuitenkaan läsnä.
Ihan minkä tahansa pelin pelaaminen ottaa aivoon, vaikka se olisi afrikan tähti jota pitää saada pelata tunti toisensa jälkeen joka päivä.
Ja minäkin arvosta harrastuksissa enemmän muita harrastuksia kuin pelaamista. En anna lapsenkaan pelata kuin tunnin pari kertaa viikossa, miksi aikuisen miehen pitäisi pelata enemmän?
Ymmärrän että se on lasten ja teinien ajanvietettä mutta ei sitä harrastukseksi voi sanoa.
nainen 38v