Montako kertaa päivässä huudat miehellesi?

Sanon kyllä asioista joskus harvoin ikävästikin, mutta yleensä aika rauhassa elellään ja asioista pyritään keskustelemaan. En nykyään huuda lapsillekaan juuri koskaan. Paremmin tehoaa rauhallinen puhe.

Oletko koskaan kuunnellut, että mistä asioista vaimosi huutaa sinulle vai kuuletko pelkästään korotetun äänen? Ei me naiset huudeta koskaan huvin vuoksi, vaikka te miehet taidatte kuvitella, että se on meille joku "harrastus". Huudetaan pelkästä huutamisen ilosta...

ainakin kerran päivässä, mutta ei se mitään huutoraivareita tarkoita. Meillä on asunto kahdessa kerroksessa, ja jos meinaa teinin saada vaikkapa alas ruokailemaan, niin on vähän volyymiä nostettava. Sinne omaan pikku pesään kun se on muumioitunut läppärin ja kuulokkeiden kanssa...niin vaikka menis viereen niin on huudettava että tulis joku reaktio.



Ikävää on, jos joku on koko ajan niin huonolla tuulella, että pitää kiukutella muille. Sitä voisi sitten miettiä, että mistä tämä johtuu.



Niin...miehelle ei tule huudettua kuin satunnaisesti jos on joku riita...ehkä kerran kuussa :)

Mutta se oli täysin epänormaali elämäntilanne silloin.



Lapsille korotan ääntä melko helposti, sitä en pidä pahana. Mitä isommaksi lapset kasvaneet, sitä vähempi tarttee ääntä nostaa. Vaikka lapset kokeilee kouluikäsenäkin rajoja niin heidän kanssa voi jo keskustella asiat. Pienen ihmisen kanssa tarttee tehdä säännöt selväksi ja viimekädessä saatan äänen korottamisen lisäksi huutaa.



Oleellisempaa ehkä on mitä huutaa, miten toimii muuten. Koska vaarana liiallisessa huutamisessa on että lapset uskoo vasta kun huudetaan. Se on samaa tasoa kuin joku sanoo lapsen koko nimen silloin kun on jo todella ärsyyntynyt.



Minusta sun paikka on puhua ja puhua siitä. Jos ei mene läpi niin rouva tarttee apua. Kenties kotona oleminen ottaa on jo liian raskasta ja maisemanvaihto olisi parasta? Lähteä opiskelemaan tai töihin? Nainen on kuitenkin ollut kotona yli 4 vuotta. Se on pitkä aika, olisko pointtina olla vielä 2 vuotta?

Onnistuisiko jos sinä jäisit vuorostasi kotiin äidin sijasta? Omassa tuttava piirissä on paljon tälläisiä perheitä.

Vaimollasi on ilmeisesti paha olla tai sitten hän on mallin oppinut lapsuudenkodistaan.

lapselle ärsähtelen varmaan kerran-pari viikossa, joskus enemmänkin, jos olen väsynyt. Mut en sitäkään sanoisi huutamiseksi. Epämiellyttävää sekin silti toki on.

omaa väsymystä ja pahaa oloa purki mieheensä ja lapsillekin tuli tiuskittua, valitettavasti.



Huutaminen ei ole hyvä asia eikä edistä mitenkään parisuhdetta eikä suhdetta lapsiin. Työelämässäkin huutaminen ja raivareiden saaminen on haitallista koko työyhteisölle.



Olen ihan tietoisesti opetellut pois tuosta huutamisesta ja nalkuttamisesta, ottamalla omaa aikaa jos se oman ajan puute on aiheuttanut väsymystä ja uupumusta; tiedostanut, ettei huutamalla saavuta mitään positiivista ja lapsillekin asia menee paremmin perille kun heille puhutaan rauhallisesti ja jämäkästi.



Vastaus kysymykseesi; itseään voi puolustella sanomalla, että "kaikissa lapsiperheissä nainen huutaa ja siihen on oikeus omassa kodissa", mutta tuskin se on totuus ja ainakin minusta asioiden ei pitäisi olla näin.



Voimia, toivottavasti saatte puhuttua asiasta rakentavasti!



T: ex-huutaja=)

Lapset jo sen ikäisiä, et niille ei viiti ees huutaa. Ja mitäpä se auttaa miehellekään.

Oletko koskaan kuunnellut, että mistä asioista vaimosi huutaa sinulle vai kuuletko pelkästään korotetun äänen? Ei me naiset huudeta koskaan huvin vuoksi, vaikka te miehet taidatte kuvitella, että se on meille joku "harrastus". Huudetaan pelkästä huutamisen ilosta...

AP!! Lue yllä oleva viesti ja mieti oikein kunnolla ja rehellisesti miksi vaimosi on niin turhautunut että hän räjähtelee. Hänelle tulee varmaan itsellekkin huono olo huutamisesta.

Minun mieheni ei kuuntele minua, ei ymmärrä minua, ei koskaan kysy miten voin, ei auta lasten aamutoimissa, ei kylvettämisessä, ei siivoa tai vie roskia omatoimisesti, ei koskaan vie lapsia mihinkään jne jne. Tekee varmaan omasta mielestään parhaansa. Kommunikointi ei toimi, prioriteetit eivät kohtaa. Kenen on vika? Molemmissa varmaan. Surullista. Meillä voisi olla kaikki niin hyvin. Kun ei vaan ole.

Minusta sun paikka on puhua ja puhua siitä. Jos ei mene läpi niin rouva tarttee apua. Kenties kotona oleminen ottaa on jo liian raskasta ja maisemanvaihto olisi parasta? Lähteä opiskelemaan tai töihin? Nainen on kuitenkin ollut kotona yli 4 vuotta. Se on pitkä aika, olisko pointtina olla vielä 2 vuotta?

Onnistuisiko jos sinä jäisit vuorostasi kotiin äidin sijasta? Omassa tuttava piirissä on paljon tälläisiä perheitä.

Ajoittain vaimo tosiaan valittaa, kuinka raskas päivä on ollut kun vauva huutaa ja uhmaikäinen temppuilee (tosin lähipiirimme usein ihmettelee miten rauhalliset lapset meillä on eikä vauva huuda minulle ja uhmaikäinen on kanssani varsin rauhallinen). Pari kertaa hän on lähettänyt minulle tekstareita töihin, että voisitko jo tulla kotiin, hänellä menee hermot.

Vaimoni ei ole ollut kotona 4 vuotta. Kun esikoinen oli 1,5-v., hän palasi töihin ja minä jäin 6kk:ksi koti-isäksi. Hän ehti siis lasten välissä olla töissä yli vuoden. Nyt ehdotin töihin paluuta sitten kun tämä pienempi täyttää 1,5-v. Seurauksena oli huutoraivari.

t. huutajan mies

itse kyllä saatan hieman korottaa ääntä tai puhua ärtyneellä äänen sävyllä ajoittain. Mutta en kyllä huuda, en keksi mitään järkevää syytä miksi kenenkään tarvitsisi udein hutaa kenellekkään. Toki joskus ihmisellä saattaa jossain rankassa tilanteessa mennä hermo. Mielestäni jatkuva huutaminen on todella törkeää, lapsellista ja typerää. Jos ap siis tarkoittaa todellakin huutamista. Ärtyneellä äänensävyllä puhuminen tai PIENI äänen korotus ei mielestäni ole huutamista.

lapsista jollekulle huudan viikoittain tai kuukausittain, miehelle ehkä kerran vuodessa.

Minun mieheni ei kuuntele minua, ei ymmärrä minua, ei koskaan kysy miten voin, ei auta lasten aamutoimissa, ei kylvettämisessä, ei siivoa tai vie roskia omatoimisesti, ei koskaan vie lapsia mihinkään jne jne. Tekee varmaan omasta mielestään parhaansa. Kommunikointi ei toimi, prioriteetit eivät kohtaa. Kenen on vika? Molemmissa varmaan. Surullista. Meillä voisi olla kaikki niin hyvin. Kun ei vaan ole.

Hmm, teillä on siis ongelmallista myös... Noista kotitöistä yms. vaimollani ei pitäisi olla valittamista. Minä imuroin, hän pyyhkii pölyt. Vien roskat ilman eri kehoituksia jne. Ruokaa laitamme molemmat (pidän kokkaamisesta). Käyn esikoisen kanssa jumppakerhossa ja ulkoilen molempien lasten kanssa. Aamuisin syötän ja puen kuopuksen että äiti ja esikoinen saavat nukkua pidempään, herätän heidät kun lähden töihin. Kylvetän/suihkutan/saunotan lapset. Vaimoni ei ole koskaan kylvettänyt kumpaakaan lasta koska se on "isän hommaa". Yleensäkin ottaen meillä on kotitöissä ns. miesten töitä ja yhteisiä töitä. Naisten töitä ei ole.

t. huutajan mies

keskimäärin joka toinen tunti. Mennäänkö ap naimisiin?

Miehelle en huuda koskaan,lapselle ärsähtelen varmaan kerran-pari viikossa, joskus enemmänkin, jos olen väsynyt. Mut en sitäkään sanoisi huutamiseksi. Epämiellyttävää sekin silti toki on.

Miehelle huudan korkeintaan ovelta että tule syömään, mutta lapsille huudan kyllä ainakin kerran päivässä. Lähinnä siksi etteivät tottele ennenkun korotan ääntäni.

Itse sain kauheita raivareita hormonaalisesta ehkäisystä. Ehkä ap teidän kannattaa miettä yhdessä josko tähän epämiellyttävään käytökseen löytyykin joku ulkoinen syy.

Ikävää jos pilaatte parisuhteenne ja kyse olikin vain jostain pillereistä.

Minun mieheni ei kuuntele minua, ei ymmärrä minua, ei koskaan kysy miten voin, ei auta lasten aamutoimissa, ei kylvettämisessä, ei siivoa tai vie roskia omatoimisesti, ei koskaan vie lapsia mihinkään jne jne. Tekee varmaan omasta mielestään parhaansa. Kommunikointi ei toimi, prioriteetit eivät kohtaa. Kenen on vika? Molemmissa varmaan. Surullista. Meillä voisi olla kaikki niin hyvin. Kun ei vaan ole.

Hmm, teillä on siis ongelmallista myös... Noista kotitöistä yms. vaimollani ei pitäisi olla valittamista. Minä imuroin, hän pyyhkii pölyt. Vien roskat ilman eri kehoituksia jne. Ruokaa laitamme molemmat (pidän kokkaamisesta). Käyn esikoisen kanssa jumppakerhossa ja ulkoilen molempien lasten kanssa. Aamuisin syötän ja puen kuopuksen että äiti ja esikoinen saavat nukkua pidempään, herätän heidät kun lähden töihin. Kylvetän/suihkutan/saunotan lapset. Vaimoni ei ole koskaan kylvettänyt kumpaakaan lasta koska se on "isän hommaa". Yleensäkin ottaen meillä on kotitöissä ns. miesten töitä ja yhteisiä töitä. Naisten töitä ei ole.

t. huutajan mies

En voi uskoa kuinkä typeriä ihmisiä voi olla. Tarkoitan nyt vaimoasi.

Olen sanaton, ansaitsisit parempaa, mutta vakka on kantensa jo valinnut. Harmi.

Just tuollaisista naisista tulee niitä katkeria Yh mammoja jotka kuorossa ihmettelee että miten näin pääsi käymään.

Auttaisiko se?

Tai voisiko se pelastaa paljon jos sinä jäisit kotiin lapsien kanssa? Mitä mieltä molemmat siitä on?



Puhuminen huutajan kanssa on vaikeaa. Itse huusin suhteen alussa miehelleni paljon (reilu 10 vuotta sitten parikymppisenä) ja se oli tosiaan opittu tapa lapsuuskodista. Ei ollut muuta keinoa. Eikä silloin kuuntele kun huutaa.

Miten ehdotit työhön palaamista? Kesken huutosession?

Otollisinta jutella on kun sille varaa aikaa. Ja otat puheeksi sen asian muttet käy päälle.



Perheneuvola auttaa hahmottamaan perheen ongelmia. Miten niistä selviää yms. Tai teidän pitää yhdessä jutella rakentavasti.



Mulla mies sanoi riitatilanteessa rauhallisesti että nyt sä taas alat huutamaan, kuulen kyllä kun puhut. Kun se sanoo sen tukien eikä saa kuvaa ilkeilystä tai paremmuudesta niin alkaa menemään päähän että näin voi toimia.

Yksi hyvä keino on ottaa vaikka joku pehmeä lelu ja se puhuu jolla on lelu, sitten kun annat lelun naiselle niin nainen puhuu kunnes antaa lelun jonka jälkeen sinä taas saat puhua.



Myös yksi tapa hahmottaa elämää on kirjoittaa paperille ongelmia kotona ja miettiä yhdessä miten niistä selvitään.

Nythän sinä et tiedä miksi vaimo on hurjana.

Nuo viestit töihin kannattaa ottaa tosissaan, ei kukaan niitä lähettele jos ei ole äärirajoilla. Mutta mikä siihen oloon auttaa? Se pitää selvittää.



Sun naisesi pitää ymmärtää miltä sen huuto kuulostaa. Kun paljon huutaa niin miltä kotona silloin tuntuu kasvaa?

Itse mietin pikkulapsille huutaessa että miltä tuntuu kun joku huutaa minulle noin ja melko usein turhasta.

Paljon hyviä ideoita saat tästä kirjasta: http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=405

Toimii myös tyttölapsille! ;)



Vieraat ei tiedä kokonaisuutta lapsistanne.

Eikä se kerro miten nainen jaksaa henkisesti miten olette pari tuntia jossain.



Hän saattaa olla vaikka pettynyt siihen millainen teidän arki on.

Onko hänellä joku mielekäs harrastus?

Onko teillä aikaa toisillenne?



6

Tuo huutaminen on epäkypsää ja aiheuttaa koko perheelle pahoinvointia. Kerro vaimollesi, että sinua huolestuttaa huutamisen vaikutus koko perheen hyvinvointiin, sillä se luo ahdistavaa ilmapiiriä kotiin. Vaimosi asia on korjata käyttäytymistään, hän tarvitsee ehkä jotain ammattiapua. Lapsenne tulevat vielä kärsimään tuollaisesta kiukuttelijaäidistä, joka ei osaa keskustella vaan huutaa asioista. Huonoa vanhemmuutta ja huonoa aikuisuutta.



Ja mitä hän sillä huutamisella yleensä saavuttaa? Totteleeko muu perhe äitiä paremmin huutamalla? Miksi äidillä on oikeus huutaa isälle? Huutaako isä takaisin samalla mitalla ja mitä sitten tapahtuu?



Kannattaa ap oikeasti saada se vaimo käsittämään, että tuo on epänormaalia ja epäkunnioittavaa eikä kenenkään tarvitse sietää tuollaista mesoamista aikuiselta (?) ihmiseltä. Vaimosi ei vielä ole kasvanut aikuiseksi ap. Hyvä että sinä ilmeisesti olet.

Itse sain kauheita raivareita hormonaalisesta ehkäisystä. Ehkä ap teidän kannattaa miettä yhdessä josko tähän epämiellyttävään käytökseen löytyykin joku ulkoinen syy.

Ikävää jos pilaatte parisuhteenne ja kyse olikin vain jostain pillereistä.

Cerazette-pillerit lopetettiin noin 2kk käytön jälkeen juuri sen takia kun ne olisivat voineet olla syy. Lisäksi on tutkittu kilpirauhaskokeet kahdesti, että löytyisikö jatkuvan vihaisuuden syy sieltä. Ei löytynyt. Vaimoni teki pyynnöstäni 2 masennustestiä, joista toinen on neuvolan käyttämä ja toinen sellainen yleistesti (Bdi 21). Eipä löytynyt niistäkään poikkeavaa.

t. huutajan mies

Koirille joskus tulee sanottua käsky kovemmalla äänellä, mutta sen jälkeen taas kehu normaalilla äänellä.



Meillä mies ei tee oikeastaan mitään kotitöitä, eikä juuri vietä aikaa lapsen kanssa, silloin tällöin käy lapsen kanssa jossain sukulaistensa luona. Hänellä menee kaikki aika omissa opinnoissaan. Minä käyn töissä ja hoidan kotihommat, sikäli kun jaksan enkä roiku koneella.



Mies joskus aiemmin saattoi korottaa ääntään turhista asioista, mielestään käskytti kun mitään ei olisi muuten tapahtunut, eli oltiin myöhässä ja oli kiire lähteä tms. En ole omassa lapsuuden kodissani todellakaan tottunut sellaiseen, ja siitä seurasi aina minun (ja välillä myös lapsen) taholta itkulamaannus, ja sitten kyynelehdin että miksi juuri hän kaikista maailman ihmisistä puhuu minulle kaikkein rumimmin ja että huudanko minä muka sinulle tuolla tavalla ja miksi sinulla on mielestäsi oikeus käskyttää minua tällaisessa tilanteessa jne. Miehellä oli aina mielestään "hyvä syy" korottaa ääntään (ei myöntänyt huutavansa), mutta onneksi se huutaminen loppui kyllä aika nopeasti. Luulen että se oli miehen oppima tapa käsitellä sellaisia stressaavia tilanteita. Mutta uskon että on raskasta, jos oma puoliso huutaa jatkuvasti.



Uskoisin, että työhön palaaminen voisi auttaa jonkin verran. Kotona ollessa ne kotiasiat usein saavat aivan liian suuret mittasuhteet, sitä myös turhautuu kun kotonaolo ei olekaan niin idyllistä, ja saattaa purkaa sen sitten kotiin palaavaan puolisoon. Mikä ei ole tietenkään oikein. Töihin palaaminen tuo kuitenkin myös omat stressaavat hetkensä, aamulla lähtö ja illalla pari tuntia aikaa ennen lasten nukkumaanmenoa. Että jollain tapaa pitäisi myös opetella ne tilanteet hallitsemaan.