Että mä vihaan tota pleikkaria!

"aikuiset" miehet, jotka pelaa pleikkaa on kyllä tosi noloja ja henkisesti aivan teinejä. Perheellisen, naimisissa olevan miehen pitää olla oikea MIES eikä mikään pelinörtti.

Liittyisiköhän tuo siihen että usein elokuva kestää vaikka kaksituntia ja harvemmin niitä katsotaan kovin montaa peräkkäin. Lisäksi monet miehet kykenevät välillä keskeyttämään leffan katsomisen ja tekemään tarvittaessa kotihommia ym.

Pelejä saatetaan pelata hyvinkin se 5 tuntia putkeen. Se ei "lopu" koskaan toisin kuin leffa.

Tämä on taas näitä vääriä käsityksiä. Iso osa nyky peleistä nimenoaamn loppuvat ja kestävät noin 5-10 tuntia.

Peliteollisuus on muuttunut 80-luvusta paljon, ja nykyää peleissä arvostetaan nimenomaan hyvää tarinankerrontaa.

On toki myös näitä loputtomia pelejä jotka ovat pääasiassa erilaisia urheilu pelejä, tai nettipelejä.

Peliin koukuttuminen ja kotiaskareiden tekemisen jättäminen on täysin kiinni ihmisestä.

Ei peliharrastus ole sen aikaan kuluttavampi kuin mikään muukaan harrastus (varsinkaa liikunnallinen harrastus) ja se ei ole ongelma, jos siitä ei tee sellaista.

Toiselle mammalle:

Kyllä ne pelit vaan sisvistää usko pois.

Esim. Mammojen hirvittävänä pitämä tankkipeli pohjautuu aitoihin historiallisiin taisteluihin ja aseistukseen.

Peleillä pystyy kehittämään myös ongelman ratkaisu kykyä, jopa kotimainen Angry Birds toimii tässä.

Minä hallitsen sotahistorian vaikka en ole pelannut tuntikausia, katsos kirjojakin on. Lisäksi väittäisin että kokeilemalla ja tekemällä ongelmanratkaisutaidot kehittyvät paljon paremmin kuin tietokoneen ääressä. ja minkälaista on olla lapsi perheessä jossa virtuaalimaailma menee lapsen ohi monta tuntia viikossa?

ole ikinä olltu kiinnostunut pleikkarista. Nauroi ja sanoi että sehän on pikkupoikien leikkikalu, aikuisella miehellä on parempaakin tekemistä.

Älyllistä haastetta, aivojumppaa, refleksien teroittamista, juonittelua ja stimulaatiota. Niistä siinä on kysymys. Se on vähän niinkuin urheilua ilman sitä fyysistä elementtiä.

Jos mä olisin sun mies, laittasin sut pleikkarin eteen, latoisin sulle haasteita esim. keräät 1000 pinnaa tai ajat kierroksen alle 30 sekunnin jne. Palkintona lupaisin vahtia mukuloita joka päivä koko päivän viikon ajan, jos suoriudut haasteista alle tietyn ajan. Jos palkinto ei riitä niin nostaisin panoksia - pesisin pyykitkin tjsp. Jossain kohtaa ns. murtuisit ja tarttuisit ohjaimeen. Uskon että naisenkin saa käännytettyä pelaajaksi kun palkinto on tuntuva :)

Sitten jonain päivänä piilottaisin pleikkarin ja alkaisin käymään pubissa iltaisin -_-

En tajua sitä, että jonkun mielestä on ok pelata tuntikausia. En sitäkään, että joku kuvittelee, että "palkinto" olis se, että olisi erossa lapsistaan. Lisäksi molempienhan sitä olisi lasten kanssa oltava. Pyykit ja muutkin kotihommat on yhteisiä. En ymmärrä tätä ajatusta lainkaan.

mielenkiintoisempana kuin perhettään. Perhe oli tuskaisa velvollisuus eli kun kamalat kotihommat olivat ohi, hän palkitsi itseään pelaamalla. ja sanoi sen klassikkolauseen: No olisit tyytyväinen että ei roiku baareissa. Ai ai mikä älyn jättiläinen :)

No lapsethan eivät pääsääntöisesti ole mielenkiintoisia eivätkä tarjoa virikettä kuin toisinaan. Vauvat ovat kyllä söpöjä ja ne ovat kuin lemmikkejä. Mitä palkitsevaa on ajanvietossa lasten kanssa? Kerro mulle miten ihana uhmaikäinen tai murkkuikäinen mukulasi on, tai vauvasi joka pitää sinua huudollaan hereillä öisin, tai 10-vuotiaasi poika joka tempaisi lätkän naapurin auton kylkeen talvella kun laukoi lämäreitä kiekolla parkkipaikalla pihapiirin muiden poikien kanssa. Se, miksi sinä hankit lapsia, johtui puhtaasti itsekkäistä syistä. Lapsi on jokin statussymboli tai liiton sinetöijä. Tai ehkä mielenkiinnosta te molemmat vain pyöräytitte mukulan kun olitte uteliaita millainen hänestä tulisi. Ei teillä mitään visiota ole sen suhteen minkälainen hänestä tulee aikuisena. Korkeintaan visioitte lapsen vauvana, ei vauvaa vanhempana, kun toisianne katsoitte silmiin ja toinen ehdotti lapsentekoa. Siinä sitten kikattelitte esileikin alkaessa ja saitte vapautuneesti rakastella ilman ehkäisyä. Miehelle on sittemmin painunut tajuntaan mikä rakkaudesta huumaantunut höhlä oli ja hänen tehtävänä on vain tehdä olonsa mukavaksi niin usein ja paljon kuin mahdollista.

on 35v mies joten kaipa tuo jo aikuiseksi pitää määritellä vaikka käytös usein onkin jotain muuta. Sinäänsä en ole pelaamista vastaan, jos sen tekee ns. vapaa-ajalla, tunti pari silloin tällöin. Mutta kun se kone napsautetaan päälle usein heti kun ovesta kotiin pääsee ja se on päällä tuntikausia. Joskus kun katsotaan vaikka jotain leffaa ja menen käymään vessassa (olen siis pois sen 90 sekuntia), niin sillävälinkin se kone on usein jo päällä! Viime aikoina ei ole sntään pelannut K-18 pelejä mutta häiritseehän tuo, oli peli mikä tahansa. Lapsille (ja tietysti minulle) mies karjuu jos erehtyvät kävelemään telkkarin edestä ja ei luonnollisesti kuule mitään, mitä lapset (tai minä) hänelle puhutaa. Ja kiroilla tietysti pitää kun peli ei suju niin kuin pitäisi. Lasten nukkummanmenot venyy usein liian myöhäiseksi kun mies ei pääse irti pelistä heitä nukkumman laittamaan.

Jos taas minä erhdyn istahtamaan koneelle 5minsaa pidemmäksi aikaa, niin jo saan kuulla kun olen AINA koneella. Pitääkin varmaan itse viedä tämä kone sinne takkahuoneeseen ja linoittautua sinne heti kun mies tulee töistä. Mitä mahtaisi mies sanoa kun toteaisin että haluan notkua rauhassa av:lla... ap

Tässähän tämän miehen käytöksen näkee ja toivottavasti nyt kukaan ei ole sitä mieltä, että tuo on ok - pelaa sitten itse tai ei.

En ymmärrä miksi pitää aina alkaa vänkäämään samasta "pelit on pennuille" "tyhmät ämmät kieltää kaiken kivan" kun alkuperäinen aihe on kuitenkin aikalailla monisävyisempi juttu.

Jos pelit on aina päällä, koskaan ei saa keskeyttää, ärjyy muille ja kuittailee jos joku toinen on koneella niin ei tuo enää mitään normaalia mukavaa pelaamista ole. Ja tiedän kyllä itse minkälaista on pelata 20h päivässä (=kivaa). Ja kuinka sitä ei enää tehdä sen jälkeen kun on perhe.

Miksi MIKSI ihmeessä aikuiset miehet pelaa pleikkaria? Tai tietokoneella tai ylipäätää millään pelikoneella yhtään mitään, tuntikausia päivässä?!?!

Mieheni miettinyt samaa, mutta hän onkin... ulkomaalainen ;)

Tykkää pelata. Meinaatko oikeesti, ettei ulkomaalaiset miehet pelaa? Ei länsimaiset miehet ole mitenkään erilaisia suomalaismiehiin verrattuna. Ystävämme on aivan pelihullu ja englantilainen. Mun mieheni pelailee ajoittain enemmän ja välillä on sitten ihan pelaamattakin pitkään. Tää engelsmanni pelaa aina - ja paljon. :)

Miehelle on sittemmin painunut tajuntaan mikä rakkaudesta huumaantunut höhlä oli ja hänen tehtävänä on vain tehdä olonsa mukavaksi niin usein ja paljon kuin mahdollista.

Kyllä ihan aikuiset ja vastuullisetkin ihmiset voi tykätä pelata useamman tunnin pelikonsoleita tai tietokonepelejä. Oikeasti. Ei pelien pelaaminen tarkoita sitä, että on jäänyt jotenkin lapsen tasolle, enkä käsitä miksi näin ajatellaan. Yhtä lailla voi vaimo suuttua miehen jatkuvasta baarireissuista, ja eihän sekään kaukana ole teinien touhuista? Älkää siis yleistäkö.

ja hän on aikuinen ja oikea MIES, vaikka tämä peliharrastus löytyykin. Miten osaakin löytyä näitä naisia jotka arvioivat miehisyyttä jonkin pelaamisen takia? Mutta ei siinä, saa sitä toki pitää mielikuvansa, jääpähän niitä kultakimpaleita meille muille jotka näkevät stereotypioiden läpi. :) Onpa mieheni saanut minutkin koukuttumaan pelaamiseen, ja sanon vaan että tosi mukavaa ajanvietettä.

Ja miehen ikä 17 v? Useimmat vanhemmat eivät ihan oikeasti kadu lasten saamista...

No eihän sitä kukaan myönnäkään. Ei muille, eikä välttämättä edes itselleen. Eikä kukaan mies voi mennä sanomaan ääneen vaimolleen että "Pleikkari on kiehtovampi kuin lapset", ellei tämä halua saada tyynyä painetuksi naamalleen yön aikana. Se katumus hälvenee sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa.

[

No eihän sitä kukaan myönnäkään. Ei muille, eikä välttämättä edes itselleen. Eikä kukaan mies voi mennä sanomaan ääneen vaimolleen että "Pleikkari on kiehtovampi kuin lapset", ellei tämä halua saada tyynyä painetuksi naamalleen yön aikana. Se katumus hälvenee sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa.

Näin nimettomästi se on helppo tunnustaakin.

t. mies

Kannattaa kai peliaddiktinkin kanssa edes yrittää puhua rauhallisesti ja järkevästi siitä, mikä on reilua. Itse pitäisin aika lapsellisena, jos mieheni pelaisi pleikkaria, mutta tajuan kyllä, että se on monille sopiva viihdyke. Meillä vain lapset pelaavat ja vain sovitun ajan.

[

No eihän sitä kukaan myönnäkään. Ei muille, eikä välttämättä edes itselleen. Eikä kukaan mies voi mennä sanomaan ääneen vaimolleen että "Pleikkari on kiehtovampi kuin lapset", ellei tämä halua saada tyynyä painetuksi naamalleen yön aikana. Se katumus hälvenee sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa.

Monethan myös pitävät eläimistä enemmän kuin ihmisistä juuri siksi, että ne ovat yksinkertaisempia. Me sosiaalisesti lahjakkaammat viihdymme toisten ihmisten kanssa ja meitä kiehtoo myös ihmisen kehitys, jota ei voi lähempää seurata kuin omien lasten kautta. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa.

Näin nimettomästi se on helppo tunnustaakin.

t. mies

Koskee myös sitä aikuista lasta.

Lapsistakin tulee levottomia ja kärsimättömiä, jos he pelaavat liikaa tai katsovat tv:stä liian vauhdikkaita ja väkivaltaisia ohjelmia liikaa. Aikuiset toki voivat pelata enemmän ilman ongelmia, mutta äskettäin (olikohan alkuviikosta?) oli julkistetttu joku tutkimustulos pelaamisesta, peliriippuvuudesta ja masennuksesta, jossa sanoma taisi olla että liika pelaaminen voi aiheuttaa masennusta ja ärtyneisyyttä... En vain lukenut sitä, mutta ainakaan liika häviäminen peleissä, esim. nettipokerissa (edes ilmaisessa), ei ole hyväksi.



Jos löydän sen jutun ja se sopii aiheeseen, laitan linkin tänne (tai jos joku muu löytää, niiin...).

Kyllä ihan aikuiset ja vastuullisetkin ihmiset voi tykätä pelata useamman tunnin pelikonsoleita tai tietokonepelejä. Oikeasti. Ei pelien pelaaminen tarkoita sitä, että on jäänyt jotenkin lapsen tasolle, enkä käsitä miksi näin ajatellaan. Yhtä lailla voi vaimo suuttua miehen jatkuvasta baarireissuista, ja eihän sekään kaukana ole teinien touhuista? Älkää siis yleistäkö.

Mitä jos lukisit ap:n viestin. Kukaan ei varmaankaan kiellä sitä että aikuinen ihminen ei voisi TYKÄTÄ pelata tuntejakin. Mutta jos aikuinen ihminen pelaa tunteja niin että jättää omat kotihommat tekemättä, ei huomioi lapsia tai vaimoa, ärjyy ja kiroilee muille perheenjäsenille pelatessaan niin kuulostaako se aikuiselta ja vastuulliselta toiminnalta.

lasten kanssa vanhaa Nintendoa, se on aivan huippu. Mutta yksin en jaksa pelata. Lapset pelaavat joka päivä, mutta eivät mitenkään tolkuttomasti ja viityvät kyllä enemmän ulkona kuin koneen ääressä. Minusta ap:n kannattaisi jutella nätisti miehen kanssa, että 5h pelaamista nyt ei vaan ole järkevää, ei edes sen kannalta, että lapset sitten ottavat mallia. Kyllä aikuisella on velvollisuuksiakin perhettään kohtaan, eikä vaan oikeuksia. Lisäksi siirtäisin koneen sellaiseen paikkaan mihin se 1v ei pääse, en jaksaisi itsekään tuollaista hommaa.

toki voivat pelata enemmän ilman ongelmia, mutta äskettäin (olikohan alkuviikosta?) oli julkistetttu joku tutkimustulos pelaamisesta, peliriippuvuudesta ja masennuksesta, jossa sanoma taisi olla että liika pelaaminen voi aiheuttaa masennusta ja ärtyneisyyttä... En vain lukenut sitä, mutta ainakaan liika häviäminen peleissä, esim. nettipokerissa (edes ilmaisessa), ei ole hyväksi.

Apina, peliriippuvuudella ei ole mitään tekemistä jonkun pleikkarin kanssa. Kuinka tyhmä sinä oikein olet? Peliriippuvuudella tarkoitetaan raha-automaatteja, veikkausta, ynnä muuta uhkapeliä, ei mitään viihdepelejä pleikalla ja tietsikalla. Olisi sinun se jumalauta pitänyt viimestään tuon nettipokerin kohdalla jo tajuta, mutta kaikille ei tuota järkeä ole samalla kauhalla jaettu...

On kyllä taas niin mustavalkoista puolin ja toisin. Mutta ei siinä mitään, onhan tätä viihdyttävää seurata.



Ja luulisi että jos toisen käytös häiritsee noin paljon niin osaisi olla menemättä naimisiin sen kanssa ja hankkimatta kakaroita.