"Moneltako saan tulla alakertaan?" kysyi lapseni kun meni nukkumaan.

Minulla lapsi vielä sen verran pieni että kölliminen onnistuu =) Ja nautin siitä niin kauan kun voin.

Mutta viikonloppuisin minäkin nousen kun lapsikin että mies saa nukkua.

omasta huoneesat 7 aikaan kun herää. Kannan hänet kainalooni sänkyyn ja siinä köllitään yleensä vielä tunti ennen kuin noussaan.

Päivän paras hetki.

Valitettavasti. Minunkin mielestäni voisi olla kiva kölliä lasten kanssa, mutta heillä on turbo päällä jo aamusta.

Meillä on isompi lapsi (eli ekaluokkalainen) onneksi jo hetken tuntenut kellon, joten ei tule enää kyselemään viikonloppu/loma-aamuisin viimeistään seitsemältä, saako jo laittaa telkkarin päälle. Tietää sen, että kahdeksaan asti maltetaan olla hiljaa ja mielellään omassa huoneessaan. Nytkin oli lukenut aamulla pitkän pätkän Aku Ankka -kirjaa (kyllä sitä telkkaria ehtii katsella sitten myöhemmin aamulla).



Mies tuli tänä aamuna kuudelta yövuorosta, joten senkin vuoksi on kohteliasta olla hiljaa, vaikka mies kyllä nukkuu yövuoron jälkeen hyvin vaikka pienessä metelissäkin.



Jos yöllä tulee joku hätä, niin tietysti silloin saa tulla herättämään, oli sitten kyseessä oksennustauti tai vaikka painajainen.

Meillä sukulaisen lapset perheineen nukkuvat eri tiloissa, mutta heräävät aamulla 7 aikaan ja tulevat yhteisiin tiloihin metelöimään. Lapsia ei edes yritetä pitää hiljaisina. Eli herättävät samalla isovanhemmat ja meidät muut.



En antaisi koskaan lasteni toimia noin.



Kyse siis sukumökistä.