Kuuluuko epävakaaseen persoonallisuuteen se, ettei pysty asettumaan toiseen ihmisen asemaan tunnetasolla?

Kyllä se sopii kuvaan, mutta ei tietenkään kerro kenenkään kohdalla diagnoositasoisesti asiasta.

Psykopatiaan paremminkin, vai sosiopatiaan?

Ei aina voi eläytyä, ellei ole kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei aina voi eläytyä, ellei ole kokemusta.

Se aiheuttaa ristiriitoja, jos ihminen ei ymmärrä mitä mieltä toinen osapuoli on asiasta.

Jos tarkoitat empatian puutetta, niin sitä esiintyy lähinnä narsistisella persoonallisuudella. Toki kaikkiin persoonallisuushäiriöihin kuuluu vaikeuksia havainnoida tai tulkita omia ja toisten tunteita ja ajatuksia.

Epävakaa pystyy ehkä empatiaan, mutta kun omien tunteiden säätely on niin vaikeaa, se ei käytännössä aina näy käyttäytymisessä.

Ei. Epävakaat ovat usein voimakkaiden tunteiden vallassa, jolloin asettuminen toisen ihmisen asemaan on vaikeaa. Rauhallisessa tilanteessa epävakaa pystyy empatiaan. Jos ei pysty, voi olla kyseessä jokin muu häiriö lisäksi tai hyvin "rampauttava" epävakauden muoto

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa pystyy ehkä empatiaan, mutta kun omien tunteiden säätely on niin vaikeaa, se ei käytännössä aina näy käyttäytymisessä.

Tämä. Varsinainen empatian puute ei ole yleispiirre epävakaudessa. 

Voi olla autismiakin.

Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö ja minun elämääni kuormittaa valtavasti liiallinen empatia, eläydyn tuskastuttavan vahvasti toisten kokemiin negatiivisiin tunteisiin ja sielunelämään ja se yhdessä omien heilahtelevien ääritunteiden kanssa tekee yhtään syvemmän sosiaalisen kanssakäymisen todella raskaaksi.

Omien tuskien lisäksi joutuu kantamaan toistenkin tuskat.

Olin tuoreessa suhteessa ja kumppanini osoitti ensimmäisen kerran väkivaltaisuuden merkkejä joten jätin hänet välittömästi. Epävakaa kaverini ihmetteli sitä ja koitti puhua minut vielä jatkamaan suhdetta. En tiedä voiko niillä olla noin vahva hylkäämisen pelko, että sanoo tuollaista vai oliko pelkkää ilkeyttä?

Epävakaa tuntee olevansa uhri ja kärsii luottamusongelmista. Epävakaan ajattelu on mustavalkoista ja läheisiä ihmissuhteita leimaa "splitting" eli toinen ihminen nähdään joko täydellisen hyvänä tai täydellisen pahana. Kun ihminen asemoi itsensä ihmissuhteissaan jatkuvasti mustavalkoisesti uhrin asemaan, hänen kykynsä empatiaan kapenee, koska eihän "pahantekijän" tunteita tarvitse ottaa huomioon vaan tärkeintä on puolustautuminen sekä itsensä suojeleminen.

Epävakaiden tunteet ovat hyvin voimakkaita eikä voimakkaiden tunteiden jyllätessä ole helppoa asettua muiden ihmisten asemaan.

Epävakaa persoona jo nimensä mukaan on epävakaa. Joskus on aikoja, jolloin olemme hyvinkin empaattisia ja toisen ihmisen suru suorastaan itkettää ja surettaa. Toisina aikoina on vähän hankala tunnetasolla ymmärtää toisen surua ym.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että emme voisi siinäkin tilanteessa tiedostaa, että okei, mä en nyt tässä tunne yhtään mitään, mutta kuuntelen kuitenkin ymmärtäväisesti tätä toista ihmistä ja hänen ajatuksiaan. On tärkeää tiedostaa, että vaikka mä en nyt tunne empatiaa, voin sitä toiselle ihmiselle käytökselläni osoittaa, sillä hänen tunteensa ovat valideja ja tärkeitä.

Epävakaa persoonallisuus ei ole mikään loppuelämän kirous, ellei se ole aivan mahdottoman vaikea, vaan sen kanssa oppii hyvän hoidon ja terapian/ psykoterapian /käyttäytymisterapian avulla elämään ja elämä voi parhaimillaan olla oikein värikästä ja mukavaa.

Tärkeää on, että tunteet ei ohjaa käytöstä, eikä niitä tunneryöppyjä tarvitse pelätä enää, kun oppii pitämään itsestään ja käytöksestään huolen.

Pitkä vastaus, koska haluan korostaa, että empatian tunne ei todellakaan ole yhtäkuin empatian osoittaminen.

- 'Epävakaa'

Vierailija kirjoitti:

Voi olla autismiakin.

Tämä!

Olen jollain tavalla autismikirjolla, mutta minussa on traumataustan takia ollut myös epävakaita piirteitä ja mm. dissosiaatiota.

Kovasti olisi halua ottaa muut huomioon ja olla todella empaattinen, mutta monesti olen ollut psyykkisesti sokea muiden toiminnalle ja toisaalta myös omalle toiminnalle. Halu olisi ikäänkuin vastaanottaa, toimia sen pohjalta ja lähettää, mutta tietoliikenne ei reitity oikein.

Toisaalta traumat aiheuttavat myös sitä, että olen tulkinnut monet asiat niiden kautta ja toiminut niiden tulkintojen pohjalta.

Usein on harmittanut todella paljon kun on jälkikäteen huomannut, että on aiemmin toiminut aivan päin prinkkalaa ja vahingollisesti vaikkei olisi halunnut sitä, ei ole ymmärtänyt omaa toimintaa ja kuitenkin se tekijä, mikä siellä toiminnan taustalla on ollut, on ollut hyvinkin ymmärrettävä. Nyt viime vuosina olen dissosiaation takia myös usein ikäänkuin seurannut omaa ajatteluani ja toimintaani sivusta. Samaan aikaan, kun ajattelu- ja/tai toimintatapa on ollut joidenkin mielen osasten ohjauksesta päin prinkkalaa, toiset osat mielestä tietävät sen ja ihmettelevät, että mikä tämän takana on.

Aiemmin olin melkoisen sokea, mutta viimeisten noin viiden vuoden aikana, kun saatiin noin kymmenen vuoden ajan haittaa aiheuttanut, ja mm. tunteita ja älyä lamannut, lääkitys pois ja kuntoutuminen käyntiin, oireet ovat lieventyneet merkittävästi.

Mä miellän ton enemmän vaan empaattisuuden puutteeksi ja siihen että se henkilö on vain tyhmä, siis ei älykäs. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa pystyy ehkä empatiaan, mutta kun omien tunteiden säätely on niin vaikeaa, se ei käytännössä aina näy käyttäytymisessä.

Tämä. Varsinainen empatian puute ei ole yleispiirre epävakaudessa. 

Jos epävakaa persoonallisuus haluaa jotain toiselta ihmiseltä, niin hänen mielestään sen toisen ihmisen on aina suostuttava siihen eikä hän ymmärrä siinä tilanteessa miltä toiselta ihmiseltä tuntuu.

Pikemminkin narsistiin sopii tuo. Epävakaaseen,  ehkä tietyssä tilanteessa, mutta yleensä epävakaalla on erittäin voimakkaat tunteet, myös empatian, surun, syyllisyyden yms. Aivan liiallisesti ja rajattomasti voi velloa tunteissa, omissa ja toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa pystyy ehkä empatiaan, mutta kun omien tunteiden säätely on niin vaikeaa, se ei käytännössä aina näy käyttäytymisessä.

Tämä. Varsinainen empatian puute ei ole yleispiirre epävakaudessa. 

Jos epävakaa persoonallisuus haluaa jotain toiselta ihmiseltä, niin hänen mielestään sen toisen ihmisen on aina suostuttava siihen eikä hän ymmärrä siinä tilanteessa miltä toiselta ihmiseltä tuntuu.

Puhut narsistista. Epävakaa kykenee empatiaan ja itsereflektioon. Narsisti ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa tuntee olevansa uhri ja kärsii luottamusongelmista. Epävakaan ajattelu on mustavalkoista ja läheisiä ihmissuhteita leimaa "splitting" eli toinen ihminen nähdään joko täydellisen hyvänä tai täydellisen pahana. Kun ihminen asemoi itsensä ihmissuhteissaan jatkuvasti mustavalkoisesti uhrin asemaan, hänen kykynsä empatiaan kapenee, koska eihän "pahantekijän" tunteita tarvitse ottaa huomioon vaan tärkeintä on puolustautuminen sekä itsensä suojeleminen.

Epävakaiden tunteet ovat hyvin voimakkaita eikä voimakkaiden tunteiden jyllätessä ole helppoa asettua muiden ihmisten asemaan.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Splitting_(psychology)

Alapeukuttajien kannattaa lukea aiheesta lisää.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin narsistiin sopii tuo. Epävakaaseen,  ehkä tietyssä tilanteessa, mutta yleensä epävakaalla on erittäin voimakkaat tunteet, myös empatian, surun, syyllisyyden yms. Aivan liiallisesti ja rajattomasti voi velloa tunteissa, omissa ja toisen.

Puhut neuroositason häiriöstä. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei tunne syyllisyyttä.