Lue keskustelun säännöt.
Montako kertaa päivässä huudat miehellesi?
07.04.2012 |
Montako kertaa päivässä (tai viikossa tai kuukaudessa) te huudatte miehellenne?
Vaimoni saa ainakin yhden huutoraivarin per päivä. Useimmiten minulle, mutta hän huutaa myös lapsillemme (4-v. ja 1v2kk). Lisäksi päivittäin joko tiuskimista, nalkutusta, komentelua tai nälvimistä tai näiden yhdistelmää. Tämä havainto minulla on työpäivän jälkeen, mutta voi olettaa että ainakin joinakin päivinä hän huutaa lapsille myös silloin kun olen töissä.
Eilen yritin jälleen kerran keskustella asiasta vaikka tiesin että riitahan siitä tulee. Jälleen kerran sanoin että tuollainen huuto ei ole normaalia. Ensimmäistä kertaa vaimoni nyt puolusteli huutoa sillä, että sitä tapahtuu ihan kaikissa perheissä, kuulemma kaikilla ystäväperheillämme ja hänen mammakavereillaankin jne. "Kyllä ihminen kerran päivässä saa korottaa äänensä omassa kodissaan!" hän huusi minulle. Se ei tosin ollut ensimmäinen kerta eilen.
Mutta onko todella näin? Huutaako äiti kaikissa lapsiperheissä kerran päivässä?
t. huutajan mies
Kommentit (34)
teidän mahdollista palkata apua kotiin lastenhoitoon? Voisiko se auttaa, jos vaimosi on väsynyt ja tuntuu ettei aina jaksa hoitaa lapsia päivisin (viestit sinulle töihin).
Jos teillä on ollut rauhallisempaa, luultavasti tämä on väsymystä ja ohimenevää? Vauva ja uhmaikäinen voi olla raskas yhtälö.
Tsemppiä, hienoa kun yrität keksiä ratkaisun tilanteeseenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska mieheni ei ole kuulovammainen, vaan kuulee ihan tavallisen puheäänenkin. Hänkään ei ole koskaan huutanut minulle, ilmeisestikin e.m. syystä myöskin. Emme myöskään milloinkaan nimittele, nalkuta tai nälvi - jos Rakastaa toista, ei kohtele häntä epäkunnioittavasti. Olemme olleet naimisissa yli 25 vuotta ja tuumasimme jatkaa tällä samalla kaavalla myöskin seuraavat 25 v jos Luoja suo vaan päiviä.
Jos joku huutaisi minulle omassa kodissani, muuttaisin heti pois. Jos joku löisi minua omassa kodissani, muuttaisin heti pois.
Meitä kohdellaan niin kuin sallimme itseämme kohdeltavan - niin kuin opetamme muut, miten meitä saa kohdella.
voi mennä vuosikin etten huuda. Sanon kyllä tiukastikin, mutta en huuda.
Nyt oon huutanu jonku kerran. Meillä on vasta syntynyt vauva ja isompia lapsia. Mies isyyslomalla. ja lievästi eriäviä näkemyksiä siitä mihin isyyslomaa käytetään. Ei pahasti mutta vähän...
No miten sitä isyyslomaa sitten saa käyttää?
Eli miten sä voit rajoittaa aikuista ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen myös huutava ja nalkuttava akka. olen oikeasti pyrkinyt muuttamaan käytöstäni. se on haasteellista. mies on onneksi myös alkanut miettimään sitä että mistä mun huuto ja nalkutus johtuu ja osallistunut paljon paremmin kotitöihin. nyt hän tajusi ja tajusin itsekkin että minua loukkaa paljon hänen huumorinsa, joka on toisia loukkaavaa. häntä itseään se naurattaa, mutta minua loukkaa, jonka vuoksi aina hermostun. huumorintajua saa olla, mutta mietin että miksi sen pitää olla juuri sellaista että siinä loukataan muita.
me olemme kovasti yrittäneet päästä tästä huutokierteestä eroon ja opetella riitelemään rakentavasti. kyllä sitä silti menee välillä hermot. itselläni juuri lapsuudenkodissa oli sellaista että äiti huuti ja isä menetti siihen sitten hermot, että varmaan osittain on opittua käytöstä. minun huutoni monesti johtuu omasta pahastaolostani. eikä minulle ainakaan hyvä olo tule huutmamisesta.
mutta muista ap, että kun alat käsittelemään asiaa vaimosi kanssa älä syyttele, koska se ei johda mihinkään. juuri sen takia usein huudan kun tuntuu että kaikki tässä mailmassa on juuri minun syytäni, vaikka on tässä muitakin ihmisiä. parempi tapa on käsitellä aina niin että minusta tuntuu jne.. kuin että sinä ja sinä...
viel. että olemme vielä nuoripariskunta ja ongelmia on ollut suhteessa paljonkin. silti yritämme ja koitamme saada ongelmat selvitettyä. olemme olleet vasta 3 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle joskus saatan ääntä korottaa.
Meillä ei huudeta toisille. Ilmeisesti vaimosi perheessä ei ole mitään tapoja. Ongelmat voi ratkaista huutamattakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on pahinta aikaa suhteessa.
On jo saanut käsityksen millaista tämän ihmisen kanssa on olla (ekat pari vuotta menee pinkit lasit silmillä) ja vielä voisi melko helposti lähteä.
En usko että kotityöt on ongelma liitossa. Tai sitten toinen on lapamato joka ei ymmärrä siivota tai toinen syy eli naiselle ei kelpaa miehen tekemä siivous ja menee miehen perässä siivoamassa mitä mies juuri teki.
Onko miehesi koittanut sitten muuttaa huumoriaan? Ja oletko itse koittanut löysätä nutturaasi?
Huumori on kuitenkin niin itseään määrittelevä ominaisuus että se on kuin sanoisi että muutat itsesi toiseksi ihmiseksi. Miten et ole huomannut toisen huumoria aikaisemmin?
Sellaisen määritelmän olen joskus kuullut että seikka johon ihastut kumppanissa joskus alkaa olemaan häntä vastaan. Siitä tulee arsyttävä puoli.
Millainen ihmisen sitten pitää olla jonka kanssa elää?
Miksi toisella (nyt sinulla) on oikeus avautua että sinä olet tuollainen ja sinun pitää muuttua.
Miksi ei sinun?
Miksi sinun paikka ei ole venyä ja ymmärtää?
Mä luulen että jos teistä molemmat yrittää tahollansa niin te opitte aikananne niin jättää huomioimatta eräitä letkautuksia ja toinen oppii jättää sanomatta kuullesi jotain asioita.
Me ollaan oltu yhdessä 13 vuotta eikä siihen tarvita kuin toisen kulmakarvojen kohotus tai muu liike niin kumppani tietää mitä toisen mielessä kulkee.
Se on halua olla toisen kanssa. Mutta toisen pitää saada olla myös mitä on, aina voi itseään kehittää mutta toista ei voi käskeä muuttumaan.
Voit kertoa että sen asiat loukkaa sinua ja sen pitää ymmärtää ettei sun kanssa voi kaikkea sanoa.
Mutta niinkuin ottaisit kalastusta harrastavan miehen: sun ei tartte alkaa harrastamaan kalastusta, eikä se tarkoita ettei mies voi enää kalastaa vaan koska sinä et siedä.
Johan meni lennokkaaksi..
Tapoja ja tapoja.
Miksi ei saisi korottaa ääntään tai huutaa joskus?
Ai, mutta aina pitää olla selväpiirteinen ja hieno. Sinulle tekisi taas hyvää kiivetä vuorelle huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa vaihtoehdoiksi perheneuvonnassa käymisen, omaehtoisen käyttäytymisen muuttamisen (esim. 3kk "seuranta-ajalla") tai sitten asumuseron ja pohdinnan siitä, kannattaako arkea jakaa ihmisen kanssa, joka saa koko perheen voimaan pahoin.
Sinulla ap on täysi oikeus tulla kuulluksi ja kunnioitetuksi ja sitä ei ole se, että päivästä toiseen joutuu kuuntelemaan aikuisen ihmisen huutoa. Naurettavaa, jos huutamista jollain tavalla vielä puolustellaan. Aikuinen ihminen ja vanhempi osaa hakea apua, jos lähipiiri alkaa voida pahoin oman käyttäytymismallin vuoksi. Silloin on vastuullista hakea apua eikä kiistää ongelmaa ja kieltäytyä ulkopuolisesta näkökulmasta.
Se, että perheneuvonta/tms. ulkopuolinen apu kielletään, kielii siitä, että vaimosi tiedostaa ongelman olevan hänessä, mutta valmiuksia muutokseen ei vielä ole.
Keskustelu on kuitenkin ainoa tie eteenpäin.
Muistat varmaan ne ajat kun vaimosi ei huutanut joka päivä?
Minä huudan miehelleni pääasiassa silloin kun yhtä aikaa laitan ruokaa, katan pöytää, autan yhtä lasta läksyissä ja kuuntelen toisen pianoläksyn sujumista, siivoilen keittiötä, ja mietin minkä laskun voin viimeisistä rahoistani seuraavaksi maksaa ettei tulisi hirveitä karhumaksuja ja kaikki sujuu ok, kunnen mies tulee kotiin, istuu pöytään ja alkaa määräillä. Juuri silloin hänen mielestään pitää yhden lapsen tyhjentää tiskikone (läksyntekijä) ja toisen pitäisi muka siivota juuri nyt pikkueteinen ja iskälle pitäisi saada pullaa ja kahvia, vaikka ruoka on valmis vartin päästä. Verenpaine kohoaa pelkästä ajatuksesta. Mies luulee olevansa oikein malli-isä, vaikka on oikeasti kauhea despootti ja kontrollifriikki.
Eli jos sinulle huudetaan, katso peiliin.
Olen ehdottanut perheterapiaa, parisuhdeterapiaa, vaimolle omaa terapiaa jne. Hän on kieltäytynyt kaikista. Ei kuulemma tule kuuloonkaan.
Olen useampaan otteeseen puhunut siitä, miten huutaminen tekee koko perheen pahoinvoivaksi. Sekin olisi yksi hyvä syy sille että vaimo saisi jo palata töihin. Kun esikoinen meni 2-vuotiaana hoitoon (oltuaan sitä edeltävästi 6kk minun kanssani kotona), jäin tekemään vähän lyhyempää työpäivää, jotta ehdin viedän lapsen hoitoon aamulla ja hakea iltapäivällä. Usein ehdin vielä hoitaa kauppareissun ja ruuanlaitonkin ennenkuin vaimo tuli töistä kotiin. Silloin meillä oli suht rauhallista.
Huudan takaisin samalla mitalla ehkä noin kerran kuussa. Kun on tarpeeksi kauan kuunnellut päivittäistä huutoa, niin tuntuu oikein että päässä napsahtaa. Se on pelottavaa koska se on täysin rauhallisen perusluonteeni vastaista. Huutoriidan jälkeen minulla on pelästynyt olo, kurkussa kuristaa ja sydän hakkaa. Itsekseni ihmettelen tapahtunutta, koska tuntuu kuin jotkut vieraat ihmiset olisivat huutaneet - en tunnista lainkaan omaa itseäni siinä tilanteessa.