Mitä järkeä on tehdä lapsia, kun silloin kaikki yhteinen aika miehen kanssa loppuu?a

eli voisi myös ajatella että jotkut jutut on hetken aikaa tauolla. Lapset kasvaa ja sitten voitte taas tehdä juttuja kahdestaan.

Miksi haluaisit lapsia? Jos näet heidät vaan vaivana? Ei lapsien hankkiminen ole mikään pakko.

Meillä on isommat jo 9v 7v. Ja ehdittiin heidän jälkeen tehdä kaikkea taas yhdessä. Lenkkeillä, käydä leffoissa ja ulkomailla.

Mutta niin taas luovuttiin yhteisestä ajasta pariksi vuodeksi. Eikä todellakaan harmita. Pieni 3kk vauva tuhisee vaunuissa.

Tämä lapsi on kyllä niin helppo että yhteistäkin aikaa on. Nyt nukkuu pari tuntia. Mutta niin nukkuu mieskin ja minä istun koneella. =)

emme tehneet lapsia, juuri siksi kun suhteemme oli täydellinen ilman niitä, eikä kumpikaan lapsia kaivannut. Emme ole ratkaisua katuneet.

P.s. Mustavalkoisuus on ominaisuus joka yleensä vähenee lapsen myötä...

sitä yhteistä lasta

juuri sitä mitä se nyt on?



Itselleni tuli ennen lastentekoa sellainen olo, että kaipaan muutosta elämään

juuri sitä mitä se nyt on?

Itselleni tuli ennen lastentekoa sellainen olo, että kaipaan muutosta elämään

Muutosta elämään saa muullakin kuin lapsen tekemisellä. Voi opiskella kiinnostavia juttuja, matkustella jne.

juuri sitä mitä se nyt on?

Itselleni tuli ennen lastentekoa sellainen olo, että kaipaan muutosta elämään

ulkomaille muutosta. Joku keskieurooppalainen suurkaupunki, josta olis lyhyt matka niin vuoristoon kuin merellekin :) Siinä sitä muutosta olis riittämiin. Ap

11 kysyy vielä että miksi niitä lapsia pitäisi nyt sitten tehdä?

viimeistään pohtia. Ja onhan lapset kuitenkin se nirmi, johon kaikkien oletetaan päätyvän. Alusin kuulla kokemuksia siitä, millaisena yhteisen ajan puuttuminen koetaan. Tosin luulen, että harva pari harrastaa niin paljon yndessä kuin me edes ennen lapsia... Ap

Elämä ei koskaan ole samaa lasten saamisen jälkeen, vaikka kuinka sanotaan, että kyllä lapsen voi ottaa kaikkeen mukaan. Lapsi muuttaa elämän täydellisesti, ja jos tuntuu siltä, että ei vielä malta luopua kahdenkeskisestä elämästä miehen kanssa, ei lapsia kannata vielä suunnitella.



Tuo on se naisen elämän ongelma, että fyysisen iän puolesta lapset on "pakko" hankkia ennen kuin on ehkä muuten siihen vielä valmis. Meillä kävi kyllä niin, että yhteinen elämä miehen kanssa loppui, eikä ole vielä palautunut, vaikka lapsi jo 9. Tuskin koskaan palautuukaan. Siihen vaan täytyy mukautua, että elämä on nyt jotain muuta kuin ennen.

olisi yhtä kuin kahdestaan tuhertamista?



Meille tuli lapsi ja nyt teemme asioita edelleen yhdessä, mutta nyt kolmestaan, perheenä. Esim. yhdessä lenkkeily onnistuu juoksukärryn avulla. Yhteisissä jumpissa emme käyneetkään, se ei tietenkään onnistuisi kolmestaan. Mutta joillain saleillahan on lastenvahtipalvelu?



On oma valinta tekeekö lapsia vai ei, ja myös se, onko luovuutta järjestellä elämäänsä hieman uusiksi vai ei.

Alle parivuotiaat vaativat vanhemmiltaan eniten hoitoa ja silmälläpitämistä. Silloin jonkun täytyy aina olla silmä kovana perään katsomatta, mutta siitä eteenpäin alkaa helpottaa. Kouluikäisen voi hyvin jättää kotiin spinningtunnin tai juoksulenkin ajaksi.



Kokkailu ja arkiaskereet, niin miksei niitä voi hoitaa myös lasten tultua puolison kanssa?

Ei oo enää montaa vuotta aikaa "aikuistua"

Koska ikää on mittarissa jo 34 vuotta... Toisaalta, oon vallan hyvin kestänyt nämä vuodet ilman kikatteleva taaperoa. Sitä ei kaipaa, mitä ei ole. Mulla on mielettömän hieno suhde mieheeni ja aivan varmasti jäisin kaipaamaan yhteistä aikaamme, jos lapsia tulisi. Ap

Eikös asia ole sitten harvinaisen selvä? Teillä menee mainiosti ilman lasta, joten miksi ette jatkaisi samaa rataa?

miettisit, jos miehesi jättäisi sinut vaikka viiden vuoden päästä etkä olisi tehnyt lapsia ja olisi liian myöhäistä? Itse mietin nimittäin juuri tuota asiaa nyk. miehen kanssa.

miettisit, jos miehesi jättäisi sinut vaikka viiden vuoden päästä etkä olisi tehnyt lapsia ja olisi liian myöhäistä? Itse mietin nimittäin juuri tuota asiaa nyk. miehen kanssa.

Eli vaihtoehdot on lapseton sinkku tai yh. Mä valitsisin lapsettoman sinkun! Eikö yh-elämä nyt ole ihan vihpviimeistä sellaiselle, joka haluaa mennä ja harrastaa ilman lapsia?

Eli vaihtoehdot on lapseton sinkku tai yh. Mä valitsisin lapsettoman sinkun! Eikö yh-elämä nyt ole ihan vihpviimeistä sellaiselle, joka haluaa mennä ja harrastaa ilman lapsia?

että jos ei tee lapsia siksi, kun haluaa harrastaa miehen kanssa, ja sitten se mies jättääkin, niin harmittaako, ettei ole tehnyt lapsia? Tietenkään sitten ei harmita, jos ei ole halunnut lapsia muutenkaan eikä tavallaan siis sen miehen haluttomuuden kannustamana.

kun on pikkulapsia, niin yhteiset juoksulenkit ja muut jäävät tauolle, kunnes kaikki lapset ovat kouluikäisiä. Tottakai monet saavat lapsia silloin tällöin mummolaan tai lapsenvahdille, jolloin joskus aina voi jotain tehdä kahdestaan, mutta eihän se sama ole kuin ennen, ei se ole yhtä säännöllistä.



Mutta kaikkeen tottuu.



Mutta jos et halua lapsia, niin ei niitä tosiaan ole pakko haluta.

yhteinen aika vähenee merkittävästi ALUKSI. Mitä isompia lapset ovat, sitä enemmän sitä yhteistä aikaa taas tulee. Tai aikaa jonka voi käyttää yhdessä tai mihin nyt kukin käyttääkin.



Meillä mun kiinnostukseni viettää miehen kanssa aikaa on huomattavasti vähentynyt tässä vuosien varrella. En tiedä johtuuko lapsista vai olisiko tullut tämä tilanne vastaan muutenkin. Haluaisin olla vieläkin siinä tilassa kuin ap on, että aika miehen kanssa yhdessä asioita tekemässä olisi parasta mahdollista aikaa, mutta siltikin valitsisin tämän nykytilanteeni jos valita saisin. Voisin elää onnellista elämää vaikka meille tulisikin miehen kanssa joskus ero, mutta jos lapset puuttuisivat elämästäni, tuntisin koko ajan pahenevaa tyhjyyden tunnetta. Siksi ne lapset tietysti alunperin hankimmekin, että alkoi tuntea tarvitsevansa lapsia. Joku jossain leffassa sanoi että se tunne on samanlainen kuin että on nälkä tai pitää käydä vessassa, ja mä jaan sen tunteen.



Jos sä näet enemmän haittapuolia kuin positiivista lasten saamisessa niin jätä ihmeessä lapset tekemättä. Eivät kaikki ole samanlaisia.

Eli nykyisen mieheni kanssa emme koskaan ole olleet ilman lapsia.

Niinkuin sanoit, sitä ei kaipaa mitä ei ole ollutkaan :)

Meillä onkin sitten kaikkea muuta yhteistä kivaa ja olemme onnellisia.

Toisaalta se pikkulapsiaika on lyhyt eli voisi myös ajatella että jotkut jutut on hetken aikaa tauolla. Lapset kasvaa ja sitten voitte taas tehdä juttuja kahdestaan.

Lapsi vaatii suht reilua huolenpitoa jotain 10 vuotta ainakin. Toki se joillekin on lyhyt aika, mutta itse olisin valmis sanomaan tuota aika pitkäksi ajaksi. Sehän tässä on, että lapsen tekeminen on asia, mitä ei voi peruuttaa, joten onko valmis muuttamaan elämänsä ihan täysin seuraavaksi 10-18 vuodeksi? Jos se muutos on sitten negatiivinen (niin kuin se tilastojen mukaan on!), niin miten se heijastuu lapseen ja katuuko sitä valintaansa?