Onko uusperheissä äiti/isäpuolet aina tylyjä toisen lapsille?

Meillä on perheessä kaksi lasta, joista toinen on minun ja toinen minun ja mieheni yhteinen. Isompi lapsi asuu, ja on aina asunut, vain minun kanssani, joten hän kuuluu samaan pakettiin yhdessä minun kanssani :).



Aluksi mies ei oikein tiennyt, miten olla lapsen kanssa, koska hänellä ei ollut vielä omia lapsia ja kavereidensakin lapset olivat minun lastani pienempiä, mutta nykyisin mies puuhaa ihan oma-aloitteisesti yhdessä isomman lapsen kanssa ja käy vaikka kiekko-ottelua katsomassa tai miettii kesälomamatkaa sen suhteen onko siellä tekemistä isomman ikäisellekin.

Omat vanhemmat erosivat kun olin tosi pieni ja olen lähes koko nuoruuteni elänyt isäni kanssa. Isälläni oli 2 vaimoa ja 1 kihlattu, sekä muutama tyttöystävä sinä aikana kun asuin kotona. Vaimot olivat molemmat inhottavia minulle, ensimmäinen syrji jo ennen hänen ensimmäisen lapsensa syntymää ja sen jälkeen vielä enemmän. Hänen takiaan minulla on vieläkin muutamia ongelmia mielenterveyteni kanssa ja lapsena minulla oli pakkoliikkeitä. Toinen vaimo oli vähän mukavampi mutta oli jatkuvasti huonolla tuulella ja sysäsi minulle vastuun lähes kaikesta mistä pystyi. Hoidin esimerkiksi ala-asteikäisenä 4 hevosta, jotta hän olisi paremmalla tuulella kun tulee töistä eikä huutaisi minulle.



Isän kihlattu taas oli ihan eri maata; hän touhasi kaikkea kanssani, vei ratsastamaan ja ajelemaan moottoripyörällä, otti mukaan kun lähtivät isän kanssa maakuntaan kaupoille, jutteli ja arvosti ja ennenkaikkea, piti minua tärkeämpänä kuin veljeäni, jota muut sukulaiset paapoivat. Hänen kanssaan olen vieläkin yhteyksissä vaikka erosivat monta vuotta sitten isän kanssa.



Äitini taas on ollut saman miehen kanssa lähes siitä lähtien kun erosi isästäni. Isäpuoleni oli minulle mukava kun olin pieni, teki kanssani asioita ja muutenkin kohteli reilusti. Kun he saivat sitten omia lapsia, ei minua enää kohdeltukaan reilusti. Minulle tiuskittiin, jätettiin huomioitta, heiteltiin ikäviä huomautuksia... Tämä oli mielestäni vielä kamalampaa kuin ensimmäisen äitipuoleni kohtelu sen takia että näin äitiäni vain joka toinen vkl ja hän on aina ollut minulle kaikkein tärkein ja rakkain henkilö. Isäpuolen takia kuitenkaan ei ollut enää hauskaa mennä katsomaan äitiä ja lukion alussa lopetinkin käymisen. Isäpuoleni hyväksyi minut uudestaan vasta kun tätini syntymäpäivillä join muiden aikuisten kanssa ja vaadin osaani miesten Jägermeister-pullosta. Tämä tapahtui kun olin 20-vuotias, eli isäpuoleltani meni noin 10 vuotta ennenkuin hoksasi että minua voi kohdella asiallisesti. Vielä nyt yli vuosi tuon jälkeen minun on vaikea välillä muistaa että hän nykyään pitää minusta ja odotan vieläkin että hän laukoo ilkeitä kommentteja aina kun avaa suunsa.



Tuntuu että minulla on ollut huono tuuri isä-ja äitipuolissa kun jo 3 ikävää osunut kohdalle. Onneksi nykyään on aikuinen eikä tarvitse enää välittää sellaisesta... Muistakaa silti, puolikkaat mammat ja isät, että huono kohtelu jättää jälkensä lapsiin. Näitä arpia on vaikea aikuisiällä lähteä korjaamaan... =)

Kerrankin huusi mun äidille siitä että olin syönyt hampurilaisen. Ne tuli yöllä ravintolasta ja tulivat mäkkärin kautta. Pussi hampurilaisia mukana. Äiti tarjosi sitten mullekin ja siitäkös isäpuoli "riemastui". Ei huutanut mulle vaan äidille, mutta mä kuulin ja ärsytti ihan sairaasti.



Muutenkin oli varsin paska välillä. Saattoi kieltää multa esim. jääkaapille menon. Äiti ei ikinä kieltänyt ja aina sitten viimeistään illalla sain ruokaa. Mutta olipahan ihan helvetin kiva olla päivä nälissään, kai se ukko jotkut kiksit siitä sai?



Joskus haukkui mun ulkonäköä "toikin luuranko tossa"

Mitään se ei mulle koskaan ostanut omilla rahoillaan, eikä siinä mitään, mutta teki sen mulle myös selväksi. Enkä mä näe siinä mitään muuta syytä kuin sen että halusi olla ilkeä mulle.

ukki lapsilleni, vaikka ei olekaan biologista sukua. Ja oma poikapuoleni on kiva nuorimies, asunut meidän kanssamme koko ajan, mies oli siis yh kun tavattiin. Yhdessä kokkaillaan, poika tulee monesti kauppaan mukaan kantoavuksi, katsotaan leffoja, käydään shoppailemassa yhdessä jne.

Meillä on ainakin ollut just noin - ja olen sen jollekin uusperhepalstalle kirjoittanut. En minä ole heidän tulemistaan kieltänyt, mutta äitinsä on! Jos mies/isä on ollut myöhässä, niin ovat tuolla pihalla kyykkineet. Ja jos mies vie roskat pihaan ajon jälkeen, lapset seisoo lumihangessa, kunnes mieskin astuu porstuaan. Mutta saisivat kyllä tulla aiemminkin sisälle, vaan eivät halua rikkoa äidin sääntöjä!

Lisäksi mun mies kysyy aina multa, onko ok, että lapset tulee silloin ja tällöin - vastaan tyyliin 99,99-prosenttisesti, että on Ok. Ainoastaan, jos olen ajatellut meille menoa, kerron, että tämmöstä olis ollut tiedossa, mut mitäs tehdään.

Lueskelin sattumoisin yhtä uusperhepalstaa jossa äitipuoli ei sallinut, että lapset tulevat sisälle kotiin jos lasten biologinen isä ei ole kotona. Jos isä oli myöhässä vaihtotilanteissa, lapset istuivat biologisen äitinsä autossa odottamassa (isän)kodin ulkopuolella isää, jotta voisivat mennä sisälle taloon (?!)'Lisäksi monissa kirjoituksissa valitettiin sitä, että lapsen isä oli sopinut että lapset tuevat käymään, ilman niin että äitipuolelta kysyttiin asiasta. Eli äitipuoli katsoo, että hän voi sanella sen milloin isä voi tavata lapsiaan/lapset voivat tavata isäänsä.

Monesti äiti/isäpuolet valittavat että lasten kanssa ei tulla toimeen. Olen seurannut monia uusperheellisiä (itsekin olen äitipuoli) ja kyllä ne ongelmat hyvin suurelta osin jOhtuvat juuri näistä äiti/isäpuolista jotka kiristelevät ja joutuvat hakaukseen lapsen kanssa.

Kyllä sitä helpommin omissa lapsissa näkee kaiken hyvin päin ja puolison lapset realistisemmin, eli myös huonot puolet näkyvät ja ärsyttävät. Enemmän kuin omissa.



Kun ei ole sitä hurjaa äidinrakkautta heitä kohtaan, vaikka pidänkin siitä että saan nämäkin lapset tuntea ja heidän kasvamistaan seurata.



On helpompi pitää sovituista säännöistä kiinni ei-omien lasten kanssa. Kun ei ole sitä heltyvää äidinsydäntä. Sitä joutuu oikein tsemppaamaan, ja joskus saa aiheesta aiheellista kritiikkiä puolisolta. Kiitos siitä kulta. Vaikka se kirpaiseekin.

Ymmärrän, että monelle perheelle kaikkien lasten ottaminen lomalle on ylivoimaista. Meillä loma tarkoittaa sitä, että mennään 2 aikuista ja 4 lasta. Meillä on (onneksi) siihen varaa, mutta kaikilla ei ole!



Esim. nyt ollaan varaamassa ens kesän matkaa, hinnat:

- majoitus 1200€

- lennot 1000€

- auton vuokra 800€

- bensa

- ruoka 6hlölle

- menot, siis mahd pääsyliput kohteisiin

- mahd tuliaiset ja sekalaiset ostokset



Jos päästään 5000€ niin hyvä on.

Yhdestä uusioperheestä eroon päässeenä en enää koskaan ota miestä jolla lapsia, uusperheet ovat useissa tapauksissa kuin paskaan upottaisi kädet....ei kiitos enää!! minulla ei ollut MITÄÄn sanavaltaa miehen lapseen vaikka meillä asui...komentaa ei saanut..tuli heti huutoa että älä komenna mun lasta, siivoomiseen ei koskaan saanut kehoittaa.....oikein oksettaa kun ajattelenkin sitä jatkuvaaa riitelyä..onneksi se on ohi...

Miehen lapsesta pidän, miehen lapsipuolesta sen sijaan en. Miehen lasta pidän jopa jossain määrin vähän kuin omanani, haluan kohdella häntä hyvin - vaikka joskus onkin tullut sanottua tiukkoja sanoja, mutta kenenpä ei olisi...



Miehen lapsipuolta sen sijaan en jaksa. Varmaan asiaan vaikuttaa ratkaisevasti se, ettei hän ole miehen biologinen lapsi. Ennen jaksoin ihan hyvin ja jopa pidin tästäkin lapsesta, mutta nyttemmin on alkanut vain v-tuttaa, että pitää hyysätä jonkun oikeasti tuntemattoman ihmisen lasta. Missään muualla en tätä kehtaisi myöntää kuin täällä. Tiesin, mihin ryhdyn, mutta en uskonut tuntevani tällaisia tunteita. Miehen biologinen lapsi kun on minulle jopa rakas.



Joten juu, tälle lapsipuolelle tulee oltua helposti tyly. Tunnen siitä huonoa omaatuntoa, mutta teeskentelykään ei ole helppoa.

Meillä on ainakin ollut just noin - ja olen sen jollekin uusperhepalstalle kirjoittanut. En minä ole heidän tulemistaan kieltänyt, mutta äitinsä on! Jos mies/isä on ollut myöhässä, niin ovat tuolla pihalla kyykkineet. Ja jos mies vie roskat pihaan ajon jälkeen, lapset seisoo lumihangessa, kunnes mieskin astuu porstuaan. Mutta saisivat kyllä tulla aiemminkin sisälle, vaan eivät halua rikkoa äidin sääntöjä!

Lisäksi mun mies kysyy aina multa, onko ok, että lapset tulee silloin ja tällöin - vastaan tyyliin 99,99-prosenttisesti, että on Ok. Ainoastaan, jos olen ajatellut meille menoa, kerron, että tämmöstä olis ollut tiedossa, mut mitäs tehdään.

Lueskelin sattumoisin yhtä uusperhepalstaa jossa äitipuoli ei sallinut, että lapset tulevat sisälle kotiin jos lasten biologinen isä ei ole kotona. Jos isä oli myöhässä vaihtotilanteissa, lapset istuivat biologisen äitinsä autossa odottamassa (isän)kodin ulkopuolella isää, jotta voisivat mennä sisälle taloon (?!)'Lisäksi monissa kirjoituksissa valitettiin sitä, että lapsen isä oli sopinut että lapset tuevat käymään, ilman niin että äitipuolelta kysyttiin asiasta. Eli äitipuoli katsoo, että hän voi sanella sen milloin isä voi tavata lapsiaan/lapset voivat tavata isäänsä.

Monesti äiti/isäpuolet valittavat että lasten kanssa ei tulla toimeen. Olen seurannut monia uusperheellisiä (itsekin olen äitipuoli) ja kyllä ne ongelmat hyvin suurelta osin jOhtuvat juuri näistä äiti/isäpuolista jotka kiristelevät ja joutuvat hakaukseen lapsen kanssa.

Lasten äiti ei tasan päästäisi lapsia meille niin, että mies ei ole kotona. Pitkin hampain suostui aikanaan siihen, että minä vahdin lapsia pari tuntia päivässä kun miehellä oli menoa päivisin ja lapset olivat meillä pidemmän aikaa.