Veljeni pyysi apuani

pystyisinkö luopumaan omasta lihasta ja verestäni.



Toki kun sinulla on jo omia lapsia, tiedät miten lapseen kiintyy jo raskausaikana saatika synnytyksen jälkeen.



Ja ethän sinä tietty kokonaan luopuisikaan. Mutta olisiko tilanne pahempi juuri siksi, että lapsi kuuluisi tiiviisti sinun elämääsi?



Teillä käytettiin luovutettuina soluina varmaan spermaa, että omien lastesi munasolupuolikas on sinulta? Kysyn siksi, että eihän vaan kävisi niin että veljellesi menevä lapsi olisi ainoa biologisesti sinun. Se monimutkaistaisi tilannetta varmaan kumminkin.

saisit kuitenkin olla heidän kaikkien kanssa tekemisissä!



Mutta varmista, että oma kuuppa kestää ja pysyy kuosissa.

voisi luopua synnyttämästäni lapsesta. Juuri sain vauvan (kolmannen) ja kyllä kiintymys ja rakkaus vastasyntyneeseen on niin kova, että jos lapsesta pitäisi luopua niin tuntuisi kuin sydän vietäisiin rinnasta. En siis suostuisi, koska menisin itse rikki. En voisi kuvitella, että katsoisin vierestä lasta,joka on minun, mutta ei ole minun.

pyydetään sijaissynnyttäjäksi?

Teillä käytettiin luovutettuina soluina varmaan spermaa, että omien lastesi munasolupuolikas on sinulta? Kysyn siksi, että eihän vaan kävisi niin että veljellesi menevä lapsi olisi ainoa biologisesti sinun. Se monimutkaistaisi tilannetta varmaan kumminkin.

Juu, minun munasolut on kunnossa ja meidän lapset niillä tehty.

En ole koskaan erityisemmin kiintynyt lapsiini raskausaikana. Vasta ne ensimmäiset yhdessä eletyt viikot ja kuukaudet ovat tuoneet sen suuren rakkauden mukanaan. En ole sitä tyyppiä joka juttelisi masuasukille tai olisi rakastunut lapseensa ensi silmäyksellä. Ehkä tämä johtuu omasta taustasta äitimme on adoptiolapsi. Biomummi olisikin tärkeä henkinen tuki jos tähän ryhdyn.

pysyisin vanhempana vaikka lapsi asuisi veljen luona ja vaatisin tapaamisajat.

Onhan se ihan mahdotonta, että joku oikasti olisi homo. Että sillä homolla olisi vielä mieskin. Että ne tahtoisi lapsen, perheen.



Että kun sitä muuten ei voi saada niin miettii tätä. Ihan mahdotonta, eiks jee? Että pakko olla provo?



Typerämmältä minusta se kuulostaa, että asian on oltava näin. Korkea aika olisi saada lainsäädäntö sille tasolle, ettei tämmöisiä joutuisi kukaan edes miettimään.



Ja jos pariskunta kärsii lapsettomuudesta siksi ettei miehen solut toimi, niin eipä se siihen naisen hedelmällisyyteen vaikuta.



Mun veli on yhä sinkku eikä järin innounut lapsista muutenkaan, mutta osaan kuvitella apn tilanteen. Serkuitta jäänevät meidänkin kakarat.



Ehkä sitäkin miettisin, että mitä jos raskaudessa tapahtuu jotakin yllättävää? Lapsi ei ole terve, siun terveys vaarantuu tms. Miettisin kaikki "mitä jos" tilanteet ja puhuisin selväksi isien kanssa.

^Kiitos. Hyviä pointteja, raskaudet on alettuaan olleet tähän mennessä helppoja, synnytyksetkin sujuneet hyvin. Mutta eihän sitä kyllä koskaan tiedä.

Minä en luopuisi äidin oikeuksista elipysyisin vanhempana vaikka lapsi asuisi veljen luona ja vaatisin tapaamisajat.

Tämä ei ole vaihtoehto. Veljeni haluaa yhteisen lapsen miehensä kanssa ja minun ja mieheni lapsiluku on ehdottomasti täynä. Lapsesta tulisi täysin veljeni ja hänen miehensä. Synnytyksen jälkeen olisin lapselle tasan täti.

Tapaamisia ei varmastikaan tarvitsisi vaatimalla vaatia, nytkin näemme aina kun välimatkalta voimme. Olemme veljeni kanssa todella läheisiä, meillä on hyvin hyvin pieni ikäero ja ollaan kyllä kasvettu yhdessä ja yhteen. Hän on minulle lasteni ja mieheni jälkeen rakkainta maailmassa ja tiedän hänen tuntevan minua kohtaan samoin.

Ja kyllä ihan oikeasti suututtaa, että perheen perustaminen on hänelle niin vaikeaa, jos minä en tahdo tätä, niin se on lähes mahdotonta. (Ja juu kyllähän rahalla sijaissynnyttäjiä aina jostakin kiertoteitse saa, mutta se on niin kallista, epävarmaa ja epäeettistäkin, että eivät he siihen kyllä lähde)

"kuka minun äiti on?"

Siis siskon ja veljen sukusolut sekaisin? Eikö tuo ole hieman arveluttavaa? Miksi ei sinun ja tämän veljesi miesystävän solut?

Heheh. Ei todellakaan sinun ja veljesi soluista lasta tehtäis! Mieti mikä riski, että lapsi olisi jollain tavalla vammainen yms.

13 pyytää anteeksi, lukihäiriö.

Ei se olisi sinun lastesi serkku, vaan sisar tai veli. Antaisit pois oman lapsesi, et mitään veljesi lasta joka mystisesti kasvaa kohdussasi. Itse en kuuntelisi tuollaista pyyntöä edes loppuun. Ei lapsia lahjoitella kuin jotain joululahjoja. Ihan älytön pyyntö.

14 samoin pahoittelee. :D Lukihärö on siis kovin yleistä.... :D Sitä lukee mitä haluaa

Miksi kuvittelet että sinun olisi helpompi antaa uusi vauva pois kuin joku nykyisistä lapsistasi? En usko että olisi.

Tärkeää on, että miehesi on antanut asialle hyväksyntänsä.



Olisikohan Setalla jotain aiheeseen liittyvää tietopakettia tai neuvontaa, josta voisit asiasta kysyä? Saattaisit saada lisää näkökulmia asiaan ja siihen, mitä kaikkea on päätöstä tehtäessä huomioitava.



Minuakin kiinnostaisi, miten vastaavalla tavalla syntyneet lapset mieltävät identiteettinsä. Aikoisitteko kertoa lapselle, kuka hänen biologinen äitinsä on?

jos todella olette veljesi kanssa läheiset, teet tuon. Miksei?



Eikös yleensä sanota, että ne tekemättömät lapset kaduttavat, ei tehdyt.



Anna palaa :)

Mieti sitäkin että jos veljellesi sattuu jotain tai tulee ero, voi olla mahdollista että lapsesi kasvattaa veljesi mies, eikä veljesi. Suhteet koko teidän puolen sukuun on silloin hänen hyvän tahdon varassa.

mutta haluan silti tuoda esiin asian toisen puolen.



Mielestäni lähtökohtaisesti tulevaa lasta ajatellen pitäisi antaa lapselle, edes siis lähtökohtaisesti, oikeus molempia sukupuolta oleviin vanhempiin, eli äitiin ja isään. On lapsen edun mukaista, monella tapaa, että hänellä on hyvin lähellä (perheessä) toistakin sukupuolta oleva vanhempi. Ja varmasti tärkeää se, että olisi sitä omaa sukupuoltakin oleva vanhempi, keneen samaistua, kenen kanssa puhua askarruttavista asioista. Esim. jos lapsesta tulisi tyttö, kuinka helppoa ja luontevaa olisi touhuilla ns. tyttöjen juttuja tai puhua kuukautisista tms. "naiseksi kasvamisjuttuja" kahden isän kanssa?



Ymmärrän kyllä, että aina ei mene näin hyvin, onhan paljon perheitä, joissa lapset syntyvät yksinhuoltajille tai toinen vanhempi kuolee tai lähtee tms.

Mutta kun jo lasta harkitessa, lähtökohtaisesti, viedään lapselta oikeus ja evätään edes se mahdollisuus äitiin ja isään, on mielestäni eettisesti väärin.



Ymmärrän kyllä lapsen kaipuun, perheen kaipuun, mutta tulisiko kuitenkin vielä pohtia asiaa lapsenkin kannalta eikä vaan sitä, kun itse niin kovasti tahtoo lasta (onhan se inhimillistä, mutta pyhittääkö se kaiken?).



Ihan vaan ajattelemisen aihetta tähänkin asiaan.