Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on tehdä lapsia, kun silloin kaikki yhteinen aika miehen kanssa loppuu?a
08.04.2012 |
Tuosta siivoamisketjusta tuli mieleeni, kun niin moni sanoi että yhteisen kokkailu yms. tuokiot miehen kanssa loppuu siihen, kun lapsia tulee. Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia (lähinnä liikunta ja kokkailu) joista haluaisin ehdottomasti pitää kiinni. Yhteiset juoksulenkit tai spinningtunnit ja sen jälkeen kokkailu pitkän kaavan mukaan ja hyvää viiniä nautiskellen on meidän parisuhteessa niitä parhaita hetkiä. Samoin siivoaminen ja muut puisevat arkiaskareet sujuu niin paljon mukavammin kun yhdessä tehdään. Onko tosiaan niin, että lasten tultua kuvioihin nämä ihanuudet saa unohtaa? Miten te kestätte sen muutoksen? Vai eikö teillä ole koskaan ollutkaan miehen kanssa yhteisiä harrastuksia?
Kommentit (38)
Saimme mieheni kanssa lapsen todella nuorina ja ajattelimme pärjäävämme olosuhteista huolimatta. Varmaan olisimmekin ns. tavislapsen kanssa pärjänneet...mutta tulikin jotain ihan muuta. Neurologisia sekä henkisiä sairauksia, kehitysviivästymää, autismia.
Tätä puolta kannattaa tosissaan miettiä, myös niiden joiden mielestä "helpottaa" vauvavuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoittanut naisen saavan aikaisemmin lapsia.
Ap on jo vanha. Elänyt liian kauan itselleen. "Minä haluan" "Minulla ja miehellä"-nämä asenteet ovat täyttäneet koko elämän.
Ap:stä on tullut liian itsekeskeinen ja liian omaa napaa tuijottava hyvinvointi-ihminen. Minä ja minun tunteeni ja miltä minusta tuntuu.
On ollut liikaa aikaa keskittyä itseensä.
Tuossa vaiheessa voikin olla liian vaikeaa saada lasta. Tulee olemaan paljon soputumisvaikeuksia, kun ei voikaan ajatella ykkösenä miltä minusta tuntuu.
Oliskin ajateltava jokunen vuoosi ykkösenä jonkun muun tarpeita.
Ja jos ap ei edes ajatuksen tasolla kykene laittamaan lasta ykköseksi, vaan kaipaa vaan mehen kanssa kaksinoloa, niin MIKSI pitäisi tehdä lapsi?
mummua tai jotain luottohenkilöä joka mielellään hoitaa sun lastas että pääset harrastamaan miehesi kanssa? Meillä on 2 km päässä mummu ja pappa joiden ansioista käydään miehen kanssa salilla, leffassa, ostoksilla, konserteissa jne.. ainakin kerran viikossa.
jonka tarpeet pitää laittaa ensimmäiselle sijalle. Harvalla resursseja (aikaa, voimia, taitoja, joustavuutta, rahaa) on yltäkylläisesti lapsen aiheuttamaan muutokseen. Vauva pitää ruokkia, hoivata, seurustella, rakastua häneen, se riippuvuus on totaalista monta vuotta. Tämä ei liity siihen, että laitetaanko koko elämä pyörimään sinappikoneen ympärillä, vaan kuvioihin tulee oikeasti yksi, jonka tarpeet on laitettava ensisijalle, vaikka puoliso olisikin edelleen emotionaalisesti tärkeämpi.
Siinä pitäisi molempien kasvaa kestämään se, ettei maailma pyöri enää sen parisuhteen ympärillä vaan, edessä on muutos perheeksi. Siinä tulee sitten paljon sellaista, mihin ei olla ehkä varauduttu, ei voi varautua. Mustasukkaisuutta, hylkäämisen kokemuksia, seksuaalisuuden muuttumista, haluttomuutta, naisen vartalo muuttuu, sukupuoliroolit voivat kiristyä, monella miehellä ei kypsyys riitä. Ehkä naisellakin vaikeaa sovittaa uusia rooleja yhteen.
Mennyttä ei saa takaisin. Yhteys voi katketa. Voi vaatia ponnistelua löytää toisensa uudella tavalla.
Ja se hyvä? Siitä voi löytyä syvä side puolisoiden välille.
Lapsi on kriisi suhteelle - saatiin sitä tai ei. Jossain vaiheessa jompi kumpi voi todeta, että sittenkin, jonkun muun kanssa vaikka. Miehellä paljon enemmän aikaa. Kannattaa miettiä, kestääkö suhde lopulta lapsettomanakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta siivoamisketjusta tuli mieleeni, kun niin moni sanoi että yhteisen kokkailu yms. tuokiot miehen kanssa loppuu siihen, kun lapsia tulee. Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia (lähinnä liikunta ja kokkailu) joista haluaisin ehdottomasti pitää kiinni. Yhteiset juoksulenkit tai spinningtunnit ja sen jälkeen kokkailu pitkän kaavan mukaan ja hyvää viiniä nautiskellen on meidän parisuhteessa niitä parhaita hetkiä. Samoin siivoaminen ja muut puisevat arkiaskareet sujuu niin paljon mukavammin kun yhdessä tehdään. Onko tosiaan niin, että lasten tultua kuvioihin nämä ihanuudet saa unohtaa? Miten te kestätte sen muutoksen? Vai eikö teillä ole koskaan ollutkaan miehen kanssa yhteisiä harrastuksia?
Ei se ole järjellä perusteltavissa oleva asia. Jos sitä alkaa perustelemaan, ei olekaan mitään järkevää syytä hankkia lapsia. Lapset ovat osa perhettä. Heidät voi ottaa mukaan askareisiin heti kun hieman kasvavat. Ja pienten lasten perheessä joutuu sen aluksi hyväksymään, että yhteistä aikaa on vähemmän. Lapset kasvavat ja toinen jää (toivon mukaan) rinnalle kaikesta huolimatta. Sitten parisuhteeseen voi taas panostaa.
lapseton pari ja ovat tyytyväisiä ratkaisuun ja onnellisia. Joten teidän täytyy tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.
Kaikilla näillä pareilla on yhteistä juuri se, että on tiivis yhteinen harrastus, mikä vie aikaaja on todella tärkeä. Pari maratonharrastelijaa, yksi pari seikkailu-urheilua. Joku matkustelee paljon. Kaikenlaista, mikä on heille todella tärkeää ja kokevat, että lapsi ei sovi heidän elämäntyyliin.
He elävät täyttä elämää, eivätkä voisi kuvitellakaan siihen elämään lasta.
Meillä on miehen kanssa myös yhteisiä harrastuksia. Mutta kun lapset olivat pieniä, harrastimme erikseen ja sellaisia juttuja, mitä pystyimme tekemään kotona. Nyt kun lapset isompia, pystymme taas menemään kahdestaankin. Mutta iloinen yllätys on ollut, että osa lapsista on innostunut samoihin harrastuksiin kuin meilläkin on ja käy yhdessä meidän kanssa samoissa harkoissa.
Tehkää niin kuin teistä tuntuu hyvältä.
Kasva vielä vähän ja aikuistu, lapsi ottaa tilansa.
Miten sä kestät sen, ettei sulla ole maailman suloisinta taaperoa sinua halaamassa ja kikattelemassa sylissä?
P.s. Mustavalkoisuus on ominaisuus joka yleensä vähenee lapsen myötä...
Koska ikää on mittarissa jo 34 vuotta... Toisaalta, oon vallan hyvin kestänyt nämä vuodet ilman kikatteleva taaperoa. Sitä ei kaipaa, mitä ei ole. Mulla on mielettömän hieno suhde mieheeni ja aivan varmasti jäisin kaipaamaan yhteistä aikaamme, jos lapsia tulisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt 35- vuotiaana omaa aikaa on yllinkyllin, sekä sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa. En ole koskaan kokenut elämäni olevan mitenkään rasittavaa vaikka sain 3 lasta. Sekä miestä on ehtinyt nähdä ihan tarpeeksi 15v aikana...:)
Onko sulla ap lähellä asuvaa mummua tai jotain luottohenkilöä joka mielellään hoitaa sun lastas että pääset harrastamaan miehesi kanssa? Meillä on 2 km päässä mummu ja pappa joiden ansioista käydään miehen kanssa salilla, leffassa, ostoksilla, konserteissa jne.. ainakin kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loppui yhteiset harrastukset mutta toiveessa olisi että josko jo tänä kesänä ne alkaisivat uudestaan, lapsi 5 v. Lasta ei kannata tehdä sen vuoksi että kun suhteeseen kuulu lapsi. Olen sitä mieltä että kun vuosia on oltu yhdessä niin niille lapsille/ lapselle kehityy tilaa eikä sitten niin harmita se vähäinen yhdessä olo puolison kanssa.
Ja kyllä se kiristää parisuhdetta. Osa selviää näistä haastavista vuosista, osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä lapsia ole pakko tehdä! Jos viihdytte kahdestaan, olkaa kahdestaan.
eihän niiden kokonaan tarvitse loppua! Muttei ne välttämättä toteudu niin usein kuin ennen lapsia. Ja kun lapsi kasvaa, on hän mukana touhussa. Sellasta se on, se on ihan yhtä ihanaa yhdessä olemista, siitä nauttii ihan eri tavalla.
Nyt kun meillä isoinkin jo 3 niin kyllä me saadaan kaksistaan tehtyä kaikenlaista, varsinkin kun lapset on pihalla ;) Ja suihkussa käydään silloin tällöin yhdessä ja sohvalla maataan sylikkäin joka ilta, kun lapset menee nukkumaan. Aika aikaa kutakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kun puoliso on enemmän kuin mitä itse on itselleen, ei siihen väliin tai vierelle mahdu lasta. Eli ei kannata hankkia lasta, jos ei ole valmis panostamaan lapseen yhtä paljon kuin puolisoon.
Siivoaminen, kokkaaminen jne. ovat muuten asioita, joihin voi ottaa lapsen mukaan. Viininmaistelu puolestaan on valitettavasti aikuistenjuttu. Pitää siis miettiä etukäteen, haluaako jakaa elämänsä yhden ihmisen kanssa vai monen. Mitä useampi ihminen on tärkeä, sitä vähemmän voi panostaa vain siihen, mikä itselle on kivaa.
Kasva vielä vähän ja aikuistu, lapsi ottaa tilansa.
Miten sä kestät sen, ettei sulla ole maailman suloisinta taaperoa sinua halaamassa ja kikattelemassa sylissä?
P.s. Mustavalkoisuus on ominaisuus joka yleensä vähenee lapsen myötä...
Kokakillaan yhdessä, jutellaan. Lapsi on mukana. Ei kai lapsi estä vanhempia keskustelemasta tai olemassa yhdessä, nyt tosin koko perheenä.
Kasva vielä vähän ja aikuistu, lapsi ottaa tilansa.
Miten sä kestät sen, ettei sulla ole maailman suloisinta taaperoa sinua halaamassa ja kikattelemassa sylissä?
P.s. Mustavalkoisuus on ominaisuus joka yleensä vähenee lapsen myötä...
Koska ikää on mittarissa jo 34 vuotta... Toisaalta, oon vallan hyvin kestänyt nämä vuodet ilman kikatteleva taaperoa. Sitä ei kaipaa, mitä ei ole. Mulla on mielettömän hieno suhde mieheeni ja aivan varmasti jäisin kaipaamaan yhteistä aikaamme, jos lapsia tulisi. Ap
Mutta ap itse kysyi, mitä järkeä siinä on ja on saanut siihen vastauksia. Ei niitä pidäkään tehdä, varsinkaan jos tuntuu ettei itsestä riitä lapselle/lapsille ja miehelle.
Moni siunailee kun joku tekee useampia ja toiset siunailee, kun ei tee yhtään. Mutta molempiin pätee sama lause; Perhe on kokonainen kun se tuntuu siltä :)
Toiset kaipaa enemmän vilskettä elämään ja toiset vähemmän :)