Että mä vihaan tota pleikkaria!

...eikä koskaan tule pelaamaan, se on jämpti se.

Pelaaminen on typerää rahan ja ajan haaskausta, joka vaan tekee ihmisestä tyhmemmän ja väkivaltaisemman. Joskus mies ehdotti että josko ostettaisiin joku sellainen pelivehjes pojille jolla se voisi itsekin niiden kanssa pelata. Nauroin sille kyllä niin että meinasi silmät tippua päästä. Kun ystävättäreni tulivat meille kahville seuraavana päivänä, kerroin niillekin tästä hullutuksesta mitä se oli ehdottanut, sitten naurettiin naisten kesken ja kyllä miestä taas hävetti! Mutta sietääkin hävetä, meidän kotiin ei moista roskavempelettä koskaan hankita, opiskeluvälineitä ja koulutarvikkeita pojat saavat jos haluavat mutta moiset turhuudet pysyy meiltä poissa.

ja ykksinkertaisesti ennätetä pelata,siel ne seisoo,joskus yhdessä pelataan,mä ehkä tykkään ennemmin wiistä kuin tosta xboxista. Meillä pelataan harvakseltaa,tärkeintä on olla kaksisteen ja lapsen kanssa :)



Enkä mää kyllä jaksain monta tuntii uppoutua peliin,on mulla parempaakin tekemistä.

...eikä koskaan tule pelaamaan, se on jämpti se. Pelaaminen on typerää rahan ja ajan haaskausta, joka vaan tekee ihmisestä tyhmemmän ja väkivaltaisemman. Joskus mies ehdotti että josko ostettaisiin joku sellainen pelivehjes pojille jolla se voisi itsekin niiden kanssa pelata. Nauroin sille kyllä niin että meinasi silmät tippua päästä. Kun ystävättäreni tulivat meille kahville seuraavana päivänä, kerroin niillekin tästä hullutuksesta mitä se oli ehdottanut, sitten naurettiin naisten kesken ja kyllä miestä taas hävetti! Mutta sietääkin hävetä, meidän kotiin ei moista roskavempelettä koskaan hankita, opiskeluvälineitä ja koulutarvikkeita pojat saavat jos haluavat mutta moiset turhuudet pysyy meiltä poissa.

naisella on ongelma pelikoneiden kanssa, mutta ei esim. Elokuvien kanssa.



Pelit ovat lompakko ystävällisempiä, peleillä kehittää sivistystä, kieltä, hoksottimia ja reflexejä. Peleistä löytyy nykyään parempia tarinoitakin kuin elokuvista.



Pelikoneiden käyttäjien keski-ikä on ollut 30 paikkeilla jo 15-vuotta.



Peliala on nykyään maailman laajuisesti jo isompi kuin elokuva-ala ja kasvaa edelleen.

Suomi on ollut myös iso nimi pelialalla reilut 10-vuotta.



Face it akkaset, pelit ovat tulleet jäädäkseen ja lisääntyvät jatkuvasti. Teidän fobia pelejä kohtaan on saman laista, kuin vanhempienne tai iso vanhempienne asenne tietokoneja ja uutta tekniikkaa kohtaan.



Valittamisen sijasta voisitte pelata ukkojenne kanssa, tai etsiä itsellenne ja lapsillenne sopivaa pelattavaa.



Ja kyllä... Lapset eivät yleensä ole isän näkökulmasta kovin mielekiintoisia ennen 7-8 vuotta, jolloin niiden kanssa voi jopa tehdä jotain.

Meillä onneksi pelaa sekä mies että minä, tosin ei pleikkareilla vaan huippuunsa varustetuilla peli-PC:illä. Ei ne tietokone- ja konsolipelit mitään lasten juttuja vain ole eikä ole lapsellisuuden tai epäkypsyyden merkki jos niitä harrastaa.

Miksi MIKSI ihmeessä aikuiset miehet pelaa pleikkaria? Tai tietokoneella tai ylipäätää millään pelikoneella yhtään mitään, tuntikausia päivässä?!?!

Mieheni miettinyt samaa, mutta hän onkin... ulkomaalainen ;)

wink wink vaan sinullekin.

Täällä ihan aikuinen nainen (olen melkein 40, GASP) vastailee, että minä pelaan, mutta mieheni ei ja meillä on tietokoneita 4 sekä sen päälle vielä 8 konsolia (työ ja harrastus)! Toki 5 h yhteen soittoon pelaamista on ihan liikaa lapsiperheen isälle. Lisäksi riippuu todella paljon siitä mitä pelaa... lasten hereilläoloaikana en koskaan pelaa itse ellei kyseessä ole koko perheen peli (tanssi/laulu/soittopelit) ja ne eivät kovin pitkään jaksa kiinnostaa perheen pikkuväkeä. Muut lastenpelit ovat usein luvattoman huonoja ja loput pelit eivät yksinkertaisesti sovi alle 16-vuotiaille. Joko ne ovat liian monimutkaisia tai sitten niissä on liikaa väkivaltaa. Suurin osa peleistä on minusta tarkoitettu aikuisille. Eli tuo miksi aikuinen pelaa, johtuu siitä, että pelit ovat aikuisten harrastus.

Luonnollisesti pelit tuntevansa äitinä rajoitan sekä VALISTAN lapsiani varmasti enemmän ja asiantuntevammin kuin suurin osa kaikkia pelejä kauhistelevista palstamammoista. Niputatteko te esim. kaikki elokuvatkin samaan syssyyn?

AP:lle miehelläsi on ongelma pelien kanssa ja ymmärrän sinua. Ei se, että pelaa, vaan se, että siitä on riippuvainen. Alkoholiakin voi kohtuukäyttää tai sitten joka ilta tissutella ja viikonloppuisin vetää kännit. See the difference? Lasten myötä olen vähentänyt oman peliaikani omaan vapaa-aikaani. Se tarkoittaa, että jos kotitöiltä, miehen kanssa vietetyltä laatuajalta, seksiltä jää aikaa JA lapset ovat nukkumassa, voin pelata.

naisella on ongelma pelikoneiden kanssa, mutta ei esim. Elokuvien kanssa. Pelit ovat lompakko ystävällisempiä, peleillä kehittää sivistystä, kieltä, hoksottimia ja reflexejä. Peleistä löytyy nykyään parempia tarinoitakin kuin elokuvista. Pelikoneiden käyttäjien keski-ikä on ollut 30 paikkeilla jo 15-vuotta. Peliala on nykyään maailman laajuisesti jo isompi kuin elokuva-ala ja kasvaa edelleen. Suomi on ollut myös iso nimi pelialalla reilut 10-vuotta. Face it akkaset, pelit ovat tulleet jäädäkseen ja lisääntyvät jatkuvasti. Teidän fobia pelejä kohtaan on saman laista, kuin vanhempienne tai iso vanhempienne asenne tietokoneja ja uutta tekniikkaa kohtaan. Valittamisen sijasta voisitte pelata ukkojenne kanssa, tai etsiä itsellenne ja lapsillenne sopivaa pelattavaa. Ja kyllä... Lapset eivät yleensä ole isän näkökulmasta kovin mielekiintoisia ennen 7-8 vuotta, jolloin niiden kanssa voi jopa tehdä jotain.

naisella on ongelma pelikoneiden kanssa, mutta ei esim. Elokuvien kanssa.

Liittyisiköhän tuo siihen että usein elokuva kestää vaikka kaksituntia ja harvemmin niitä katsotaan kovin montaa peräkkäin. Lisäksi monet miehet kykenevät välillä keskeyttämään leffan katsomisen ja tekemään tarvittaessa kotihommia ym.

Pelejä saatetaan pelata hyvinkin se 5 tuntia putkeen. Se ei "lopu" koskaan toisin kuin leffa. Ja peliähän ei malteta jättää odottamaan parempaa pelihetkeä vaan sitä pitää saada pelata just silloin kun on päästy alkuun. Ja pelit koukuttaa tosi pahasti (itsekkin pelaan tietokoneella ja turhan paljon vaikka nainen olenkin tosin pelaamiseni ei haittaa muiden perheen jäsenten elämää koska järjestän sen niin mutta toki voisin itse tehdä jotai järkevämpääkin sen ajan).

Ja minusta tuntuu että toisin kuin tämä mies kuvittelee niin ongelma ei poistuisi sillä että naisetkin rupeaisi pelaamaaan määrättömästi koska ihan vinkkinä jonkun pitää kuitenkin tehdä ne kotityötkin... Ja ongelmahan on usein juuri siinä että mies haluaa käyttää pelaamiseen kohtuuttoman paljon aikaa vaikka vaimo olisi kuinka uupumassa kohtuuttoman työtaakan alle.

Eli ei pelikkari ole pahasta mutta se että joku perheenjäsenistä pelaa kohtuuttoman paljon niin että se vahingoittaa perheen yhteistä elämää tai tämä pelaaja ei tee osuuttaan perheen yhteisistä töistä.

En kyllä kestäisi pelaavaa "miestä", lapset leikkii, ei aikuiset. No tuskin ihan normimiehet pelailee? Nörtit on asia erikseen.



En sietäisi mitenkään miestä joka pelaa lapsellisia pelejä, miehen pitää olla ja käyttäytyä kuin mies. Onneksi ei omakotitalossa asujalla yrittäjällä ole aikaa moiseen höpönhöpöön. Pelaaminen ei kyllä todellakaan sivistä eikä tee kenestäkään fiksumpaa. Sen sijaan esim. lukeminen sivistää. Yäk joku plösö nörtti...

Tässä oli kai kyse juurikin tästä. Mies pelaa illassa jopa 5h. Jos työt loppuu neljän maissa niin kello on jo 21 kun mies lopettaa. Siinä vaiheessa on jo osa lapsista varmaan nukkumassa. JA kotihommat hoidettu. Ymmärrän muuten ap sua todella hyvin. Meiltä löytyy vastaava ongelma. Välillä on kyllä parempia jaksoja mutta kyllä tämä on kuluttavaa. Se ettei mies huomioi lapsia, ei kysele kenenkään kuulumisia. Kotiin tullessa syö usein jopa sen koneen ääressä. JA tosiaan kone napsahtaa päälle useimmiten samantien kun kotiin tullaan.

Ja tuo raivoaminen kun lapset "häiritsee." JA voin sanoa ettei meillä ainakaan onnistuisi minun alkaa pelaamaan. Kuka lapset huolehtisi? JA kotityöt tekisi jos minäkin istuisin tunti tolkulla koneella?

Peliriippuvuuttahan se on. Eli jo sairaalloista pelaamista ja nämä kaikenmaailman riippuvuudet loppuu yleensä vasta sitten kun ihminen itse haluaa muuttua. Ei toista voi muuttaa.



Ja kyllä meillä ainakin lapset on sanoneet että isin pelaaminen on tosi inhottavaa. JA näen ettei se heille mukavaa ole.:(



valitettavasti voin olla vain lapsilleni äiti. Isää en voi korvata.

Onneksi lapsilla on rakastava isoisä, joka huomioi ja jututtaa usein. Ottaa yökylään ja auttaa koulutehtävissä. Ulkoiluttaa, lukee satuja jne. Saavatpahan pienet myös jotain muutakin miehen mallia.











Mitä jos lukisit ap:n viestin. Kukaan ei varmaankaan kiellä sitä että aikuinen ihminen ei voisi TYKÄTÄ pelata tuntejakin. Mutta jos aikuinen ihminen pelaa tunteja niin että jättää omat kotihommat tekemättä, ei huomioi lapsia tai vaimoa, ärjyy ja kiroilee muille perheenjäsenille pelatessaan niin kuulostaako se aikuiselta ja vastuulliselta toiminnalta.

[/quote]

Meillä aika sama kuvio. Miehen mielestä hänelle ei saa puhua eikä häiritä millään tavalla pelin aikana "kun just on tosi tärkeä paikka en voi keskeyttää". Olen iltatöissä pari iltaa viikossa (meillä ei siis lapsia) joten kyllä hän ehtii pelata ihan tarpeeksi. Tai ainakin minun mielestäni monta tuntia viikossa on tarpeeksi.



Inhoan koko laitetta muutenkin. Ne piippausääniset pelit vie ihmiseltä järjen... Jos pyytää pelaamaan kuulokkeilla niin sitten pitää varautua siihen ettei saa sitä ärtynyttäkään vastausta mihinkään mitä sanoo, huikkaa toisesta huoneesta tm. En siis ole koko ajan häiritsemässä, mutta kyllä parisuhteessa kai pitäisi voida olettaa että n. tunnin välein saa sanoa jotain ellei toinen ole tekemässä keskittymistä vaativaa työtä (ja kun teen joskus kotona ns. ajattelua vaativia töitä, mies kyllä keskeyttää mitä turhimmilla asioilla). Pahinta on kuitenkin sotapelit. Ne ovat mielestäni todella vastenmielisiä (sota on kauhea asia jonka keskellä miljoonat ihmiset elävät tänäkin päivänä, on todella kuvottavaa että joku haluaa leikkiä tuota asiaa). Ja kun tulen väsyneenä töistä kotiin, on ikävää kun noi sotapelit pauhaa täysillä (heti ei voi tietenkään lopettaa kun pitää päästä seivauspaikkaan). Tuntuu kuin tulisi kotiin sisällissodan keskelle.



Ekan lapse LA alkaa kohta lähestyä ja olenkin ajatellut että heivaan koko härvelin kaatopaikalle tai ainakin hyvään jemmaan. Jos mies kiukuttelee, vetoan hormooneihin ja siihen että tulevalle äidille pitää olla mieliksi ;)

[i





Eli ei pelikkari ole pahasta mutta se että joku perheenjäsenistä pelaa kohtuuttoman paljon niin että se vahingoittaa perheen yhteistä elämää tai tämä pelaaja ei tee osuuttaan perheen yhteisistä töistä.

[/quote]

ap

p.s. Vähän vaikea olla menemättä naimisiin ja olla tekemättä lapsia "pelurin" kanssa jos pelikone ilmaantuu talouteen 5v häiden jälkeen ja kun lapset on jo tehty...

Niin muuten pelaan minäkin- olenko jotenkin viallinen äiti ja nainen tämän vuoksi? Mielestäni olemme molemmat täyspäisiä ihmisiä, meillä ei ole velkoja, emme juo tai edes polta, elämme säntillistä elämää lapsiperheessä. Paitsi meillä tosiaankin pelataan, useampi tunti päivässä. 4-vuotias ei näe koskaan väkivaltaisia tai pelottavia pelejä, saa pelailla ikäisilleen sopivia kylläkin viikottain.

Tämä on taas näitä vääriä käsityksiä. Iso osa nyky peleistä nimenoaamn loppuvat ja kestävät noin 5-10 tuntia.

Peliteollisuus on muuttunut 80-luvusta paljon, ja nykyää peleissä arvostetaan nimenomaan hyvää tarinankerrontaa.

On toki myös näitä loputtomia pelejä jotka ovat pääasiassa erilaisia urheilu pelejä, tai nettipelejä.

Nyt olen niin väärässä kuin ihminen joka ei tiedä peleistä tai niiden historiasta mitään. Nimenomaan seikkailupelejä ei enää juurikaan tehdä ja tarinankerronta on mennyt 80-luvulta lähtien muutamia poikkeuksia lukuunottamatta alas kuin lehmän häntä.

Peliin koukuttuminen ja kotiaskareiden tekemisen jättäminen on täysin kiinni ihmisestä.

Ei peliharrastus ole sen aikaan kuluttavampi kuin mikään muukaan harrastus (varsinkaa liikunnallinen harrastus) ja se ei ole ongelma, jos siitä ei tee sellaista.

Olemme osittain samaa mieltä. Pelaaminen on terveydelle huonompi harrastus kuin liikunta. Ellet tarkoita jotain liikuntapelejä. Nykyäänhän näitä sensoreita on joka konsolille.

Toiselle mammalle:

Kyllä ne pelit vaan sisvistää usko pois.

Esim. Mammojen hirvittävänä pitämä tankkipeli pohjautuu aitoihin historiallisiin taisteluihin ja aseistukseen.

Peleillä pystyy kehittämään myös ongelman ratkaisu kykyä, jopa kotimainen Angry Birds toimii tässä.

Angry birds ei ole ehkä paras esimerkki ongelmanratkaisupelistä ja kirjoista saa paremmin tietoa. Toki suurin osa ei jaksa mitään kirjoja lukea ja vahingossa sivistyy pelien myötä. Jos eivät pelaisi niin sitten eivät tietäisi tankeista yhtään mitään. Tokihan nyt muistetaan, että pelaaminen ei poissulje liikunta- ja kirjallisuusharrastusta.

siis joo, mä oon ihan koukussa kans pelaamiseen ja kun oit nettipeli pleikalla on vaan niin koukuttavaa... eilenkin ryssin meneen monen ukkomiehen kanssa ja hauskaa oli :D voi niitä vaimo kultia joilla hermo menee... meillä taitaa vaan ukolla kohta palaa käämit mun pelaamiseen...

...tässä nähdäänkin hyvin pelien kehittävä vaikutus... Kirjoittaja on ymmärtänyt esim. että lainattu kirjoittaja ei, esim. siitä vink -merkistä päätellen, ollut aivan tosissaan... Myös asenne on aivan omaa luokkaansa: miehen pitää saada tehdä mitä tahtoo AINA ja täysin muista välittämättä ja kompromisseihin suostumatta, ja naisen pitää hyväksyä mukisematta ja edes keskustelua yrittämättä KAIKKI mitä mies tekee. Lisäksi oma asia kannattaa esittää kiroilemalla ja nimittelemällä. Pelaa toki lisää...

Ekan lapse LA alkaa kohta lähestyä ja olenkin ajatellut että heivaan koko härvelin kaatopaikalle tai ainakin hyvään jemmaan. Jos mies kiukuttelee, vetoan hormooneihin ja siihen että tulevalle äidille pitää olla mieliksi ;)

Itse heivaisin moisen nartun kaatopaikalle kanssa, vetoaisin siihen ettei moinen kontrollifriikki lehmä kenellekään olisi iloa kuitenkaan tuonut.

Oma miehesi saatta toki olla hivenen kärsivällisempiä, ehkä hän rupeaa vaan ryyppäämään ja katsomaan pornoa sen ajan sijaan mitä se ennen sai pelien parissa viettää.

ap:n tapauksessa oli / on kyse peliriippuvuudesta, eli sairaudesta. Ukko pelaa suurimman osan vapa-ajastaan. Ei siis huomioi perhettään kun on niin sairaalloinen tarve pelata.

Jollakin vissiin kolahti. Kun noin agressiivisesti vastailee.

Kuinkahan paljon saisi hyvää tuollainen pelaajakin aikaan. Kun kotiin tultaessa huomioisi perhettä, kyselisi lasten ja vaimon kuulumisia. Auttaisi lapsia koulutehtävissä. Lukisi jonkun sadun tai vaikka tyhjentäisi tiskikoneen. Yleensä ottaen kiinnostuisi muustakin kun peleistä. Eikä aina sivuttaisi niitä ihmisiä joitten kanssa elää. Jos haluaa pelata kaiken aikaa eikä jaksa enää elää perheensä kanssa niin miksi roikkua siinä perheessä. Senku hommaa sen poikamies boxin ja muuttaa sinne. Ei tarvis toisten katella sitä pelaamista ja turhaan odotella et millonkahan se ukko tajuaa et sillon perhekin.

Ekan lapse LA alkaa kohta lähestyä ja olenkin ajatellut että heivaan koko härvelin kaatopaikalle tai ainakin hyvään jemmaan. Jos mies kiukuttelee, vetoan hormooneihin ja siihen että tulevalle äidille pitää olla mieliksi ;)

Itse heivaisin moisen nartun kaatopaikalle kanssa, vetoaisin siihen ettei moinen kontrollifriikki lehmä kenellekään olisi iloa kuitenkaan tuonut.

Oma miehesi saatta toki olla hivenen kärsivällisempiä, ehkä hän rupeaa vaan ryyppäämään ja katsomaan pornoa sen ajan sijaan mitä se ennen sai pelien parissa viettää.

naisella on ongelma pelikoneiden kanssa, mutta ei esim. Elokuvien kanssa.

Pelit ovat lompakko ystävällisempiä, peleillä kehittää sivistystä, kieltä, hoksottimia ja reflexejä. Peleistä löytyy nykyään parempia tarinoitakin kuin elokuvista.

Pelikoneiden käyttäjien keski-ikä on ollut 30 paikkeilla jo 15-vuotta.

Peliala on nykyään maailman laajuisesti jo isompi kuin elokuva-ala ja kasvaa edelleen.

Suomi on ollut myös iso nimi pelialalla reilut 10-vuotta.

Face it akkaset, pelit ovat tulleet jäädäkseen ja lisääntyvät jatkuvasti. Teidän fobia pelejä kohtaan on saman laista, kuin vanhempienne tai iso vanhempienne asenne tietokoneja ja uutta tekniikkaa kohtaan.

Valittamisen sijasta voisitte pelata ukkojenne kanssa, tai etsiä itsellenne ja lapsillenne sopivaa pelattavaa.

Ja kyllä... Lapset eivät yleensä ole isän näkökulmasta kovin mielekiintoisia ennen 7-8 vuotta, jolloin niiden kanssa voi jopa tehdä jotain.

Tämä kirjoitus antaa pelaajista niin hirvittävän yksinkertaisen ja typerän kuvan, että se on pakko olla jonkun av-mamman provo. Pelaajat suurimmaksi osaksi eivät siis ole idiootteja ja hallitsevat harrastuksensa. Ongelma on ihminen, joka addiktoituu.

t. se (ei uhka)pelaava äiti tuosta ylempää, joka on ihan vapaaehtoisesti vaihtanut suurimaan osan pelaamisesta perhe-elämään ja ihan nauttii siitä.

peliriippuvuutta on se, kun pelaaminen alkaa häiritä muuta elämää. Ei sillä ole merkitystä, pelataanko rahasta vai ei. Ja ap:n tapauksessa puhuisin hyvinkin riippuvuudesta, jos pelaaminen aiheuttaa kaiken muun tekemisen unohtamista ja perheenjäsenille ärjymistä.

Apina, peliriippuvuudella ei ole mitään tekemistä jonkun pleikkarin kanssa. Kuinka tyhmä sinä oikein olet? Peliriippuvuudella tarkoitetaan raha-automaatteja, veikkausta, ynnä muuta uhkapeliä, ei mitään viihdepelejä pleikalla ja tietsikalla. Olisi sinun se jumalauta pitänyt viimestään tuon nettipokerin kohdalla jo tajuta, mutta kaikille ei tuota järkeä ole samalla kauhalla jaettu...

Minä laitoin muutama vuosi sitten yhden typykän kiertoon. Tämä ei ymmärtänyt peliharrastusta laisinkaan ja vaati minua lopettamaan sen. Päätös oli helppo: Jos toinen on niin sivistymätön, ettei edes sitä vähää ymmärrä videopelien päälle, että alkaa kontrolloida minun elämääni, mielenkiinnon kohteitani sekä rakkaita harrastuksiani, etsikööt itselleen toisen, joka suostuu tossutettavaksi. Minä harrastan sitä mitä minä haluan, en sitä mitä toinen haluaa minun harrastavan. Minäkään en puuttunut hänenkään harrastuksiin, vaikken ymmärtänytkään kenkien ostelemiseen kätkeytyvää viehätystä. Nykyinen nainen on kypsempi, aikuisempi tapaus, sillä hänellä ei ole samanlaisia hupsuja käsityksiä aikuiselle sopivista harrastuksista.



Kypsällä aikuisella ihmisellä ei ole sellaisia irrationaalisia pelkoja ja rajoitteita, että tiettyjä asioita ei saa harrastaa, mikäli haluaa olla oikea aikuinen. Minua ei sureta videopelejä pelaava viisikymppinen. Minua surettaa itseään kypsäksi ihmiseksi tituleeraava tapaus, joka kieltää itseltään asioita siinä pelossa, että joku luulisi häntä lapselliseksi. Kypsä aikuinen ei moisesta välitä, vaan harrastaa mitä haluaa.



Kirjailija C.S. Lewis sen parhaiten sanoi:

"When I was ten, I read fairy tales in secret and would have been ashamed if I had been found doing so. Now that I am fifty I read them openly. When I became a man I put away childish things, including the fear of childishness and the desire to be very grown up."



M33