Lue keskustelun säännöt.
Korsi, joka katkaisi kamelin selän. Ystävyys katkesi tähän.
16.04.2012 |
Pohja se on miunkin säkis, totesi Rokka Tuntemattomassa sotilaasa. Tuli pohja vastaan mullakin.
Miespuolinen bestikseni teki minulle mielestäni tahallaan tilanteen sellaiseksi, että en enää jaksa sen kanssa ollenkaan.
Hän lainasi minulle pikkuisen transistoriradion uuteen työpaikkaani taustamusaksi. Ostan siis hetimiten oman radion sinne, mutta vielä en ehtinyt. Kaveri väittää, että hän oli lainatessa nimenomaan ilmoittanut minulle, että tarvii ko. toosan takasin tiettynä päivämääränä. Mä en kyllä kuullut mitään päivämäärää, joten vaikeuksia siis oli tiedossa.
Täsmälleen tiettynä päivänä hän soittaa mulle illalla, että "milloinkas mä tulisin hakemaan sen radion?" Vastaan tyhmänä, että tule mikä päivä vaan haluat, ei mulla ole tällä viikolla mitään menoja. Alkaa huuto; "mähän SANOIN sulle, että tarviin sen nimenomaan tänään"
Yritin selittää, etten ole kuullut mistään päivästä mitään ja siksipä se radio on edelleen mun työhuoneessa. Voisko kaveri tulla hakemaan sen työpaikan aulasta, jätän sen sinne? EI KÄY MISSÄÄN TAPAUKSESSA.
- No voisinko mä käydä ruokatauolla tuomassa sen sulle kotiin? Ei käy, hän tarvii sen radion heti aamusta kun on herännyt.
-Voinko mä jättää sen siihen sun alakerran kioskille, aamulla ennenku työt alkaa, niin voit hakea sen sitten sieltä kun lähdet liikkeelle? Ei käy, hänhän ei ala mistään kioskilta tavaroita hakemaan.
En pääse nyt illalla työpaikalle, hakemaan sitä. Tilanne on nyt sitten semmoinen,että en keksi miten tästä edettäis.
Ystävä (ex-ystävä) raivoaa, miten hän NIMENOMAAN on mulle ilmoittanut päivämäärän, ja hän lähtee heti herättyään mökille ja tarvii sen sinne. Kysyin, että mikset laittanut jotain viestiä edellispäivänä tai edes päivällä, että olisin voinut muistaa ottaa radion mukaani töistä. Hän ei kuulemma ala erikseen muistuttelemaan asioista.
Pitkällisen jankkauksen jälkeen alkoi näyttää siltä, että hän kuitenkin ajaa mökkimatkansa tienvarrella sijaistevan työpaikkani ohi, ja voi hakea ala-aulasta radionsa, kun jätän sen hänen nimellään sinne. "Mistä sieltä saa parkkiapaikan?" Ihan oven eteen saa jättää. "Jos siitä saa sakot" Ei saa, kun 30 min saa pysäköidä.
Puolen tunnin syyllistämisen, haukkumisen, tuhahtelun ja jankuttamisen jälkeen sovittiin, että radio haetaan aulasta.
Mulle tuli sellainen olo, että nyt en enää jaksa. Vannoin, etten ole kuullut hänen sanoneen mitään viimeistä palautuspäivää. Muutenhan se toosa olisi mulla kotona ollut! Hän ei voinut laittaa mitään viestiä aikaisemmin, vaikka yleensä morsettaa päivisin vaikka miten usein. Mikään mun ehdottama keino ei sopinut, eikä hän voinut edes kertoa, että mihin aikaan hän ylipäätään on lähdössä sinne reissulleen. "Mulla on vuorotyö ja mä nukun vapaapäivinä niin pitkään ku nukuttaa, en voi tietää milloin herään."
Kyllästyin aivan täysin koko äijään. Se soitti seuraavana päivänä ja kehui, että meni niin mukavasti se käyminen siellä aulassa, ja oli niin mukava aulatäti siellä.
Kysyin siltä, että miten se kehtaa järktä tämmösen kohtauksen koko asiasta ja sanoni että olin ihan loppu koko asiaan.
"No, anteeksi kamalasti ku lainasin sulle jotain, pitääki muistaa ens kerralla." Joo niin pitää, mä lopetan nyt tämän puhelun ja morjeeens.
Ei olla sen jälkeen puhuttu. Enkä meinaa puhuakkaan.
Kommentit (15)
Ehka hanella oli vaan paha paiva. Okei, kuulostaa aika naivilta, mutta ehka siella taustalla kytee jotain muutakin? Ehka kuitenkin pitais viela yrittaa jutella?
Tietenkin jos susta tuntuu silta, ettei tahan nyt auta mikaan, niin sitten sille ei voi mitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan urpohan toi on. Ei kannata olla missään tekemisissä pikkusieluisten ihmisten kanssa.
jos ei tajua typeryyttään ja hyvitä ärhentelyään jotenkin.
Olemme tunteet toisemme liki 20 vuotta. Marssijärjestys on aina ollut se, että minä olen hömppä ja hömelö ja hän on vanhempi kokenut maailmanmies, joka kertoo mulle miten asiat menee. Hän onkin omalla alallaan suomen huippuja, pikkuisen julkkiskin, ja olenkin oppinut häneltä paljon.
Tässä kävi vuosien mittan siten, että hänestä muodostui kärttyinen vanhapoika ja minä taas useiden epäonnistuneiden hamppien jälkeen löysin hyvän ja ihanan miehen ja aloi elää ilmeisen tasapainoisemmin ja onnellisemmin kuin ennen.
Jotenkin hänen yli-opettaja-asemansa on muuttunut ja minä olen tullut itsevarmemmaksi ja mulla on nykyään muutakin tekemistä kuin lipittää viiniä itkeskellä kännissä.
Lisäksi mua ärsytti suunnattomasti se, kun julkisuudessa on niin leppoisa ja niin mukava ja vitsikäs kaveri, mutta todellisuussa mäkättävä ukko, joka kiukuttelee sitten lähimmilleen oikein urakalla.
En jaksa enää. Olkoot marttyyri nyt, kun mä olen niin tyhmä taas.
Olen varma, ettei sanonut mitään palautuspäivää. Kunhan keksi sen, jotta saa sinut palauttamaan sen radion juuri silloin, kun hän sitä tarvitsee. Syyllistämällä, huutamalla ja raivoamalla hän sai sinut myötämieliseksi ajatukselle, että radio pitää palauttaa nyt. Näin hänen ei tarvinnut perustella sitä, miksi ei voinut aiemmin sitä pyytää. Häntä ei kiinnosta pätkääkään, mitä jouduit asian tiimoilta käymään läpi. Radiohan oli hänen. Kai hän saa sen ottaa takaisin silloin, kun se hänelle sopii...
Kehota välttämään tosiaan näin itsekeskeisiä ihmisiä. Eivät he lainaa tavaroitaan pyyteettömästi vaan sinun pitäisi aina olla kiitollinen ja tehdä heidän eteensä palveluksia. Ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos siis kuvasit tilanteen totuudenmukaisesti.
Eipä kuulosta kovin kaksiselta teidän ystävyyssuhteenne. Kunnioittaako se sua millään tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin kaveri oli vähän höntti kun lainasi tavaraa jota hän ehdottomasti tarvitsee tietylle reissulle niin että pyytää palautusta vain päivää ennen. Mitä tahansa akuuttia voi tapahtua, joten muutamaa päivää aikaisemmin ilman muuta palautus. Tässä siis tavaran omistajan virhearvio.
Teillä oli keskinäinen väärinymmärrys, sellaisia sattuu, no big deal.
Kaverisi kuulostaa siltä että on hyvin stressaantunut ja pinna kireällä jostain syystä. Joko omassa elämässään tai sitten teidän välinne olivat jo valmiiksi rispaantuneet - oliko teillä ollut ilmassa jotain puhumattomuuksia tms?
Kaverin viimeinen kommentti siitä ettei enää lainaa tavaroitaan sinulle oli vihainen puuskahdus. Seuraavan päivän puhelu oli varmaan yritys lepytellä tilannetta "eihän tässä kuinkaan käynyt, ollaan vielä kavereita".
Peace, ystävät!
Mun teini-ikäiset lapset käyttäytyy välillä tollain :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet juur tyypillinen ihminen, joka lupaa maat ja kuut taivaalta kunhan vaan saa sen haluamansa. Sopimuksen ehdot ovatkin sitten sinulle vähäpätöisempi asia, oikeastaan unohdat ne heti kun olet ensin vannonut, että joo, totta kai palautan!
Luulen, että kaverisi on vannottanut, että mä sitten oikeasti tarvitsen sen silloin ja silloin. Kamusi on varmaan kyllästynyt myös sinuun.
kävellyt kauppaan ja ostanut uutta radiota miehelle?
voi pyhä sylvi!!! Ihme ukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvi enää soitella! Oot muutenkin ärsyttävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai oliko sillä jostain muista asioista vaan pinna kireällä? Tosin luulisi että siinä tapauksessa olisi myöhemmin pyytänyt käytöstään anteeksi. Tai sitten on niitä joilla on joku ihme trauma lainaamisen suhteen ja epäilevät että heitä kusetetaan aj heille ei palauteta, ja käyttäytyy noissa tilanteissa huomaamattaan asiattomasti vaikka muuten ok tyyppejä.