Onko uusperheissä äiti/isäpuolet aina tylyjä toisen lapsille?

Tosin en tiedä ollaanko virallinen uusperhe, kun miehen lapset ovat täällä vain joka toinen vkl. Lapset ovat sen verran pieniä, että heidän hoitoonsa on oikeastaan pakko osallistua, ei minulla ole vaihtoehtoja ellen halua olla ihan hermoraunio. Siivoan, kokkaan ja pyykkään yhtä lailla kuin mieskin. Myönnän, että kun itselläni on huono päivä/väsyttää/kiire/muita hommia, en jaksaisi lasten riehumista ja läsnäoloa.



Paljon on omasta asenteesta kiinni, miten viikonloput sujuvat. Jos asennoidun hyvin, jaksan leikittää lapsia ja on mukavaa. Jos väsyttää tai olen sairaana tai muuten vain pahalla päällä, päivät menevät huonommin ja sysään helposti kaiken miehen vastuulle. Noina päivinä yritän pysytellä lähinnä omissa oloissani, teen juttuja tietokoneella jne, annan miehen olla lasten kanssa.

Mies on todella ihana ja välittävä isäpuoli pojalleni. Sanoikin joskus, että pitää lasta omanaan =) Kohtelee siis häntä ihan samalla tavalla kuin omaa biologista lastaankin (joka on siis meidän yhteinen).

Meillä juttu on niin päin, että äitipuolena koetan tarjota vieraille kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista ja lapsipuolet, pikku prinssi ja pikku prinsessa, hyväksyvät jos viitsivät.

vastaus kysymykseen on ei. Itse antaisin kenkää sellaiselle miehelle, joka olisi tyly lapsilleni.

Me ei olla virallisesti uusperhe, mutta miehelläni on vkl-lapset. Jaksan niitä vaihtelevasti. Välillä on ihan kivaa, mutta jos ne ärsyttää, olen omissa oloissani. Mulla on myös herkempi kynnys ärähtää niiden metelöinnistä. Olen varmaan jossain määrin tyly, mutta asiallinen. Ei mulla ole velvollisuuksia niitä kohtaan eikä teeskentely ole luonteenpiirteeni.

Itse en aina edes muista, että olemme uusperhe, muusta kuin siitä että kaksi lapsista on välillä poissa. Alusta asti on ollut selvää, että mieheni osallistuu lasten kasvatukseen, vaikkei häntä isäksi tai isäpuoleksi kutsutakaan.

Hän on aivan ihanasti keksinyt kaikkea kivaa yhteistä lasteni kanssa ja muutenkin saanut meidän perhedynamiikan todella hyvin toimimaan. Hänen suurin ansionsa on se, että hän on saanut minutkin rentoutumaan lasten kasvatuksessa, vaikka meillä edelleen pidetään myös kuria. Eikä meidän yhteinen lapsi näyttäisi tuoneen muutosta tähän - päinvastoin vauvan hoitaminen ja hellyttely on myös yhteinen yhdistävä huvi.



Heidän välinsä ovat niin hyvät, että en yhtään ihmettelisi vaikka miehelleni kerrottaisiin tyttö- tai poikaystävistä ennen minua :).

Ehkä ei kannata tehdä yleistäviä johtopäätöksiä jonkin tv-ohjelman perusteella. Uusperheistä tuodaan helposti julkisuuteen aina vain niitä negatiivisia asioita eikä kovinkaan usein positiivisia. Aivan kuin ydinperheelliset eivät ikinä olisi tylyjä lapsilleen. Mutta sehän on toki sallittua jos ovat omia lapsia?



En ota ko. ohjelmaan kanta kun en ole nähnyt, mutta kyllä minäkin käsken ihan omia biologisia lapsiani siivoamaan enkä anna napostella ruokailujen välillä kaapista. Eikä siinä ole mitään tylyä.

Mieheni ja anoppini vahtivat kuin haukat, että varmasti olen aina 100 % ystävällinen ja rakastava. Toki enimmäkseen olenkin, mutta se on vähän outoa, ettei minulle sallita normaaleja mielialanvaihteluita. Olen kuullut äideistä, jotka antaisivat lapsen vaikka kiertävän sirkukseen silloin tällöin. Minä en edes uneksisi sanovani mitään sellaista.

Mieheni ja anoppini vahtivat kuin haukat, että varmasti olen aina 100 % ystävällinen ja rakastava. Toki enimmäkseen olenkin, mutta se on vähän outoa, ettei minulle sallita normaaleja mielialanvaihteluita. Olen kuullut äideistä, jotka antaisivat lapsen vaikka kiertävän sirkukseen silloin tällöin. Minä en edes uneksisi sanovani mitään sellaista.

Kannattaako tuollaisen sekopään kanssa jatkaa? Ja anoppi vielä päsmäröimässä, vaikka asia ei edes kuulu hänelle paskan vertaa.

Ovat usein kateellisia lapsille siitä että nämä kuitenkin loppupeleissä ovat ykkösiä biologisen vanhempansa elämässä. Lisäksi uudet kumppanit vaativat ja valittavat jatkuvasti lapsen käytöstavoista,ihan kuin se olisi ykkösprioriteetti elämässä. Pahimpia ovat aikuiset joilla ei ole omia biologisia lapsia ja jotka eivät ymmärrä lapsista mitään. Jatkuvasti Kiristellään, käskytetään ja vaaditaan asioita. Ei ihme, että välit lapsiin kiristyvät. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.



Lueskelin sattumoisin yhtä uusperhepalstaa jossa äitipuoli ei sallinut, että lapset tulevat sisälle kotiin jos lasten biologinen isä ei ole kotona. Jos isä oli myöhässä vaihtotilanteissa, lapset istuivat biologisen äitinsä autossa odottamassa (isän)kodin ulkopuolella isää, jotta voisivat mennä sisälle taloon (?!)'Lisäksi monissa kirjoituksissa valitettiin sitä, että lapsen isä oli sopinut että lapset tuevat käymään, ilman niin että äitipuolelta kysyttiin asiasta. Eli äitipuoli katsoo, että hän voi sanella sen milloin isä voi tavata lapsiaan/lapset voivat tavata isäänsä.



Monesti äiti/isäpuolet valittavat että lasten kanssa ei tulla toimeen. Olen seurannut monia uusperheellisiä (itsekin olen äitipuoli) ja kyllä ne ongelmat hyvin suurelta osin jOhtuvat juuri näistä äiti/isäpuolista jotka kiristelevät ja joutuvat hakaukseen lapsen kanssa.

Ihan niin kuin _kaikki_ siivoojat on eläkeikää hipovia hapannaamoja ja _kaikki_ sihteerit isotissisiä miestennielijöitä...jnejne..

Äitini kuoli kun olin 8v. Muutamaa vuotta myöhemmin isän silloinen tyttöystävä nykyinen vaimo muutti tyttönsä kanssa meille. Äitipuolen tyttö sai minun huoneeni, minun piti muuttaa veljen kanssa yhteiseen pienempään huoneeseen. Äitipuoli sisusti kotimme uudestaan, kaikki äidin hankkima myytiin kirpputorilla, jopa äidin hääpuku!



Viikkorahaa saimme tehtyjen kotitöiden perusteella. Jos teki jotain väärin, vähennettiin se viikkorahasta. Äitipuolen tyttö sai joka viikko 20 e, minä tai veli emme mitään, koska aina löytyi vähennyksiä, milloin kengät väärässä paikassa, milloin pipo päässä eteisessä.



Kun menin viime kesänä naimisiin, en kutsunut isää tai vaimoaan häihin. Siitä syttyi melkoinen sota. Onneksi mummi, isän äiti, oli sitä mieltä, että jos hääni maksan niin vieraani itse valitsen.

Olen itse äitipuoli ja mietin aina mielessäni, että mitä jos oma biologinen tyttöni olisi miehen tytön asemassa. Kummasti antaa uutta näkövinkkeliä ajatteluun. Monesti kiukuttelut johtuvat siitä, että haetaan isältä huomiota, kun tytöllä on ollut kova ikävä isäänsä.

On aikoja kun minä en millään jaksaisi mieheni lasten viikonloppuvierailuja. Tosin asiat saa aika äkkiä perspektiiviin kun ajattelee, että mitä jos miehenikään ei jaksaisi minun lapsiani jotka sentään asuvat meillä. Sen jälkeen viikonlopun jaksaa helposti.



Meillä kitkaa aiheuttavat lähinnä lasten tasavertainen kohtelu. Mieheni luonnollisesti pitää kuria myös minun lapsilleni, mutta hänen lapsilleen kuria ei pidetä täällä ollessansa. Ei mies ja vielä vähemmän minä. Asia, josta minun lapseni saisi kunnon huudot hoidetaan ENINTÄÄN pienellä äänenkorotuksella miehen lapsen kyseessä ollessa. Tämä asia on aiheuttanut eniten kitkaa meidän suhteessamme. Toisaalta ymmärrän miestäni siinä, että kun hän näkee lapsiaan niin harvoin, niin sietokyky on korkeammalla käytöksen suhteen. Minun ei auta miehen lapsia lähteä komentamaan samaan tapaan kuin mies komentaa minun lapsiani. Siitä ei hyvä heiluisi :)



Toinen, mikä aiheuttaa sanomista on "erilliset elämät". Mies käy säännöllisesti lastensa kanssa keskenään laivalla, vanhemmillaan, leffassa, syömässä.. Minä ja lapseni emme ole tervetulleita, jotta he saavat omaa aikaa ihan keskenään. Kuitenkin kun minä olen menossa omien lasteni kanssa leffaan, syömään, vanhemmilleni, risteilylle, niin mies kyllä aina haluaa tulla lastensa kanssa mukaan. Eikä siinä mitään, minä saan kyllä viettää lasteni kanssa aikaa keskenään muulloinkin, mutta tämä minua suht usein tuppaa närästämään. Tulee vähän sellainen rusinat pullasta olo.



Itsepä olen osani valinnut. Onneksi lapset kolkuttelevat jo teini-ikää, jospa kohta helpottaisi :)

Ovat usein kateellisia lapsille siitä että nämä kuitenkin loppupeleissä ovat ykkösiä biologisen vanhempansa elämässä.

Tuo on aika yksioikoinen ajatus. Meillä asuu kaksi yhteistä lasta ja miehen vkl-lapset käyvät joka toinen viikonloppu. Vkl-lapset eivät ole ykkössijalla isälleen, eivät edes tasavertaisia yhteisten lastemme kanssa. Jos meillä on muuta menoa, lapset eivät tule. Ne eivät osallistu lomamatkoillemme. Niille ei osteta muuta kuin ruokaa synttäri- ja joululahjojen lisäksi. Elarit kattavat muun.

Tästä tulee monesti kitinä ja tappelu, kun vkl-lapset kuvittelevat olevansa ykkösiä. Esimerkiksi kun muutimme uuteen kotiin, vkl-lapset luulivat saavansa omat huoneet neljän (!) yön takia kuukaudessa. Tietenkin huoneet menivät meillä asuville lapsille kuten jokainen terve ihminen tajuaa.

Älkää mammat syöttäkö lapsille tuota "te olette ykkösiä" -roskaa. Siitä tulee vain ongelmia reaalimaailmassa.

Mammoilla on aika outo logiikka. Toisaalta miehet ajattelevat vain kyrvällään, mutta silti ex-vaimon kanssa tehdyt lapset muka menevät uuden vaimon ja perheen edelle. Kai se on sitä kuuluisaa toiveajattelua. :D

Meillä asuu kaksi yhteistä lasta ja miehen vkl-lapset käyvät joka toinen viikonloppu. Vkl-lapset eivät ole ykkössijalla isälleen, eivät edes tasavertaisia yhteisten lastemme kanssa. Jos meillä on muuta menoa, lapset eivät tule. Ne eivät osallistu lomamatkoillemme. Niille ei osteta muuta kuin ruokaa synttäri- ja joululahjojen lisäksi.

Sääliksi käy viikonloppulapsia :(

Meillä asuu kaksi yhteistä lasta ja miehen vkl-lapset käyvät joka toinen viikonloppu. Vkl-lapset eivät ole ykkössijalla isälleen, eivät edes tasavertaisia yhteisten lastemme kanssa. Jos meillä on muuta menoa, lapset eivät tule. Ne eivät osallistu lomamatkoillemme. Niille ei osteta muuta kuin ruokaa synttäri- ja joululahjojen lisäksi.

Juuri tällaiset "äitipuolet" tekevät hallaa normaaleille äitipuolille. Sääliksi käy viikonloppulapsia :(

En ole äitipuoli lapsille, jotka ovat meillä neljä yötä kuukaudessa. Hieman ylisana. Jos mieheni on exänsä kanssa sopinut, että elarit kattavat muun paitsi vierailuiden ajan ruoan, miksi niille pitäisi jotain lomamatkoja ostella? Se on mamman homma kuten on sovittu. Sääli, jos mamma käyttää rahat itseensä.

En ole äitipuoli lapsille, jotka ovat meillä neljä yötä kuukaudessa. Hieman ylisana. Jos mieheni on exänsä kanssa sopinut, että elarit kattavat muun paitsi vierailuiden ajan ruoan, miksi niille pitäisi jotain lomamatkoja ostella? Se on mamman homma kuten on sovittu. Sääli, jos mamma käyttää rahat itseensä.

Miehesi on ihan yhtä surullinen tapaus kuin sinä. Millainen mies pitää lapsiaan eriarvoisina? Millainen mies haluaa viedä vain osan lapsistaan lomalle? Sellainen mies joka haluaa kostaa ex-vaimolle lasten kautta. Sellainen on säälittävä mies.

En ole äitipuoli lapsille, jotka ovat meillä neljä yötä kuukaudessa. Hieman ylisana. Jos mieheni on exänsä kanssa sopinut, että elarit kattavat muun paitsi vierailuiden ajan ruoan, miksi niille pitäisi jotain lomamatkoja ostella? Se on mamman homma kuten on sovittu. Sääli, jos mamma käyttää rahat itseensä.

Miehesi on ihan yhtä surullinen tapaus kuin sinä. Millainen mies pitää lapsiaan eriarvoisina? Millainen mies haluaa viedä vain osan lapsistaan lomalle? Sellainen mies joka haluaa kostaa ex-vaimolle lasten kautta. Sellainen on säälittävä mies.

Sellainen mies, joka on elatussopimusta tehdessään sopinut ex-vaimonsa kanssa, että elarien suuruus on x ja mamma kustantaa asiat x. Mikä siinä on vaikeaa käsittää? Pitäisikö mammalle maksaa edelleen isot elarit ja sen hoidettavaksi sovitut asiat päälle? Sekö risoo? Siksi kai poistit lainauksesta elarikohdan.