AHMIJAT, millaisia tuntemuksia

Levottomuus ennen, aikana syyllisyys, välittömästi jälkeenpäin fyysinen paha olo ja turtumus. Vähän myöhemmin katumus.



Ahmimiskohtausta enteilevää levottomuutta edeltää mikä tahansa voimakas tunne tai tylsyys.

Ennen ahmintaa levottomuutta, ahdistusta, sellainen olo, että on pakko saada jotain tai kuolen!



Itse tilanteessa en tunne oikein mitään, lähinnä pakko saada ruoka mahdollisimman nopeasti loppumaan. En saa mitään kicksejä, mutta kun "pakko on."



Jälkeen on usein äärimmäisen paha olla, kaikin mahdollisin tavoin. Kysymys, että miksi tein niin taas.

Ennen kohtausta: yleisin pitkästyneisyys, joka on niin voimakasta että muuttuu ahdistukseksi. Usein siihen liittyy voimakasta yksinäisyyden ja epäonnistuneisuuden tunnetta.



Kohtauksen aikana: Hyvä fiilis, kun keskittyy täysillä ahmimiseen, mitään muuta ei ole mielessä.



Kohtauksen jälkeen: Lievä kuvotus mutta toisaalta henkisesti raukean hyvä olo kun voi keskittyä fyysisiin tuntemuksiin eikä ajatukset ala pyöriä taas tylsyydessä ja yksinäisyydessä. Seuraavana päivänä sitten morkkis syödyistä kaloreista.

levottomuus päällimmäisenä tunteena ennen ahmimista. Tämä on mielenkiintoinen seikka.

Minkälaista se levottomuus on? Enemmän ajatuksia vai toimintaa? Millä tavoin se levottomuus näkyy?

levottomuus näyttää olevan yksi laukaiseva tekijä.

Voiko sitä levottomuuden tunnetta mitenkään muuten estää tai hillitä kuin ahmimalla? Onnistuuko koskaan kääntää se joksikin muuksi?



#7

Eli millaisia määriä kutsutte ahmimiseksi? Kun tässä itse just hilaan persustani kohti jääkaappia, tekis mieli vetää vaikka mitä...mut kaikkea vähän, ei siis ahmia. Paitsi jos sekin on ahmimista.

levottomuus näyttää olevan yksi laukaiseva tekijä.

Voiko sitä levottomuuden tunnetta mitenkään muuten estää tai hillitä kuin ahmimalla? Onnistuuko koskaan kääntää se joksikin muuksi?

#7

Mulla se levottomuus ja ahdistus on sekä fyysistä ja psyykkistä, vaikea erottaa kumpi on ensin. Joskus tuntuu että alkaa vaan jotenkin "hermosto kiihtymään" ja sitten siihen alkaa liittyä myös ahdistavia ajatuksia, toisinaan toisinpäin eli ensin on esim. tyytymättömyys elämäntilanteeseen tai siihen ettei ole mitään hyvää tekemistä tai ystäviä ja sitten alkaa tuntua toivottomalta ja ahdistaa niin paljon että on mahdoton olla tekemättä mitään. Mutta tosiaan aika yhdessä hermostollinen kiihtymys ja ajatukset ja tunteet tuossa menee tiettyyn tilaan.

Olen onnistunut tunteen estämisessä muuten kuin ahmimalla ainoastaan juomalla alkoholia tai ottamalla bentsoja. Olen kokeillut myös hikilenkkiä ja joskus meditointiakin mutta ne eivät niinkään tuntuneet minulla auttavan.

#5

levottomuus näyttää olevan yksi laukaiseva tekijä.

Voiko sitä levottomuuden tunnetta mitenkään muuten estää tai hillitä kuin ahmimalla? Onnistuuko koskaan kääntää se joksikin muuksi?

#7

Se voi siirtyä. Ahmin vain kotona ja tietysti ahmimisyllykeen saatuani ja se levoton olo päällä täytyy ensinnäkin päästä kauppaan ja toisaalta saatava omaa rauhaa. Jos ahmimista lykkää jälki on pahempaa sitten kun pääsee toteuttamaan. En siis ahmi mitään jauhoja kaapista enkä voi tietenkään varastoida mitään hyvää. Nyt on ollut se kasvava levottomuus iltapäivästä saakka ja suunnittelen oikein, mitä kaikkea aamulla haen.

Eli millaisia määriä kutsutte ahmimiseksi? Kun tässä itse just hilaan persustani kohti jääkaappia, tekis mieli vetää vaikka mitä...mut kaikkea vähän, ei siis ahmia. Paitsi jos sekin on ahmimista.

Esim. kokonainen leipä, paketti juustoa, pari 400 gramman karkkipussia, litra jäätelöä on yksi satsi jonka söin. En oksenna.

Eli millaisia määriä kutsutte ahmimiseksi? Kun tässä itse just hilaan persustani kohti jääkaappia, tekis mieli vetää vaikka mitä...mut kaikkea vähän, ei siis ahmia. Paitsi jos sekin on ahmimista.

Tämmöisiä ainakin tuli silloin vedettyä pelkästään klo 18 ja 20 välillä (paitsi oluiden juomista jatkoin klo 22 asti):

- paketti kotijuustoa

- 6 karjalanpiirakkaa

- 7 isoa olutta

- mozzarellapizza

- purkki Ben & Jerry macadamiajäätelöä

- paketti nakkeja

- pussillinen suolattuja cashewpähkinöitä

- epämääräinen määrä leipiä

- epämääräinen määrä edamjuustoa suoraan juustoköntistä suuhun isoina paloina leikattuna

#5 (ihme kyllä, olen vain lievästi ylipainoinen BMI 27 vaikka ahmin tuohon tyyliin yleensä pari kertaa viikossa enkä oksenna ahmimiani)

myötätunto on teidän puolella.

Voiko ahmimista hillitä sitten millään lääkkeillä? Tai auttaako siihen terapia? Miten suuria määriä syötte kerralla? Pitääkö sen olla jotakin tiettyä juttua tyyliin suklaata tai muuta sokerista?

Eniten kiinnostaisi tietää, missä vaiheessa se ahmimiskohtaus sitten päättyy? Kun kaikki on syöty? Vai tuleeko siinä jokin muu stoppi ensin?



#7

Ja uskon että ahdistaa sen jälkeen kun on tollasen, tai isommankin, satsin vetänyt. Mutta sairaus taitaa toi ahmiminenkin olla, korvien välissä. Käyttekö jossain puhumassa ongelmasta? Toi kuullostaa juuri sellaiselta et sen saa hallintaan hetkeksi, mutta kun repeää, repeää kunnolla :(

myötätunto on teidän puolella.

Voiko ahmimista hillitä sitten millään lääkkeillä? Tai auttaako siihen terapia? Miten suuria määriä syötte kerralla? Pitääkö sen olla jotakin tiettyä juttua tyyliin suklaata tai muuta sokerista?

Eniten kiinnostaisi tietää, missä vaiheessa se ahmimiskohtaus sitten päättyy? Kun kaikki on syöty? Vai tuleeko siinä jokin muu stoppi ensin?

#7

Pakko myöntää, että en ole edes hakenut apua. Hoikkana oikeastaan nautin kohtauksista, hululla tavalla ne toivat sisältöä ja vaihtelua elämään. Nyt kun olen tällainen valas (kuinka ollakaan) häpeän olemustani todella paljon. En ikinä voisi astua syömishäiriöklinikan ovesta sisään. En oikein usko, että saisin apua, minähän olen vain laiska ja itsekuriton. Anoreksia ja bulimia ovat oikeasti sairauksia ja kunniallisia.

Yleensä syön kunnes ruoka loppuu. Joskus tietysti maha ei vain vedä enempää tai sattuu niin kovasti, ettei pysty jatkamaan. Silloinkin jatkan syömistä heti kun voin ja kunnes kaikki houkutteleva on syöty.