Loppuraskaus kesällä ja ihmisten suhtautuminen...

Olen odottanut kumpaakin intiaanikesänä ja voin sanoa että no, eka meni helpommin kun ei ollut muita lapsia vahdittavana.
Hiljaisia kävelylenkkejä tein vielä päivä ennen synnytystä.
Toisen aikana lihoin pahasti ja liikuin kyllä, mutta siitä oli nautinto kaukana.
Yksi toinen miinus oli myös se että helteet veivät ruokahalun ja heikotti.

Kolmannen synnytin heinäkuussa. Ja helppoa oli ja nautin koko kesän siitä lämmöstä.
Pari viikkoa synnytyksen jälkeen oltiin jo mökillä, saaressa.
Siellä ei ole sähköjä ja vesi tietysti piti lämmittää erikseen.
Mut nykyään tuo kolmevuotias vaan vinkuu päästä mökille, oikee mökkityttö.
Ja vähän ennen synnytystä pesin mökillä mattoja ja ajeltiin veneellä piykin saimaata.

Nyt neljäs syntyyki sit marraskuussa, ja vähän harmittaa et on pimeetä ja ehkä kylmää ja sateista....

Oon ollut viimeisilläni raskaana sekä talvella että kesällä ja en kyllä suurta eroa siinä nähnyt, muuta kuin tosiaan tuon, että ei tarvinnut ostaa XXXXL talvitakkia. Ihmiset on erilaisia ja raskaudet on erilaisia eli minä en kyllä osaa sanoa miten sä jaksat loppuraskaudessa. Itsellä kuopuksen kassa reissasin vielä ulkomailla (etelässä) rv 30, joka on muuten viimeiset ajat kun saa lentää ilman erillistä lääkärintodistusta, eikä ollut mitään ongelmaa vaikka lämpötila oli muutamana päivänä melkein 40 astetta. Keskimmäisen kanssa (helmi-maaliskuu) makasin aivan kuolleena sängynpohjalla jo nuo viikot, kun ei voinut syödä mitään kun närästi, ei voinut liikkua kun iso vauva painoi keuhkoja ja sydäntä (leposyke oli 120) ja ei voinut nukkua mitenkään päin. Eli voi olla että sulla menee kaikki loistavasti tai voi olla että makaat raskausmyrkytyksessä sairaalassa. Ja sitä varmaan kommentoijat yrittävät sanoa, että mitään kovin kalliita suunnitelmia ei kannata tehdä, kun koskaan ei tiedä.

kuin hoitaa pientä koliikkivauvaa, kun ulkona ei juuri pystyisi olemaan kuumuuden takia, mutta sinnekin oli mentävä kun kaksi isompaa sisarusta luonnollisesti viihtyivät ulkona aamusta iltaan..

vähän tukaloittamaan oloa, mutta eipä se mitään estä tekemästä ja lomailemasta, se loppuraskaus siis.



Mutta kun raskaudet ovat erilaisia, eli voi olla, että sulla kaikki sujuu helposti, tai että on vähän krempaa ja ahdistaa tai sitten voi olla erittäin kurjaa...



Eli positiivisesti eteenpäin, tulee mitä tulee. Eli kannattaa tosiaan varautua siihen, ettei kaikki toiveet toteudu.

Mulla on nyt viikkoja 40+2, ja ihan hyvin voisin kuvitella istuvani autossa pitemmänkin matkan :) Selkäkipuja oli muutaman viikon, mutta muuten olen voinut suhteellisen tavallisesti (mahan kokoa lukuunottamatta tietty).



Kuumuus tietty kesällä vaivaa ehkä enemmän viimeisillään raskaana, mutta eipä sekään mikään automaatio ole. Eikä kesällä ole aina kuuma, eikä sitä ole pakko lähteä 40 asteen helteisiin matkalle heinäkuussa.



Tämä on toinen raskaus, esikoisen synnytin kesäkuussa 2010, myös silloin voin hyvin ihan loppuun asti. Ei ollut huolta vauvan pukemisesta riittävän lämpimästi tuolloin kesällä, kun oli aivan järjetön helle!



Eli raskausajan vointi myös loppuviikoilla on hyvin yksilöllistä. Mielestäni matkan voit varata, ja sitten oman mukavuuden takia tarvittaessa perua jos siltä tuntuu...



Et ole naivi, kesävauvan kanssa on alkuun yksinkertaisempaa kun ei toppavaatteita tarvitse miettiä!

saaneena voin sanoa, että riippuu niin monesta asiasta. Ihanaa kun saa olla vähissä vaatteissa, toisaalta jos on kuumaa niin raskaana on tosi tukalaa. Mut voihan olla varjossa ja vedessä ja tuulettimen alla :) Jos raskaus on edennyt hyvin niin kyllä 30 viikolla vielä kotimaassa matkustaa. Riippuu miten voit istua esim. autossa. Kyllä eläisin ihan normaalisti niin kauan kuin jaksaisin. Kannattaa kuitenkin ajatella, että joku sairaala on lähellä jos jotain tapahtuukin. Onnea odotukseen!

saaneena voin sanoa, että riippuu niin monesta asiasta. Ihanaa kun saa olla vähissä vaatteissa, toisaalta jos on kuumaa niin raskaana on tosi tukalaa. Mut voihan olla varjossa ja vedessä ja tuulettimen alla :) Jos raskaus on edennyt hyvin niin kyllä 30 viikolla vielä kotimaassa matkustaa. Riippuu miten voit istua esim. autossa. Kyllä eläisin ihan normaalisti niin kauan kuin jaksaisin. Kannattaa kuitenkin ajatella, että joku sairaala on lähellä jos jotain tapahtuukin. Onnea odotukseen!

Mä nyt en ollut ihan viimeisilläni kesällä. Laskettu aika oli syyskuun lopulla. Mulla oli tosi helppo raskaus, ei mitään ongelmia tehdä asioita.

Turvotusta kyllä oli, mutta ei mun sen takia tarvinnut kotona maata, käytiin mökillä jne. Ihan normaalisti elin. Tosi iso maha mulla kyllä oli heti rv 20+ lähtien.



Ihan turhaa kuunnella tommosia höpötyksiä. Ihan vaan sovit menoja ja jos tuntuu siltä, ettet pystykään lähtemään niin sitten vain jätät menemättä. Kyllä ihmiset varmasti ymmärtää.

ja toiset taas voi hyvin. Ei sitä voi ennustaa. sukulaisetko ne maalaa sulle piruja seinille? Vai kaveritko? Monetkaan ei ymmärrä sitä, että jos itsellä on ollut raskausaika täyttä helvettiä kaikkine vaivoineen, niin ei sulla välttämättä näin ole. Nauti kasvavasta masustasi ja raskausajastasi! Hyvää loppuodotusta sinulle! ;)



T: taaperon äiti, jolla nyt myös rv29 menossa

Esikoiseni syntyi alkusyksystä, joten loppuraskauden vietin todella kuumilla helteillä. On hyvin yksilöllistä miten raskaus sujuu, mutta itselläni ei mitään suurempia ongelmia ollut. Itseasiassa välillä tuntui että joillekin ei-raskaana oleville nuo helteet aiheuttivat enemmän tuskaa kuin minulle, sillä nautin lämmöstä. Mielestäni voit aivan hyvin suunnitella matkaa ja perua sen sitten jos kuntosi muuttuu tukalaksi.

älä välitä niin paljon siitä, mitä muut sanoo. Eikö nyt ole ilmiselvää, että teet kaikkea mitä haluat vointisi puitteissa? Voihan olla, ettet jaksa, mutta mitä sitä nyt etukäteen murehtimaan?



Itse sain esikoiseni kuuman kesän jälkeen syyskuussa ja mitään vaivoja ei ollut, olin kesällä vielä viikon työmatkalla ja viikon hupimatkalla ja kävin uimassa maauimalassa säännöllisesti synnytykseen saakka.



Lentäähän et tosin varmaan saa enää viikoilla 30+, ainakaan kaukolentoja.

Ja rakastin olla raskaana kesällä. Oli ihanaa maata rannalla pelkissä bikineissä. Kulkea mukavassa hellemekossa. Käydä alennusmyynneissä shoppailemassa vauvanvaatteita. Ja ennen kaikkea nauttia pitkästä kesäisestä lomasta (kesäloma + äitiysloma) ennen vauvan syntymää.



Itse en jaksanut kuunnella muiden voivottelevan minulle kesäraskauden hankaluutta, kun musta itsestä tuntui kertakaikkisen hyvältä. Eikä haitannut, vaikka kumpikin raskauskesä oli poikkeuksellisen helteinen (v 2007 ja 2010). Parempi vain, että kerrankin paistoi aurinko ja oli lämmintä!



Matkustelu ja autossa istuminen eivät haitanneet minua. Turvotuskaan ei vaivannut. Eli ei. Loppuraskaus kesällä ei välttämättä ole kauheaa. Minulla on ihan päinvastaiset kokemukset, mutta toki ymmärrän niitäkin, joilla näin ei ole.



Inhottavampaa minusta oli synnytyksen jälkeen, hormonit kun hiostavat muutenkin, sairaalassa oli kuuma ja vauvallakin hiki. Ja ihan vastasyntyneen kanssa ja jälkivuodoissa ei aivan heti tule lähdettyä rannalle koko päiväksi vilvoitelemaan.

Hei



Älä usko kauhisteluja.



Sain kolmannen lapsen viime kesänä ja oli kyllä aika kauheata niissä pahemmissa helteissä. Oli sellainen olo, että en kestä ja mitään ei voi tehtä. Silloin vain odotin iltaa, jotta olisi viileämpää :)



MUTTA, siitä huolimatta teimme vielä rv 40 (syntyi yliaikaisena) mökkireissuja ja muutaman tunnin automatkoja. Aina mukana valmiina sairaalakassi ja tietämys siitä, että lähin sairaala ei ole liian kaukana. Eli enemmän tai vähemmän touhuttiin koko ajan.



Ullkomaille en enää 30+ rv olisi halunnut itse ainakaan lähteä.

Eli maalaisjärkeä mukaan. Jos sinulla on ongelmaton raskaus, voit viettää ihan tavallista elämää synnytykseen saakka.

Käydä uimassa, ottaa upean vatsan kanssa aurinkoa jne.



Iloista odotusta sinulle!

Ajattelinkin, että eihän sitä vielä voi tietää millainen olo sitten on, joten miksi olla jo valmiiksi negatiivisella asenteella? Olen sopinut menoja juuri tuolla periaatteella, että perun sitten, jos olo estää tekemiset, mutta jos olo onkin hyvä, niin miksi ei nauttisi kesästä, tapaisi ihmisiä, mökkeilisi ja matkustelisi (lentokoneella ei tosin enää ole tarkoitus matkustaa, tuo rv 30 matka tehtäisiin autolla ja laivalla). Kiva kuulla, että kaikilla loppuraskaus ei ole ollut pelkkää tuskaa :) Siinä toivossa siis itsekin elelen, mutta varaudun myös siihen, ettei suunnitelmat toteudukaan.



Varottelijat on tosiaan kavereita, joilla itsellä ollut raskauden 2 viimeistä kuukautta ihan hirveitä, yksi heistä oli muistaakseni sairauslomalla jo raskauden puolesta välistä lähtien. He eivät ota kuuleviin korviinsa, kun sanon, että eihän kaikilla loppuraskaus välttämättä ole yhtä vaikea.



ap

vauvat syntyneet 08/09 ja 05/11. Mä tykkäsin olla raskaana kesällä, varsinkin kun mulla alkoi äippis ekasta vauvasta heinäkuun lopussa niin aloitin kesäloman heinäkuun alussa joten sain pidennettyä vapaata huimasti :) Olo oli tosi hyvä ja heinäkuun puolivälin jälkeen lähdimme vielä asuntovaunuilemaan mieheni kanssa melkein viikoksi pääkaupunkiseudulle (meiltä matkaa n. 300 km). Koko raskausaika sujui muutenkin tosi hyvin ja vaikka oli kuuma ni ei se mua kyllä haitannut, juomista vaan tarpeeksi ni hyvä tulee :)



Toista odottaessani ärsytti juurikin se kun ei mikään talvivaate meinannut mennä päälle ja kun ei huvittanut ostaa uusia toppatakkejakaan ton takia. Kuljin sit mieheni ylipitkissä toppahousuissa ja yritin pysyä esikoisen perässä kompastumatta :D Kesä oli toisen lapsen syntymän jälkeen tosi kuuma mut ei me siitäkään piitattu, onneks jälkivuoto loppui ennen suurimpia helteitä ja vauvaa pidettiin sit vaunuissa hyvin varjossa ja juotiin molemmat tosi paljon ettei nestehukka vaan yllättäisi ja hyvin tuli maitoakin :)



Esikoisen aikaan muuten kävin Pariisissa rv n. 23 ja ei tehnyt tiukkaakaan, ehkä vois kuvitella että sunkin raskaus vois mennä aivan hyvin ilman sen kummempia "oireita". Varaa matka ja peru lähempänä jos siltä tuntuu :)

ja olo on täysin normaali, ihan ku ei raskaana oliskaan :) Maha on tosi pieni vielä, tiivis kova kumpu alavatsalla. Milläköhän raskausviikolla maha alkaa yleensä huomattavasti haitata tekemisiä, esim. reipasta kävelyä? Olen lähdössä viikonloppumatkalle Eurooppaan rv 27, pysynköhän silloin vielä kavereiden perässä? :) Siihen on enää 4 viikkoa, ja jotenkin on vaikea uskoa, että olo muuttuisi dramaattisesti huonommaksi ennen sitä, ainakin toivon ettei muutu!



ap

esikoinen syntyi lokakuun alussa, ja musta oli ihanaa olla raskaana kesällä, rv 28-29 käytiin Tallinnassa eikä tehnyt tiukkaakaan.

Myös paljon helpompi pukeutua kun ei tosiaan tarvi ahtautua sen ison mahan kanssa mihinkään toppavaatteisiin. Raskaudet on tietysti erilaisia, mulla oli todella helppo raskaus, mut sanoisin että lähe vaan sinne matkalle. Ja voihan sen tosiaan sit perua jos olo huonontuu :)

voi tietää etukäteen miltä se olo tuntuu myöhemmin, vaikka nyt olisi kaikki hyvin.

Minä olen synnyttänyt heinäkuun lopussa, oli kuuma kesä ja turvotusta runsain mitoin, mutta ei se ollut mikään este liikkumiselle! Juhannuksen jälkeen oli kesälomat ja istuin vielä pitkät matkat autossa ilman ongelmia. Nautin lomasta, pitkistä kävelylenkeistä ja jäätelöstäkin hyvällä omalla tunnolla -vaikka raskaana olevat eivät kuulemma mitään saisi syödä ettei tule yhtä ylimääräistä rasvagrammaa.

Suunnittele kesää niin, ettei tule suuria rahallisia tappioita lomamatkan peruuntumisen tai muun vuoksi, jos sattuu niin ikävästi ettei viimeiset viikot menekään suunnitelmien mukaan. Lapsihan voi syntyä jo siinä äitiysloman alkumetreillä. Turha kuitenkaan jäädä valmiiksi jo kotiin makaamaan, jos ei mitään syytä ole!

Jos olosi on nyt hyvä niin tuskin se siitä ihan hirveen dramaattisesti muuttuu jos kaikki menee hyvin :)

Mä tein pitkiä käelylenkkejä ihan viimiseen päivään asti, ja raskaus meni vielä parilla viikolla yli, eli ei se maha välttämättä ala ''haittaamaan'' tekemisiä missään vaiheessa :)